Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?

Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.

Ja vaikka haettaisiin, se voi olla joillekin ystävyydem loppu. Ystävyys ei takaa että on miellyttävä asuinkumppani.

Nimenomaan ystävän kanssa ei kannata muuttaa yhteen. Jos haluaa säilyttää sen ystävän. Kimppakämppä ystävän kanssa toimii joskus, mutta usein ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Sönsängnim kirjoitti:

Soluasuminen tekee hyvää elämänkokemukselle.

Ja huonoa opinnoille.

Olen opiskellut koti- ja ulkomailla. Alivuokralaisena toimistossa, 2 eri solussa, yksiössä, ulkomailla kimppakämpässä ja 2 eri asuntolassa. Kertaakaan ei tullut vastaan kämppistä, jonka kanssa en olisi tullut toimeen. Välillä ei kaikki mennyt putkeen, mutta paljon tuli oppia sosiaalista suhteista. Oli myös kavereita ja tekemistä. EI tullut yksinäisyyden takia mielenterveysongelmia. Kimppakämpässä valittiin kaverit itse, muutoin tuli annettuna.

Jos sattuu huonot solukaverit, niin etsi kimppakämppä tai mene vaikka alivuokralaiseksi.

Elämässä joutuu opettelemaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. On työkaveri, naapuria, sukulaisia, mahdollisen puolison sukua. Nuoruus on hyvä vaihe opetella tätäkin asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Entä jos ei olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnot keksittiin aikana, jona teineille ei ollut omia huoneita. Nykyään oma huone on lähes kaikilla teineillä. Ne opiskelijat, joiden tiedän kimppakämpissä asuvan, ovat isoista perheistä ja heillä soluhuone voi olla ensimmäinen oma huone ikinä. Muilla se taas olisi pudotus elintasoon. Jaetaan koti kuten lapsuudenperheessä, mutta täysin tuntemattoman kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni ottaisi kotiinsa asumaan tuntemattoman ihmisen?

Soluasuminen luotiin 1960 - 1970-luvuilla korvaamaan alivuokralaisasumista. Oli ihan erilaista asua omassa huoneessa ikätoverien seurassa kuin jonkun vanhan kiukkuisen naisen luona, jossa ei voinut käyttää keittiötä eikä kylpyhuonetta vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Omalla rahalla voi muuttaa vaikka palatsiin.

Eli köyhän tavarat piittaamattoman kämppiksen armoille ja henki ja terveys päihdeongelmaisen tielle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Entä jos ei olekaan?

No minulla on ja on sekä minun että muiden etu että asun täällä missä asun enkä solussa. Ihan oman terveyden perusteella olen valintani tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Minä olisin vaatinut kämppistä ostamaan uuden pannun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Omalla rahalla voi muuttaa vaikka palatsiin.

Eli köyhän tavarat piittaamattoman kämppiksen armoille ja henki ja terveys päihdeongelmaisen tielle?

Ja opintomenestykselle voi sanoa heiheit!

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut koti- ja ulkomailla. Alivuokralaisena toimistossa, 2 eri solussa, yksiössä, ulkomailla kimppakämpässä ja 2 eri asuntolassa. Kertaakaan ei tullut vastaan kämppistä, jonka kanssa en olisi tullut toimeen. Välillä ei kaikki mennyt putkeen, mutta paljon tuli oppia sosiaalista suhteista. Oli myös kavereita ja tekemistä. EI tullut yksinäisyyden takia mielenterveysongelmia. Kimppakämpässä valittiin kaverit itse, muutoin tuli annettuna.

Jos sattuu huonot solukaverit, niin etsi kimppakämppä tai mene vaikka alivuokralaiseksi.

Elämässä joutuu opettelemaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. On työkaveri, naapuria, sukulaisia, mahdollisen puolison sukua. Nuoruus on hyvä vaihe opetella tätäkin asiaa.

Olen asunut kämppisten kanssa pariin eri otteeseen. Yhden kanssa en ystävystynyt mutta meni muuten ihan hyvin. Yksien kanssa oli hyvinkin hauskaa. Ja itse asiassa kaikkien kämppäkavereiden kanssa oli helpompi asua kuin poikaystävän tai oman perheen kanssalapsuudessa...

Vierailija kirjoitti:

Useissa maissa lapset elävät vanhemmilla pitkälle aikuisuuteen asti. 18-21-vuotiaana ylös ja ulos meininki on Suomen erikoisuus. Nyt voisivat vanhemmat ottaa kopin tästä ja elättää oman rääpäleensä opiskeluaikaisen asumisen. 

Neronleimaus. Luuletko ettei suuri osa tekisikin noin, jos se olisi mahdollista? Suurin osa nyt ei vain jää opiskelemaan lapsuudenkotinsa nurkille, vaan joutuu muuttamaan toiseen kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut koti- ja ulkomailla. Alivuokralaisena toimistossa, 2 eri solussa, yksiössä, ulkomailla kimppakämpässä ja 2 eri asuntolassa. Kertaakaan ei tullut vastaan kämppistä, jonka kanssa en olisi tullut toimeen. Välillä ei kaikki mennyt putkeen, mutta paljon tuli oppia sosiaalista suhteista. Oli myös kavereita ja tekemistä. EI tullut yksinäisyyden takia mielenterveysongelmia. Kimppakämpässä valittiin kaverit itse, muutoin tuli annettuna.

Jos sattuu huonot solukaverit, niin etsi kimppakämppä tai mene vaikka alivuokralaiseksi.

Elämässä joutuu opettelemaan tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. On työkaveri, naapuria, sukulaisia, mahdollisen puolison sukua. Nuoruus on hyvä vaihe opetella tätäkin asiaa.

Tämä! Veit ns. jalat suustani. Itse myös sekä Suomessa että ulkomailla opiskelleena, solu- ja kimppa-asuminen hyvin erilaisten ihmisten kanssa tullut tutuksi. Näin säästyy pitkä penni, ja ei yksinäisyys pääse vaivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Entä jos ei olekaan?

No minulla on ja on sekä minun että muiden etu että asun täällä missä asun enkä solussa. Ihan oman terveyden perusteella olen valintani tehnyt

Sehän on hyvä, suurin osa ihmisistä kai kuitenkin pystyy olemaan toisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?

Yksityisillä vuokramarkkinoilla tuo ehkä olisikin mahdollista, mutta varsinaisten opiskelija-asuntojen osalta todella harvinainen vaihtoehto nykyään. Asuntopaikkaa haetaan ainakin tuntemassani oppilaitoksessa ns. henkilö kerrallaan, ja niitä myönnetään aikaperusteen lisäksi yksilökohtaisella harkinnalla niille, joilla suurin tarve on. Soluja ei vuokrata kokonaisuuksina, vaan yksittäisinä mikä milloinkin vapautuvina huonepaikkoina, joita sitten tarjotaan harkinnanvaraisessa järjestyksessä jollekulle hakijoista. Koska huoneet vapautuvat lähtökohtaisesti yksittäin, on erittäin harvinaista, että ns. kokonaisen solun (edes kahden hengen) huoneet olisi vat samaan aikaan edes haettavissa niin, että jokin ennestään tuttu porukka voisi sellaiseen pyrkiä. Saatika sitten se, että tällaisessakaan tilanteessa kaikista hakijoista juuri ne keskenään tutut sattuisivat olemaan hakijalistan korkeimmilla paikoilla peräkkäin niin, että heille kaikille tarjottaisiin huonetta. Vuokrasopimukset tehdään vain toistaiseksi voimassaolevina kullekin huoneelle erikseen, eli jos itse pääset johonkin huoneeseen, on täysin mahdotonta arvioida koska muut huoneet olisivat "tyhjenemässä" niin, että esimerksi joku tuttu voisi niitä hakea (ja jälleen kerran, saatika sitten saada).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Minä olisin vaatinut kämppistä ostamaan uuden pannun!

Mutta miten olisit pakottanut ostamaan?

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa suhatudutaan kyllä nuorempaan polveen ihan käsittämättömällä tavalla. Opiskelijoiden asumisjärjestelyt ja sen yhteiskunnalliset kustannuksetkin ovat sitten niiden opiskelijoiden itsensä, tuurilla kaksissa vaaleissa äänestäneiden nuorten henkilökohtaisen hengenvelttouden syytä? Mitäpä jos vaadittaisiin asioista oikeasti päättäviltä tahoilta - tai edes opiskelija-asunnoilla voittoa tekeviltä tahoilta - että kohtuuhintaista asumista on oltava saatavilla järkevän etäisyyden päässä oppilaitoksista myös ihan ihmisarvoisissa olosuhteissa?

Nykypäivän opiskelijat ovat maksajina ja päättäjinä niissä tulonsiirroissa, jotka aikanaan tehdään nykyisille keski-ikäisille heidän vanhustenhoitonsa, eläkkeidensä ja terveydenhuoltokustannustensa mahdollistamiseksi. Jos ratkaisuksi kulloinkin saamapuolella oleville esitetään parempaa kurjuudensietokykyä ja työuran pidentämistä osa-aikatyöllä varsinaisen työiän ulkopuolelle, niin toivottavasti tämä pätee sitten pulinoitta myös siihen suuntaan.

Mikseivät opiskelija-asuntosäätiöt palkkaa asumisen ohjaajia niin kuin ammattioppilaitosten asuntolat?

Sepä on sitten kiva kun saa jonkun solukämppäkaverin jonka kanssa ei tulekaan toimeen. Olla varpaillaan omassa soluasunnossa. Ei kiva. Menee keittiöön niin siellä tuppisuuna sitten syödä muroja jonkun hapannaaman kanssa jonka kanssa pahimmillaan vaikea tulla toimeen. Jollekin introvertimmille ihmisille se omien akkujen lataaminen omissa oloissa on tärkeää. Se on kuluttavaa kun ei koskaan saa olla rauhassa ja joutuu pahimmillaan jonkun randomin kanssa asumaan. Toki se on totta että ulkomailla soluasumista ja jopa huonekaverin kanssa asumista harrastetaan enemmän. En tiedä onko se joku ero luonteenlaadussa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Ääritapaukset ovat harvinaisia, ja ääritapauksissa voi esim. vaihtaa asuntoa, mutta ei näitä usein vastaan tule. Itse sanoisin pitkällä kokemuksella, että positiiviset puolet ovat suurempia kuin negatiiviset, ja opiskeluaikainen asuminen tällä tavalla huomattavasti edullisempaa.

Missä opiskelija-asunnoissa on enää solukämppijä, kun ne olivat muotia joskus 70-80-luvulla ja sen jälkeen asunnot remontoitu ja tehty yksiöksi ja kaksioiksi. Ja ihan vuokrayhtiöt aloitteesta ja asuntojen arvo säilyy paremmin.

Ja kun ne eivät ole opiskelijoiden käytössä esim. kesällä, niitä on helpompi vuokrata muuhun käyttöön esim. kulttuuri tapahtumiin tai tilapäiseksi asunnoksi muille ryhmille.