Lue keskustelun säännöt.
Miten tuette opiskelevaa nuorta?
03.04.2023 |
Siis rahallisesti, tarkoitan. Meillä tyttö on muuttamassa omilleen ja ajatuksena oli jatkaa mm. puhelinlaskun maksamista ja ottaa jotain muitakin laskuja maksettavaksi, mm. vakuutukset. Kotona saa käydä syömässä aina kun haluaa jne.
Kommentit (105)
Maksan puhelimen kulut, vakuukset ja ruokaa. Lisäksi teen kirppiksiltä vaatelöytöjä ja annan jouluna ja synttärinä rahalahjan.
Kotona käy syömässä ja käytännössä kotoa löytyi kaikki kodin tarvikkeet. Huonekalut, astiat, kodinkoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei tarvinnut miettiä kun ei pystynyt tukemaan taloudellisesti. Onneksi molemmat lapseni ovat pärjänneet mainiosti ilman meidän vanhempien rahallista tukea. Olen heistä ylpeä.
Opiskelijalle iso apu vaikka 50 euroa kuukaudessa tai kuukausittaiset ruokaostokset omaan kotiinsa. Kai nyt kaikilla sen verran varaa on lastaan tukea.
50€ saa helposti tienattua tekemällä yhden sunnuntaivuoron töissä. Työkokemus on hyödyllistä muutenkin.
Niin se on sille vanhemmallekin helppoa rahaa tienata ja voi sitten antaa apua lapselleen. Ai mutta ei onnistu vanhemmilta eikä koskaan onnistu loisilta. Opiskelijat kyllä onnistuu ja heiltä sitä oletetaan itsestään selvänä.
Käytkö lapsesi puolesta paskallakin? Vai miksi se kullannuppusi ei voi ihan itse tienata elantoaan?
Siis nimenomaan opiskellaan sen takia, että tultaisiin tulevaisuudessa tienaamaan itse oma elantonsa? Ja läksytätkö kaikkia työttömiäkin näin? Mikseivät työttömät vaivaudu tienaamaan omaa elantoansa, he sitä paitsi loisivat vielä pahemmin yhteiskunnan rahoilla kuin opiskelijat. Mutta kyllä se on niin pahasta, jos vanhempi maksaa lapselleen jotain. Mutta yhteiskunnan rahoilla makoilu on täysin hyväksyttävää
Kehitysvammaisen pitäisi tajuta, että opiskelijoiden tukeminen ei liity mitenkään työttömiin. Raskasta jankustusta
No, itselläni tytär on valmistumisen jälkeen ollut työtön 4 vuotta. Teemme hakemuksia yhdessäkin, n. 5-15 kuussa. Ei tule vastauksia, kerran pari vuodessa työhaastatteluja.
Hän on silti rakas lapseni joka ei muutu mihinkään oli sitten töissä, opiskelemassa tai työtön.
Suomalaisen yhteiskunnan pahin syöpä tällä hetkellä on tämä silmitön vihapuhe työttömiä kohtaan. Ikään kuin sinne töihin vain mentäisiin. Siihen tarvitaan ensin palkanmaksaja, ja ne ovat kiven alla.
Tuen tytärtäni taloudellisesti myös tämän ollessa työttömänä. Haluan että hän voi tilanteesta huolimatta elää hyvää ja itselleen sopivaa elämää.
Opiskelevat lapsemme käyvät töissä, joten tukemme on henkistä tukea. Neuvomme ja kannustamme opiskeluun ja elämään liittyvissä asioissa, jos se on tarpeen. Kotiin saavat aina tulla. Yhteisillä reissulla olemme maksaneet kulut. Autoimme muutossa ja annoimme rahaa, jolla ostaa omaan kotiin perustelintarvikkeita, siivousvälineitä yms. Kysymme välillä, pärjäävätkö taloudellisesti. Aina vastaavat pärjäävänsä. Heille on tärkeää selvitä itse, ja se tekee heille silminnähden hyvää.
Näin tädin vinkkelistä katsottuna luulin, että suvun nuoria pitäisi tukea taloudellisesti heidän opiskeluajallaan. Yövyinpä yhden sisarentytön luona ja täytyy todeta, että mihin opiskelijat ihan oikeasti tarvitsevat rahallista tukea? Ainakin hänellä oli kaikki enemmän kuin hyvin ja rahaa tulee vanhemmilta sekä opintotukena. Asunto on ihan uusi ja opiskelijahintainen vuokra. Matkustaminen on hänelle halpaa, joten lainasin hänen asuntoaan hänen reissatessaan Keski-Euroopassa viikon. Elintaso vyöryi asunnon ovella vastaan ja kaikki, mitä olemme hänelle ostaneet, löytyvät moninkertaisina kaapeista alkaen muumimukeista laadukkaisiin petivaatteisiin. Yhtäkään halpahallin krääsää ei tullut vastaan. Korvauksena asunnosta sukulaistyttö pyysi pari viinipulloa. Ei se, että olisin ostanut kaapin täyteen ruokaa hänen toiveensa mukaisesti, ollut tarpeellista.
En mitenkään. Ei ole taloudellisia resursseja, enkä osaa auttaa missään opiskeluun liittyvässä, kun lapset opiskelevat yliopistossa, itse olen käynyt vain ammattikoulun. "Kotiin" saavat toki tulla, mutta se on yksiö, johon muutin lasten lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksetaan ihan kaikki ja lisäksi lapsi on hakenut opintososiaalisia etuuksia eli asumistukea, opintorahaa ja -lainaa. Omia rahojani saan käyttää juuri niin kuin haluan ja nykytilanteessa on mukava sijoittaa lapseen. Hän puolestaan sijoittaa omia rahojaan osakkeisiin, ei niiden kurssit ikuisesti romahtele.
Vierailija kirjoitti:
Näin tädin vinkkelistä katsottuna luulin, että suvun nuoria pitäisi tukea taloudellisesti heidän opiskeluajallaan. Yövyinpä yhden sisarentytön luona ja täytyy todeta, että mihin opiskelijat ihan oikeasti tarvitsevat rahallista tukea? Ainakin hänellä oli kaikki enemmän kuin hyvin ja rahaa tulee vanhemmilta sekä opintotukena. Asunto on ihan uusi ja opiskelijahintainen vuokra. Matkustaminen on hänelle halpaa, joten lainasin hänen asuntoaan hänen reissatessaan Keski-Euroopassa viikon. Elintaso vyöryi asunnon ovella vastaan ja kaikki, mitä olemme hänelle ostaneet, löytyvät moninkertaisina kaapeista alkaen muumimukeista laadukkaisiin petivaatteisiin. Yhtäkään halpahallin krääsää ei tullut vastaan. Korvauksena asunnosta sukulaistyttö pyysi pari viinipulloa. Ei se, että olisin ostanut kaapin täyteen ruokaa hänen toiveensa mukaisesti, ollut tarpeellista.
Ethän sinä sitä päätä, vaan teet mitä toivoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoimme rahallisesti opiskelevia nuoriamme ja tietenkin hankimme tavarat ensimmäiseen opiskelija-asuntoon. Teimme noin, koska meillä oli vara auttaa taloudellisesti, sillä itse kävimme töissä ja käymme edelleenkin. Aikuisilla lapsillemme on nyt yliopisto-opiskelut takana ja he ovat vakituisessa työssä. Mielestäni tuo "sijoitus" kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei tarvinnut miettiä kun ei pystynyt tukemaan taloudellisesti. Onneksi molemmat lapseni ovat pärjänneet mainiosti ilman meidän vanhempien rahallista tukea. Olen heistä ylpeä.
Opiskelijalle iso apu vaikka 50 euroa kuukaudessa tai kuukausittaiset ruokaostokset omaan kotiinsa. Kai nyt kaikilla sen verran varaa on lastaan tukea.
50€ saa helposti tienattua tekemällä yhden sunnuntaivuoron töissä. Työkokemus on hyödyllistä muutenkin.
Niin se on sille vanhemmallekin helppoa rahaa tienata ja voi sitten antaa apua lapselleen. Ai mutta ei onnistu vanhemmilta eikä koskaan onnistu loisilta. Opiskelijat kyllä onnistuu ja heiltä sitä oletetaan itsestään selvänä.
Käytkö lapsesi puolesta paskallakin? Vai miksi se kullannuppusi ei voi ihan itse tienata elantoaan?
Siis nimenomaan opiskellaan sen takia, että tultaisiin tulevaisuudessa tienaamaan itse oma elantonsa? Ja läksytätkö kaikkia työttömiäkin näin? Mikseivät työttömät vaivaudu tienaamaan omaa elantoansa, he sitä paitsi loisivat vielä pahemmin yhteiskunnan rahoilla kuin opiskelijat. Mutta kyllä se on niin pahasta, jos vanhempi maksaa lapselleen jotain. Mutta yhteiskunnan rahoilla makoilu on täysin hyväksyttävää
Kehitysvammaisen pitäisi tajuta, että opiskelijoiden tukeminen ei liity mitenkään työttömiin. Raskasta jankustusta
No, itselläni tytär on valmistumisen jälkeen ollut työtön 4 vuotta. Teemme hakemuksia yhdessäkin, n. 5-15 kuussa. Ei tule vastauksia, kerran pari vuodessa työhaastatteluja.
Hän on silti rakas lapseni joka ei muutu mihinkään oli sitten töissä, opiskelemassa tai työtön.
Suomalaisen yhteiskunnan pahin syöpä tällä hetkellä on tämä silmitön vihapuhe työttömiä kohtaan. Ikään kuin sinne töihin vain mentäisiin. Siihen tarvitaan ensin palkanmaksaja, ja ne ovat kiven alla.
Tuen tytärtäni taloudellisesti myös tämän ollessa työttömänä. Haluan että hän voi tilanteesta huolimatta elää hyvää ja itselleen sopivaa elämää.
Oletteko koskaan miettineet, miksi tytär on työtön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin kaikille lapsille asunnot ja maksettiin opiskeluun liittyvät kulut sekä lomamatkat kotiin ja yhdessä vanhempien kanssa tehtävät matkat.
Maksettiin puhelinlasku ja henkilövakuutus, jälkimmäinen on sen verran halpa ja kattava että nykypäivänä sellaista ei saa enää mistään. Siirrettiin sitten hänelle kun valmistui ja sai työpaikan. Isovanhemmat auttoivat enemmän kun lapsi muutti samaan kaupunkiin missä he asuivat, ostivat aika herkästi hänelle ruokaa ja veivät melkein puoliväkisin heille syömään, olivat vain mielissään kun lapsenlapsi kävi vierailemassa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi asuu minun omistamassa asunnossa ja maksaa minulle minimivuokran (eli sen verran että menee verottajalta läpi), lisäksi maksan hänen kotivakuutuksen ko. asuntoon, hänen autonsa kulut (vakuutukset, verot, korjauskulut, bensat maksaa itse), lisäksi molemmat vanhemmat laitamme jonkun verran rahaa joka kuukausi hänen tililleen.
Myönnän, että on hemmoteltu, mutta meillä on tuohon varaa, joten miksi emme tukisi. Tuntuisi tyhmältä keräillä vain omalle tilille rahaa ja antaa toisen olla koko ajan rahapulassa. Hänestä on kuitenkin kasvanut rahat erittäin järkevästi käyttävä ihminen, on oikeasti todella tarkka siitä mihin rahansa laittaa. Ja suurin osa meneekin vuokraan ja ruokaan, joten ei hän silti rahassa kylve, mutta ei joudu murehtimaan koko ajan siitä, että riittääkö rahat. Autonkin hän sai yhdeltä sukulaiselta ja autosta on kyllä sellaisia kuluja, että opiskelijan rahoissa ne on isoja, joten siksi minä olen lupautunut ne maksamaan. Mutta auto on hänelle tarpeellinen harrastuksiin ja työn tekemiseen (tekee siis myös jonkun verran töitä opiskelun ohessa).
Itse en aikanaan 90-luvulla saanut mitään tukia vanhemmilta, kävin töissä opiskeluiden ohella. Piti hommata auto duunia varten maaseudulle, kun siellä ei kulkenut julkiset. Lainasin rahat iso-isältä ja maksoin ne takaisin viimeistä penniä myöten. Kun myin auton aikanaan eteenpäin, niin faija kuittasi rahat itselleen, kun olin tilapäisesti asunut muutaman viikon vuodesta hänen kämpillään kun kävin töissä pks-alueella ravintolassa tienaamassa opintorahani. Kuitenkin yllättäen selvisi, että isosiskoani oli tuettu melko hulppeasti ja jopa maksettu 40 tonnin häät. Erosi ukostaan muutamaa vuotta myöhemmi ja sähläsi miessuhteissaan senkin jälkeen+teki kersoja ties kenen kanssa ja faija maksoi pesukoneet ties mitkä varmaan mun autorahoilla. Liekö sitten syynä mun vähemmistötaustani. Ilmoitin aikanaan, että en mene naimisiin ja en halua omia lapsia. Kuitenkin olen ollut duunissa ja omilla verovaroillani tukenut lapsiperheitä yms. Työelämässä lapsettomia yksineläviä vielä syrjitty lomien kohdalla, että lapsiperheiden lomat etusijalla ja äitiys-hoitovapaalla olevia hyysätty riittämiin. Eräässä työpaikassa, yksi rouva tarkoituksella tuli raskaaksi hoitovapaan aikana ja käväisi duunissa parin kuukauden ajan, että sai täydet tuet seuraavaan äitiys- ja hoitovapaaseen. Oli kaikenkaikkiaan 6 vuotta pois duunipaikasta ja sinä aikana häntä sijaistanut pätevä työntekijä (nainen) sai lähteä, kun tuli takaisin duuniin. Kyseessä vielä sellainen henkilö, joka puhui pahaa kollegoistaan selän takana ja kukaan ei toivonut tulevan takaisin. Jotenkin kyrsii nämä tyypit, jotka vinkuu itselleen jatkuvia lisätukia loisimalla muiden selkänahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en aikanaan 90-luvulla saanut mitään tukia vanhemmilta, kävin töissä opiskeluiden ohella. Piti hommata auto opiskeluita varten maaseudulle, kun siellä ei kulkenut julkiset. Lainasin rahat iso-isältä ja maksoin ne takaisin viimeistä penniä myöten. Kun myin auton aikanaan eteenpäin, niin faija kuittasi rahat itselleen, kun olin tilapäisesti asunut muutaman viikon vuodesta hänen kämpillään kun kävin töissä pks-alueella ravintolassa tienaamassa opintorahani. Kuitenkin yllättäen selvisi, että isosiskoani oli tuettu melko hulppeasti ja jopa maksettu 40 tonnin häät. Erosi ukostaan muutamaa vuotta myöhemmi ja sähläsi miessuhteissaan senkin jälkeen+teki kersoja ties kenen kanssa ja faija maksoi pesukoneet ties mitkä varmaan mun autorahoilla. Liekö sitten syynä mun vähemmistötaustani. Ilmoitin aikanaan, että en mene naimisiin ja en halua omia lapsia. Kuitenkin olen ollut duunissa ja omilla verovaroillani tukenut lapsiperheitä yms. Työelämässä lapsettomia yksineläviä vielä syrjitty lomien kohdalla, että lapsiperheiden lomat etusijalla ja äitiys-hoitovapaalla olevia hyysätty riittämiin. Eräässä työpaikassa, yksi rouva tarkoituksella tuli raskaaksi hoitovapaan aikana ja käväisi duunissa parin kuukauden ajan, että sai täydet tuet seuraavaan äitiys- ja hoitovapaaseen. Oli kaikenkaikkiaan 6 vuotta pois duunipaikasta ja sinä aikana häntä sijaistanut pätevä työntekijä (nainen) sai lähteä, kun tuli takaisin duuniin. Kyseessä vielä sellainen henkilö, joka puhui pahaa kollegoistaan selän takana ja kukaan ei toivonut tulevan takaisin. Jotenkin kyrsii nämä tyypit, jotka vinkuu itselleen jatkuvia lisätukia loisimalla muiden selkänahoista.
Maksamme vuokran siltä osin, kun asumistuki ei sitä kata. Tämä on ylivoimaisesti suurin kuluerä opiskelevalla nuorella. Kun käymme hänen luonaan, viemme monta kassillista säilyvää ruokaa. Päivän pääaterian saa kuitenkin edullisesti, kun syö yliopistolla. En halua, että lapsi ottaa opintolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Näin tädin vinkkelistä katsottuna luulin, että suvun nuoria pitäisi tukea taloudellisesti heidän opiskeluajallaan. Yövyinpä yhden sisarentytön luona ja täytyy todeta, että mihin opiskelijat ihan oikeasti tarvitsevat rahallista tukea? Ainakin hänellä oli kaikki enemmän kuin hyvin ja rahaa tulee vanhemmilta sekä opintotukena. Asunto on ihan uusi ja opiskelijahintainen vuokra. Matkustaminen on hänelle halpaa, joten lainasin hänen asuntoaan hänen reissatessaan Keski-Euroopassa viikon. Elintaso vyöryi asunnon ovella vastaan ja kaikki, mitä olemme hänelle ostaneet, löytyvät moninkertaisina kaapeista alkaen muumimukeista laadukkaisiin petivaatteisiin. Yhtäkään halpahallin krääsää ei tullut vastaan. Korvauksena asunnosta sukulaistyttö pyysi pari viinipulloa. Ei se, että olisin ostanut kaapin täyteen ruokaa hänen toiveensa mukaisesti, ollut tarpeellista.
Hyvähän se on, että vanhemmilla on varaa kustantaa lapselleen kaikki vimpan päälle ja antaa myös rahaa elämiseen. Ei sitten tarvitse ostella krääsää ja stressata kuoleeko nälkään tai tuleeko maksuhäiriömerkintä.
Asuin opiskeluajan vanhempani luona ilmaiseksi, mutta mitään tukea en saanut. Siskoni muutti opiskeluaikoinaan omilleen ja teki samalla paljon töitä, mutta ei myöskään saanut tukea. Nyt olen kyllä valmistunut jo kauan sitten, mutta olen työtön ja joudun monesta syystä johtuen asumaan yhä vanhempani luona. Koskaan en ole päässyt muuttamaan. Koulutustani vastaavaa palkkatyötä en onnistunut koskaan saamaan, enkä ole sitä päivääkään tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota ei tarvinnut miettiä kun ei pystynyt tukemaan taloudellisesti. Onneksi molemmat lapseni ovat pärjänneet mainiosti ilman meidän vanhempien rahallista tukea. Olen heistä ylpeä.
Opiskelijalle iso apu vaikka 50 euroa kuukaudessa tai kuukausittaiset ruokaostokset omaan kotiinsa. Kai nyt kaikilla sen verran varaa on lastaan tukea.
Näin luulis, söihän se lapsi vielä viime viikolla kun asui vielä kotona... Vaatteet, osuus sähköstä/vedestä jne.... Yhtäkkiä sitä rahaa ei enää olekaan? Entä jos lapsi ei muuttaisikaan omilleen?
Panen vielä paremmaksi.
Isän kuoltua minulla ei ollut varaa jatkaa päivälukiossa, menin töihin ja iltalukioon.
Äitini kavalsi puoliorvon eläkkeeni ja vaati minulta rahaa kotiin - jossa en siis edes asunut!
Kehitysvammaisen pitäisi tajuta, että opiskelijoiden tukeminen ei liity mitenkään työttömiin. Raskasta jankustusta