Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!
03.04.2023 |
...Ja mielellään kantakaupungista tai vähintään 5 km säteellä ytimestä.
Miksei nykynuorelle kelpaa solukämppä tai yhteisöllinen kimppakämppä?
Pakko saada yksiö, eikä HOASin tms. yksiöitä riitä kuin muutamille. Sitten on pakko vuokrata 800-900 euron yksiö Töölöstä tai Kalliosta. HOASin soluissa asuvat enää ulkomaalaiset opiskelijat.
Nyt opiskelijat ovat kauhuissaan, että heidän asumistukensa muutetaan takaisin vanhaan malliin, eikä esimerkiksi kesäajalta saisi enää asumistukea.
Mitä mieltä olette tästä, ovatko opiskelijat tottuneet liian hyvään?
Kommentit (610)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Soluissa varastellaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Omalla rahalla voi muuttaa vaikka palatsiin.
Yksiö? Kuka muka asuu nuorena yksiössä? Kimppakämpät on keksitty.
On kyllä outoa, jos nuorella ihmisellä ei ole tuon vertaa elastisuutta ja yolo-draivia, vaan haluaa mummoilemaan johonkin viimeisen päälle sisustettuun yksiöön. Nuoruuteen kuuluu energisyys, vähät yöunet, jatkuva kavereiden kanssa hengaaminen, kimppakämpät jne.
Onko moni nuori sitten nykyään jotenkin low energy ja erakkoja? En itse tunne tuollaisia, kun omassa kuplassa parikymppiset opiskelijat käy ihan normaalisti töissä, asuu kimppakämpissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa joten en voi asua solukämpässä.
Jospa ne pelot katoavat sopivalla altistamisella? Mitenkä mahtaisit pärjätä armeijan varuskunnassa, jossa yhdessä tuvassa nukkuu kymmenkunta toisilleen entuudestaan vierasta äijää?
Minä asuin aikoinani koko yliopistossa opiskelun ajan kolmen hengen soluhuoneistossa, jossa oli yhteinen keittiö, kylpyhuone ja vessa sekä omat huoneet. Jokaisella kämppäkaverilla oli omat laitteet viihde-elektroniikkaa omissa huoneissa ja vietimme aikaa yhdessä tavallisimmin keittiön pöydän ympärillä. Soluasuminen oli aikoinaan hyvin tavallista ja edullista eikä se edellyttänyt mitään erityistä hippimentaliteettia kommuuniasumisesta.
Sehän se onkin, kun ne solut nykyään eivät ole käteviä eivätkä edes halpoja. Kuka haluaa yhtä kalliiseen asuntoon, kuin omaan mutta jossa asumismukavuus kuitenkin on -100? Tuollainen yhteiset kylpyhuoneet se vasta olisikin kauhua. Sitä ruuhkaan määrää aamuisin, tai iltaisin ja olisi muiden armoilla asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykyeläkeläisille ei kelpaa enää sähkötön ja vedetön, mutta velaton mummonmökki kuten 70-luvulla?
Oleellinen kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Miksi meidän veronmaksajien pitäisi alentua maksamaan jonkun tuntemattoman korkeammat asumistoiveet puoli vuosikymmentä?
- Yli puolen vuosikymmenen kokemus solu- ja kimppakämppäelämästä, nyt
perheellinen
Miksi meidän veronmaksajien pitäisi alentua maksamaan jonkun tuntemattoman korkeammat asumistoiveet puoli vuosikymmentä?
- Tulevaisuuden työikäinen perustellessaan, miksi sinut voidaan aivan hyvin sijoittaa 15 henkilön makuuhalliin oman palvelutalohuoneen tai kotihoitokäyntien sijasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?
Opiskelija-asuntosäätiön halpoja soluasuntoja täyttäessä ainoa kriteeri on sukupuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää kommentointia täällä. Tuli itselle oikeasti tosi paha mieli. Tällä tavallako puhutte muille ihmisille?
Itse asun opiskelijakaksiossa, jossa naapuritkin jo niin meluisia että en uskalla edes ajatella, millaista olisi solussa. Hoas muuttaa tälläkin hetkellä suurinta osaa soluista yksiöiksi ja kaksioiksi, koska niiden kysyntä on niin suurta ja solu on vanhanaikainen asumismuoto. Miksi vaaditaan, että opiskelija eläisi köyhyydessä jossain likaisessa soluasunnossa? Opiskelijoista tulee tulevaisuuden veronmaksajia. Jos kaikki tuet lakkautetaan, meillä on edessä tilanne, ettei suomalaisia asiantuntijoita enää ole ja sitten niitä lääkäreitä rahdataan ulkomailta entistä enemmän. Itse teen kahta työtä opintotuen ja asumistuen lisäksi. Asunto on edullinen, mutta harrastukset kalliita. En aio elää köyhyydessä vaikka olenkin opiskelija.
Mutta hävettää se, millä tavalla puhutte muista ihmisistä. Miten ihmiset voivatkin olla niin katkeria muiden sosiaalietuuksista, jotka ovat vielä EU tasolla matalimpia...?Tämä yksiöiden ja jopa kaksioiden (!) vaatiminen muiden piikkiin on vain yksinkertaisesti ahnetta. Opiskelu on jo lukukausimaksutonta ja sitä tuetaan opintotuella. Omasta opiskeluajasta en muista ketään, joka ei jossain vaiheessa opiskeluaikaa olisi asunut soluasunnossa. Ei todellakaan ollut varaa mihinkään yksityiseen kaksioon. En sano, että elämän pitäisi olla kurjaa opiskelijoillakaan, mutta moni pienipalkkainen duunarikin joutuu elämään yksiössä, kun ei ole varaa isompaan.
Tämä. Moni pienipalkkainen duunarikin joutuu elämään solussa, kun ei ole varaa isompaan.
Paljonko solusi vuokra on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.
Totta Suomessa pidetään ensin 5 välivuotta ja aletaan opiskella vasta sitten kun ollaan jo lapsentekoiässä.
Olen asunut Saksassa ja siellä opiskelijat asuivat Wohngemeinschafteissa tai opiskelija-asuntoloissa tai kotona vanhempiensa luona.
Eikö täällä saa tehdä asioita omalla tavalla ja edistyneemmin kuin muissa maissa? Muuta luolaan, jos haluat muistella vanhoja aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?
Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soluasunnot keksittiin aikana, jona teineille ei ollut omia huoneita. Nykyään oma huone on lähes kaikilla teineillä. Ne opiskelijat, joiden tiedän kimppakämpissä asuvan, ovat isoista perheistä ja heillä soluhuone voi olla ensimmäinen oma huone ikinä. Muilla se taas olisi pudotus elintasoon. Jaetaan koti kuten lapsuudenperheessä, mutta täysin tuntemattoman kanssa. Käsi sydämellä, kuinka moni ottaisi kotiinsa asumaan tuntemattoman ihmisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?
Siksi, että kouluun ei haeta ja päästä yhdessä lapsuuskavereiden kanssa.
Ja vaikka haettaisiin, se voi olla joillekin ystävyydem loppu. Ystävyys ei takaa että on miellyttävä asuinkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?
Eikä muodostela yleensä tuolla tavalla. Moni muuttaa pienemmältä paikkakunnalta opiskelemaan eikä tunne ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.
Miksi niiden kämppisten pitää olla tuntemattomia tai jotain aivan eri tyylisiä ihmisiä kuin itse? Yleensähän kimppakämpät muodostetaan tuttujen / saman henkisten ihmisten kanssa?
Opiskelija-asuntosäätiöt eivät sijoita opiskelijoita opiskelualan tai iän perusteella, vaan täysin summamutikassa!
Olen opiskelija ja asun lapsen kanssa. Asutaan hoasin asunnossa ja ei ole edes halpa (alueen hintatasoon nähden).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jonkun pas kaisen kommuunin pitäisi kelvata yhtään kellekään? En suostuisi ikinä asumaan solussa, joten en edellytä sellaista muiltakaan.
Ei näytä kelpaavan edes yksiö Jakomäestä. Pitää olla arvotalossa Punavuoressa. ap
Niin, mutta kokoomuksen mielestä niissä paremmissa asunnoissa voi asua vain, jos pappa betalar. Dunnarien lapset asukoon vanhempiensa olohuoneessa vaikka valmistumiseensa asti.
Aika liioittelevia kommentteja täällä. Varmaan aika ääritapaus olisi asua vanhempiensa olohuoneessa. Toisaalta saa asua vaikka yksin kartanossa, jos itseltä tai perhepiiristä tms. löytyy maksukykyä ja -halua. Se on kuitenkin off topic, ja varsinainen kysymys on tietysti se, kuinka paljon voit odottaa veronmaksajien maksavan asumistasi ja elämistäsi´. Minusta valtion tuen maksimi on siinä, että asuu solussa tai kimppakämpässä, se on jo paljon. Ei omista opiskeluajoistanikaan kauan ole, ja mitään ei haitannut, vaikkei ollut omaa kämppää, sosiaalisuuttakin oppi, mikä on myös tärkeä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Useissa maissa lapset elävät vanhemmilla pitkälle aikuisuuteen asti. 18-21-vuotiaana ylös ja ulos meininki on Suomen erikoisuus. Nyt voisivat vanhemmat ottaa kopin tästä ja elättää oman rääpäleensä opiskeluaikaisen asumisen.
Eikö lapset opiskele siellä muissa maissa? Vai jääkö ne paikkakunnan lähihoitajakouluun vaikka kyvyt ja halut on yliopistoon? Ei meillä olisi ollut varaa maksaa kahdelle lapselle edes soluasumista.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli kämppiksenä vielä 15-vuotias tyttö. Se viiden vuoden ikäero näkyi ja tuntui. Eräs toinen kämppis oli luonteeltaan hankala, välillä huutoraivosi ja välillä oli kuukausia mykkäkoulussa. Eniten riepoo yksi kämppis, joka ilman lupaa lainasi pari päivää aiemmin ostamaani kallista paistinpannua ja pilasi sen polttamalla ruuan pohjaan. Silloin minulta pääsi itku.