Ihmeellisimmät tietämäsi lasten " nukutusrituaalit" ?

Kun 5v on kerhossa, olen kokonaan 3 vuotiaan lapsen kanssa, sama toiste päin. Vauva ei ole muuttanut tätä tilannetta. Ja välillä teen niin, että laitan esim. vain kolme vuotiaan mummolaan lellutettavaksi ja 5v jää kotiin minun kanssani tai lähdemme jonnekin. Ja kun olen lapsieni käytettävissä joka ikinen päivä n. klo 8-21, niin en katso, että olisin kovin lapsivihamielinen kun haluan jo siinä vaiheessa rauhoittua esim. tv:n tai kirjan ääreen...



En kyllä ymmärrä miksei vauva/ taapero/ eskari-ikäinen voisi saada päivittäin yhden vanhemman jakamatonta huomiota varttitunnin vertaa illalla, kun hiljennytään uneen. Sellainen periaate joka kieltää sen on minusta suoraan sanottuna lapsivihamielinen.

[/quote]

Hän menee ensin omaan sänkyynsä ja minä (tai mieheni) meidän sänkyymme. Lapsen sänky on siis meidän vieressämme. Jos uni ei tule omassa sängyssä, saa tulla meidän sänkyyn. Siihen yleensä nukahtaa about 15 minuutissa. Siitä siirrän sitten omaan sänkyynsä.



Tämä on meillä ihan rutiini, lapsi odottaa sitä ja on mukava hetki kun luetaan se lempparisatu ja sitten saa sammuttaa valot.



Päiväunet nukkuu tarhassa, viikonloppuisin nukahtaa päikkäreille itsekseen (emme siis nukuta).



En ole pitänyt mitenkään paheksuttavana tätä iltanukuttamista, sellainen ei ole tullut edes mieleen, mutta hermo kyllä meinaa mennä, jos se kestää yli puolen tunnin.

Lapsi ei kuulemma muuten nukahtanut. Ei siinä mitään, mutta kun kutsui mut kylään iltaa istumaan, ja lähti sitten lastansa nukuttamaan. Mä istuin yksin olohuoneessa melkein tunnin.



Silloin mä ajattelin että ei toi nyt ihan " normaalia" oo enää kun lapsikin on jo 4-vuotias.

mutta mun kohdalla äiti viisastui onneksi jossain vaiheessa. Isoveljeni nukahti aina vauvasta asti yksin ja nukkui tosi hyvin. Äiti tietysti ajatteli, että minä olen samanlainen. Muistan miten pienenä (siis joskus 4-vuotiaana) pelkäsin iltoja niin paljon, että jo iltapäivällä tuli usein itku. Äiti yritti kysyä mitä pelkään enkä osannut vastata, yksinäisyyttä kai. Olin siellä sängyssäni enkä uskaltanut hievahtaakaan, saatoin olla kauan hereillä ja huutelin jatkuvasti hyvää yötä ja nuku hyvin ihan ärsyttävyyksiin asti. Sitten äiti päätti että alkaa nukuttamaan eli tuli huoneeseeni istumaan, luki jotain omiaan eikä meidän tarvinut mitään puhua. Eipä enää illat pelottanut ja nukahtaminen tuntui ihanalta.



Tämä siis vain tiedoksi, että JOILLEKIN lapsille tuo iltahetki voi olla hyvin pelottava enkä näe mitään hyvää syytä miksi lapselle olisi hyväksi pelätä.

Nukuttaminen on ihana yhteinen, rauhallinen hetki. Esikoiselle luetaan ensin iltasatu, sitten laulellaan uneen vieressä maaten. Tämän teemme mieheni kanssa yleensä vuoroilloin, ja nukuttamisesa kestää enintään puoli tuntia. Kuopuksen nukutan minä, ensin imetän ja sitten laitan sänkyyn (nukumme perhepedissä). Laulan ja pidän kainalossa. Hänellä on nyt levoton jakso, ja nukuttaminen voi kestää tunninkin, mutta tiedän, että kuukauden päästä voi olla taas toinen tilanne.



Itse pidän hiukan kylminä niitä ihmisiä, jotka voivat jättää pienen vauvan omaan sänkyynsä ehkä omaan huoneeseensakin nukahtamaan. Pienelle lapselle ei voi koskaan antaa liikaa läheisyyttä! Ehkä voisin ymmärtää paremmin, jos omat lapseni olisivat olleet vauvana niin " itsenäisiä" eivätkä olisi syöneet yöllä, mutta olen kokenut par´haaksi nukuttamisen ja perhepedin.



Ai niin, meilläkin tuo kolmevuotias hipelöi nukuttajan hiuksia nukahtaessaan ;o) Hän oppi siihen imetysaikana, nypläsi silloin pitkiä hiuksiani ollessaan rinnalla. Enpä ole tätäkään kokenut mitenkään ihmeellisenä asiana.

Nyt kuopus (6 kk) nukahtaa aina helposti itsekseen. Esikoisen kohdalla ei tullut kysymykseenkään. Vaunuihinkin simahti vasta pitkän lenkin jälkeen, heijaaminen tms. ei auttanut. Ihmettelin miten jotkut voivat nukuttaa vauvoja parvekkeella. Nyt meidän kuopus taas lasketaan paikallaan oleviin vaunuihin ja sippaa sinne omatoimisesti.



Omituisin tietämäni nukutusrituaali oli tutuilla, jotka ylpeilivät " itse omaan sänkyynsä nukahtavalla" lapsellaan. 2 v lapsi laitettiin sänkyyn nukahtamaan itsekseen ja itkeskeli siellä pahimmillaan useita tunteja yksin pimeässä ja tätä kesti kuukausia. Itku oli kuulemma " unilaulua" . Itselläkin meinasi tulla itku kun kuuntelin sitä ja en voinut kuin ihmetellä vanhempien kovuutta.

Vierailija:

nämä suurimpaan ääneen ihmettelevät ovat taas niitä, joilla ei edes lapsia, tai pieni vauva joka nukahtaa helposti. ja sitten niitä, joilla harvinainen tilanne, että lapsi nukahtaa ilman aikuisen apua.

mutta kyllä yleisintä on, että jossain ikävaiheessa lapsi tarvitsee nukutusta. senkin voi tehdä niin, että se tulee kuitenkin sitä lapsen oppimista nukahtamaan itse. Eli mahdollisimman vähän toimenpiteitä, esim. vain istua samassa huoneessa.

Nimittäin minun molemmat mummoni ( toisella 4 lasta, toisella 6, lastenlapsia 30 ja takuulla paljon kokemusta) neuvoivat, että lasta ei sitten nukutella eikä anneta lapsen pompotella, vaan viedään lapsi omaan sänkyynsä, kyllä se sinne sammuu. Enkä ole nukutellut, lempeän unikoulun tosin olen joutunut pitämään kaikille kolmelle kävelynopetteluikäisinä, kun ovat aikoneet aloitella " serenadeja kuutamolla" .

Tätini oli ihan ihmeissään kun havaitsi miniän heijaavan vauvaa unille. Lapsi on nyt parivuotias ja pompottaa äitiään kaiket yöt. Miniä valittaa väsymystä kun lapsi ei nuku ja tuo lasta mummolaan yökylään, että jaksaisi töissä. Mummolassa lapsi kuitenkin nukkuu yöt, mummo ja ukki kun ei passaa. Miniä ei kuitenkaan kuuntele kun anoppi sanoo että lopeta se yöpalvelu. Anoppihan ei voi olla oikeassa....

Jos vauvaiän ohittanut ei valvo sairauden takia, niin kyllä sen pitäisi nukkua yöt ja vielä ihan ilman apua -paitsi jos on pilalle passattu.

Temperamenttierot selittävät osin tätäkin asiaa. Osa osaa nukkua yksin jo ihan pienenä ja toinen ei, eikä tällä ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, miten vanhemmat toimivat.



Itselläni on kaksi lasta, eikä kumpikaan ole osannut vauvana nukahtaa yksin. Täsyin utopiaa nuo jutut, että jätä vauva sänkyyn yksin hypistelemään uninallea niin kyllä se siitä nukahtaa. Mitä jos vauva alkaa heti huutamaan, kun lasket hänet sänkyyn? Eikä rauhoitu kun vasta syliin.

Miten tällainen vauva opetetaan nukkumaan yksin? Huudattamalla?

Itse en usko huudattamiseen, joten meillä lapset on nukutettu noin vuoden ikään, jolloin nukahtamista on opeteltu lempeällä unikoululla.

Meillä on samat turvalliset tavat joka ilta, jonka jälkeen laitan valon kiinni ja toivotan hyvät yöt. Nukahtavat itse. Rituaalit hampaiden pesuineen ja satuineen kestää n. 30 min.

Tädillenikin neuvottiin vielä 60-luvulla, että yöllä herättelevä pikkuvauva pitää laittaa nukkumaan yksin omaan huoneeseen mahdollisimman etäälle vanhemmista, ovet kiinni välissä, vanhemmille korvatulpat, niin ei vauva häiritse yöllä. Tätini ei neuvoa noudattanut, mutta oli kuulemma käytäntönä tuohon aikaan. Nukuttaminen, sylissäpito tms. oli " hemmottelua" . Ajat ovat onneksi muuttuneet.



Tämä vain kommenttina sille, jonka mummot eivät ole lapsiaan nukutelleet...

Ennen aikaan lapsia on kasvatettu muutenkin vähän erilailla.

Lapsia ei saanut pitää liikaa sylissä, ettei kasva ilkeiksi ihmisiksi ja muuta yhtä järkevää.

Vierailija:

Nimittäin minun molemmat mummoni ( toisella 4 lasta, toisella 6, lastenlapsia 30 ja takuulla paljon kokemusta) neuvoivat, että lasta ei sitten nukutella eikä anneta lapsen pompotella, vaan viedään lapsi omaan sänkyynsä, kyllä se sinne sammuu. Enkä ole nukutellut, lempeän unikoulun tosin olen joutunut pitämään kaikille kolmelle kävelynopetteluikäisinä, kun ovat aikoneet aloitella " serenadeja kuutamolla" .

Tätini oli ihan ihmeissään kun havaitsi miniän heijaavan vauvaa unille. Lapsi on nyt parivuotias ja pompottaa äitiään kaiket yöt. Miniä valittaa väsymystä kun lapsi ei nuku ja tuo lasta mummolaan yökylään, että jaksaisi töissä. Mummolassa lapsi kuitenkin nukkuu yöt, mummo ja ukki kun ei passaa. Miniä ei kuitenkaan kuuntele kun anoppi sanoo että lopeta se yöpalvelu. Anoppihan ei voi olla oikeassa....

Jos vauvaiän ohittanut ei valvo sairauden takia, niin kyllä sen pitäisi nukkua yöt ja vielä ihan ilman apua -paitsi jos on pilalle passattu.

" Tätini oli ihan ihmeissään kun havaitsi miniän heijaavan vauvaa unille."

Siihen aikaan lapsia syötettiin 4 tunnin välein, ja kun oli syöty niin takas sänkyyn huutamaan. Sylissä ei saanut pitää ettei vauvaa vaan hemmotella pilalle. Sitten tuli nämä että 2-viikkoselle mehuja, kuukauden ikäselle kiinteitä. Joo ja 70-luvulla ei ollut turvaistuimia niin mitäs niitä nyttekään...



Tuosta on kyllä luonnollisuus ja biologisuus kaukana!!

nukahti parhaiten itsekseen. Eli itkeskeli yksin puoli tuntia sängyssään ennen kuin lopulta nukahti. Olin tätä pari kertaa todistamassa heillä kyläillessäni ja tosiaan meinasi itku tulla mullekin kun omaa pienempää lastani nukuttelin toisessa huoneessa.

Vierailija:

Omituisin tietämäni nukutusrituaali oli tutuilla, jotka ylpeilivät " itse omaan sänkyynsä nukahtavalla" lapsellaan. 2 v lapsi laitettiin sänkyyn nukahtamaan itsekseen ja itkeskeli siellä pahimmillaan useita tunteja yksin pimeässä ja tätä kesti kuukausia. Itku oli kuulemma " unilaulua" . Itselläkin meinasi tulla itku kun kuuntelin sitä ja en voinut kuin ihmetellä vanhempien kovuutta.

lapsi. Varmaan näinkin, eikä tuo nukutus kyllä ollenkaan paranna tilannetta!!!!!! Suututtaa kun ajattelenkin, mutta kun en ole pystynyt sanomaan asiasta.

ilman vanhempia ei kuitenkaan tarvitse osata elää vauvana eikä vielä 4-vuotiaanakaan.

Oletkos koskaan kuullut sellaisesta että ne lapset jotka saavat olla lapsia ja saavat hoivaa ja huolenpitoa, kasvavat itsenäisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkisellä itsenäistetyistä (niistä, joilta vaaditaan ikäänsä suurempaa itsenäisyyttä ja pärjäämistä) kasvaa epävarmoja aikuisia jotka ovat riippuvaisia muista eivätkä oikein pärjää itsekseen.

Vierailija:

" Sekö on hyvän vanhemman mittari, ettei lapsi saisi olla riippuvainen vanhemmistaan tai tutuista, turvallisista rituaaleista?"

Sehän vanhemmuuden tarkoitus juuri on: opettaa lapset elämään elämänsä ilman vanhempia. Noin niinkuin kärjistettynä. Tässä nukahtamisasiassa tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että a) lapsi luottaa itseensä nukahtamisessa " minä osaan nukahtaa itse, enkä tarvitse siihen apua" ja b) lapsi luottaa myös siihen, että jos tulee oikeasti hätä (lapsi sairastuu yöllä tai näkee pahaa unta) vanhemmat tulevat silloin apuun. Kyse on LUOTTAMUKSESTA, ei riippuvuudesta.

Vierailija:

- lähes 3v nukahtaa päiväunille vain liikkuvissa rattaissa

Joopa joo. Aloitin tuohon alas kopsattuun kirjoittamaan parikin vastausta, mutta tuo kirjoitus on niin uskomattoman idiootti, etten osaa siihen kunnon vastinetta laittaa. Huokaus. Varsinkin tuo " ilman vanhempia ei kuitenkaan tarvitse osata elää vauvana eikä vielä 4-vuotiaanakaan" on mielenkiintoinen. Miten niin lapsi, joka nukahtaa itsekseen sänkyynsä, on " ilman vanhempia" ? En usko, että yksikään lapsi jää kokonaan yksinään koko kotiin nukkumaan mennessään niinkuin kirjoituksessa annetaan ymmärtää. Eiköhän se aikuinen ole siinä lähellä, ei vieressä eikä edes samassa huoneessa, mutta lähellä.

Vierailija:

ilman vanhempia ei kuitenkaan tarvitse osata elää vauvana eikä vielä 4-vuotiaanakaan.

Oletkos koskaan kuullut sellaisesta että ne lapset jotka saavat olla lapsia ja saavat hoivaa ja huolenpitoa, kasvavat itsenäisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Väkisellä itsenäistetyistä (niistä, joilta vaaditaan ikäänsä suurempaa itsenäisyyttä ja pärjäämistä) kasvaa epävarmoja aikuisia jotka ovat riippuvaisia muista eivätkä oikein pärjää itsekseen.

Eihän kukaan ole nyt sanonutkaan, että nukuttamisessa olisi jotain pahaa. Mistä te semmoista revitte? Varmaan suurin osa vanhemmista jossain määrin nukuttaa lapsensa, siis lukee iltasadun, peittelee, ja ehkä köllöttelee hetken vieressä tai istuu sängyn reunalla. Sehän on ihan normaalia.



Ihmeen mustavalkoista porukkaa täällä.

Ajanhenki on se, että mitä tylymmät otteet ja mitä vähemmän näet vaivaa lapsesi eteen sen parempi. Mitä varhemmin oppivat itsenäisiksi, ettei heistä olisi vaivaa vanhemmilleen, sen parempi. Tärkeää on Reimatecit.