Ihan tosissani kysyn, että auttaako terapia muka johonkin?

Ainoa tärkeä asia minkä terapeutti voisi opetella on että osaa ohjata mielisairaan ihmisten oikeaan hoitoon. Kaikki muu on nyökyttelyä.

Mihin sitä terapiaa sitten tarvii jos ystävät ajaa vähintään saman asian?

Katsos kun se ei ole ystävän vika, jos hän ei jaksa/halua kuunnella tai jos hänen vastauksensa eivät miellytä.

Toisille tämä itsensä terapiointi on just tätä toisten kustannuksella kekkalointia.

Omia ongelmia ei käsitellä, vaan siirretään muille ja käsitellään muiden kautta. Mikään ei kuutenkaan etene ja niin kauan itse jaksaa kun tämä onnistuu. Sitten kun valta muihin rapisee niin luhistutaan itse.

Terapia koetaan viholliseksi koska osaa se on auttanut pääsemään eroon vahingollisista ihmissuhteista.

Terapiaa on mikä vain mikä toimii.

Jos jokin ei toimi niin se ei ole terapiaa, vaikka se toinen henkilö kutsuisi itseään terapeutiksi ja väittäisi sen olevan terapiaa.

Vaimoni kävi aikoinaan terapiassa.   Hänen piti pitää yllä keskustelua.  Mietin, että kumpi siinä loppujen lopuksi sai terapiaa vaimoni vai psykologi.

Monta vaikeaa traumaa kokeneena en olisi edes hengissä enää jos en olisi päässyt ajoissa terapiaan. Terapian avulla sain elämäni kuntoon sekä toimintakykyni takaisin. Terapian ansiosta minulla on nyt voimaa pitää huolta perheestäni ja olla ystävieni tukena. Jos yksi ihminen romahtaa, siinä usein romahtaa monta muutakin. Ei pitäisi jäädä pelkästään läheisten vastuulle kannatella esim. vaikean trauman kokenutta itsetuhoista ihmistä.

Karkea yleistys: puhumattomalle jumittajalle voi auttaa. Muille- enpä tiiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävän tarvitse jatkuvasti tukea ja kuunnella huolia. Ei kukaan jaksa sellaista.

Ap on terapiahullu ja tuskin sillä on ystäviäkään. Näitä samojan avauksia viikosta toiseen. 

Ei se kaikille autakaan

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni kävi aikoinaan terapiassa.   Hänen piti pitää yllä keskustelua.  Mietin, että kumpi siinä loppujen lopuksi sai terapiaa vaimoni vai psykologi.

Olitko paikalla vai mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävän tarvitse jatkuvasti tukea ja kuunnella huolia. Ei kukaan jaksa sellaista.

Ap on terapiahullu ja tuskin sillä on ystäviäkään. Näitä samojan avauksia viikosta toiseen. 

Kerropa muista terapia-avauksista, en ole nähnytkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ainoa tärkeä asia minkä terapeutti voisi opetella on että osaa ohjata mielisairaan ihmisten oikeaan hoitoon. Kaikki muu on nyökyttelyä.

Yleensä se sairas ihminen ohjataan sinne terpiaan. Toki terapiaan voi mennä omilla rahoillakin, mutta yleensähän homma menee niin, että siihen tarvitaan psykiatrian lausunto (jos haluaa KELA korvauksen). 

Mutta ethän sä terapeuttihullu mitään tiedä, kunhan lätiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävän tarvitse jatkuvasti tukea ja kuunnella huolia. Ei kukaan jaksa sellaista.

Ap on terapiahullu ja tuskin sillä on ystäviäkään. Näitä samojan avauksia viikosta toiseen. 

Kerropa muista terapia-avauksista, en ole nähnytkään. Ap

Alkaako sulla muisti pettää? 

Vierailija kirjoitti:

Karkea yleistys: puhumattomalle jumittajalle voi auttaa. Muille- enpä tiiä.

kerrotko alapeukun syyn? 

Terapiaa kannattaa ajatella enemmän toimintana, kuin jutteluna. Tuloksellisimmaksi on todettu kognitiivinen terapia, jossa ahdistustyyppisiä häiriöitä hoidetaan altistuksella, masennusta käyttäytymisen aktivoimisella ja traumoja triggereihin siedättämisellä. PAkettiin kuuluu myös ajatusten tutkimista, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luomista, kannustusta, jne.

Niille, ketkä suostuu siihen toimintaan ja treenaamiseen, terapia on tuloksellista.

Ne, ketkä haluaa, että juttelu parantaisi ja vain empatia otetaan vastaan, mutta ei muuta.. Noh, he eivät saa tulosta.

Tutkimusten mukaan terapia voittaa aina lääkkeet.

Psykoterapian tuloksellisuutta tutkitaan tehon, vaikuttavuuden ja tehokkuuden näkökulmista. Erilaisilla psykoterapiamuodoilla on olematon ero keskenään, mutta absoluuttinen teho on optimiolosuhteissa huimat 0.80, eli todennäköisyys positiiviselle lopputulokselle on 69 %

Hyvät tulokset edellyttävät hyvää potilaan ja terapeutin välistä terapiasuhdetta, jossa keskeisimpänä allianssi, transferenssi ja todellinen suhde kuten terapeutin kyky empatiaan.  

Mikäli terapia ei toimi, kannattaa tarkastella syitä miksi ei toimi. Fiksu terapeutti ohjaa toiselle terapeutille.

Terapian onnistuminen vaatii asiakkaalta riittävää älykkyyttä ja jonkinlaista kykyä itsereflektioon. Se ei siis toimi, jos kognitiiviset kyvyt ovat heikot. Tämä ei ole minun ajatukseni vaan tästä on puhunut julkisuudessa esim. Hannu Lauerma.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaa kannattaa ajatella enemmän toimintana, kuin jutteluna. Tuloksellisimmaksi on todettu kognitiivinen terapia, jossa ahdistustyyppisiä häiriöitä hoidetaan altistuksella, masennusta käyttäytymisen aktivoimisella ja traumoja triggereihin siedättämisellä. PAkettiin kuuluu myös ajatusten tutkimista, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luomista, kannustusta, jne.

Niille, ketkä suostuu siihen toimintaan ja treenaamiseen, terapia on tuloksellista.

Ne, ketkä haluaa, että juttelu parantaisi ja vain empatia otetaan vastaan, mutta ei muuta.. Noh, he eivät saa tulosta.

En ottaisi empatiaa vastaan, sehän olisi päälle liimattua ja rahasta tehtyä. Ap

Ei mikään auta jos ihminen ei tajua sitä pientä olennaista faktaa että hänen pitää itse muuttaa omaa ajattelumallia ja olla se kuka työn tekee. 

Terapeuttikin on vain työntekijä (liukuhihna sellanen), hän voi vain osoittaa sinulle suunnan. Sinun on tehtävä työ. 

Jotkut ihmiset käyvät kymmeniä vuosia tätä läpi ennenkuin tajuavat tämän. 

Vierailija kirjoitti:

Terapian onnistuminen vaatii asiakkaalta riittävää älykkyyttä ja jonkinlaista kykyä itsereflektioon. Se ei siis toimi, jos kognitiiviset kyvyt ovat heikot. Tämä ei ole minun ajatukseni vaan tästä on puhunut julkisuudessa esim. Hannu Lauerma.

Ongelma on juuri se, että masennus ja stressi vähentää kognitiivista kapasiteettia. Keskeistä on kyky katsoa itseään objektipositiosta. Siitä paraneminen alkaa.

Terapia on enemmän valmentamista, kuin hoitamista. Jos joku haluaa olla passiivinen hoidon kohde, hän pettyy terapiaan. Hän joka haluaa ryhtyä muutokseen ja tajuaa itse olevansa tässä ratkaiseva henkilö ja terapeutti toissijainen, saa todennäköisesti tuloksen.

Varmasti olisi syytä tutkia tarkemmin, pystyykö ihminen ottamaan tässä riittävän roolin, ennenkuin ryhdytään maksamaan huikean kalliit terapiat.