Miksi sijaissynnytys on laitonta Suomessa?

Koska lapsi ei ole tuote joka ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen vuoksihan näitä tilataan ulkomailta, koska Suomessa lainsäädäntö ei asiaa mahdollista, edes ilman bisnestä. Ymmärrän kyllä hyvin, enkä tuomitse. Kun jokin itselle hyvin tärkeä asia ei onnistu, etsitään kiertoteitä. Se pitää vain hyväksyä.

Kyllä mekin aikoinaan suunnittelimme, että aloittaisin suhteen jonkun toisen miehen kanssa ja olisin kertomatta todellisesta suhteestani ja ehkäisyn puuttumisesta, jotta edes minun raskautuminen olisi voinut tapahtua. Raskautta emme saaneet alulle biologisesti miehen lapsuudenvamman vuoksi. Hoidoissa lopulta tärppäsi, ja suunnitelma jäi. En edelleenkään näe tuotakaan asiaa yhtään sen väärempänä asiana kuin mieheni lapsuudenvamma. Molemmat ovat väärin, mutta ei mielestäni ole enempää väärin reagoida vääryyden korjaamiseksi käyttämällä kyseenalaista kiertoreittiä, jos normaali tie ei onnistu ja hoidot ovat rajallisia.

Sinulta puuttuu selkeästi moraalintaju kokonaan. Hyväksyt ihmisen huijaamisen isäksi, jos se sattuu itseäsi hyödyttämään. Se, että kokee vastoinkäymisiä, ei oikeuta epäeettiseen toimintaan ja muiden hyksikäyttöön ja huijaamiseen.

Varsinkin sinun tapauksessa lahjasiittiöitä on ihan laillisesti saatavilla. Toisen ihmisen petkuttaminen on yksiselitteisesti väärin.

Toki se on väärin yhdestä näkökulmasta, mutta toisesta näkökulmasta se on vain alkuperäisen vääryyden korjaamista, eli täysin oikeutettua. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Sinulla on todella outo oikeuskäsitys. Tuon mukaan kuka tahansa tuntematon voisi vaikka varastaa sinun lapsesi koska hänen omat lapsensa olisi otettu huostaan. Ei mikään sivistysvaltio noudata sellaista moraalikoodia. Shit happens ja kaikki ei voi saada kaikkea, turha lähteä paskomaan toisten elämää kun ei kestä omaa.

Eihän se kohde olisi ikinä saanut tietää sitä, että hänellä on lapsi. Raskautumisen jälkeen olisi vain poistunut kuvioista.

Entäpä lapsesi oikeus saada tietää alkuperästään? Joillekin ihmisille on ollut erittäin traumatisoituvaa koska eivät ole saaneet selville biologista vanhempaansa / vanhempiaan. Olisitko antanut lapsesi elää valheessa koko elämänsä? Siinä vauvakuumeessa ei yleensä osata ajatella muuta kuin sitä pientä lämmintä tuhisevaa nyyttiä. Ei sitä että vauvasta kasvaa nuori ja aikuinen. Aikuinen joka esim haluaa tietää alkuperänsä, mahdolliset suvussa esiintyvät sairaudet jne.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki jotka sanotte tässä ja muissa ketjuissa että ainahan voi adoptoida. Ei voi. Aina ei voi adoptoida vaikka haluaisikin. Lapsia, varsinkin vauvoja, ei yksinkertaisesti riitä halukkaille adoptoijille. Oli sitten kyse Suomesta tai jostain muusta maasta. Lapsia on liian vähän, prosessi on kallis ja vie monta vuotta. Prosessi saattaa myös kaatua tai keskeytyä siihen että lasta haluavat ovat liian vanhoja. Joten lopettakaa se adoption keskusteluun heittäminen helppona vaihtoehtona biologisen lapsen saamiselle.

Ei kukaan ole sanonut että se on helppo vaihtoehto. Jos tarjolla olevat vaihtoehdot (biologinen lisääntyminen, adoptio, sijaisvanhemmuus) ei jostain syystä onnistu niin sitten on vain hyväksyttävä lapsettomuus. Elämä on epäreilua ja harvassa on ne jotka saavat kaikki toiveensa täytettyä. Lapsettomuuteen ei silti kuole, se ei ole sama kuin parantumaton syöpädiagnoosi. Lapsettomana voi elää hyvää elämää vaikka kaipuu varmasti onkin aina läsnä. Toisen ihmisen käyttämistä synnytyskoneena rahallista korvausta vastaan ei silti tulisi laillistaa yhdessäkään sivistysvaltiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen vuoksihan näitä tilataan ulkomailta, koska Suomessa lainsäädäntö ei asiaa mahdollista, edes ilman bisnestä. Ymmärrän kyllä hyvin, enkä tuomitse. Kun jokin itselle hyvin tärkeä asia ei onnistu, etsitään kiertoteitä. Se pitää vain hyväksyä.

Kyllä mekin aikoinaan suunnittelimme, että aloittaisin suhteen jonkun toisen miehen kanssa ja olisin kertomatta todellisesta suhteestani ja ehkäisyn puuttumisesta, jotta edes minun raskautuminen olisi voinut tapahtua. Raskautta emme saaneet alulle biologisesti miehen lapsuudenvamman vuoksi. Hoidoissa lopulta tärppäsi, ja suunnitelma jäi. En edelleenkään näe tuotakaan asiaa yhtään sen väärempänä asiana kuin mieheni lapsuudenvamma. Molemmat ovat väärin, mutta ei mielestäni ole enempää väärin reagoida vääryyden korjaamiseksi käyttämällä kyseenalaista kiertoreittiä, jos normaali tie ei onnistu ja hoidot ovat rajallisia.

Joo, ilman muuta suunnittelitte tällaista! Kyllähän kuka tahansa normaali nainen harkitsee ennemmin pokaavansa satunnaisen psykopaatin baarista ja altistavansa itsensä hengenvaaralle, sukupuolitaudeille ja geneettisille sairauksille, sen sijaan, että menisi klinikalle ja ottaisi valikoidun luovuttajan pestyä ja tutkittua spermaa suoraan kohtuun.

Ja jokainen mies ilman muuta haluaisi naisensa valitsevan ensimmäisen vaihtoehdon, jos kyse olisi miehestä johtuvasta lapsettomuudesta.

Niin. Keskustelin psykologillakin asiasta ja pohdin riskejä. Ei psykologikaan torpannut asiaa. Toki olisi pitänyt tutustua henkilöön ja perustaa suhde ja analysoida kaikki. Lahjasiittiöitä emme halunneet, koska se olisi ollut kuin "sika säkissä".

Ja miehesi ehdottomasti oli myöskin sitä mieltä, että kyllä se sperma pitää pistää vanhanaikaisella tavalla perille, jottei tule sikaa säkissä?

Karmeintahan tuo järjestely olisi ollut miehellesi. Jos olisitkin päättänyt, että siittäjä on sinulle mieleisempi, ei miehellesi olisi jäänyt mitään oikeuksia yhdessä suunniteltuun lapseen.

Avioliitossa syntynyt lapsi on aina virallisesti aviomiehen lapsi vaikka biologinen isä olisi joku muu. Lainsäädännön outous.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa isot moraaliset ongelmat ja toivottavasti ei tule lailliseksi. Jos ajatellaan ihan raskauden aikaisia ja jälkeisiä ongelmia. Pahimmillaan äiti voi kuolla, vaikka onneksi niin ei tapahdukaan usein. Entäpä jos lapsen haluaakin pitää? Kuka korvaa, jos jotain meneekin pieleen?

Adoptio on olemassa. Tiedän, että jonot ovat pitkiä, mutta miksei kannattaisi sitä yrittää, mikäli on valmis sijaissynnytykseen? Pohjimmiltaan ratkaisut ovat kuitenkin samankaltaisia.

Koen kyllä myötätuntoa silti lapsettomuudesta kärsiville, vaikka sijaissynnytystä en kannatakaan.

Eihän sijaissynnyttäjäksi pakoteta ketään, joten en näe mitkä ovat ne moraaliset ongelmat. Monilla on harhaluulo, että lähes kaikki saisivat adoptoida. Eivät saa. Adoptiovanhemmaksi eivät myöskään sovi kaikki. Adoptoidulla lapsella on hylkäämistrauma ja sellaisen lapsen kasvattaminen on vaativampaa.

Vierailija kirjoitti:

En tähän(kään) tätä satuolentoa sotkisi, mutta ei lisääntyminen ole mikään pakko joka ikiselle, adoptio keksityy jos se sinappikone on niin tärkeä juttu.

Milloin lapsista alettiin puhumaan koneina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen vuoksihan näitä tilataan ulkomailta, koska Suomessa lainsäädäntö ei asiaa mahdollista, edes ilman bisnestä. Ymmärrän kyllä hyvin, enkä tuomitse. Kun jokin itselle hyvin tärkeä asia ei onnistu, etsitään kiertoteitä. Se pitää vain hyväksyä.

Kyllä mekin aikoinaan suunnittelimme, että aloittaisin suhteen jonkun toisen miehen kanssa ja olisin kertomatta todellisesta suhteestani ja ehkäisyn puuttumisesta, jotta edes minun raskautuminen olisi voinut tapahtua. Raskautta emme saaneet alulle biologisesti miehen lapsuudenvamman vuoksi. Hoidoissa lopulta tärppäsi, ja suunnitelma jäi. En edelleenkään näe tuotakaan asiaa yhtään sen väärempänä asiana kuin mieheni lapsuudenvamma. Molemmat ovat väärin, mutta ei mielestäni ole enempää väärin reagoida vääryyden korjaamiseksi käyttämällä kyseenalaista kiertoreittiä, jos normaali tie ei onnistu ja hoidot ovat rajallisia.

Sinulta puuttuu selkeästi moraalintaju kokonaan. Hyväksyt ihmisen huijaamisen isäksi, jos se sattuu itseäsi hyödyttämään. Se, että kokee vastoinkäymisiä, ei oikeuta epäeettiseen toimintaan ja muiden hyksikäyttöön ja huijaamiseen.

Varsinkin sinun tapauksessa lahjasiittiöitä on ihan laillisesti saatavilla. Toisen ihmisen petkuttaminen on yksiselitteisesti väärin.

Toki se on väärin yhdestä näkökulmasta, mutta toisesta näkökulmasta se on vain alkuperäisen vääryyden korjaamista, eli täysin oikeutettua. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

Sinulla on todella outo oikeuskäsitys. Tuon mukaan kuka tahansa tuntematon voisi vaikka varastaa sinun lapsesi koska hänen omat lapsensa olisi otettu huostaan. Ei mikään sivistysvaltio noudata sellaista moraalikoodia. Shit happens ja kaikki ei voi saada kaikkea, turha lähteä paskomaan toisten elämää kun ei kestä omaa.

Eihän se kohde olisi ikinä saanut tietää sitä, että hänellä on lapsi. Raskautumisen jälkeen olisi vain poistunut kuvioista.

Entäpä lapsesi oikeus saada tietää alkuperästään? Joillekin ihmisille on ollut erittäin traumatisoituvaa koska eivät ole saaneet selville biologista vanhempaansa / vanhempiaan. Olisitko antanut lapsesi elää valheessa koko elämänsä? Siinä vauvakuumeessa ei yleensä osata ajatella muuta kuin sitä pientä lämmintä tuhisevaa nyyttiä. Ei sitä että vauvasta kasvaa nuori ja aikuinen. Aikuinen joka esim haluaa tietää alkuperänsä, mahdolliset suvussa esiintyvät sairaudet jne.

Luultavasti emme olisi kertoneet kellekään. Emme miettineet tuota kohtaa. Asia olisi voinut myöhemmin paljastua dna-testien myötä toki. Se olisi ollut sen ajan murhe.

Epätoivoiset ihmiset ajattelevat epätoivoisia ajatuksia, erittäin epätoivoiset erittäin epätoivoisia ajatuksia. Se on asia, jota kukaan teistä moralisoijista tuskin tulee tajuamaan ilman omakohtaisuutta. En minäkään joskus ymmärtänyt yhtään lapsettomuutta ja ehdottelin tilalle adoptiota.

Olen siinä mielessä kiitollinen niille meidän varasuunnitelma-ajatuksille, että ne pitivät minua jollain tavalla pystyssä vaikeiden aikojen keskellä. Oli pieni toivo, jos muu ei auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki jotka sanotte tässä ja muissa ketjuissa että ainahan voi adoptoida. Ei voi. Aina ei voi adoptoida vaikka haluaisikin. Lapsia, varsinkin vauvoja, ei yksinkertaisesti riitä halukkaille adoptoijille. Oli sitten kyse Suomesta tai jostain muusta maasta. Lapsia on liian vähän, prosessi on kallis ja vie monta vuotta. Prosessi saattaa myös kaatua tai keskeytyä siihen että lasta haluavat ovat liian vanhoja. Joten lopettakaa se adoption keskusteluun heittäminen helppona vaihtoehtona biologisen lapsen saamiselle.

Ei kukaan ole sanonut että se on helppo vaihtoehto. Jos tarjolla olevat vaihtoehdot (biologinen lisääntyminen, adoptio, sijaisvanhemmuus) ei jostain syystä onnistu niin sitten on vain hyväksyttävä lapsettomuus. Elämä on epäreilua ja harvassa on ne jotka saavat kaikki toiveensa täytettyä. Lapsettomuuteen ei silti kuole, se ei ole sama kuin parantumaton syöpädiagnoosi. Lapsettomana voi elää hyvää elämää vaikka kaipuu varmasti onkin aina läsnä. Toisen ihmisen käyttämistä synnytyskoneena rahallista korvausta vastaan ei silti tulisi laillistaa yhdessäkään sivistysvaltiossa.

Kuule monessa ketjussa on kommentteja "ainahan voi adoptoida" minkä minä ainakin käsitän yhtä helpoksi kuin "ainahan voi ostaa uuden talvitakin". Epäilen että ovat nuoria ihmisiä jotka eivät tiedä adoptoinnista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa isot moraaliset ongelmat ja toivottavasti ei tule lailliseksi. Jos ajatellaan ihan raskauden aikaisia ja jälkeisiä ongelmia. Pahimmillaan äiti voi kuolla, vaikka onneksi niin ei tapahdukaan usein. Entäpä jos lapsen haluaakin pitää? Kuka korvaa, jos jotain meneekin pieleen?

Adoptio on olemassa. Tiedän, että jonot ovat pitkiä, mutta miksei kannattaisi sitä yrittää, mikäli on valmis sijaissynnytykseen? Pohjimmiltaan ratkaisut ovat kuitenkin samankaltaisia.

Koen kyllä myötätuntoa silti lapsettomuudesta kärsiville, vaikka sijaissynnytystä en kannatakaan.

Eihän sijaissynnyttäjäksi pakoteta ketään, joten en näe mitkä ovat ne moraaliset ongelmat. Monilla on harhaluulo, että lähes kaikki saisivat adoptoida. Eivät saa. Adoptiovanhemmaksi eivät myöskään sovi kaikki. Adoptoidulla lapsella on hylkäämistrauma ja sellaisen lapsen kasvattaminen on vaativampaa.

Ei ehkä aseella uhaten pakoteta, mutta kyllä moni tekee sitä rahallisen paineen vuoksi. Sijaissynnyttäjät ei yleensä ole suurituloisia. Saattaa olla velkoja, paljon omia lapsia, työttömyyttä jne mikä ajaa tuohon ratkaisuun. Pahimmassa tapauksessa esim oma puoliso painostaa ryhtymään sijaissynnyttäjäksi. Paljon siis samoja ongelmia kuin seksityössä tai elinten luovutuksessa. Mahdollisten psyykkisten ongelmien ja traumojen kanssa sijaissynnyttäjä jätetään yleensä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri sen vuoksihan näitä tilataan ulkomailta, koska Suomessa lainsäädäntö ei asiaa mahdollista, edes ilman bisnestä. Ymmärrän kyllä hyvin, enkä tuomitse. Kun jokin itselle hyvin tärkeä asia ei onnistu, etsitään kiertoteitä. Se pitää vain hyväksyä.

Kyllä mekin aikoinaan suunnittelimme, että aloittaisin suhteen jonkun toisen miehen kanssa ja olisin kertomatta todellisesta suhteestani ja ehkäisyn puuttumisesta, jotta edes minun raskautuminen olisi voinut tapahtua. Raskautta emme saaneet alulle biologisesti miehen lapsuudenvamman vuoksi. Hoidoissa lopulta tärppäsi, ja suunnitelma jäi. En edelleenkään näe tuotakaan asiaa yhtään sen väärempänä asiana kuin mieheni lapsuudenvamma. Molemmat ovat väärin, mutta ei mielestäni ole enempää väärin reagoida vääryyden korjaamiseksi käyttämällä kyseenalaista kiertoreittiä, jos normaali tie ei onnistu ja hoidot ovat rajallisia.

Joo, ilman muuta suunnittelitte tällaista! Kyllähän kuka tahansa normaali nainen harkitsee ennemmin pokaavansa satunnaisen psykopaatin baarista ja altistavansa itsensä hengenvaaralle, sukupuolitaudeille ja geneettisille sairauksille, sen sijaan, että menisi klinikalle ja ottaisi valikoidun luovuttajan pestyä ja tutkittua spermaa suoraan kohtuun.

Ja jokainen mies ilman muuta haluaisi naisensa valitsevan ensimmäisen vaihtoehdon, jos kyse olisi miehestä johtuvasta lapsettomuudesta.

Niin. Keskustelin psykologillakin asiasta ja pohdin riskejä. Ei psykologikaan torpannut asiaa. Toki olisi pitänyt tutustua henkilöön ja perustaa suhde ja analysoida kaikki. Lahjasiittiöitä emme halunneet, koska se olisi ollut kuin "sika säkissä".

Ja miehesi ehdottomasti oli myöskin sitä mieltä, että kyllä se sperma pitää pistää vanhanaikaisella tavalla perille, jottei tule sikaa säkissä?

Karmeintahan tuo järjestely olisi ollut miehellesi. Jos olisitkin päättänyt, että siittäjä on sinulle mieleisempi, ei miehellesi olisi jäänyt mitään oikeuksia yhdessä suunniteltuun lapseen.

Avioliitossa syntynyt lapsi on aina virallisesti aviomiehen lapsi vaikka biologinen isä olisi joku muu. Lainsäädännön outous.

Isällä tai äidillä on kaksi vuotta lasten syntymästä aikaa riitauttaa avioliittoon syntyneen lapsen isyys.

Ja tuossa edellä esitetyssä skenaariossahan - johon en muuten hetkeäkään usko - äiti olisi voinut halutessaan pistää eron vireille jo kaksoiselämänsä aikana ja ehtiä vaikka avioitua uudestaan ennen lapsen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa isot moraaliset ongelmat ja toivottavasti ei tule lailliseksi. Jos ajatellaan ihan raskauden aikaisia ja jälkeisiä ongelmia. Pahimmillaan äiti voi kuolla, vaikka onneksi niin ei tapahdukaan usein. Entäpä jos lapsen haluaakin pitää? Kuka korvaa, jos jotain meneekin pieleen?

Adoptio on olemassa. Tiedän, että jonot ovat pitkiä, mutta miksei kannattaisi sitä yrittää, mikäli on valmis sijaissynnytykseen? Pohjimmiltaan ratkaisut ovat kuitenkin samankaltaisia.

Koen kyllä myötätuntoa silti lapsettomuudesta kärsiville, vaikka sijaissynnytystä en kannatakaan.

Eihän sijaissynnyttäjäksi pakoteta ketään, joten en näe mitkä ovat ne moraaliset ongelmat. Monilla on harhaluulo, että lähes kaikki saisivat adoptoida. Eivät saa. Adoptiovanhemmaksi eivät myöskään sovi kaikki. Adoptoidulla lapsella on hylkäämistrauma ja sellaisen lapsen kasvattaminen on vaativampaa.

Sehän se juuri onkin että kukaan ei ala sijaissynnyttäksi omasta vapaasta tahdostaan ja siksi se on väärin. Siihen joutuu mielenterveyssongelmaiset köyhät ja siihen pakotetaan siskot, serkut, äidit, mummot ja muut.

Miten ihmeessä kukaan nainen haluaisi lisätä tälläisen kiusan naisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla myös moraaliset kysymykset. Vaikka mukaan lähtijä sanoo ei haittaa, niin kuitenkin haittaa ja voi olla henkisesti traumatisoivaa. Periaatteessa ihmisen oma asia mihin lähtee mukaan, mutta tuiss sen verran isot asiat kysymyksessä, että ihan ok jos tavalkaan valtio tekee sen moraalivalinnan jo puolestasi. Niinkuin useimmat muutkin asiat ovat, sekä moraalisesti, että lakien mukaan paheksuttavia.

Jos laitetaan vaikka omien elinten myynti sallituksi ketkäköhän olisivat ensimmäisenä mukana hommassa. Köyhät tai hullut.

Sijaissynnytykset tulisi kieltää kansainvälisellä sopimuksella kuten on toimittu elinkaupan kohdalla. Lapsettomuuteen ei kuole, siirtoelimen puutteeseen sen sijaan kuolee ja silti elinkauppa on kiellettyä. Naisen keho ja terveys ei ole kaupparavaraa.

Epäeettistä irrottaa raskaus ja vanhemmuus tietoisesti. Orpoja aina ollut, mutta niiden tietoinen tehtailu kuulostaa kammottavalta - ikäänkuin biologisella siteellä ei olisi mitään merkitystä. Tässä ehkä koetetaan ajatella että emo kuin emo, hoitaahan nuo eläimetkin jopa erilajin poikasia. Huolestuttavaa jos ihmisiä aletaan nähdä tälläisinä eläiminä muiden joukossa, ja tätähän vihreiden eläinten inhimillistäminen osaltaan on: koetetaan hämärtää eläinten ja ihmisen välisiä eroja mahdollisimman pitkälle, tulevaisuudessa mahdollisesti geeniteknologialla tutkia mikä on mahdollista.

Lääketieteen valta on biovaltaa, jolla ei periaatteessa ole mitään moraaklisia rajoituksia, jos sitä ei valvota. Lisääntymisteknologia yksi alalaji tätä tulevaisuuden valtaa, ja pyrkimys valtavirtaistaa sijaissynnytyksiä liittyy tietysti muuhun kokeellisuuteen ja bisnekseen, lastentekemisestähän voidaan myös tehdä yhä yleisempää liiketoimintaa. Tätä kai post-humaanin ajan lanseeraus sitten haluaa: että olisimme pelkkää jalostettavaa, kaupallista elävää lihaa, joka luulee olevansa biologian orjuudesta vapautunutta kun todellisuus on päinvastainen. Enkä tiedä onko ajatus keinokohdusta sen lohdullisempi.

Koska se olisi keino miehille saada itsellisesti lapsi. Sellainen ei sovi naisten agendaan.

En usko että Suomessa olisi hirveästi halukkaita sijaissynnyttäjiksi. Köyhissä maissa ja Jenkkilässä se on bisnestä jolla köyhät ja nuoret opiskelijatytöt rahoittavat elämänsä. Vähävaraiset synnyttää rikkaille lapsia. Ei todellakaan tarvita sellaista Suomeen.

Ihan oikein. Täällä on muutenkin liikaa populaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko että Suomessa olisi hirveästi halukkaita sijaissynnyttäjiksi. Köyhissä maissa ja Jenkkilässä se on bisnestä jolla köyhät ja nuoret opiskelijatytöt rahoittavat elämänsä. Vähävaraiset synnyttää rikkaille lapsia. Ei todellakaan tarvita sellaista Suomeen.

Naisiltakin tulisi kieltää keinohedelmöitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa isot moraaliset ongelmat ja toivottavasti ei tule lailliseksi. Jos ajatellaan ihan raskauden aikaisia ja jälkeisiä ongelmia. Pahimmillaan äiti voi kuolla, vaikka onneksi niin ei tapahdukaan usein. Entäpä jos lapsen haluaakin pitää? Kuka korvaa, jos jotain meneekin pieleen?

Adoptio on olemassa. Tiedän, että jonot ovat pitkiä, mutta miksei kannattaisi sitä yrittää, mikäli on valmis sijaissynnytykseen? Pohjimmiltaan ratkaisut ovat kuitenkin samankaltaisia.

Koen kyllä myötätuntoa silti lapsettomuudesta kärsiville, vaikka sijaissynnytystä en kannatakaan.

Eihän sijaissynnyttäjäksi pakoteta ketään, joten en näe mitkä ovat ne moraaliset ongelmat. Monilla on harhaluulo, että lähes kaikki saisivat adoptoida. Eivät saa. Adoptiovanhemmaksi eivät myöskään sovi kaikki. Adoptoidulla lapsella on hylkäämistrauma ja sellaisen lapsen kasvattaminen on vaativampaa.

Ei ehkä aseella uhaten pakoteta, mutta kyllä moni tekee sitä rahallisen paineen vuoksi. Sijaissynnyttäjät ei yleensä ole suurituloisia. Saattaa olla velkoja, paljon omia lapsia, työttömyyttä jne mikä ajaa tuohon ratkaisuun. Pahimmassa tapauksessa esim oma puoliso painostaa ryhtymään sijaissynnyttäjäksi. Paljon siis samoja ongelmia kuin seksityössä tai elinten luovutuksessa. Mahdollisten psyykkisten ongelmien ja traumojen kanssa sijaissynnyttäjä jätetään yleensä yksin.

Juuri näin. On se kumma että aina vaan halutaan lisätä ikävyyksiä ja kauheuksia naisille.

Tajutkaa nyt naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että Suomessa olisi hirveästi halukkaita sijaissynnyttäjiksi. Köyhissä maissa ja Jenkkilässä se on bisnestä jolla köyhät ja nuoret opiskelijatytöt rahoittavat elämänsä. Vähävaraiset synnyttää rikkaille lapsia. Ei todellakaan tarvita sellaista Suomeen.

Naisiltakin tulisi kieltää keinohedelmöitys.

Eli kun ei saa naisia sortaa niin rangaistaan kuitenkin jollakin. Ajatteletko mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa isot moraaliset ongelmat ja toivottavasti ei tule lailliseksi. Jos ajatellaan ihan raskauden aikaisia ja jälkeisiä ongelmia. Pahimmillaan äiti voi kuolla, vaikka onneksi niin ei tapahdukaan usein. Entäpä jos lapsen haluaakin pitää? Kuka korvaa, jos jotain meneekin pieleen?

Adoptio on olemassa. Tiedän, että jonot ovat pitkiä, mutta miksei kannattaisi sitä yrittää, mikäli on valmis sijaissynnytykseen? Pohjimmiltaan ratkaisut ovat kuitenkin samankaltaisia.

Koen kyllä myötätuntoa silti lapsettomuudesta kärsiville, vaikka sijaissynnytystä en kannatakaan.

Eihän sijaissynnyttäjäksi pakoteta ketään, joten en näe mitkä ovat ne moraaliset ongelmat. Monilla on harhaluulo, että lähes kaikki saisivat adoptoida. Eivät saa. Adoptiovanhemmaksi eivät myöskään sovi kaikki. Adoptoidulla lapsella on hylkäämistrauma ja sellaisen lapsen kasvattaminen on vaativampaa.

Ei ehkä aseella uhaten pakoteta, mutta kyllä moni tekee sitä rahallisen paineen vuoksi. Sijaissynnyttäjät ei yleensä ole suurituloisia. Saattaa olla velkoja, paljon omia lapsia, työttömyyttä jne mikä ajaa tuohon ratkaisuun. Pahimmassa tapauksessa esim oma puoliso painostaa ryhtymään sijaissynnyttäjäksi. Paljon siis samoja ongelmia kuin seksityössä tai elinten luovutuksessa. Mahdollisten psyykkisten ongelmien ja traumojen kanssa sijaissynnyttäjä jätetään yleensä yksin.

Ei kaikki sijaissynnytykset ole tuollaisia kuvailemasi kaltaisia.

En kiellä etteikö jossain köyhissä maissa joku sijaissynnyttäisi raha motivaationa, mutta se ei tarkoita, että kaikki tai edes useimmat tekisi niin.

Täällä sijaissynnytys vertautuu lähinnä siihen, mitä on munasolujen lahjoitus Suomessa. Varsinaisesti munasoluista ei makseta mitään, mutta lahjoittajalle korvataan epämukavuudesta sekä mahdollisia matkakuluja ja ansionmenetyksiä.

Perhe itse valitsee sijaissynnyttäjän ja usein kyseessä on joku heidän entuudestaan tuntemansa henkilö, esimerkiksi sukulainen tai ystävä. Koko prosessi ennen edes raskauden alkamista kestää aika helposti vuoden. Tänä aikana myös sijaissynnyttäjällä on aikaa hahmottaa, mihin on ryhtymässä.

Vierailija kirjoitti:

Muistanko väärin, että joskus sijaissynnytys oli Suomessa laillista sellaisissa tapauksissa, että jonkin sairauden vuoksi lasta haluava nainen el

I itse voi olla raskaana ja tämän lasta haluavan perheenjäsen eli esim sisko synnyttää lapsen. Nimenomaan lasta haluavat oli naimisissa ja lapsi hedelmöitettiin heidän sukusoluillaan. Kannattaisin tälläistä. Oli erittäin harvinaista ja siihen piti olla tosi painavat terveyssyyt.

Eli pakottaisit lähisukulaisnaisen synmyttämään.

Aivan törkeää.