Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi vain opiskelijoilta asumistuki pois? Työttömät, pienituloiset, eläkeläiset, työkyvyttömät, kroonisesti sairaat, pienipalkkaiset yksinhuoltajaäidit, opiskelijat, KAIKILTA asumistuki pois ja soluihin elämään.

Huhhuh, kyllä nyt solut täyttyy vauhdilla. Mitä niille tyhjille asunnoille tehdään? Ai niin, Kokoomus-nuori muuttaa sinne, kun iskällä on pätäkkää. Muut kärsiköön vaikka teltassa jos ei rahaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Minä olisin vaatinut kämppistä ostamaan uuden pannun!

Mutta miten olisit pakottanut ostamaan?

Uhkaamalla rikosilmoituksella! Tietysti myös tämän Einsteinin vanhempiin voi olla yhteydessä mikäli hän on alaikäinen.

Ujolle tai/ja koulukiusatulle nuorelle soluasuminen voi olla tuhoisaa jos seura on vahingollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Omalla rahalla voi muuttaa vaikka palatsiin.

Eli köyhän tavarat piittaamattoman kämppiksen armoille ja henki ja terveys päihdeongelmaisen tielle?

Entä jos erilaiset kokemukset ja kärsimykset nuorena kasvattaa luonnetta niin, ettei heti ole saamassa paniikkihäiriötä kun instagramissa on käyttökatkos?

Jos asioita arvostaa eri tavalla kun kaikkea ei ole tuotu tarjottimella heti for ones convenience?

Ainahan sitä voi tehdä kansalaisaloitteen kassakaapin sisällyttämisestä solun joka huoneeseen ja vaatia lakia takaamaan sen.

Enkä usko että yksiön kustantaminen vaikuttaa mitenkään mt-ongelmiin laskevasti. Joku voisi jopa sanoa että kasvattaa yksinäisyyttä ja syrjäytymisriskiä.

Päihdeongelma voi haitata myös esim. naapurin muodossa. Ja entä jos teidän omalla piltillä ei ole ollenkaan käytöstapoja tai sosiaalisia skillejä niin, että he ovat se osapuoli joka ajavat ihmiset ympärillään hulluksi?

Tää on jotenkin absurdia ihan oikeesti, että jengi itkee siitä ettei valtio kustanna heille omaa asuntoa aivan pelipaikoilta sen sijaan että valtio kustantaisi heille "vain" huoneen pelipaikoilta. 

Me taidetaan kaikki olla ihan tosi etuoikeutettuja. Triviaalit on ongelmat.

Soluasunnossa asutaan yksin, sitten on yhteinen keittiöolohuone ja yhteinen vessa. Nykyään ei rakenneta soluasuntoja koska opiskelijat ei tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Minä olisin vaatinut kämppistä ostamaan uuden pannun!

Mutta miten olisit pakottanut ostamaan?

Uhkaamalla rikosilmoituksella! Tietysti myös tämän Einsteinin vanhempiin voi olla yhteydessä mikäli hän on alaikäinen.

lol... Sinulla ei taida olla mitään käsitystä realiteeteista? Lähinnä tapaat alkoholistivanhemmat, jotka kehottavat lainaamaan ja varastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sepä on sitten kiva kun saa jonkun solukämppäkaverin jonka kanssa ei tulekaan toimeen. Olla varpaillaan omassa soluasunnossa. Ei kiva. Menee keittiöön niin siellä tuppisuuna sitten syödä muroja jonkun hapannaaman kanssa jonka kanssa pahimmillaan vaikea tulla toimeen. Jollekin introvertimmille ihmisille se omien akkujen lataaminen omissa oloissa on tärkeää. Se on kuluttavaa kun ei koskaan saa olla rauhassa ja joutuu pahimmillaan jonkun randomin kanssa asumaan. Toki se on totta että ulkomailla soluasumista ja jopa huonekaverin kanssa asumista harrastetaan enemmän. En tiedä onko se joku ero luonteenlaadussa sitten.

Kun lukee tällaisia, niin tulee mieleen, että ovatko ihmiset muuttuneet näin paljon parissa vuosikymmenessä? Itse en ole mikään armeijaintoilija, mutta tuntuu että armeijan käyminen olisi hyvä juttu tuollaisille, oppisivat olemaan muiden ihmisten - just niiden "randomien" kanssa, naisillekin saisi olla joku lyhyt kesäkurssi edes. Tupa-asumisen jälkeen oma soluhuone alkaisikin tuntua luksukselta.

Terveiset Keski-Euroopasta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu. 

Entäs jos jollain osapuolella on vaikka toisten kanssa toimiseen vaikuttava mielenterveysongelma?

Ääritapaukset ovat harvinaisia, ja ääritapauksissa voi esim. vaihtaa asuntoa, mutta ei näitä usein vastaan tule. Itse sanoisin pitkällä kokemuksella, että positiiviset puolet ovat suurempia kuin negatiiviset, ja opiskeluaikainen asuminen tällä tavalla huomattavasti edullisempaa.

Opiskelijoiden vuokrayhtiön toiminta ei lähde opiskelijoiden edullisemmasta asumismuodosta, vaan vuokratuotannon kannattavuudesta ja miten rakennuksen arvo säilyy ja sille saadaan hyvä tuotto. Soluasunnot olivat historiaa jo 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.

Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap

Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.

Nykysysteemillä vanhemmat hankkivat sijoitusasunnon ja vuokraavat sen jälkikasvulleen opiskeluajaksi. Jälkikasvu sitten saa siihen asuntoon asumistukea.

Tämähän on juuri Kokoomuksen kannattajien menetelmä, eli ei tule poistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?

Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.

Eli ei ole muita kavereita kuin lapsuudenkaverit? Ei osata luoda uusia ihmissuhteita?

Aluksihan siinä voi olla vähän trafiikkiakin kämppien kanssa, mutta aika nopeasti ne kämppäkuviot useimmiten lutviutuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Teillä ei tosiaankaan ole kokemusta huume- ja känniopiskelijoiden järjestämistä kauhuista soluasunnoissa?

Suomessa on vakava alkoholi- ja huumeongelma nuorten keskuudessa ja ajattelitte laittaa kympin tytöt asumaan heidän kanssaan?

Soluasumisen ihanuutta muutaman vuoden takaa: Murhasta tuomitun miehen mukaan hänelle ja henkirikoksen uhrille oli syntynyt tekopäivänä kiistaa soluasunnon tiskialtaan käytöstä.

https://yle.fi/a/3-10416692

Nämä solujen puolesta puhujat eivät ilmeisesti oikeasti ymmärrä sitä, että vaatimuksensa ovat samaa tasoa kuin että jokaisen pitäisi ottaa omaan kotiinsa täysin tuntematon alivuokralainen. Olisiko se kivaa? Tuntuisiko turvalliselta? Siinäkin tapauksessa saisi sentään itse olla valikoimassa tätä alivuokralaista, mitä opiskelija ei voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla lapsi on solussa jossa on oma huone ja muut tilat yhteisiä, hyvin on pärjännyt kun on sattunut kivoja kämppiksiä. Mutta kaikille ei satu, opiskelurauhaa tai edes hiljaisuutta yöllä ei ole, kämppä on paskainen. Joutuvat muuttamaan yksiöön että ne opinnot joskus valmistuis. Opiskelijataloja remontoidaan kokoajan ja solut muutetaan yksiöiksi ihan järkiään.

Mun lapsi ei kykene peseytymään muualla kuin kotonaan eikä käymään vessassa vieraissa paikoissa. Ei se pystyisi soluasunnossa peseytymään lainkaan eikä käymään vessassa koska siellä on perheen ulkopuolisia ihmisiä.

Opiskelija-asuntosäätiön jonossa huomioidaan, jos on rajoitteita joista on mustaa valkoisella. Siis esim. sairaus, jonka vuoksi viettää runsaasti aikaa vessanpöntöllä - silloinhan ei yhteisasuminen yhden vessan asunnossa onnistu kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ujolle tai/ja koulukiusatulle nuorelle soluasuminen voi olla tuhoisaa jos seura on vahingollista.

Tai päinvastoin. Yksiössä yksin voi lopullinen syrjäytyminen olla lähellä, kun taas solussa voi huomata, että olen osa jotakin, on OK-kämppikset (vaikka jokaisella oma elämänsä ja omat menonsa, ei ole pakko olla bestiksiä tms.), jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa suhatudutaan kyllä nuorempaan polveen ihan käsittämättömällä tavalla. Opiskelijoiden asumisjärjestelyt ja sen yhteiskunnalliset kustannuksetkin ovat sitten niiden opiskelijoiden itsensä, tuurilla kaksissa vaaleissa äänestäneiden nuorten henkilökohtaisen hengenvelttouden syytä? Mitäpä jos vaadittaisiin asioista oikeasti päättäviltä tahoilta - tai edes opiskelija-asunnoilla voittoa tekeviltä tahoilta - että kohtuuhintaista asumista on oltava saatavilla järkevän etäisyyden päässä oppilaitoksista myös ihan ihmisarvoisissa olosuhteissa?

Nykypäivän opiskelijat ovat maksajina ja päättäjinä niissä tulonsiirroissa, jotka aikanaan tehdään nykyisille keski-ikäisille heidän vanhustenhoitonsa, eläkkeidensä ja terveydenhuoltokustannustensa mahdollistamiseksi. Jos ratkaisuksi kulloinkin saamapuolella oleville esitetään parempaa kurjuudensietokykyä ja työuran pidentämistä osa-aikatyöllä varsinaisen työiän ulkopuolelle, niin toivottavasti tämä pätee sitten pulinoitta myös siihen suuntaan.

Mikseivät opiskelija-asuntosäätiöt palkkaa asumisen ohjaajia niin kuin ammattioppilaitosten asuntolat?

Sehän riippuu siitä onko asukkaat ala- vai täysi-ikäisiä. Ja se maksaa.

Jos on niin hullu, että ei voi muka asua soluasunnossa, pitää ostaa oma asunto tai vuokrata vapailta markkinoilta. Ei muiden kuulu maksaa kalliita asuntoja toisille.

Vierailija kirjoitti:

Ujolle tai/ja koulukiusatulle nuorelle soluasuminen voi olla tuhoisaa jos seura on vahingollista.

Itsellä on traumataustaa ja jouduin kommuunissa myös suljetuksi ulos. Tuossa vaiheessa olin kyllä jo ulkopuolisuuteen tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Omalla rahalla voi muuttaa vaikka palatsiin.

Eli köyhän tavarat piittaamattoman kämppiksen armoille ja henki ja terveys päihdeongelmaisen tielle?

Entä jos erilaiset kokemukset ja kärsimykset nuorena kasvattaa luonnetta niin, ettei heti ole saamassa paniikkihäiriötä kun instagramissa on käyttökatkos?

Jos asioita arvostaa eri tavalla kun kaikkea ei ole tuotu tarjottimella heti for ones convenience?

Ainahan sitä voi tehdä kansalaisaloitteen kassakaapin sisällyttämisestä solun joka huoneeseen ja vaatia lakia takaamaan sen.

Enkä usko että yksiön kustantaminen vaikuttaa mitenkään mt-ongelmiin laskevasti. Joku voisi jopa sanoa että kasvattaa yksinäisyyttä ja syrjäytymisriskiä.

Päihdeongelma voi haitata myös esim. naapurin muodossa. Ja entä jos teidän omalla piltillä ei ole ollenkaan käytöstapoja tai sosiaalisia skillejä niin, että he ovat se osapuoli joka ajavat ihmiset ympärillään hulluksi?

Tää on jotenkin absurdia ihan oikeesti, että jengi itkee siitä ettei valtio kustanna heille omaa asuntoa aivan pelipaikoilta sen sijaan että valtio kustantaisi heille "vain" huoneen pelipaikoilta. 

Me taidetaan kaikki olla ihan tosi etuoikeutettuja. Triviaalit on ongelmat.

Olen kärsinyt perheväkivallasta alkoholistiperheessä, eikä se todellakaan kasvattanut kuvaamallasi tavalla. Opiskelijasolussa traumat nousivat pintaan känniläisten toilailuista ja  älämölöstä ja ahdistuin. Minut pelasti vasta oma yksiö, jossa pääsin turvaan. Turvallinen koti on ihmisen elinehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä on sitten kiva kun saa jonkun solukämppäkaverin jonka kanssa ei tulekaan toimeen. Olla varpaillaan omassa soluasunnossa. Ei kiva. Menee keittiöön niin siellä tuppisuuna sitten syödä muroja jonkun hapannaaman kanssa jonka kanssa pahimmillaan vaikea tulla toimeen. Jollekin introvertimmille ihmisille se omien akkujen lataaminen omissa oloissa on tärkeää. Se on kuluttavaa kun ei koskaan saa olla rauhassa ja joutuu pahimmillaan jonkun randomin kanssa asumaan. Toki se on totta että ulkomailla soluasumista ja jopa huonekaverin kanssa asumista harrastetaan enemmän. En tiedä onko se joku ero luonteenlaadussa sitten.

Kun lukee tällaisia, niin tulee mieleen, että ovatko ihmiset muuttuneet näin paljon parissa vuosikymmenessä? Itse en ole mikään armeijaintoilija, mutta tuntuu että armeijan käyminen olisi hyvä juttu tuollaisille, oppisivat olemaan muiden ihmisten - just niiden "randomien" kanssa, naisillekin saisi olla joku lyhyt kesäkurssi edes. Tupa-asumisen jälkeen oma soluhuone alkaisikin tuntua luksukselta.

Näimpä?

"Kun meidän Erkki-Petteri vähän stressaa työelämästä ajatuksena, niin se on parempi hänelle että hän ei mene ollenkaan töihin. Mutta tietysti yhteiskunnan pitää tukea hänen valintaansa ja hän tykkää asua Ullanlinnassa, siellä on hänen lempikahvilansa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.

Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?

Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.

Eli ei ole muita kavereita kuin lapsuudenkaverit? Ei osata luoda uusia ihmissuhteita?

Aluksihan siinä voi olla vähän trafiikkiakin kämppien kanssa, mutta aika nopeasti ne kämppäkuviot useimmiten lutviutuvat. 

Ne ihmissuhteet on luontevinta hankkia opinnoista, mutta asunto pitäisi olla jo viikkoa paria ennen opintoja. Ei kukaan kodittomaksi uuteen kaupunkiin muuta.

Soluasunnoissa ei olis mitään vikaa,jos äänieristys niissä olis kunnossa.