Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmistä, joka oikeasti vain loisisi kotona, eikä omasta päätöksestään mene töihin?
03.04.2023 |
Tunnen kyllä muutamia työttömiä, mutta kukaan heistä ei ole sellainen työtön, joka vain omasta tahdostaan ja välttämättä haluaisi olla työtön ja jotenkin nauttisi kotona olemisesta. Kaikilla on työttömyyteen muita syitä: irtisanottu konkurssin takia ja ikää kohta 60, ei enää saa töitä iän ja fyysisen kunnon takia tai mielenterveysongelmia ja totaalinen loppuunpalaminen edellisessä työssä, ei ole työkykyinen ainakaan täysipäiväiseen työhön tällä hetkellä.
Onko sellaisia "loisin kotona ja rahat juoksee, en vaan jaksa mennä töihin" -ihmisiä oikeasti olemassa?
Kommentit (219)
En tunne. Toki muutaman maalla asuvan tunnen jotka eivät suostu muuttamaan työn perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen. Pakoilevat lastensa elatusmaksuja.
Meillä on taas yt:t alkamassa ja koska vähennyksen tarve on iso, niin eiköhän tällä kertaa tule lähtö. En usko että tällaista viisikymppistä yo-koulutettua naista otetaan mihinkään tarjoilijaksi tai raksalle. Ja hoitoalalle ei ole koulutusta. Luultavasti jään siis kotiin makaamaan, jos vaikka jostain löytyisi oman alan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen mystinen ufo- ajatus, että se vika olisikin enemmän työelämässä ja vähemmän yksittäisissä ihmisissä- Meneekö yli käsityskyvyn? Onko teidät ehdollistettu jo niin täydellisesti että pystytte ajattelemaan vain valmiiksi annettujen kaavojen mukaisesti?
Miten tuo on toiminut ikinä ihmiskunnan historiassa? "Hei, ettekö tajua että metsästäminen on vaarallista, mä en ainakaan halua. Ai saitteko saalista, no tänne sitten heti kunnon kimpale parasta paistia!" Olosuhteet ei välttämättä ole kivat, mutta riittääkö se perusteluksi heittäytyä muiden taakaksi?
Jos olosuhteet ovat sysipaskat ja muualle ei ole pääsyä, niin riittää. Ja et oikeastaan tajunnut alkuperäisestä mitään.
Tunnen yhden, on sukulainen. Nyt on päälle 40, yhteensä on tehnyt palkkatyötä elämänsä aikana noin vuoden. Päivät kuluvat kotona harrastettavan harrastuksen parissa, välillä matkustaa viettämään aikaa samaa asiaa harrastavan ystävänsä luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku voisi kuvitella, että minä olisin tuollainen.
Todellisuudessa olen masentunut elämäni vastoinkäymisistä, olen palanut täysin loppuun sekä minulla on sairauksia jotka eivät näy ulospäin enkä pidä niistä isoa meteliä.
Jonkun verran tunnen työttömiä ja kyllä heill monella on minun kaltainen ongelma tai jotain muuta selviä syitä miksi ovat työttöminä. Ketään tervettä työtä pakoilevaa en tunne.
Tavallaan koen myötätuntoa tämän tyyppisiä ihmisiä kohtaan ja ymmärrän, miksi välttelevät työelämää. Mutta toisaalta taas mietin itseäni - minäkin olen ollut lievästi tai keskivaikeasti masentunut koko aikuiselämäni, en edes jaksa miettiä asiaa enää sen enempää, masennus vain on osa minua. Lisäksi minulla on paniikkihäiriö.
Työttömänä en ole tästä huolimatta ollut koskaan. Olen opiskellut kaksi tutkintoa, yhden opistotasoisen ja toisen yliopistossa. Viimeiset viisitoista vuotta olen ollut vakituisessa, yliopistokoulutusta vastaavassa työssä. Ja ei, herkkua ei ole ollut. Joitakin lyhyitä (muutamasta viikosta kuukauteen) sairauslomiakin tuohon aikaan mahtuu, kun masennus- ja ahdistusoireet ovat yltyneet. Mutta töihin olen aina palannut, kotiin jääminen ei ole tuntunut vaihtoehdolta enkä rehellisesti usko, että se olisi edes auttanut. Työelämä tuo mukanaan omat paineensa ja stressinsä, mutta toimettomana kotona makaaminen toisi taas omansa.
Mitään urapolkua en ole pyrkinyt rakentamaan, oman alan perustyöstä selviytyminen vie minulta paljon ja heijastuu jaksamattomuutena vapaa-aikaan. Mutta olen kuitenkin sinnitellyt, kerännyt eläkettä ja rahoittanut oman elämäni. Ihan rehellisesti sanottuna en pidä tätä mitenkään kohtuuttomana vaatimuksena edes masentuneelle ihmiselle. Tai ainakaan en pidä työelämästä pois jättäytymistä lääkkeenä masennukseen - jos se olisi, meillä ei olisi näin paljon masentuneita kotona makaavia ihmisiä.
Varmasti kerään alapeukkuja tällä kommentillani, mutta se on ihan ok. Masennus on minun mielestäni osalla ihmisistä vain tekosyy kotona makaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen mystinen ufo- ajatus, että se vika olisikin enemmän työelämässä ja vähemmän yksittäisissä ihmisissä- Meneekö yli käsityskyvyn? Onko teidät ehdollistettu jo niin täydellisesti että pystytte ajattelemaan vain valmiiksi annettujen kaavojen mukaisesti?
Miten tuo on toiminut ikinä ihmiskunnan historiassa? "Hei, ettekö tajua että metsästäminen on vaarallista, mä en ainakaan halua. Ai saitteko saalista, no tänne sitten heti kunnon kimpale parasta paistia!" Olosuhteet ei välttämättä ole kivat, mutta riittääkö se perusteluksi heittäytyä muiden taakaksi?
Veikkaan vain että työelämän arvot ovat paljon kieroutuneemmat kuin pystyt ajattelemaan. Ajattele enemmän!
Sori, en ehdi. Mun täytyy elättää sut ja mut.
kiusaajien yhteiskunnan tukipylväs. Ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-kaverini kanssa valmistuttiin samana päivänä kesällä 2007, minä lähdin töihin ja samassa duunissa painan edelleen, päivääkään en ole ollut työttömänä, mutta tämä "kaverini" ei ole tehnyt elämässään päivääkään töitä. Joitain harjotteluja tehnyt ja niissä jaksaa max päivän-pari kunnes ei jaksa aamuisin nousta sängystä ja jää kotiin. Uskomattoman laiska ihminen. Ja mikäpä sitä enää töihin lähtemään kun 16 vuotta jo maannut kotona tekemättä mitään niin tottunut siihen että rahaa saa tekemättä mitään.
Toinen on kuuskymppinen alkoholisti joka ollut työelämässä viimeksi kolmekymppisenä. Kännissä aamusta iltaan niin eipä tuosta töihin ole, sossu maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krista Muhonen, 27-vuotias joka ei ole yläasteen jälkeen tehnyt muuta kun valittanut miten masentunut on ja elää yhteiskunnan tuilla.
Tunnen yhden. Itseni. Näin vaalien jälkeen ei jää motivaatiota enää rakentaa yhteiskuntaa, kun työpanokseni tulos valuu rikkaiden taskuihin. Olen rakentanut urani niin, että tuet ovat lähinnä symboliset painoarvoltaan. Minulla on omaakin rahaa laskujen jälkeen yli 2000€ kuukaudessa lopuksi ikää. Nyt hävitän omistusasunnon ja otan vielä hyvällä numerolla asumisoikeusasunnon uudehkosta talosta rantamaisemista, mutta runkolinjan vierestä. Sen jälkeen saan asumistuen ja työmarkkinatuen, koska ikäni puolesta pääomat eivät vaikuta niihin. Toimeentulotukihuijariksi en ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perhetyöntekijä, joten tunnen paljon. Esimerkiksi tämän kaupungin 1991 syntyneistä, ovat siis 32-vuotiaita, 40 % on jäänyt tänne, eikä heistä suurin osa käy töissä. Suurin osa ei ole ollut ikinä päivääkään töissä.
Pieni kaupunki, ovat asuneet täällä ikänsä, joten tunnen heidät omien lasten kautta. Ovat terveitä, mutta ovat kodeista, joissa töitä ei ole tehty, joten on opittu, että yhteiskunta pitää huolta. Monilla heistä on jo 4-8 lasta.
Tunnen kaikenlaisia työttömiä. Niitä jotka haluaisivat työhön, mutta töitä ei vain ole. Niitä, jotka eivät halua töihin vaikka töitä on. Ja niitäkin, jotka kuuluisivat eläkkeelle/kuntoutukseen, joita nyt höykytetään työkkärin toimesta milloin mihinkin kurssille tai 9e päiväpalkkahommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa voi todeta, että tuet on liian isot, jos hyvin porskuttaa vuosikaudet tekemättä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen töitä sosiaalialalla ja voi kyllä näitä riittää. Mitä enemmän katselen niiden menoa niin alkaa usko loppua. Mitään vastuuta ei oteta mistään,ainoa mikä kelpaa on raha ja maksusitoumukset ties mihin.
Kerrotko esimiehesi niin voin käräyttää asenteellisuutesi`?
Ei tarvitse tietää. Voit käräyttää minkä tahansa sosiaalityöntekijän tässä maassa. On ne niin paljon tapauksia nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen töitä sosiaalialalla ja voi kyllä näitä riittää. Mitä enemmän katselen niiden menoa niin alkaa usko loppua. Mitään vastuuta ei oteta mistään,ainoa mikä kelpaa on raha ja maksusitoumukset ties mihin.
Kerrotko esimiehesi niin voin käräyttää asenteellisuutesi`?
Ei tarvitse tietää. Voit käräyttää minkä tahansa sosiaalityöntekijän tässä maassa. On ne niin paljon tapauksia nähnyt.
Hear hear. SIitä vaan käräyttämään minutkin, esihenkilöni onneksi on kanssani asioista ihan samaa mieltä.
T. Yksi toinen sossu.
Vierailija kirjoitti:
En. En tunne yhtäkään työtöntä, en edes työttömänä koskaan olleita.
Sama!
Tunnen ihmisiä jotka olisivat omasta mielestään liian hienoja duunarityöhön, jos vain sitä on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen perhetyöntekijä, joten tunnen paljon. Esimerkiksi tämän kaupungin 1991 syntyneistä, ovat siis 32-vuotiaita, 40 % on jäänyt tänne, eikä heistä suurin osa käy töissä. Suurin osa ei ole ollut ikinä päivääkään töissä.
Pieni kaupunki, ovat asuneet täällä ikänsä, joten tunnen heidät omien lasten kautta. Ovat terveitä, mutta ovat kodeista, joissa töitä ei ole tehty, joten on opittu, että yhteiskunta pitää huolta. Monilla heistä on jo 4-8 lasta.
4-8 lapsen hoitaminen on yhteiskunnallisesti tärkeää työtä
Veljeni. On ihan kouluttautunut tyyppi, mutta oman alan töitä ei löydy. Mikään muu ei kelpaa, ja äidin nurkissa on hyvä pyöriä. Ei suostu muuttamaan toiselle paikkakunnalle töiden perässä. Ei suostu tekemään mitään muuta samalla kun hakisi oman alansa töitä.