Opiskelijat pelkäävät asumistukiensa puolesta! Vain yksiö kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun voisi kääntää myös niin päin että miksei työttömät esimerkiksi joudu ottamaan lainaa jokapäiväiseen elämiseen vaan yhteiskunta kustantaa kaikki menot? Opiskelijoiden kohdalla pidetään itsestään selvyytenä että lainaa nostettava ellei kuulu siihen joukkoon joka onnistuu riittävästi tehdä töitä (vähätkin tuet voivat tietysti silloin jäädä saamatta) tai vanhemmat auttavat taloudellisesti. 

Niillä työttömillä on ollut opintolainaa ja moni maksaa sitä työttömyyskorvauksesta. Miksi luulet, että jokainen työtön on kouluttamaton?

Mitä enemmän koulutusta sitä epätodennäköisemmin työtön ellei ole valinnut jotain diipadaapaa opintojen aiheeksi. Ne on niitä valintoja. 

Kyllä, ja lisää voi opiskella aina. Itsekin opiskelen uutta ammattia. Vaihtoehtoisesti voisin valittaa, ettei minua enää kukaan ota töihin ja ikärasismi sitä ja vanhuus tätä ja eläkettä odottelen. Blaa blaa. N55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite olen kolmekymppinen opiskelija ja en tasan lähtisi jonkun juuri lukiosta tulleen ja ekaa kertaa omillaan asuvan kanssa soluun. Liian iso mahdollisuus siihen, että sitä kiinnostaa lähinnä bilettäminen. Nuorempana asuin kämppisten kanssa ja vihasin sitä jo silloin, kun ei ikinä saanut oikeasti omaa rauhaa ja lisäksi eivät noudattaneet sovittuja siivoamiskäytäntöjä. Sen verran pahasti otti itelläni mielenterveyden päälle, että vannoin ettei ikinä enää.

No valtio maksaa sulle jo ilmeisesti toista tutkintoa, joten miksi valitat? Luulisi että kolmekymppisellä on jo jotain säästöjäkin, niin voi asua missä haluaa.

Täällä toinen kolmekymppinen alanvaihtaja, joka opiskelee toista tutkintoa. Ei niillä säästöillä vuosien opintoja rahoiteta varsinkaan näillä nykyhinnoilla ja valtio ei ainakaan minulle maksa koko tutkintoa, vaan ehkä neljäsosan siitä kun tukikuukaudet lasketaan kaikista opinnoista. Täysin komppaan tuota aiempaa, en menisi soluun mistään hinnasta enää tässä iässä ja yhteen muutto miesystävänkään luokse ei tule kysymykseen, koska sitten oltaisiin kumpikin ongelmissa kun menettäisin vähäisetkin tuet ja hän saisi elatusvelvollisuuden. Valittaa sen sijaan saa, jos vastoin tahtoa pitäisi muuttaa soluun kun muuta vaihtoehtoa ei enää taloudellisesti ole. Siinä ei iällä ole mitään merkitystä.

Miksi valtion pitäisi kustantaa ihmisten uudet tutkinnot? Ehkä jonkun oppisopimuksella kouluttautumisen mutta että joku 6 v. lääkiksessäkin pitäisi vielä maksaa jollekin joka on jo maisteri?

Olen tuo kyseinen alanvaihtaja. En ole maisteri, vaan mulla on AMK tutkinto jota lähdin yliopistoon "täydentämään". Oppisopimuskoulutuksia on käsittääkseni hyvin vähän tarjolla ja nekin vain rajatuille aloille. Jos jollain riittää aivot lääkkikseen yhden maisteritutkinnon jälkeen, niin ehkäpä valtio hyötyy siitä lääkäristä kuitenkin sitten myöhemmin enemmän, kuin siitä että henkilö olisi jäänyt työttömäksi tai vaihtanut alaa jonnekin vähemmän hyödylliselle mutta halvemmin koulutettavalle alalle.

Edelleen kysyn, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa toiset tutkinnot, jos ekalla valitsee väärin? Tämä on vain luksusta tässä maassa ja se nähdään opetuksen laadussa joka on surkeaa siitä syystä, että rahoitusta ei meinata saada, kun ihmiset opiskelee verovaroillamme toista tai kolmatta tutkintoa. 

Työttömyysturvako on parempi ratkaisu? Ei ole, ja lisäksi se on kalliimpi. Opintoraha on paljon pienempi kuin pienin työmarkkinatuki / työttömyyspäiväraha. Vuosien työttömyys ei vie mihinkään, mutta vuosien opiskelu saattaa viedäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisen ihmisen pitäisi alentua asumaan puolivuosikymmentä tuntemattomien kanssa ja heidän armoillaan? Itselläni tuskin olisi nyt lasta, jos olisin joutunut opiskeluvuodet asumaan jossain soluläävässä, jossa ei voi edes parisuhteeseen panostaa kun ei ole yksityisyyttä nimeksikään.

Aikuinen ihminen saa asua missä haluaa. Se asuminen vain täytyy maksaa itse. Siinä vaiheessa kun yhteiskunta kustantaa opiskelijan asumisen, täytyy ottaa huomioon muutakin.

Juuri noin. Opiskelijat ei tarvitse yhteiskunnan tukemana samanlaista elintasoa kuin palkansaajilla. Työtä voi tehdä ja saa sen mukaan elintasoa lisää, jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Asuin 56 neliön soluasunnossa, jossa avokeittiö-olohuone oli lähes yhtä iso kuin nykyinen 30 neliön yksiöni. Soluhuone oli melko pieni, mutta mulla oli solussa valtavasti enemmän tilaa opiskelijana kuin nyt on yksiössä työtä tekevänä kansalaisena. Sen tilan sain opiskelijana käyttöön hieman yli 300 eurolla, nyt maksan yksiöstä reilusti yli pari sataa euroa enemmän, mutta tilaa on vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Solussa homma pyöri niin, että minä luovutin kämppiksille kodintekniikat yhteiskäyttöön ja kämppikset luovutti huonekalut yhteiskäyttöön. Toisen ei tarvinnut hankkia huonekaluja ja toisen ei tarvinnut hankkia kodinkoneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vaihdossa Uumajassa vuosia sitten.

Se opiskelijoiden asumisen muoto oli mielestäni paras. Jokaisella oli oma huone, jossa oma kylppäri (vessa, suihku, lavuaari).

Huoneessa oli jääkaappi. Itse olisi voinut sitten lisävarustaa, mutta viivyin niin vähän aikaa, etten nähnyt sille tarvetta.

Sitten oli aina tiettyä huonemäärää kohti iso tupakeittiö, jossa saattoi kokata ja hengailla.

Yhteinen pyykkitupa.

Mun opiskelijani asuu kotona. Ei siis hetkauta suuntaan eikä toiseen Kelan tuet.

Asuin tämän tyyppisessä asuntolassa vuoden ennen korkeakouluopintoja ja pidin siitä todella paljon. Oma vessa ja suihku toivat edes jonkinlaista vapautta ja lisäyksityisyyttä omaan elämiseen. Vessassa sai viettää niin kauan aikaa kuin halusi ja se vei yllättävän paljon stressiä pois omasta arkielämisestä. Omaa jääkaappia ei ollut, mutta sellainen olisi ollut iso plussa. Keittiön jakaminen käytännössä ja ajatuksena on ollut itselleni paljon helpompaa mitä keittiön ja kylppärin jakaminen. Yleisissä tiloissa tuli vietettyä aikaa ihan huvinkin vuoksi. Miksei Suomeen ole rantautunut tällainen asuntolakulttuuri?

Turussa ainakin näitä on Ylioppilaskylä lännessä. Yliopistolle lyhyt matka. Rakennukset 60-70-luvun betonibrutalismia ja aika kamalassa kunnossa. 18 neliön kylppärillinrn koppi. Huoneessa jääkaappi ja aina yksi yhteinen keittiö/kerros. En tiedä ketään muita kuin ulkkarit, jotka käyttää keittiötä. Muilla on keittolevyt, mikrot tai airfryerit omassa huoneessa. Joissain taloissa on samankokoisessa asunnossa keittoseinä ja tästä seuraa se, ettei kaappitilaa esim vaatteille ole.

Ilmeisesti tällainen asumismuoto randomien ihmisten kanssa ei sovi suomalaiselle kansanluonteelle. Näissä asunnoissa asutaan, mutta jokainen omassa kopissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Läheskään kaikissa soluissa ei ole mitään isoa yhteistä oleskelutilan. Useimmissa yhteiset tilat on se kylppäri ja pieni keittiö, johon juuri mahtuu pieni ruokapöytä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Solussa homma pyöri niin, että minä luovutin kämppiksille kodintekniikat yhteiskäyttöön ja kämppikset luovutti huonekalut yhteiskäyttöön. Toisen ei tarvinnut hankkia huonekaluja ja toisen ei tarvinnut hankkia kodinkoneita. 

Miksi kukaan antaisi omia tavaroitaan/huonekalujaan muiden käyttöön? Todellakaan ei näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Solussa homma pyöri niin, että minä luovutin kämppiksille kodintekniikat yhteiskäyttöön ja kämppikset luovutti huonekalut yhteiskäyttöön. Toisen ei tarvinnut hankkia huonekaluja ja toisen ei tarvinnut hankkia kodinkoneita. 

Miten tuo onnistuu, jos toinen kämppis on jo asunut solussa vuoden ja kolmas kämppis on muuttamassa pois lähiaikoina? Yleensä ne imurit ja sähkövatkaimet ostetaan ennen muuttoa eikä vasta sitten, kun on muutettu. Tai siis, jos niitä etsii tarjouksista eikä osta täydellä hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Läheskään kaikissa soluissa ei ole mitään isoa yhteistä oleskelutilan. Useimmissa yhteiset tilat on se kylppäri ja pieni keittiö, johon juuri mahtuu pieni ruokapöytä .

Oman lapsen soluasunnossa oli vain eteinen ja parin neliön keittiö, josta oli ovi neliön suuruiseen kylppäriin. Pientäkään ruokapöytää ei mahtunut omaan huoneeseen.

Kyllä opiskelijat ovat tottuneet liian hyvään.

Mielestäni kannattaisi keskustella siitä, onko todella järkevää, että yhteiskunta maksaa opiskelun? Elämä on valintoja. Joku valitsee ammatin, johon pitää opiskella pitempään (esim. lääkäri, DI). Hän voi sitten rahoittaa opiskelunsa lainalla/pappa betalar/työssäkäynnillä/stipendi ja kun valmistuu palkka on korkeampi. Toinen taas valitsee ammatin, johon kouluttautuminen on lyhyempi, palkka ehkä pienempi mutta toisaalta ei ole sitten lainaa kovin paljon.

Näin ihmiset ottavat vastuun omista valinnoistaan ja itsenäistyvät. Opiskelu on sijoitus omaan itseensä ja siihen tulevaisuuteen, minkä kukin haluaa. On todistettu, että kun ihminen joutuu itse ponnistelemaan ja rahoittamaan opiskelunsa, siihen suhtautuu vakavammin ja sitä arvostaa enemmän.

Näin ajatellaan ja toimitaan monessa maassa. Suomessa sensijaan opiskelijat odottavat passiivisesti, että kaikki tuodaan heille ilman ponnistuksia. Vaikka opiskelupaikat ovat käytännössä maksuttomia, heille on terveydenhoito, erilaisia opiskelualennuksia, edullinen ruokailu, vuoratuki ja ilmainen opintoraha. Lisäksi helpotuksia opintolainan suhteen, jos opiskelee nopeasti. Silti koko ajan opiskelijat valittavat, kuinka vähän rahaa he saavat.

Tämä nykyinen käytäntö tulee hyvin kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Pitkät opiskeluajat verrattuna moneen muuhun maahan. Myöskin on paljon akateemisia työttömiä, joiden tutkinnoilla ei ole tarpeeksi kysyntää työelämässä.

Jos opiskelija itse joutuu rahoittamaan opintonsa, ehkä moni harkitsisi tarkemmin mitä opiskelee ja valitsisi sellaisen tutkinnon, jolla on kysyntää työmarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sanotaan, että opiskelijoiden pitää käydä töissä ja rahoittaa näin asumisensa.

Mutta eiväthän he voi, kun tulorajat tulevat vastaan..

Ja opiskeluun kuuluu nykyisin pitkät ILMAISET harjoittelujaksot eli suurinosa on töissä päivät.

Itse on koulun harjoittelussa puolitoista vuotta putkeen.

Työnantaja tienasi melkoiset summat minun avulla, koska oli osaamista jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kannattaisi keskustella siitä, onko todella järkevää, että yhteiskunta maksaa opiskelun? Elämä on valintoja. Joku valitsee ammatin, johon pitää opiskella pitempään (esim. lääkäri, DI). Hän voi sitten rahoittaa opiskelunsa lainalla/pappa betalar/työssäkäynnillä/stipendi ja kun valmistuu palkka on korkeampi. Toinen taas valitsee ammatin, johon kouluttautuminen on lyhyempi, palkka ehkä pienempi mutta toisaalta ei ole sitten lainaa kovin paljon.

Näin ihmiset ottavat vastuun omista valinnoistaan ja itsenäistyvät. Opiskelu on sijoitus omaan itseensä ja siihen tulevaisuuteen, minkä kukin haluaa. On todistettu, että kun ihminen joutuu itse ponnistelemaan ja rahoittamaan opiskelunsa, siihen suhtautuu vakavammin ja sitä arvostaa enemmän.

Näin ajatellaan ja toimitaan monessa maassa. Suomessa sensijaan opiskelijat odottavat passiivisesti, että kaikki tuodaan heille ilman ponnistuksia. Vaikka opiskelupaikat ovat käytännössä maksuttomia, heille on terveydenhoito, erilaisia opiskelualennuksia, edullinen ruokailu, vuoratuki ja ilmainen opintoraha. Lisäksi helpotuksia opintolainan suhteen, jos opiskelee nopeasti. Silti koko ajan opiskelijat valittavat, kuinka vähän rahaa he saavat.

Tämä nykyinen käytäntö tulee hyvin kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Pitkät opiskeluajat verrattuna moneen muuhun maahan. Myöskin on paljon akateemisia työttömiä, joiden tutkinnoilla ei ole tarpeeksi kysyntää työelämässä.

Jos opiskelija itse joutuu rahoittamaan opintonsa, ehkä moni harkitsisi tarkemmin mitä opiskelee ja valitsisi sellaisen tutkinnon, jolla on kysyntää työmarkkinoilla.

Kas kas, Petteri Orpohan se siellä. Onko nyt vaalien jälkeen luppoaikaa?

Kysyntä työmarkkinoilla vaihtelee niin, että sitä ei ammatikseen koulutuksia suunnittelevatkaan tiedä. 1990-luvulla oli sairaanhoitajilla suuri työttömyys. Rakennusmestareiden koulutus lopetettiin Suomessa kokonaan ja nyt heistä on pulaa. 2000-luvulla iski valtava pula kaivostyöntekijöihin ja heitä koulutettiin joka oppilaitoksessa. Insinöörejä on välillä liikaa ja välillä liian vähän.

Kun nyt teininä päättää, mitä lähtee opiskelemaan, niin sillä ammatilla ei välttämättä ole kysyntää 20 tai 30 vuotta myöhemmin. Tuttavapiirissä on käynyt niinkin, että opintojen alussa tai jossain vaiheessa kaikille valmistuville luvataan varma työllisyys. Pahin tietämäni tapaus on, kun ystävällä oli opintoja jäljellä puoli vuotta. Siinä vaiheessa työpaikkoja olisi ollut valittavaksi asti. Kun hän valmistui, avoimia paikkoja oli koko Suomessa vain muutama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Missähän soluissa on iso ja tilava olkkari? En sellaista solua ole nähnytkään, missä on olohuone. Yhteinen keittiö, wc ja suihku, jokaisen oma huone on se ns. olkkari ja makuuhuone.

Yhteisiä olohuoneita on kyllä kimppakämpissä, jos kaveriporukka vuokraa yhdessä kolmion tai neliön. Soluasunnoissa ei olkohuoneita normaalisti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Se koirankoppi on kuitenkin täysin omaa tilaa jossa ei tarvitse nähdä tuntemattomia ihmisiä kun käy vessassa. Oma tupa oma lupa, vaikka olisi kuinka pieni koppi. Ei noissa solujen olkkareissa välttämättä pysty viettämään aikaa kaikki solukämppikset yhdessä, jos siellä on joku vallannut tilan kavereidensa kanssa tai ihminen muuten vaan ei halua olla kämppistensä kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Asuin 56 neliön soluasunnossa, jossa avokeittiö-olohuone oli lähes yhtä iso kuin nykyinen 30 neliön yksiöni. Soluhuone oli melko pieni, mutta mulla oli solussa valtavasti enemmän tilaa opiskelijana kuin nyt on yksiössä työtä tekevänä kansalaisena. Sen tilan sain opiskelijana käyttöön hieman yli 300 eurolla, nyt maksan yksiöstä reilusti yli pari sataa euroa enemmän, mutta tilaa on vähemmän. 

Kuvailit juuri yhden syyn, miksi moni ei halua soluun. Solukämpät on kaksion tai kolmion kokoisia ja niihin ahdetaan kaksi tai kolme tai jopa neljä opiskelijaa minihuoneisiin sillä ajatuksella, että siinä yhteisessä tilassa sitten voidaan viettää aikaa ja kaikki tykkää. Moni mielellään kääntäisi tuon asetelman niin, että soluhuone on iso ja yhteiset tilat juuri ja juuri sen kokoiset että ajavat asiansa. 56 neliötä on hirveän pieni soluasunnoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi soluasuntoja ei juuri enää rakenneta ja vanhoja muutetaan yksiöiksi, niin tämäkin ulina loppuu ajan myötä. Nämä samat kirjoittajat taisivat olla harmissaan myös silloin, kun lasten fyysinen rankaiseminen tuli laittomaksi. Kun minua lyötiin, pitää nykykakaroitakin lyödä, se kasvattaa luonnetta ja oppiivatpa olemaan.

Opiskelijoille rakennetaan valtavasti miniyksiöitä. Jos haluaa asua soluhuoneen kokoisessa koirankopissa, siitä vaan. Soluissa on enemmän tilaa kuin opiskelijoiden pienissä yksiöissä, koska soluissa on usein iso ja tilava olkkari. 

Vielä useammin mitään olohuonetta ei edes ole. Olen itse asunut monessa soluasunnoissa eikä missään ollut olohuonetta. Toisen lapsen solussa oli isohko keittiö, mutta ei siellä mitään sohvia ollut eikä mekään hankittu. Harva haluaa ostaa huonekaluja muiden käyttöön. Soluhuoneet on usein noin 12 neliön suuruisia, niin pieniä yksiöitä ei ole.

Solussa homma pyöri niin, että minä luovutin kämppiksille kodintekniikat yhteiskäyttöön ja kämppikset luovutti huonekalut yhteiskäyttöön. Toisen ei tarvinnut hankkia huonekaluja ja toisen ei tarvinnut hankkia kodinkoneita. 

Melkoinen riski tuo, minusta. Mitään kirpparitasoa parempia huonekaluja ei parane tuoda, jos ei halua ottaa riskiä että huonekalut voi heittää soluasumisen jälkeen kaatopaikalle tai se kodintekniikka hajoaa yhteiskäytössä ja sitten pohditaan kuka korvaa ja kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kannattaisi keskustella siitä, onko todella järkevää, että yhteiskunta maksaa opiskelun? Elämä on valintoja. Joku valitsee ammatin, johon pitää opiskella pitempään (esim. lääkäri, DI). Hän voi sitten rahoittaa opiskelunsa lainalla/pappa betalar/työssäkäynnillä/stipendi ja kun valmistuu palkka on korkeampi. Toinen taas valitsee ammatin, johon kouluttautuminen on lyhyempi, palkka ehkä pienempi mutta toisaalta ei ole sitten lainaa kovin paljon.

Näin ihmiset ottavat vastuun omista valinnoistaan ja itsenäistyvät. Opiskelu on sijoitus omaan itseensä ja siihen tulevaisuuteen, minkä kukin haluaa. On todistettu, että kun ihminen joutuu itse ponnistelemaan ja rahoittamaan opiskelunsa, siihen suhtautuu vakavammin ja sitä arvostaa enemmän.

Näin ajatellaan ja toimitaan monessa maassa. Suomessa sensijaan opiskelijat odottavat passiivisesti, että kaikki tuodaan heille ilman ponnistuksia. Vaikka opiskelupaikat ovat käytännössä maksuttomia, heille on terveydenhoito, erilaisia opiskelualennuksia, edullinen ruokailu, vuoratuki ja ilmainen opintoraha. Lisäksi helpotuksia opintolainan suhteen, jos opiskelee nopeasti. Silti koko ajan opiskelijat valittavat, kuinka vähän rahaa he saavat.

Tämä nykyinen käytäntö tulee hyvin kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Pitkät opiskeluajat verrattuna moneen muuhun maahan. Myöskin on paljon akateemisia työttömiä, joiden tutkinnoilla ei ole tarpeeksi kysyntää työelämässä.

Jos opiskelija itse joutuu rahoittamaan opintonsa, ehkä moni harkitsisi tarkemmin mitä opiskelee ja valitsisi sellaisen tutkinnon, jolla on kysyntää työmarkkinoilla.

Jos opiskelijat joutuisi itse rahoittamaan opintonsa, moni jättäisi opiskelematta alaa jolle haluaa, koska se ei ole taloudellisesti mahdollista. Harvalla on vanhemmat, joilla on varaa kustantaa viiden vuoden yliopisto-opinnot vaikka lääkkiksessä. Osa varmaankin alisuoriutuisi omiin kykyihin nähden ja opiskelisi jonkun ammatin vaan amistasolla eikä jatkaisi siitä ehkä koskaan korkeamman tason opintoihin. Lääkäreiksi ja oikkikseen pääsisi käytännössä kaikki, joilla on joku pesämuna tilillä opintojen alkua varten. Suoraan lukiosta opinnot aloittavien määrä vähenisi, kun pitäisi välivuosien aikana säästää rahaa opiskeluun. Velat nousisivat pilviin, nytkin voi olla kymppitonneja velkaa valmistuneella eikä heti ole töitä tiedossa. Kuka niitä stipendejä jakaa ja millä ehdoilla? Suomessa ei ole stipendin varassa opiskelun kulttuuria ja hyvä niin.

Vähän veikkaan, että kun joutuu itse ponnistelemaan ja raatamaan töissä opintojen ohella, niihin opintoihin ei suhtaudu yhtään arvostavammin vaan opinnot jäävät prioriteettilistan kakkossijalle koska jollain pitää maksaa vuokra ja saada leipä pöytään. Opinnot venyisi ja valmistumiset viivästyisi.

Kuten itse sanoit, jo nykytilanteessa opiskelijat on kovilla eduista huolimatta ja rahat on vaikea saada riittämään. Millä logiikalla ajattelet, että he kaikki pääsisivät työhön mistä saa riittävästi tunteja ja palkkaa korvaamaan tukien menetykset? Tuet on joku 500e/kk, eli tuon tienaaminen käteen vaatisi töitä ehkä pari viikkoa kuussa niillä matalapalkka-aloilla millä opiskelijat tavallisesti työllistyvät opintojen aikana.