Ihmeellisimmät tietämäsi lasten " nukutusrituaalit" ?

Lapsihan ei saa häiritä vanhempien elämää millään tapaa, eikä mikään saa muuttua.

Vierailija:

Ajanhenki on se, että mitä tylymmät otteet ja mitä vähemmän näet vaivaa lapsesi eteen sen parempi. Mitä varhemmin oppivat itsenäisiksi, ettei heistä olisi vaivaa vanhemmilleen, sen parempi. Tärkeää on Reimatecit.

joskus saattaa vähän kitistä, mutta olen sitten käynyt vähän peittelemässä ja silittämässä ja poisunut huonesta.

Vierailija:

Se on mun mielestä ihmeellistä.

ajan henki on se, että mitä enemmän " uhrautuu" lastensa eteen. sitä parempi äiti. Mitalit tässä kisassa menevät siis niille, jotka ainakin kolmivuotiaiksi saakka ovat viettäneet vähintään kaksi tuntia päivässä lastaan nukuttaen ja eivät näe siinä mitään ihmeellistä/raskasta.



T. Kisan häviäjä, jonka lapsi on vauvasta saakka nukahtanut itsekseen niin päivä- kuin yöunillekin. Tyytyväisenä jää omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Nyt puolitoistavuotiaana osaa oikein pyytää, että " ukkumaan" ja vilkuttaa iloisesti äidille, joka sulkee huoneen oven.

Meillä kokemusta oikeasti herkästä ja vaativasta lapsesta. Ja kamalinta, mitä sellaselle voi tehdä, on olla huomioimatta lapsen erityisiä tarpeita. Meillä siis on nukutettu, annettu istua kylässä sylissä, annettu pelätä vieraita ihmisiä, eikä siis olla pakotettu olemaan reipas poika. Ja kuinka ollakaan, nyt reilu kaksivuotias on niin hirmuisen reipas, että lääkärikin ihmetteli, kuinka reippaasti antoi pistää. On siis saanut kehittyä omaan tahtiinsa, ja nyt on selvästi valmis kasvamaan vauvasta isommaksi ja asioita ymmärtäväksi. En kuitenkaan usko, että pakottamalla olisi kehittynyt yhtään nopeammin, vaan pikemminkin päinvastoin.



Tämä siis vain kannustuksena 59:lle, ei muuten liity mitenkään ketjun aiheeseen.

Vierailija:

Joopa joo. Aloitin tuohon alas kopsattuun kirjoittamaan parikin vastausta, mutta tuo kirjoitus on niin uskomattoman idiootti, etten osaa siihen kunnon vastinetta laittaa. Huokaus. Varsinkin tuo " ilman vanhempia ei kuitenkaan tarvitse osata elää vauvana eikä vielä 4-vuotiaanakaan" on mielenkiintoinen. Miten niin lapsi, joka nukahtaa itsekseen sänkyynsä, on " ilman vanhempia" ? En usko, että yksikään lapsi jää kokonaan yksinään koko kotiin nukkumaan mennessään niinkuin kirjoituksessa annetaan ymmärtää. Eiköhän se aikuinen ole siinä lähellä, ei vieressä eikä edes samassa huoneessa, mutta lähellä.

Vierailija:

ilman vanhempia ei kuitenkaan tarvitse osata elää vauvana eikä vielä 4-vuotiaanakaan.

Oletkos koskaan kuullut sellaisesta että ne lapset jotka saavat olla lapsia ja saavat hoivaa ja huolenpitoa, kasvavat itsenäisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkisellä itsenäistetyistä (niistä, joilta vaaditaan ikäänsä suurempaa itsenäisyyttä ja pärjäämistä) kasvaa epävarmoja aikuisia jotka ovat riippuvaisia muista eivätkä oikein pärjää itsekseen.

On se, että mitalit tuntuvat aina menevän toisille, se kokemus näkyy olevan sama kaikilla, puhutaan sitten mistä tahansa lastenhoidon haarasta

Kaksivuotias lapseni ei nukahda ilman että laitan takkaan tulen. Joka päivä se takka on kuitenkin lämmitettävä. Asumme nääs puukerrostalossa. Eipä paljon tarvi tuuletella ikkunoita kesälläkään.



Tytön sänk on takkahuoneessa, ja takkaan laitamme rätiseviä puita, jotta neitonen nukahtaisi nopsemmin. Lämmön asettuessa huoneistoon, hän on jo nukahtanut.



Se on nopea keino.



Joskus kun ei tarvitse lämmittää takkaa, laitamme joululauluja hiljaiselle. Vähitellen hiljennämme musiikkia, ja hän on jo unessa. Pistämme hänet nukkummaan tosin viim. klo 20-30 Eli erittäin aikaisin. Vanhempi tyttö (7-vuotias) menee nukkumaan yhdeksän aikaan. Hänellä ei uni-ongelmia.



Hyvin lempeässä perheessä asustan ja lapset eivät kovaäänisiä. Isä käy kerran kahdessa viikossa kavereiden kanssa ryypyllä, ja tulee iltamyöhään kotiin.



Tällä isällä on muuten kakkaviiruja housuissa :D

Meidän nyt 3-vuotias lapsemme nukahti vallan hienosti siihen asti, kunnes siirtyi isojen sänkyyn! Sitä ennen jäi tyytyväisenä unirättinsä kanssa sänkyyn ihan itsekseen, vilkutti vain iloisesti ja nukahti - jos sai olla huoneessa yksin. Jos huoneeseen jäi joku muu, ei lapsi osannut nukahtaa, vaan keskitty höpöttelyyn yms.



Viimeisen vuoden nukkumaan menot ovat pääsääntöisesti olleet hankalia: lapsi nousee sängystä 2 (siedettävä) - 20 (järkyttävä) kertaa ennen kuin vihdoinkin jää sinne, eikä asiaan auta lahjonta, kiristys tai uhkailu, ei sitten mikään!



Menee varmaan asian vierestä, mutta ottaisin erittäin mielelläni hyviä neuvoja vastaan, sillä me olemme aivan lopussa. En missään nimessä halua käyttää kaikkea kallisarvoista omaa aikaani (20.30-22.30) lapsen nukuttamiseen - tai oikeastaan sänkyyn palauttamiseen, joten auttakaa hyvät ystävät avutonta äitiä (ja isää)!

Vierailija:

Kaikkia lapsia on nukutettu, ja nukutetaan edelleenkin!

Valitettavasti koululaiset eivät vain anna enää tehdä sitä :) Teinikin häätää pois, jos vaan yritän edes lähestyä huonetta!

Mutta onneksi on nämä pienet, jotka antavat minun/isän olla huoneessa niin kauan, että nukahtavat! Harmi, että yleensä nukkuvat tosi nopeesti iltasadun jälkeen. Olis niin kiva silitellä heitä kauemminkin!

:-) tätä komppaan minäkin, viiden nukutetun lapsen äiti. Nyt nukutan enää kuopusta, joka pötköttelee aikansa kainalossa ennen nukahtamistaan. Iltasatu tosin luetaan myös hänestä seuraavalle, muut ovat jo ohi iltasatuiän.

Eniten pidän nukuttamisessa pienen tuhisijan nukahtamisesta syliin keinutuolissa, kaikessa rauhassa, isompien jo nukkuessa. Sitä aikaa vaan kestää niin kovin, kovin vähän aikaa. Yksi hujaus ja ovat äitiä pidempiä hujoppeja, viiksenalkut nenän alla =).

Meillä on vakiovitsinä perheessä ollut, että eipä noita isoja ole aikapäiviin tarttenut tuonne parvisänkyihin käydä uneen silittelemässä.

Tuntuu aika moni vastaaja kieltävän sen tosiasian, että on eri asia nukuttaa 2-kuista, 2-vuotiasta ja 4-vuotiasta. Onko kaikilla vanhemmilla muka yksi sama kasvatustaktiikka, jota sovelletaan kaiken ikäisiin lapsiin? Eiköhän se ole enemmänkin niin, että aikuiset sopeutuvat toimimaan lapsen kehitystason vaatimalla tavalla. Ei vauvalta voi vaatia samaa kypsyyttä kuin nelivuotiaalta, tai 14-vuotiaalta...



Ja kuten niin fiksusti jotkut ovat täällä sanoneetkin, lapset OVAT erilaisia. Myös tässä nukutusasiassa. Pitääkö äitien hampaat irvessä todistaa oma pointtinsa oikeaksi, kun irl yksi lapsi nukahtaa sinne pimeään huoneeseen yksin ja toinen taas pelkää kuollakseen, että möröt tulevat syömään häneltä silmät?

Saatuani omat lapset olen ihmetellyt miten järkevän oloiset ihmiset joutuvat niin ihmeellisiltä kuulostaviin nukutusrituaaleihin. Lapset sänkyyn ja se siitä - ei se mitään ihmeellisyyksiä vaadi.

Itselläni on kaksi lasta, joista ensimmäinen oli vauvana nukahtava, nyt on nukutettava. Toinen piti vauvana nukuttaa, ja nyt nukahtaa itsekseen. Mun mielestä tuossa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä nukuttaako vai nukahtaako itsekseen. Hassua minkälaiseksi tää juttu on menny. :)

nukahtamaan itse. Ts. vähän aikaa itkeskeli sängyssään, välillä tutti suuhun jne. Ei siis ollut sinänsä itsestään nukahtava mutta opetettiin hänet nukahtamaan itse. Parikuisena lopetti uni-itkut. Minä en ikinä jaksaisi nukutella lasta: illat on pyhitetty muille asioille kuin lapsenhoidolle.

Ihan mikä rituaali tahansa on minusta outoa. Itse en ole lapsiani koskaan nukuttanut vaan olen opettanut heidät nukahtamaan itse. En oikein ymmärrä miksi joku haluaa ehdoin tahdoin tehdä illoistansa vaikeita...

Vierailija:

nukahtamaan itse. Ts. vähän aikaa itkeskeli sängyssään, välillä tutti suuhun jne. Ei siis ollut sinänsä itsestään nukahtava mutta opetettiin hänet nukahtamaan itse. Parikuisena lopetti uni-itkut. Minä en ikinä jaksaisi nukutella lasta: illat on pyhitetty muille asioille kuin lapsenhoidolle.

Ihan oikeassa oli se, joka kirjoitti, että lapsia on kahta tyyppiä. Toiset ovat yksinkertaisesti niin levottomia ja herkkiä, että eivät uskalla tai pysty nukahtamaan yksin. Meillä on yksi tuollainen ja kaksi helposti nukahtavaa. Tällä yhdellä ei olisi auttanut mikään opettaminen - itki ja itki vain, jos yritettiin jättää yksin sänkyyn. Oli jotain 2,5, kun päästiin nukuttamisista.

Ja miksi 2 vko:n ikäisen pitää osata nukahtaa yksin?

Vierailija:

nukahtamaan itse. Ts. vähän aikaa itkeskeli sängyssään, välillä tutti suuhun jne. Ei siis ollut sinänsä itsestään nukahtava mutta opetettiin hänet nukahtamaan itse. Parikuisena lopetti uni-itkut. Minä en ikinä jaksaisi nukutella lasta: illat on pyhitetty muille asioille kuin lapsenhoidolle.

Poitsu oli nimittäin ihan vauvasta asti äärettömän huono nukahtamaan ja ihan pienenä myös nukkui tosi pienissä pätkissä.



Sitkeällä työllä pääsimme siihen, että n. puolivuotiaasta kaksivuotiaaksi hän nukkui suht hyvin, mutta jompi kumpi meistä vanhemmista piti häntä kiinni jalkojen ja rinnan kohdalta, kädetkin olivat " paketissa" . Välillä huuto oli hurjaa :( Jos hellitti liian aikaisin, alkoi viuhtominen. Monta kertaa saattoivat silmät jo painua kiinni, mutta sitten hän heilutti sormia tai varpaita tai vaikka räpsytti silmiä pysyäkseen hereillä. Tätä kesti pahimmillaan tunnin tai ylikin.



Lapsi on aivan normaali ja nykyään (5-vuotiaana) hän nukahtaa ihan ok iltasadun jälkeen. Joskus on nukahtaminen hankalampaa ja silloin hän lähtee vaeltelemaan. Palautus sänkyyn (yhden tai useamman kerran) riittää jo onneksi.



Eikä kai ollut kyse meidän kasvatustaidoistamme, koska esikoinen nukahti jo tosi pienenä omaan sänkyyn ihan itse. Lapset todella ovat erilaisia!

Pääasia, että nukkuu ja vanhemmat jaksaa kyseisen rituaalin suorittaa. Miksi lapsi pitäisi pakottaa nukkumaan yksin, jos vanhemmat ei koe nukuttamista työläänä?



Ja lapsi-iän nukuttamisella ei ole muuten mitään tekemistä vanhemman iän unilahjojen kanssa. Tiedän lähipiiristä monta, jotka on lapsena opetettu tai ihan itsekseen nukahtaneet yksin, mutta aikuisiällä ovat huonoja nukahtamaan. Sitten taas minä ja veljeni kaivattiin sylinukutusta 4-5 -vuotiaiksi, niin sammutaan molemmat sänkyyn alle minuutissa aikuisena. Mieskin miltei kadehtii mun kykyä nukahtaa elämäntilanteesta huolimatta suoraan. En muista ikinä valvoneeni ja katselleeni kelloa. Ja on ollut elämässä kovaakin stressiä, mutta uniin se ei vaikuta.

ei todella enaa tee mieli edes pyytaa niita kylaan, kun lapsilla on hirvee rumba tuntitolkulla. vanhemmat kay sitten noin 15 minuutin valein uhkailemassa etta tama on viimeinen kerta kun tulen sanomaan tasta asiasta (kunnes menevat taas seuraavan kerran). moykka pitaa sitten meidan poikaa hereilla vaikka omaan sankyyn loppujen lopuks nukahtaakin.