Meillä on vain tämä yksi elämä. Mitä luulette, tuleeko loppumetreillä mieleen että olipa tyhmää käyttää aikaa siitä riitelyyn ja huonoihin väleihin perheen/suvun/ystävien tai tuttujen kanssa?
En itse ole vielä tietääkseni loppumetreillä mutta olen kuitenkin alkanut ajatella että onko joka riita niin tarpeellinen.
Kommentit (36)
Riippuu asiasta. Jotkut asiat ovat riidan arvoisia, suurin osa ei
Ei. Sukulaiseni ovat katkeria riidanhaastajia. Olisi pitänyt tehdä ero jo aiemmin. Kun ottanut kunnolla etäisyyttä oma happi kulkee paremmin. Ei enää jatkuvaa syyttelyä, rahan kerjäämistä, pers häiriöisten jatkuvaa kiusaamista. Yksin parempi. Kontaktit sielä lähinnä vaatimuksia.
Jos ehtii jonkinverran vanhaksi asti, kai tajuaa sen, että ei tätä elämää voi elää muuten kuin tavalla tai toisella väärin ja päin hilivattia.
En pidä riitelystä joten vältän niitä ihmisiä joiden kanssa tulee riitaa oli se sitten kuinka läheinen sukulainen tahansa.
Juuri sen vuoksi olen jättänyt puoli sukua matkan varrelle. Elämä on mukavampaa kun ei ole narsistihulluja pilaamassa koko elämääni. Onnellinen olon kun ei tarvi enää sietää ihmisiä jotka aiheuttavat pelkkää pahaa.
Uskon, että viimeisillä hetkillä en todellakaan kadu päätöstäni.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että on vain tämä yksi elämä. Tykkään Veljeni Leijonamieli-kirjasta, perustan uskomukseni siihen 😊
Ehkä ei niin olekkaan mutta tuskin eletään sitä seuraavaa just samojen ihmisten kanssa.
Hyvä ja järkevä ajatus.
Vietin elämäsäni yli 20 vuotta kirjoittamassa mm. noloille palstamiestursokkeille.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Sukulaiseni ovat katkeria riidanhaastajia. Olisi pitänyt tehdä ero jo aiemmin. Kun ottanut kunnolla etäisyyttä oma happi kulkee paremmin. Ei enää jatkuvaa syyttelyä, rahan kerjäämistä, pers häiriöisten jatkuvaa kiusaamista. Yksin parempi. Kontaktit sielä lähinnä vaatimuksia.
Ymmärrän kyllä. Silloin kun ei kompromissit onnistu tai vain tavallinen 'me nyt tykätään asioista eri lailla ja antaa sen olla siinä' niin silloin on parempi ottaa välimatkaa niin kunnolla että tuntee että happi taas kuleee -ap
En tiedä.
Eniten harmittaa jo nyt se, että ihmiset on niin ilkeitä. Se on pilannut monta mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
On näitä elämiä aika monta.
Typerää ja ahdasmielistä kristillisyyttä.
Kyllä voi ihan hyvin olla mutta yksi elämä kerrallaan. En usko että tätä elämää elämme toistona samojen ihmisten kanssa samaan malliin kuin tässä.
Mä oon esimerkiksi huomannut, että joka risaus tekemisistäni jaetaan siskojen kanssa ja jaarataan sitten niitä. Toinen sisko tekee sitten tunnustelusoittoja udellakseen lisää. Kyllä silloin ollaan muka niin hyvää pataa.
Välillä häneltä kyllä tulee sammakoita suusta.
En ole nyt jaellut uutta puhelinnumeroani. Ei kiinnosta, kun selän takana ollaan kuitenkin niin negatiivisia.
Ateistien valheita kun ei nuppi kestä isompaa skaalaa.
Mitään järkeä luoda tälläinen mailma vain yhtä elämää varten, täällä kerätään karma pisteitä ja päästään sitä myöten aina parempaan versioon käsiksi.
olen lapseton akaton mies minua ei muu sureta kuinka monta kaatoa vielä saan. sukulaiset hävisivät oikeudessa heille näytän keskaria. EI TODELLA OLE HUOLEN HÄIVÄÄ. sukulaisille ns tuttaville toivotan hyvin kivuliasta kuolemaa.
Kaikkein typerintä on riidellä arvovallasta, mutta työelämässä sitä on hankala välttää. Hommat pitää saada hoidetuksi, mutta usein joku on pelkästään oman taustansa perusteella sitä mieltä, että väärin hoidettu. Ja tähän turhaan tärkeilyyn palaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näitä elämiä aika monta.
Typerää ja ahdasmielistä kristillisyyttä.Kyllä voi ihan hyvin olla mutta yksi elämä kerrallaan. En usko että tätä elämää elämme toistona samojen ihmisten kanssa samaan malliin kuin tässä.
Saattaa olla useampi elämä kerralla, tämän takia nähdään unia ja ollaan eri mailmoissa.
Kohta taas muistetaan kuinka tämä triggeröidään, esim joogaamista ?
Eri mailmoissa eletään sitten eri nopeuksilla, sata vuotta täällä saattaa olla yksi päivä jossain muualla.
Vastasinkin siihen, että onko vain tämä elämä! Ei oo, mun aivoituksissa.,