¤¤¤jolulutähtöstösten tiistai¤¤¤

Huomenta joulunpallerot!



Nyt vasta jaksan kirjoittaa viime viikon jälkeen. Paskaakin paskempi oli loppuviikko.



Ke-to yönä mun pappa sai sydänkohtauksen, saatiin elvytettyä ambulanssissa kyllä, mutta oli pitkään ilman happea joten aivovaurio tuli. Sairaalassa oli 2 päivää hengityskoneessa kunnes maanantai aamuna kuoli. Hautajaiset on parin viikon päästä, joten tämä vauva saa luvan tulla viimeistään laskettuna päivänä ulos. Mulla ei ole aikaa jäädä sen kummemmin sitä odottelemaan, kun hautajaisiin halua mennä. Pappa oli mulle todella rakas ja nähtiin vähintään kerran viikossa.



To-pe yönä esikoiselle nousi kova kuume 39`C, käveli mun viereen ja oli ihan kuuma. Laitoin sitten pari suppoa ja koitettiin nukkua aamuun asti. Seuraavana päivänä kuume laski vähän, mutta taas illalla oli yli 40`C. Sitä kesti sunnuntaihin asti. Maanantaina kuume oli poissa ja tilalla näppylöitä masussa ja selässä, että vauvarokkoa täällä.

Hyvä että kaikki sattuu näin viimeisille viikoille, ei pääse liian helpolla! Viikkoja nyt siis 39+2.



Viime perjantaina oli kaikenlisäksi neuvola ja omat arvotkin olivat kaikki vähän koholla.

Pissa: sokeri +++, leukkarit +++, proteiinit +

verenpaine: 110/70, ei ole ikinä ollut noin korkea.

maha, kädet kutisevat joten laittoi mut labraan, ja sanoi että lauantaina saa synnäriltä vastaukset ja siellä lääkäri päättää ottaako sisälle vai ei.

Sf-mitta 35cm, tosin kaveri on ihan alhaalla jo, taitaa olla potra poika kun syntyy. Sydänäänet hyvät. Seuraava käynti torstaina, ellei olla synnyttämässä.



Galluppeja joku laittoi, en ole edes jaksanut niitä nyt miettiä.



Oikein paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille! Muutama päivä enää kun ¿virallisesti¿ alkaa meidän kuukausi.



Viime yönä kävin 4 kertaa vessassa, eikä uni tullut millään kävelyreissujen jälkeen. Pyöriskelin siinä sitten lähes aamuun asti. Esikoinen sentään nukkui koko yön omassa sängyssään. Kipeänä kun sai nukkua äidin kainalossa.



Supistuksia tulee päivittäin ja välillä jo ihan kivuliaitakin, vihlovat selkään ja häpyluuhun.



Pikkusisko: Joo, täällä ihan sama ongelma supparit ja kakkoshätä liittyvät selkeästi yhteen.

Ennen esikoisen syntymää ja sairaalaan lähtöä kävin varmaan 3 kertaa ¿kakkosella¿.



Eilen ¿leikattiin¿ (lue: muutama haiven katkaistiin saksilla) esikoisen hiuksia ensimmäistä kertaa, kun olivat ihan silmillä sekä kutittivat korvia.



Nyt puuhailemaan esikoisen kanssa, joka vielä tänään kotosalla äidin kanssa.



Niisku

39+2

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8947390&p=1&tmode=1&smode…



Huomenta tähtöset :-)



Käyn vielä lukemassa eilistä pinoa kun se oli niin hieno ja pitkä etten ehtinyt vielä lukemaan kaikkea.



Kiitos ihanista mieltä lämmittävistä onnittteluista. Näitä naimisiinmenoasioita pähkäilin joskus täälläkin kun pikkusisko meni naimisiin :-) Näin me sitten päätettiin tehdä ja ollaan tosi onnellisia :-D



Heini ja masumyllertäjä tänään virallisesti rv 36

HUOMENTA VAAN KAIKILLE!!!



ompa hyvin nukuttu yö taas takana. kello varmaan kolme yöllä kun vielä pyörin sängyssä,ei tuu uni niinku nykyään millään. sitten jo seitsemän jälkeen ekaluokkalaisemme kekkuloi pystyssä huoneessa leikkimässä vaikka pitää välipäivää tänään koulusta kun eilen oli kuumetta

eskarilaisemme olisi vielä nukkunut varmaankin mutta mites nukut ku yks sytyttää valot huoneeseen....

parivuotiaamme nukkui sentään puoli 9 mutta meikäläistä täällä väsyttää...

kait se tästä!aina aamuisin mietin ett heti kun nuorin menee päikkäreille niin meen itekki mut aina se jotenkin jää ku 2keksii" jotain omaa tekemistä.

halaus ja osanotto pappasi poismenon vuoksi.

t. Heini

OUJH, osanottoni suruun!



Nykyisin on kiva tulla koneelle monta kertaa päivässä, kun meidän pino on niin piiiitkä. Itseä hämmentää tänä aamuna kysymys lapsiveden tihkumisesta. Välillä kostuu kunnolla alkkarit (ei nyt lattialle tulvi, mut ihan selvästi alkkarit märät) ja haisee tosi voimakkaasti sellaselle spermalle. Taidan soitella äitipolille... Tänään iltapäivällä on kyllä neuvola. Viime yönä supistelinkin tosi kovasti mutta ei säännöllisesti. Esikoisellakin epäiltiin, että lapsivettä pulpahteli. Taisi synnytys käynnistyä ennen kun saatiin varmuus siihen. Esikoinen oli viime yönä hereillä pari tuntia (olisin kyllä valvonut muutenkin) korvasäryn vuoksi. On nyt sitten kotona. Odotetaan jos korva tulee vielä kipeeksi niin lähdetään lääkäriin. Sekava viesti, myöhemmin palailen.

t. Maituliini 39+2

Ihanaa! Nettipimento ohitse. Meidän koneesta meni viime torstaina verkkokortti ja eilen saatiin kone jälleen takaisin huollosta. Nyt oikein huomasi kuinka kiva on ollut lukea ja itsekin kirjoitella omia tuntemuksia vauvasivuilla, kun sitä ei enää voinutkaan tehdä...taidan olla aikas koukussa näihin sivuihin..;) Kai se johtuu osittain tästä neljän seinän sisällä olemisesta, kun ei edes lenkille pysty enää näiden vaivojen vuoksi lähtemään. Henkireikä siis päästä tänne purkamaan itseään.



Olipa paljon kertynyt lukemista muutamassa päivässä ja vauvojakin syntynyt! ONNEA HYRRE, VATTU ja SIGRID! Upeaa, kun jouluvauvat alkavat syntyä¿



HEINI: Paljon onnea naimisiinmenon johdosta! Ihana olisi tuollaiseen hotelliin päästä yöksi, kun vain saisi tuon miehen myös samoihin aatoksiin jossain vaiheessa¿ehkä seuraavana hääpäivänä.:)



OUJH: Osanotto suruusi pappasi poismenon johdosta. Onpa sulla ollut tosiaan rankka viikko! Koitahan jaksella!



Gallupeja olikin liuta eli ensin: milloin vauva syntyy?

Mulla on la 6.12., jos vauva olisi oikein päin veikkaisin ensi viikonloppua syntymäajankohdaksi. Mutta jos menee yli niin takaraja on 13.12. (menkoista la olisi ollut 15.12.) Luotan kuitenkin tuohon uä-laskettuunaikaan. Ja jos tuonne joulukuun puoliväliin joutuis odotteleen olisin aivan romahduksen partaalla, on tämä olotila jo nyt sen verran kivulias¿



Vauva-arjessa on montakin asiaa, joita ainakin olen miettinyt jos en sentään vielä ihan pelännyt. Univaje tietysti jonkin verran on mietityttänyt ja siihen liittyen vauvan vatsavaivat.( Hermoja raastava koliikkitku, jota esikoisella oli.) Vauvan ehdoilla elely muutenkin jännittää, kun on pitkään päässyt jo helpolla (kuopus jo 7v.). Sitten olen pohtinut, että jääkö tarpeeksi aikaa ja energiaa vanhemmille lapsille. Miten jaksaa olla äiti, joka huomioi jokaisen (kolmen) lapsen tasapuolisesti myös tulevaisuudessa.



Mitä kaipaan ajasta ennen raskautta: Ehdottomasti vatsalla nukkumista ja vaivatonta uniasennon vaihtoa. Muutenkin vähempi painoista olotilaa¿Vaikka kyllä tätä vatsaa varmaan tulee vielä ikäväkin, sillä meidän perheen lapsimäärä on tämän vauvan syntymän jälkeen täynnä.



Oma (.) ei tässä kummempia; väillä on ollut vähän kipuakin noissa supistuksissa. Jospa ne sitten kypsyttelis paikkoja. Vaikka välillä sekin tuntuu turhalta, jos tässä kuitenkin vielä mennään sektioon. Keskiviikkona olen taas menossa polille tarjontaa tarkastuttaan! Perjantaina neuvolakäynnillä terkkari oli sitä mieltä, että vauvan tarjonta olis korkea rt! Eli pää olis alaspäin, mutta niin korkealla vielä, että sai nostettua vauvaa ylöspäin tunnustellessa. Jalat olin kyllä tuntevinani ylävatsalla. Mutta nyt taas viikonloppuna tuolla alhaalla tuntui enemmän liikettä aivan kuin olisi taas poikittain¿Nyt olen pähkäillyt taas, että istutaanko siellä jälleen¿Mulla taitaa olla tosi tilava yksiö ja sitten kun vettäkin on runsaasti, niin mikäpä siellä on vauvan pyöriessä. ;) Se tässä vaan mietityttää, kun jo viikkoja on melkein 39 eikä vauva lainkaan meinaa asettua aloilleen. Ihan kurjaa, kun ei voi tuon tarjonnan takia edes toivoa synnytyksen käynnistymistä. Keskiviikkoa tässä nyt vaan odottelen, että saa ultra kertoa totuuden. Taidanpa ottaa varoiksi sairaalakassinkin mukaan, jos vaikka pitää jäädä sektiota varten sisään.



Tuuti 38+6

Enää yksi yö ja sitten meitin joulutähtönen tulee maailmaan :) Aika huimalta tuntuu, toisaalta olotila helpottaa aikas paljon kun maha on poissa huomenna. Eli huomenna aamulla sairaalaan klo 7.30 ja sektio klo 9 jälkeen, ei taida olla ihan vielä näihin aikoihin joulutähtönen maailmassa mutta melkein.



Eilen kävin äitipolilla pakollisella käynnillä ennen sektiota. Sydänkäyrää otettiin ja siinä näkyi hienosti sykkeen vaihteluina tähtösen liikkeet. Sitten oli lääkärikäynti. Ulkosuu oli sormelle auki mutta muita muutoksia ei ollut. Tuumasikin että tuskin syntyy ennen huomisaamun sektiota...mitään sellaisia merkkejä ei ollut havaittavissa. Pää oli tosi ylhäällä ja liikkui aivan vapaasti. Kokoarvioksi saatiin 3.3 kg vaikka sf mitta huimat 36 eli yläkäyrällä mennään loppuun saakka. Taas siis tuli todistettua ettei suuri mitta välttämättä tarkoita suurta vauvaa :) tosin ton mä jo omalta osaltani tiesinkin... Kun ei mahdu laskeutumaan niin mittakin pysyy ylhäällä loppuun asti.



Keskimmäisen kummit sai perjantaina tytön. Eilen käytiin sitten katsomassa samalla reissulla. Oli vaan äiskällä ollut tosi huono tuuri kun sektiohaava oli pitänyt ommella kahteen otteeseen uudestaan :( Leikattiin siis suunnitellusti kun neiti oli perätilassa loppuun asti kuten meitin esikoinen aikoinaan :) Muuten kyllä voivat molemmat hyvin ja tänään ovat kotiin lähdössä. Ei siis päästy samaan kämppään valitettavasti...



Tässä tämä viimeinen pinoutuminen mahakkkaana :) Koettakaahan kestää ja lähetän tehokkaita suppareita kaikille niitä haluaville...



Outi ja Möhköfantti rv 38+6

ja osanottoni pappasi poismenon johdosta... Toivottavasti pian helpottaa ja vauvasi syntyy ajoillaan, niin että pääset hautajaisiin.



[b]Maituliini[/b], oli todella mukavaa lukea pohdintojasi tuohon sielukysymykseen. Vaikka itse olen eronnut luterilaisesta kirkosta jo varhain, niin aina on yhtä mielenkiintoista vaihtaa kunniottavassa hengessä ajatuksia muillakin tavoin ajattelevien kanssa. Ennen kirjoittelin enemmän myös tuolla Elämänkatsomus -palstalla mutta jossain vaiheessa keskustelu siellä tuntui menevän enemmän väittelyksi kuin keskusteluksi... Oma maailmankatsomukseni on tarkemmin määrittelemätöntä panteismia, kokemuksellista ja hyvin suuri ja tärkeä osa elämääni. Eräänlainen " uskonnoton etsijä" siis :) Filosofiaa olen suorittanut sivuaineena cumun verran, joten rakastan ihan " ylesipohdintaakin" , en pelkästään hengellisten kysymysten :DDD



Ja nyt valmistautumaan perhekahvilaan lähtöön, ettei mene taas liian myöhäiseksi... Oma [b]( . )[/b] sen verran vielä keskusteluun, että tänä aamuna tuli ensimmäisen kerran pari todella kipeää supistusta :)! Jännitys tiivistyy!



Tinuri ja Itupulla-Alpi rv 37+3

OUHJ, osanottoni pappasi poismenon vuoksi. Harmi, että täällä joutuu useampikin käymään läpi näinkin surullisia asioita aikana jolloin pitäisi voida iloita ja keskittyä vain tulevaan vauvaan.



Eilen oli tosiaan mahtavan mittainen pino, taitaa loppua kohden tahti tiivistyä. Ja sitten loppukuusta jäljellä olen vain minä ja muutama muu loppukuun synnyttäjä tai yliajalle menijä. Itse kun olen ihan varma että yli menee ja komeasti, la:kin on vasta 23.12. Toisaalta toivon peukut ja varpaat pystyssä että menisi vuoden vaihteen yli, toisaalta on jo niin täynnä tätä vatsaa että siitä haluaisi eroon.



Onko kukaan pohtinut loppuvuodesta syntymisen hyviä/ huonoja puolia? Raskautumisajankohtaan harvemmin kukaan voi suuresti vaikuttaa, se tärppää silloin kun tärppää. Mutta olen itse aina jotenkin " kammonnut" sitä, että lapsi syntyisi loppuvuodesta. Olen varmaan joskus aiemminkin tästä kirjoittanut, mutta luultavasti saan nyt kaikki " pahat" ajatukseni kertarytinällä niskoilleni, eli: punatukkainen, loppuvuodesta syntynyt poika... Enkä siis tarkoita että sukupuolella olisi väliä, vaan tuo punatukkaisuus ja poika yhdistettynä... takuuvarma kiusauksen kohde... No ei kai tuolla syntymäajankohdalla ole niin suurta merkitystä, ehkä korkeintaan silloin kun koulu alkaa, saattaa olla eroja alkuvuoden ja loppuvuoden lapsilla ja sekin riippuu aikasta paljon lapsen luonteesta.



Oma napa on tänään tosi väsynyt. Tai siis koko kroppa. Oltiin eilen tyttöjen kanssa uimassa ja vaikka taisi olla niin että äiti enemmänkin lillutteli itseään vedessä ja tytöt uivat, niin silti kävi niin voimille että nukuin yön kuin tukki, en herännyt edes vessaan kertaakaan. Ja kunhan olen pakolliset nettisurffailut suorittanut, luulen että sänky kutsuu pienille aamupäivä-torkuille.



Jotenka palailenpa asiaan uudestaan illemmalla...



Teppis 36+3

tänään kirjoitan tälleen paloittain



Joulunlapsi, kiva kuulla että olo parantunut. Minäkin huomasin eilen että vatsa on jotenkin plumpsahtanut alaspäin. Tosin ylävatsaa polttaa eli tuntuu ettei siellä ennempää ole tilaa kuin ennen. Neitokaisemme ei ole mikään ihan pienen pieni enää. Kämp yö sopis vaikka johonkin teidän yhteiseen vuosipäivään :-) Viikonloppuhinnat on muuten välillä ihan ok, esim. Finnair plus tarjouksena oli jossain vaiheessa 150 e sis aamupalat. (Viikkohinnathan on yli 400 ilman aamupala, mutta ne onkin hinnoiteltu businesmatkustajille...) Lisäksi saa käyttää kuntosalia, josta lähinnä suosittelen sitä saunaosastoa.



GALLLUP Milloin vauva syntyy ja henkinen takaraja: oma synnytysfiilis ehkä ensi viikon lopulla. Henkisen takarajan yritän pitää siellä lasketun ajan jälkeen, vaikka uskon ja varovasti toivon että sinne asti ei tarvitse odotella.



GALLUP milloin syntyy vauvan sielu: tätä en ollut aikaisemmin pohtinut. En usko sielunvaellukseen muuta kuin raamatullisessa mielessä, että sielu siirtyy taivaaseen kuoltuamme.Minusta olisi ikävä ajatus että jonkun vieraan sielu olisi meidän lapsessa. Uskon että sielu on ainutkertainen. Ehkä sielu kehittyy vähitellen vauvan kehityksen mukana, se tavallaan annetaan kun vauva saa alkunsa, ja herää sitä mukaan kuin vauva kehittyy kohdussa.



GALLUP mitä kaipaan ajasta ennen raskautta. En osaa vielä kaivata juuri mitään. Välillä tekee mieli juoda viiniä, mutta ei sen kummempaa. Pianhan sitä taas saa lipittää.



GALLUP mikä pelottaa vauva-arjessa. Minäkään en ole vielä tajunnut tai uskaltanut tajuta että vauva tulee.



Erkkierika kyselit mun energiasta ;-) sitä oli paljon kunnes se loppui, eli 7 viikkoa sitten kun määrättiin lepoon supistusten takia huomasin että hups olinkin väsynyt. Minulla on tapana kasata kaikenlaista tekemistä ja tapaamista. Piti opetella lepäämään. Nyt kun viikkoja on jo näin turvallinen määrä, olen huomannut että puuhaa on taas kertynyt. Osaan kuitenkin ottaa jo rauhallisemmin. Tänään vaan lääkäri ja muutaman asiakirjan kirjoitus, vähän siivousta jne. mutten pidä mitään kiirettä nousta sängystä, vaikka puuron kävin syömässä...



Nyt vaihdan kylkeä ja surffailen muilla sivuilla.



Luukkujen avautumista odottellen Heini ja masu edelleen rv 56

hui olipas meillä yliaikainen vauva viime viestis. No nyt pääsette mun palaviesteistä, I promise

[color=458B74][b]Onnea matkaan JonijaJenni !



T: ex-naapuri ;)

OUHJ, voimia vaikeaan aikaan ja syvä osanottoni pappasi poismenon vuoksi.



Teppis kyseli onko kukaan pohtinut loppuvuodesta syntymisen hyviä/ huonoja puolia? No mä olen itse aina tykännyt olla loppuvuoden lapsi, vaikka mun synttärit onkin jo marraskuun lopulla (huomenna, jee!!), eli ihan joulunlapsi en ole... Itse asiassa olen aina ollut hyvin ylpeä syntymäajankohdastani, en tiedä miksi. En ollut ihan se luokan nuorin, mutta loppupäästä kuitenkin. Tunnustan että 18-vuotiaana menin kaverin väärillä papereilla ravintolaan kesällä 17,5vuotiaana kun kaverit jo täysikäisiä. Huonoja puolia on oikeastaan musta vaan jos sattuu ihan just jouluaattona syntymään, sillon lapsen näkökulmasta menee synttärijuhlat vähän ohi...



Ja tuosta punatukkaisuus ja poika yhdistelmästä, ei musta ole mitenkään itsestäänselvä kiusauksen kohde, ei missään tapaksessa! Riippuu pojan itsetunnosta ja luonteesta enemmänkin. Ekakskin lopetat itse ajattelemasta noin, lapsi oppii kotoa vanhempien asenteet ja pelot. Mä olen itse aina halunnut punaiset hiukset (sellaiset valtoimenaan soljuvat irlantilaiset, nicole kidman - tyyppiset), ja siksi mun on hyvin vaikea tajuta että joku niistä voisi kiusata. Tunnen myös punapäisen pojan (aikuinen jo) jolla pisamia ja silmälasit ja se on aivan mieletön tyyppi, on syyskuun alkupuolella syntynyt (neitsyt). Lapset voi toki keksiä kiusauksen aiheita MISTÄ VAAN, vaikka hiusten väristä, mutta tiedän kokemuksesta, että kyllä niitä vaalea- tai tummatukkaisiakin kiusataan, ja lapsia jolla hassu nimi mutta ennenkaikkea jos lapsella on huono itsetunto muut lapset huomaavat sen.



Oma napa on nyt hiljainen, ainoa SUURI vaiva on IHAN JULMETTU iskias- tyyppinen persekipu pakarassa. Jalat ei kanna, en voi seistä oikealla jalalla ollenkaan, nouseminen SATTUU ihan sikana jne. Nyt toivon vaan tältä päivältä että saisin ton kivun jotenkin laukeamaan, synnyttämään en pystyis tän kanssa. Jospa panadol auttais, taidan kokeilla seuraavaksi...



nyt menen, mukavaa tiistaita kaikille!



äitikuu rv 38+1/ 39+0 !!!

Ensinnäkin, OUJH, otan osaa suruusi. Olen todella pahoillani, että menetit pappasi.



JONIJAJENNI, onnea matkaan huomiseen synnytykseen. Toivottavasti saat nukuttua ensi yönä. :-)



MANZU ja MRSCRUISER taitavat olla nyytinhakumatkalla. NANILLAKIN tuntui olevan " lupaavat" merkit ilmassa. Taisit kyllä olla enemminkin huolissasi kuin iloinen noiden viikkojesi takia. Tsemppiä!



USAmamaa joku kyseli. Muistelen, että hänen sektioaikansa on 5.12. eli jo ensi viikolla. Tsemppiä vain sinne rapakon toiselle puolelle synnytykseen!



TEPPIS jutteli ristiriitaisista tuntemuksistaan pitkän yrityksen ja " onnistumisen" eli raskaaksi tulon jälkeen. Meillä esikoinen täyttää helmikuussa neljä vuotta. Ikäerosta olisi voinut tulla vähän pienempi, jos olisimme voineet siihen itse vaikuttaa. Itse asiassa toissa kesänä tulinkin raskaaksi ja la olisi ollut esikoisen syntymäpäivänä. Ikäeroa olisi tullut kolme vuotta, mutta se raskaus keskeytyi heti alkuunsa. En oikein osaa pitää sitä edes keskenmenona, sillä kokemusta on myöhäisestäkin keskenmenosta. Yhtä kaikki, vajaan nelivuotiaan kanssa tuo elo ja olo on toisaalta jo aika helppoa ts. nuoriherra on aikasen omatoiminen. Toisaalta en olisi voinut kuvitellakaan, että olisimme alkaneet yrittää toista vauvaa heti esikoisen syntymän jälkeen pienellä ikäerolla. Mutta nämä nyt ovat näitä asioita, joita ei voi itse suunnitella.



Tästä tulee oiva aasinsilta tuohon TARKOITUKSEEN, mikä vauvalla on. Monen mielestä syntyvällä vauvalla on jokin tarkoitus, esim. syntyä juuri ko. perheeseen. Vastaavasti myös syntymättömällä vauvalla olisi jokin tarkoitus. Mehän menetimme toisen kaksosvauvoistamme viime raskaudessa rv 17. Pojat olisivat olleet identtiset. Onneksi saimme sentään pitää toisen, tämän kohta 4-vuotiaan poikamme.



Olen miettinyt miettimästä päästyänikin, mikä tarkoitus tällä kaikella oli enkä ole kyllä keksinyt vastausta siihen. Olen tullut siihen tulokseen pähkäilyissäni, että sillä ei ollut mitään tarkoitusta, vaan se oli tuon B-vauvan ja meidän huonoa onnea, jos niin voi sanoa. Se vain tapahtui meidän kohdallamme eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin alistua ja hyväksyä asia. Tähän voisi vulgääristi todeta, että shit happens!



Oli oikein mielenkiintoista lukea vastanneiden pähkäilyjä SIELUASIAAN. Etenkin joulunlapsen mietteet olivat kiinnostavia jo ihan ammattisikin takia. :-) Olen pahoillani, mitä jouduitte kokemaan viime vuonna. En voi edes kuvitella, kuinka raskas moinen päätös on mahtanut olla.



Näyttää siltä, että monella on LÄHTÖLASKENTA alkanut. Itse kävin eilen lukemassa marraskuisten tekstiä. Pelkään pahoin, että tältä näppikseltä lähtee samanmoista tekstiä kuin heiltä, kun laskettu aika on jo ohitettu eikä mitään tapahdu. Osa jutuista oli aika " happamia" (täysin ymmärrettävästi tietenkin). Olen itse kärsimätön ja huonohermoinen tyyppi, ja taatusti olen sitä sitten, kun laskettu aika tulee ohitettua... Toisaalta yritän valmistaa itseäni siihen, että tämä raskaus joudutaan käynnistämään. No, olen jo oppinut muutenkin, että elämä ei aina kulje siten kuin itse haluaisi. Ehkä toisaalta on vain hyvä, että on asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ainakin minulle se tässä suhteessa (pelkkää vauvan syntymäajankohtaa ajatellen) on vain terveellistä, hah.



Fyysinen olotila on kyllä ihan ok. Eilen kyllä supisteli pullan leipomisen, pipareiden paistamisen ja kotitöiden takia, mutta eivätpä ne supistelut olleet kivuliaita. Unen tarve on edelleen mahtava. Nukuin (taas) heräämättä 8-9 tuntia putkeen. Nyt täytyykin yrittää nauttia tästä, kun saa nukkua yönsä putkeen. Sitä herkkua tulen vielä kaipaamaan. :-)



Iituli rv 37+6

vaikka väsyttää.



Teppis: Meillä on 29.12. neljä vuotta täyttävä punatukkainen poika. Nythän la on 14.12. ja jos yliajallle menee... Synttärit parhaassa tapauksessa samana päviänä, tai sitten vielä huonommin, pikkukakkonen tulee maailmaan 25.12. Heh. Selittele siinä sitten vuosien mittaan, miksi synttäreille on huono pyytää kavereita tai miksi kaikki muut ovat jo saaneet ajokortin....



OUJH, lämmin osanotto suruusi ja voimia sinulle ja perheellesi.



Lapsen sielu gallupista: Olen miettinyt asiaa. Esikoinen syntyi 25+4 viikoilla. En siis ollut ehtinyt edes kasvattaa kunnon masua, kun siltä osin kaikki oli jo ohi. Pojan ollessa ensimmäiset viikkonsa keskoskaapissa piuhoissa hoitajien ja lääkärien ympäröimänä, minusta tuntui, ettei se ole ollenkaan minun lapseni, vaan joku, joka vain on siellä kaapissa. Mitään ääniä lapsi ei voinut hengityskoneen vuoksi päästellä.



Olen tajunnut vasta jälkeenpäin, että olin itse tietenkin shokissa koko ajan. Tuntui, että elin jonkun muun elämää. Mutta pikkuhiljaa kaikki muuttui ja suurin herätys oli se kun poika avasi silmänsä ensimmäistä kertaa. Silloin ymmärsin, että se on meidän vauvamme, poikamme, josta tuli maailman tärkein ja rakkain ihminen.



Tämän toisen odotuksen kanssa kaikki on ollut niin sanotusti toisin. Olen päässyt tutustumaan vauvaan masussa paljon pitemmän aikaa, tuntenut liikkeet ja melskaamiset. Jotenkin, kun pääsin yli kriittisen ajan (24-30 vkot), olen koko ajan ajatellut masun sisältöä vauvana, joka on meidän perheemme. Ihmisenä, joka on jo valmis tulemaan maailmaan. Ilmeisesti ennen noita kriittisten viikkojen täyttymistä en uskaltanut ajatella masun sisältöä vauvana vaan sikiönä, jos jotain olisi sattunut.... Summa summarum, ilmeisesti yritän sanoa, että mielestäni lapsella on sielu ja se on vauva jo silloin, jos se syntyisi niin aikaisin, ettei sillä olisi mahdollisuuksia selvitä....



Näin tänä aamuna.



Veikkoko? 36+

joku poraa meijän kerrostalossa jossain ihan naapurihuoneistossa ja koko kämppä raikaa ;( Tosi ärsyttävä kuunnella heti aamusta tuollaista meteliä, ja eipä yllättäen kukaan oo mistään rempasta ja runkoäänistä etukäteen ilmottanut... Ei ala hyvin mun päiväni. Kitikiti.



En oo taas hetkeen kirjoitellut, lukenut kylläkin. Heti ensiksi [b]Niiskulle[/b] osanotto pappasi menettämisestä, ja paljon voimia nyt näinä aikoina.



Lisäksi paljon onnea [b]Hyrre, Vattu & Sigrid[/b] vauvojen syntymistä! Ihanaa kun jouluntähtösiä alkaa maailmaan tupsahdella! :) [b]Outille[/b] tsemppiä huomiseen ja vielä [b]Heinille[/b] suuret onnittelut naimisiinmenosta!



Piti johonkin galluppiin vastata mutten enää muista yhtään mitä galluppeja ees oli.. Lahopää mikä lahopää:) Joten sitä omaa napaa sitten [b](.):[/b] Rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan että saa vauva syntyä mun puolesta vaikka heti. Alkaa tää maha olemaan vähän tiellä :D En osaa ees kuvitella miten hermona olisin jos ois vielä jotain vaivoja, mutta niitä ei onneks sentäs ole, paitsi tuo närästys johon kylläkin menee hermot. Mutta kyllä pahoin pelkään että ei tällä muksulla oo vielä mitään kiirusta syntyä ja yli mennään ihan kunnolla.. La 17. pvä, joten se jouluaattokin on kyllä melkosen todennäköinen.



Tuota sitten vielä sellainen kysymys että huomaako/tunteeko kaikki nuo kivuttomat harjoitussupparit? Kun viime vkolla neuvolassa täti koitti että vauveli on edelleen kiltisti rt:ssa, ja totesi siinä masua painellessaan että jaha tulikin suppari. Ja mulla ei ollut kyllä harmainta haisua koko asiasta :D Että ilmeisesti niitä suppareita tulee välillä, mutta en mä vaan mitään huomaa?!?



En mää kyllä nyt muista yhtään mitä piti kirjotella:) Tuli tämmönen sotkuviesti vaan. Jos nyt hipsis tekemään ruokaa, sitten koirien kanssa mettään lenkille ja iltapäivällä keskustaan. Pitäis ostaa 1v.-täyttävälle kummipojalle synttärilahja, oisko kellään mitään kivoja ehdotuksia tai ideoita? :)



-nesselia ja masukki rv37+2

tulen ihan pikaiseen käväseen.

olin ihan 100varma että laitokselle lähdetään aamulla.

ylävatsaa supisti ja kakkatti ja oksatti, mutta kun ei noita hoitajia ole aamusta niin suljin silmäni sinnillä ja herättiin pojan kanssa 11.

nukkumaan mentiin miehen kansssa 24..miten voi aikuinen nainen nukkua kun pikkupossu kellon ympäri?

nyt alkaa kyllä jännittään, jahka lähtö tuleekin illalla.nyt ei kyllä taas tietoa supistuksista :(

huomenna olisi sitten neuvolaan meno..plääh ainut mitä odotan tuolta reissulta on että saan kuulla vauvan kiinnittyneen :D

ma sitä mennään taas paino-arvioon tayssiin, minusta tuli pelkopotilas kun eivät raskausajan diabetestä löytäneet :D hyvä näin!

voimia kaikille ja niitä himskatin suppareita kaikille niitä odottaville :D



NIISKULLE: iso voimahali suureen suruun!

HEINILLE: hyvää nimipäivää..pisti vaan silmään tuolta suomi24:lta :)



erkkierika 39+2

OUJH: osanottoni minunkin puolestani pappasi johdosta! *halaus*



nesselia: et ole kyllä ainoa, joka ei noita harjoitussuppareita ole tuntenu... mulla ei oo niistä ainakaan ollu mitään hajua. koko aikana en ole huomannu niitä, vain ihan muutama hassu jos maha ihan selkeesti kovana.... mutta todellakin vain IHAN MUUTAMA =) vastaavasti nyt eilen ja tänään kun niissä on jo ollu kipua mukana niin enää ei voi olla huomaamatta!!!!



ja sitä limatulppaa sitten pulpahteli eilen muutamaan otteeseen, mutta tänään ollut hiljasta sillä suunnalla. Nyt vaan muuten sattuu tonne alakertaan ja supistelee välillä ihan vietävästi ja oikeestaan ensimmäistä kertaa tää istuminen on jopa jo tuskaa välillä.



tuntuu vaan jotenkin niin hassulta kun ei ensin mitään vaivoja oikeastaan koko raskaudessa ja nyt sit kun alkaa tapahtua niin kaikki etenee hurjaa vauhtia..... ja mä kun olin niin valmistautunu et meillä odotellaan ens vuoden puolelle, mut enää en kyl oo ihan niin varma sen asian suhteen:O



huomenna neuvola mullakin, siis se viimeinen lääkäri neuvola lopultakin! kyllä sitä on odotettu...... vaikka siellä kuulema uus lääkäri niin saa nähä millanen on. th ainakin kehui ja sanoi että hyvin asiansaosaava on. eli hyvillä mielin sinne sitten.



mutta nyt alakerta repee...... ja makuuasento kutsuu jos se olis yhtään parempi vaihtoehto.



nani 36

Heippa!



OUJH: Osanottoni isoisäsi vuoksi, voimia!



Heini: Onnea naimisiin menon johdosta ja hyvää nimpparia!



Huh, olo alkaa olla aika " työläs" . Tuntuu, että tosi aikaisessa vaiheessa iskenee liitoskivut ovat hieman hellittäneet, niin nyt on iskenyt vasemman pakaran päälle kunnon tuskat, tuolilta ylösnouseminen ei ilman tukea onnistu. Täällä joku muu myös samaa kipua valitteli.

Yöt ovat todella rikkonaiset, herään aamuyöllä, valvon kolmisen tuntia ja sitten nukun puoleen päivään, onneksi se vielä onnistuu.

Vauva kaivaa tietään ulos, tuntemus kohdunsuulla on sanoin kuvaamaton! Ehkä se greipin pyörittely vastaa lähemmin tuntemuksia...? Supistukset ovat muuttaneet muotoaan, napakoituneet ja tuntuvat ihan alhaalla. Odotan mielenkiinnolla perjantain äitipolia, että kuinka iso tuo vauva mahtaa olla ja onko nyt kipeämmät supistukset tehneet kohdunsuulla mitään. Epäilen kuitenkin, että pää ei ole vielä kiinnittynyt, koska istuessa vauva kuin nousee ylöspäin rintalastan alle, joten kauan en tässä koneen ääressä kyllä istuskele.



Kovin oli mielenkiintoisia galluppeja, mutta nyt ei valitettavasti fysiikka riitä vastaamaan, sen verran tukalaa on tämä elo. Ja vielä kuukausi ja yksi päivä laskettuun. Olen ottanut henkiseksi takarajaksi 12.1, silloin luulisi, että meilläkin on jo vauva!



Mutta ajattelin rutista oloani kympillä perjantaisella käynnillä, tosin saan ehkä vaan kiukun itselleni..?



Nyt maukkaita pinaattilättyjä ja sitten maalaan makkarin seinät. Itken ja maalaan. Hih.



ihan ryde kirsikka ja aarre 35+4

Huomasin että kirjoitukseni loppuvuodesta syntyneestä punatukkaisesta pojasta oli herättänyt kanssasisarissa tunteita. Täsmennän sen verran että tämä " kammo" on oikeastaan muotoutunut tavallaan, miten tämän nyt pukisi sanoiksi, jonkinlaisista " kliseistä" .



Olen nyt jo kuullut sanottavan, että jos lapsemme syntyy ihan vuoden viimeisinä päivinä, niin ei kannata huolestua siitä että lapsi ei olisikaan vielä koulukypsä sinä vuonna kun täyttää 7. Onhan nykyään niin helppoa siirtää koulun alkua vuodella. Joissain ihmisissä elää vahva usko siitä että vuoden ikäero (vrt. alkuvuosi/loppuvuosi) näkyy ja vaikuttaa esim. juuri koulussa, tai urheilusuorituksissa tms. Tämä saattaa osittain pitääkin paikkansa, mutta kuten aiemmin jo mainitsinkin on lapsen omalla luonteella ja kypsyydellä suurempi merkitys kuin sillä mihin aikaan vuodesta on syntynyt.



Punatukkaisuus taas juontuu siitä, että minulla on ollut ja on edelleen kirkuvan punaiset hiukset. Olin varmastikin lähemmäs 20-vuotias kun tajusin ensimmäisen kerran että osaan olla ylpeä hiusteni väristä. Yläaste/ lukio-ikäisenä oli jo helppo tarttua väripurkkiin, mutta ala-asteelta muistan valitettavan ikävästi vielä kaikki ne haukkumanimet joita minulle keksittiin. Senpä vuoksi minulle onkin jäänyt jonkinlainen trauma asiasta ja olen tosiaankin pienestä pitäen " toivonut" että minun lapseni eivät joutuisi koskaan kokemaan samoja asioita. Se pitää kyllä paikkansa että lapset keksivät kiusaamisen aihetta vaikka tikusta, eli ei siihen tuota punatukkaisuutta tarvita...



No siis nämä kaksi asiaa yhdistettynä minulle on tullut vain tavaksi " kammota" tuota yhdistelmää. Mutta, mutta, totuudeksi minun on tunnustettava että jos ihan rehellisiä ollaan, minä oikein odotan että lapselle tulisi punaiset hiukset, niin ihanat kun ne nykyään mielestäni ovat!! Mutta tuo lausahdus on jäänyt omalla tavalla elämään, mutta tosiaan noissa vain heittomerkkien sisäpuolella ;). En kuitenkaan tarkoita negatiivisessa mielessä. Ehkäpä tätä asiaa on hieman hankala selittää, mutta kaikenlaista sitä ihminen ehtii elämänsä varrella pohtimaan.



Tästä tuli nyt " hieman" ei-raskaus-aiheinen viesti, koittakaa ihmiset ymmärtää...



Välillä hieman oudoksi itsensä tunteva Teppis ja edelleen rv 36+3