Meillä on vain tämä yksi elämä. Mitä luulette, tuleeko loppumetreillä mieleen että olipa tyhmää käyttää aikaa siitä riitelyyn ja huonoihin väleihin perheen/suvun/ystävien tai tuttujen kanssa?
En itse ole vielä tietääkseni loppumetreillä mutta olen kuitenkin alkanut ajatella että onko joka riita niin tarpeellinen.
Kommentit (36)
Olen ajatellut tätä jo aika kauan.
Voithan sinä kuolla vielä ennen iltaakin.
Äkkiä soittelemaan ja pyytelemään anteeksi vttumaisimmaltakin sukulaisjuntilta, pääset taivaaseen.
Siksipä niitä riesaihmisiin ei kannata uhrata aikaansa ollenkaan, vaan katkaista vain välit ja keskittyä järkevämpään.
Eli anna periksi kusipäille ja anna heidän käyttää sinua hyväksi.
Miksi riitelet? Jos et ole jonkun kanssa samaa mieltä asioista, anna hänen olla. Se on niin simppeliä kuin voi vain olla. Ei sinun tarvitse olla tekemisissä edes niiden omien perheenjäsenten kanssa jos nämä suhteet eivät anna sinulle mitään positiivista.
Jätin kaikki riitelevät ihmiset elämästäni ja voin niin paljon paremmin että eliniänkin tässä on pakko kasvaa kohisemalla
Mä olen myös sanonut aina, että meillä on vain tämä yksi ainoa elämä - kannattaako sitä oikeasti tuhlata tekemällä työtä, josta ei tykkää! Siis oikeasti, toista kertaa et voi elää. Ja tämänkö tuhlaisi johonkin älyttömään tekemällä tylsää työtä. Hyppäsin pois oravanpyörästä, en mene töihin. Nautin niin kauheasti kaikesta ihanasta elämässäni, nyt on aika nauttia, ei tehdä työtä. Tämä sopii kaikkeen; työhön, ihmissuhteisiin, asunnonostoihin, -myynteihin, lasten hankintaan, avioliittoihin, eroihin. Tehkää ihmiset niin, että teillä on hyvä olla! Nauttikaa!
Vierailija kirjoitti:
Eli anna periksi kusipäille ja anna heidän käyttää sinua hyväksi.
Todella vähä-älyinen kommentti
En usko, että on vain tämä yksi elämä. Tykkään Veljeni Leijonamieli-kirjasta, perustan uskomukseni siihen 😊
Minulle se tuli mieleen jo muutama vuosi sitten kun täytin 40v. Ei vain jaksa enää laittaa energiaa riitoihin ja kyräilyyn. Olkoon jokainen mitä on ja mitä mieltä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksipä niitä riesaihmisiin ei kannata uhrata aikaansa ollenkaan, vaan katkaista vain välit ja keskittyä järkevämpään.
Juurikin näin!
Muutaman ääliön olen skipannut elämästäni kohta 20v sitten enkä ole katunut. Ja lompakkokin kiittää kun jätin toisten lainat takaamatta.
Muistan joskus jostain lukeneeni, että moni vanhus harmittelee "loppumetreillä" sitä, että he keskittyivät liian paljon työn tekemiseen, eivätkä pitäneet riittävästi hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en riitele, vetäydyn vain..
Sama täällä.
Kukaan ei tiedä, onko meillä nyt vain tämä yksi elämä vai ei, vai menemmekö jollekin seuraavalle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Siksipä niitä riesaihmisiin ei kannata uhrata aikaansa ollenkaan, vaan katkaista vain välit ja keskittyä järkevämpään.
Tämä!!
Vierailija kirjoitti:
En usko, että on vain tämä yksi elämä. Tykkään Veljeni Leijonamieli-kirjasta, perustan uskomukseni siihen 😊
Eihän ne Leijonamielessä kuolemaa pelänneet, vaan yksinjäämistä.
(Lapsena on kamalaa jos jää yksin, mutta aikuisena pitää osata olla yksinkin).
Olen ollut monessa mielessä väkivaltainen mutta oletan että ne unohdetaan. Minulle pitää antaa anteeksi.
On näitä elämiä aika monta.
Typerää ja ahdasmielistä kristillisyyttä.
Minä taisin pilata lapsieni ja mieheni elämän olemalla alkkis-äiti vaikka töissä kävinkin. Mutta mulla on ollut kyllä ihan mainio elämä.