Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverit hylkäsivät, kun nousin pohjalta - miksi?
23.01.2025 |
Minulla oli tavallisia keskiluokkaisia kavereita, joilla oli elämässä moni asia hyvin. Nämä kaverit eivät tunne toisiaan, vaan olen tutustunut heihin eri yhteyksissä. Yhteistä oli se, että tutustuin heihin, kun elämässäni meni huonosti. Olin yksinäinen, eronnut, määräaikaisissa töissä, vanhassa murjussa vuokralla ja terveyskin meni.
Vuodet kuluivat ja aurinko alkoi paistaa risukasaani. Muutin uudelle paikkakunnalle, sain vakituisen työpaikan ja löysin hyvän kumppanin, joka ei piitannut sairaudestani. Menimme naimisiin, ostimme kauniin kodin ja saimme toivomaamme perheenlisäystä. Olen onnellisempi kuin koskaan.
Mitä "paremmin" minulla meni, sitä etäisemmäksi kaverit kävivät. Yksi kerrallaan jäivät elämästäni pois, vaikka olisin heidät halunnut pitää. Yksi totesi suoraan, että ei kestä kun sain lapsen. Toiselle oli ollut ongelma, kun olin löytänyt kumppanin.
Olen ollut ihan hämilläni, miksi kaverit ovat lähteneet, kun minulla on alkanut mennä hyvin?
Kommentit (42)
Kateus. Kukaanhan ei myönnä olevansa kateellinen, vaikka todellisuudessa lähes jokainen kadehtii joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aah - kateus, suomalaisten perisynti.
Sinun kanssasi on ollut aiemmin kiva olla, koska noh - sinulla meni kaikilla elämän osa-alueilla huonommin. Oli helppo ajatella olevansa hyväosainen ja parempi kuin ihminen, joka on sairas, vuokralla asuva ja pätkätöitä tekevä sinkku.
Kun et enää ole noita asioita, ei sinua voi katsoa alaspäin.
Todellisuudessahan siinä ei ole mitään pahaa, jos joku on vaikka sinkku tai asuu vuokralla - toisista on vain mukava tuntea olevansa "parempia", kun ovat parisuhteessa, vakiduunissa tms.
Olit yksinäinen ja sairas köyhä joka kuitenkin jostain syystä sai keskiluokkaisia kavereita? Se on elämän ihme.
Sinusta tuli tylsä. Aiemmin sinulla oli kiehtovia ajatuksia ja näkemyksiä, mutta nykyisin vain lapsiarkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus vie kalatkin vedestä. Ellet sitten aina lähettele vaan lastesi kuvia ja askarteluita ja jauha miehestäsi, etkä koskaan ehdi nähdä.
Sinulla on eri elämäntilanne kuin kavereilla, etkä enää asu samalla paikkakunnallakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tosiaan tuntee ' ylemmyyttä', jos ovat naimisissa,perheellisiä vaikka jotain lapsetonta sinkkua kohtaan. Vaikka sinkku olisi eronnut ja todella nauttii uudesta elämästään :D
Eikös tuo eri paikkakunnalle muutto vaikuta aika paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenko kaverin syytä et tiedä kun aloituksessa kerroit jo kahden kaverin syyt?
Uusi parisuhde ehkä nosti kateutta heissä? Jos vielä koulutettu, hyvin tienaava ja ainakin kohtuullisen hyvännäköinen uusi partneri kehissä. Suomalainen on vähän sellainen kateudessa rypevä reppana tunnetusti.
"Kel onni on, se onnen kätkeköön" on vanha (isoiso)vanhempiemme sanonta, joka on tarpeen maassa muistaa juuri tämän tuhoisan perisynnin tähden. Jos kerrot, tuskin kukaan muu on iloinen onnestasi kuin omat vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minultakin lähti paljon kavereita kun lähdin jatkamaan opintoja AMK:n jälkeen yliopistoon. Osa entisistä kavereista lopetti pitämästä yhteyttä tosiaan jo silloin kun aloitin opinnot, osa jäi pari vuotta myöhemmin kun valmistuin maisteriksi ja melkein kaikki loputkin sitten kun vielä kolmen vuoden kuluttua väittelin tohtoriksi.
Omasta mielestäni olen kyllä aivan sama ihminen kuin ennenkin, mutta koulutuksen myötä on tullut uudenlaisia töitä, parempi palkka ja sen mukana tietysti on voinut hankkia vähän paremman asunnon ja matkustella. Ehkä nuo ovat joillekin niin suuria kateuden aiheita, että eivät enää halua olla tekemisissä. Mutta onneksi muutama hyvä ystävä on säilynyt.
Ehkä se on niin, että muutoksissa vasta näkee, ketkä ovat oikeita ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on ja vielä siinä muutoksessa, kun asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Ikävissäkin ajoissa ystävät punnitaan, mutta silloin vasta näet ketkä ovat todellisia ystäviä, kun menee paremmin. Kateus on todella yleistä. Meiltä lähti käytännössä kaikki kaverit, kun miehen työura sai yllättävän käänteen parempiin töihin ja asuimme töiden takia Suomessa kahdella paikkakunnalla.
Kateus on yleistä, ja noiden puheiden perusteella siitä tosiaan voi olla kyse.
Kerron kuitenkin oman kokemukseni, kun tutustuin ihmiseen, jolla meni kurjasti. Kuljin hänen rinnallaan ystävänä, kannustaen ja tukien monen monta vuotta. Hän imi minut tarpeillaan niin kuiviin, että minulla ei enää ollut mistä ammentaa. Kun hänellä alkoi mennä paremmin ja hän alkoi pärjäämään ilman minua, niin minulle aukesi tilaisuus vetää itse henkeä ja keräillä omia voimia. Ja todellakin käytin sen tilaisuuden.
Kyse ei ollut mistään kateudesta, vaan olin väsynyt häneen.
Olikos ne ystäviä ollenkaan?
Tai oletko kysynyt, mitä heille kuuluu? Oletko ollut tukena ja läsnä, kuten he olivat aikanaan sinulle? Sulla on nyt varmaan ruuhkavuodet menossa ja moni olettaa, että et edes kaipaa ystäviä tai sulla ei ole aikaa heille.
Ihan kaikkea ei voi laittaa helpon kateuden piikkiin. Ystävyys on vastavuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo eri paikkakunnalle muutto vaikuta aika paljon?
Vaikuttaa kyllä. Muutin 250 km niin nyt nekin soittelee säännöllisesti jotka ei kunnolla edes tervehtinyt kun asuin siellä entisessä.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tuli tylsä. Aiemmin sinulla oli kiehtovia ajatuksia ja näkemyksiä, mutta nykyisin vain lapsiarkea.
Tämä! Olit nyt samanlainen kuin lukemattomat muut joita he tuntee.
En voi sanoa että menee paremmin koska menit lisääntymään.
Alue: Aihe vapaa
Sinua ei voi enää katsoa alaspäin. Ennen olit "se reppana", enää et.