HBL: Jörn Donnerista paljastui useita salaisuuksia kuoleman jälkeen leski puhuu suunsa puhtaaksi
https://www.is.fi/viihde/art-2000009491734.html
Westerlund kertoo Hufvudstadsbladetin haastattelussa penkoneensa tammikuussa 2020 86-vuotiaana kuolleen aviomiehensä arkistoja ja saaneensa selville asioita, joita 37 vuoden parisuhteen ja 25 vuoden avioliiton aikana ei selvinnyt.
Hän muun muassa mainitsee, että 28 vuotta vanhemmalla Donnerilla oli parin yhteisen taipaleen aikana useita salaisia suhteita.
Mitä tästä opimme? Ei kannata koskaan mennä yhteen miehen kanssa, joka on tunnettu naistenmies ja jolla on lisäksi lapsia eri naisten kanssa...
Kommentit (682)
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ukko oli mielestäni jo vuosikymmeniä sitten vastenmielinen olemukseltaan kaikinpuolin ja niinhän se totuus olikin. Samanlaisia niljakkeita on Suomi täynnä.
Näin on
Ei kai nuo jutut ole voineet tulla leskelle minään yllätyksenä...
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen ukko oli mielestäni jo vuosikymmeniä sitten vastenmielinen olemukseltaan kaikinpuolin ja niinhän se totuus olikin. Samanlaisia niljakkeita on Suomi täynnä.
Niin, jostain syystä Jörn oli kuitenkin kovin suosittu naisten keskuudessa...
Kun mies on ansioitunut, saa enemmän anteeksi.
Näin se naisten kanssa menee.
Jälkikäteen kyllä sitten uhriudutaan.
"Legendaarinen kulttuuripersoona Jörn Donner oli oman tiensä kulkija kuolemaansa saakka. Leski Bitte Westerlund, 62, sai jälkikäteen tietää miehestään salaisuuksia, jotka järkyttivät häntä. Hän puhuu nyt suorat sanat Hufvudstadsbladetin haastattelussa ja paljastaa olleensa vihainen ja loukkaantunut.
Hän lainaa jutussa kirjailija Märtä Tikkasen sanoja, jossa hän kuvailee liittoaan edesmenneeseen mieheensä Henrik Tikkaseen.
– Kaipaan häntä usein. En ole hetkeäkään toivonut häntä takaisin.
Parilla oli keskenään 28 vuoden ikäero ja he ehtivät olla yhdessä lähes 40 vuotta. Donnerilla oli heidän rakkaussuhteensa aikana useita salasuhteita muihin naisiin.
Bitte Westerlund kertoo olleensa rakastajattarista mustasukkainen. Hän kertoo suhteen vaiheista lisää syksyllä ilmestyvässä J & B: Scener ur et skenäktenskap -kirjassa.
Jörn Donnerin intohimoisista rakkaussuhteista on kirjoitettu ennenkin. Hän oli kolmesti naimisissa, minkä lisäksi eri mittaisia romansseja riitti. Osa suhteista tapahtui samanaikaisesti. Bitte Westerlund tapasi kansainvälisesti tunnetun elokuvaohjaajan ja kirjailijan ollessaan parikymppinen opiskelija.
Eräästä Donnerin muovikassista tämän työhuoneelta löytyi tuhansia ulkomailla otettuja valokuvia ja negatiiveja, joista osa on nyt esillä Hakasalmen huvilan Matkalla 1951–68 -näyttelyssä. Bitte Westerlundin on vaikea ymmärtää, miksi aviomies ei koskaan puhunut niistä mitään."
Kyllä tuosta saa kuvan, että hän tiesi salarakkaista jo kun oli avioliitossa.
Mutta nyt hän kuoleman jälkeen näköjään sai tietää vielä jotain lisää näistä salarakkaista.
Onhan näitä kolmesti naimisissa olleita julkkiksia jotka ovat sarjapettäjiä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi aina hävittää arkistot kun kuolema lähestyy. Jos siis on luurankoja kaapissa. Jörkalla olisi ollut aikaa, vaan eipä tainnut kiinnostaa.
Kuten niin moni muukin hyvin itsekeskeinen ihminen, hänkin lienee kuvitellut olevansa kuolematon. Eikä hän välittänyt siitä, että satutti muita ihmisiä. Miksi olisi välittänyt mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ei suinkaan kuvitellut olevansa kuolematon. Hän oli vain oman tiensä kulkija ja toteutti ja täytti elämänsä haluamallaan tavalla. Eräs ystäväni nainen oli ollut yhden yön seksikumppani Donnerille muinoin ja ei lainkaan moittinut mistään. Donner ei pakottanut eikä houkutellut tms vaan kumppanit ovat olleet vapaaehtoisesti hänen kanssaan vs meetoo jutut.
Elämän loppumetreillä dokumenteista saa hyvin kuvan siitä, että Donner mietti elämän loppua ja tajusi hyvin ettei aikaa ole enää paljon.
Se on ihmeellistä että hän tavallaan voitti keuhkosyövän aikoinaan, eikä kuollut siihen. Elämä pitääkin elää niin täysillä kuin mahdollista, on melkeinpä hänen oppinsa jälkeenjääville.
Niin, mitäpä niistä lapsista jotka taaksen jättää kunhan "saa elää täysillä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne tapausta JD tarkemmin, mutta tällaisten sarjapettäjien historiasta usein löytyy nuoruudesta karvas petetyksi tulemisen kokemus, jonka jälkeen petetty ottaa tämän petturin roolin. Tästä kerrotaan Tapio Rautavaaran laulussa "Rosvoroope".
Tiedän itse konkreettisesti miehiä, jotka ovat olleet kunnollisia perheeisiä siihen saakka kunnes nainen petti, jonka jälkeen usko naisiin menee, ja naissankarin rooli alkaa.
Totta. Sarjapettäjällä usein lapsuus jossa jäänyt vaille äidin hoivaa johdonmukaisesti, sitten teininiä suhde jossa toinen pettänyt. Siitä alkaa sarjapettäjän tie vuosikymmeniksi useiden aviolittojen kautta yksinäiseksi hoivakotiin hylätyksi kääkäksi.
Donner on kirjoittanut teoksissaan paljon äidittömyydestä, kodittomuudesta ja isättömyydestä. Äiti oli usein sairas "poissa" ja vauvaiän kiintymyssuhde, missä opitaan tunnetaitoja jäi puutteelliseksi. Kai isä, jota on kuvattu ankaraksi, oli tutkimusmatkoillaan Siperiassa eivätkä isä ja poika koskaan tavanneet. Isä kuoli kun Jörn täytti kaksi vuotta. Isä toi myös tuliaisina kupan, johon esikoinen Kristiina kuoli. Jörn vihasi vanhempiaan ja loukkasi äitiään raskaasti.
Uskon, että varhaisen lapsuuden hylätyksitulemiskokemuksilla oli merkittävä vaikutus hänen persoonallisuuden kehitykseen (narsismi). Jörn on myös kirjoittanut ettei hänen lapsuuden kodissaan tarjottu minkäänlaista moraalikasvatusta.
Hänelläkin oli ihmisikä aikaa oppia ja pyrkiä omassa elämässään parempaan, katkaista vihan ja välinpitämättömyyden kierre. Tunnisti mistä tuli, mutta jatkoi vanhempiensa viitoittamalla tiellä sitten.
Sarjapettäjät joskus haluavat siirtää oman sikamaisen elämäntapansa myös seuraavaan sukupolveen.
Kaikki oli tiedossa jo aikaisemmin. On kertonut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne tapausta JD tarkemmin, mutta tällaisten sarjapettäjien historiasta usein löytyy nuoruudesta karvas petetyksi tulemisen kokemus, jonka jälkeen petetty ottaa tämän petturin roolin. Tästä kerrotaan Tapio Rautavaaran laulussa "Rosvoroope".
Tiedän itse konkreettisesti miehiä, jotka ovat olleet kunnollisia perheeisiä siihen saakka kunnes nainen petti, jonka jälkeen usko naisiin menee, ja naissankarin rooli alkaa.
Totta. Sarjapettäjällä usein lapsuus jossa jäänyt vaille äidin hoivaa johdonmukaisesti, sitten teininiä suhde jossa toinen pettänyt. Siitä alkaa sarjapettäjän tie vuosikymmeniksi useiden aviolittojen kautta yksinäiseksi hoivakotiin hylätyksi kääkäksi.
Donner on kirjoittanut teoksissaan paljon äidittömyydestä, kodittomuudesta ja isättömyydestä. Äiti oli usein sairas "poissa" ja vauvaiän kiintymyssuhde, missä opitaan tunnetaitoja jäi puutteelliseksi. Kai isä, jota on kuvattu ankaraksi, oli tutkimusmatkoillaan Siperiassa eivätkä isä ja poika koskaan tavanneet. Isä kuoli kun Jörn täytti kaksi vuotta. Isä toi myös tuliaisina kupan, johon esikoinen Kristiina kuoli. Jörn vihasi vanhempiaan ja loukkasi äitiään raskaasti.
Uskon, että varhaisen lapsuuden hylätyksitulemiskokemuksilla oli merkittävä vaikutus hänen persoonallisuuden kehitykseen (narsismi). Jörn on myös kirjoittanut ettei hänen lapsuuden kodissaan tarjottu minkäänlaista moraalikasvatusta.
Hänelläkin oli ihmisikä aikaa oppia ja pyrkiä omassa elämässään parempaan, katkaista vihan ja välinpitämättömyyden kierre. Tunnisti mistä tuli, mutta jatkoi vanhempiensa viitoittamalla tiellä sitten.
Mielenkiintoinen kaksoisstandardi ketjussa tosiaan, että näiden Donnerin hylkäämien lasten olisi pitänyt vain työstää itseään, isänsä aiheuttamia traumoja ja kasvaa katkeruudesta yli. Kun taas Donnerilta itseltään ei kukaan edellytä henkistä kasvua, tapojen parantamista, tai pyrkimystä parempaan? Vapautetaan Donner kaikesta vastuusta, mutta hänen takiaan kärsineiden olisi pitänyt kasvaa.
Armi-elokuvan halusin katsoa, mutta onneksi en mennyt teatteriin. Olisin mielelläni katsonut ihan oikean elämänkerran, enkä tekotaiteellista kuraa. Vähän sellaisen kuin esim. Helen Mirrenin tähdittämä Queen tai Streepin versio Margaret Thatcheristä.
Jörn ei uskonut avioliittoon, että ihmiset avioliitossa kasvavat yhdeksi puuksi.
mutta hänen mielestään ystävyys voi olla rakkautta.
....samaa mieltä....
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo jutut ole voineet tulla leskelle minään yllätyksenä...
Ehkäpä valitsikin Jörnin juuri sen takia, että oli tunnettu naistenmies. Hyvin tavallista naisten keskuudessa.
Uskon, että ei ole lainkaan harvinaista, että vaimo yllättyy, kun alkaa miehen kuoleman jälkeen setviä hänen pöytälaatikoitaan. Jos ei halua yllättyä, kannattaa pyytää jotain luotettavaa aikuista miespuolista sukulaista käymään kevyesti läpi laatikot ja paneutua vasta sitten itse asiaan. Miehet tietää miesten asiat ja osaavat odottaakin tietynlaisia löydöksiä eivätkä niistä järkyty. Kuoleman jälkeen mustamaalaaminen on outoa. Mitä kansalaisille halutaan tiedottaa? Donner oli omanlaisensa ja varmaan vaikea tyyppi, mutta ei hänen lahjakkuuttaan voi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne tapausta JD tarkemmin, mutta tällaisten sarjapettäjien historiasta usein löytyy nuoruudesta karvas petetyksi tulemisen kokemus, jonka jälkeen petetty ottaa tämän petturin roolin. Tästä kerrotaan Tapio Rautavaaran laulussa "Rosvoroope".
Tiedän itse konkreettisesti miehiä, jotka ovat olleet kunnollisia perheeisiä siihen saakka kunnes nainen petti, jonka jälkeen usko naisiin menee, ja naissankarin rooli alkaa.
Totta. Sarjapettäjällä usein lapsuus jossa jäänyt vaille äidin hoivaa johdonmukaisesti, sitten teininiä suhde jossa toinen pettänyt. Siitä alkaa sarjapettäjän tie vuosikymmeniksi useiden aviolittojen kautta yksinäiseksi hoivakotiin hylätyksi kääkäksi.
Donner on kirjoittanut teoksissaan paljon äidittömyydestä, kodittomuudesta ja isättömyydestä. Äiti oli usein sairas "poissa" ja vauvaiän kiintymyssuhde, missä opitaan tunnetaitoja jäi puutteelliseksi. Kai isä, jota on kuvattu ankaraksi, oli tutkimusmatkoillaan Siperiassa eivätkä isä ja poika koskaan tavanneet. Isä kuoli kun Jörn täytti kaksi vuotta. Isä toi myös tuliaisina kupan, johon esikoinen Kristiina kuoli. Jörn vihasi vanhempiaan ja loukkasi äitiään raskaasti.
Uskon, että varhaisen lapsuuden hylätyksitulemiskokemuksilla oli merkittävä vaikutus hänen persoonallisuuden kehitykseen (narsismi). Jörn on myös kirjoittanut ettei hänen lapsuuden kodissaan tarjottu minkäänlaista moraalikasvatusta.
Hänelläkin oli ihmisikä aikaa oppia ja pyrkiä omassa elämässään parempaan, katkaista vihan ja välinpitämättömyyden kierre. Tunnisti mistä tuli, mutta jatkoi vanhempiensa viitoittamalla tiellä sitten.
Mielenkiintoinen kaksoisstandardi ketjussa tosiaan, että näiden Donnerin hylkäämien lasten olisi pitänyt vain työstää itseään, isänsä aiheuttamia traumoja ja kasvaa katkeruudesta yli. Kun taas Donnerilta itseltään ei kukaan edellytä henkistä kasvua, tapojen parantamista, tai pyrkimystä parempaan? Vapautetaan Donner kaikesta vastuusta, mutta hänen takiaan kärsineiden olisi pitänyt kasvaa.
Useat isät sanovat olleensa huonoja isiä, kuten Donnerkin asian ilmaisi. Mitään ihmeellistä. Asia on absurdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mautonta ja halpaa levitellä edesmenneen miehensä asioita kirjassa tai kirjaansa markkinoidakseen lehdissä.
Miksi ei saisi kertoa totuutta kuolleesta? Miksi pitäisi salailla ja antaa ihmisestä mediassa kaunisteltu kuva?
se tehdään elossa ollessaan. Juuri siksi että ei voi toinen valehdella, vaan toinen saa myös kertoa ettei asia ollutkaan näin, tai miksi hän teki niin kuin teki. Eikö tuo ole kunnianlopuukausta herjata vainajaa, sekä yksityielämän törkeää loukkaamista. Voi saada vankeutta tuosta.
Miten vainajan kunniaa voi loukata? Ja saada muka vankeutta vielä siitä :D
laki sanoo niin. Kuka tahansa omainen voi nostaa rikostutkinnan ja ajaa syytteitä kunianloukkauksesta vainajaa kohtaan. Perusasia tietää.
Kunnianloukkaus ei ole kyseessä, jos kerrotaan totuus.
Vierailija kirjoitti:
Jörn ei uskonut avioliittoon, että ihmiset avioliitossa kasvavat yhdeksi puuksi.
mutta hänen mielestään ystävyys voi olla rakkautta.
....samaa mieltä....
Pontevaa uskomista monta kertaa avioituneelta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen sitä mikä tuo noiden suhde on ollut? Vanha dokaileva ukko ja nuori tyttö, MIKÄ se liima heidän jutussaan on ollut?
Sittemmin mies joka "vahtinut tavaroitaan kuin lapsi lelujaan", ei kuulosta tasa-arvoiselta suhteelta. Ja ei, en tarkoita että toisten tavaroita saisi penkomalla penkoa, mutta se että jos toinen tuntuu piilottelevan niitä/jotain on eri asia.
Tuntuu että suhde on ollut jotenkin 'alisteinen', nuorta tyttöä viety kuin litran mittaa, ja ajan mittaan on hukannut sen kuka on ja ollut vain miehensä 'jatke' mitä on kohdellut miten lystää.
Yllätyin myös että olleet noin kauan yhdessä/naisseikkailut yllätys, kun minulla se mielikuva että kaikki tienneet ettei tuo mikään uskollisuuden perikuva ole missään kohti ollut.
Itse toi aiemmin esiin, että ryhtyi suhteeseen vain kevyt seikkaillu mielessä, mutta suhde jatkui Donnerin sinnikkyyden vuoksi.
Donnerin Otto-poika taas kuvasi kirjassaan Bitteä hanheksi, jonka selästä kaikki loukkaukset valuvat.
Jotenkin luulin, että ois ollut nainen, joka tiesi minkälaisen kanssa oli naimisissa ja jolla itselläänkin ehkä olisi ollut sivusuhteita.
Jumalauta mikä alfa Donner oli. Eli jokaisen miehen unelmaa.
Hänelläkin oli ihmisikä aikaa oppia ja pyrkiä omassa elämässään parempaan, katkaista vihan ja välinpitämättömyyden kierre. Tunnisti mistä tuli, mutta jatkoi vanhempiensa viitoittamalla tiellä sitten.