Lue keskustelun säännöt.
HBL: Jörn Donnerista paljastui useita salaisuuksia kuoleman jälkeen leski puhuu suunsa puhtaaksi
02.04.2023 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000009491734.html
Westerlund kertoo Hufvudstadsbladetin haastattelussa penkoneensa tammikuussa 2020 86-vuotiaana kuolleen aviomiehensä arkistoja ja saaneensa selville asioita, joita 37 vuoden parisuhteen ja 25 vuoden avioliiton aikana ei selvinnyt.
Hän muun muassa mainitsee, että 28 vuotta vanhemmalla Donnerilla oli parin yhteisen taipaleen aikana useita salaisia suhteita.
Mitä tästä opimme? Ei kannata koskaan mennä yhteen miehen kanssa, joka on tunnettu naistenmies ja jolla on lisäksi lapsia eri naisten kanssa...
Kommentit (682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa arvioida JD:in merkitystä kulttuuripersoonana, mutta vaikka ihminen olisikin, mitä en tässä tapauksessa edes väitä, ns. kusipää, ei tämä vaikuta siihen millään tavoin, mikä oli JD:n merkitys kirjailijana tai taitelijana.
Kusipäisyys sinänsä ei himmennä millään tavoin JD:n taiteellisten teosten arvoa, eikä kenenkään muunkaan luovan työn tuloksia.
Mikä on jotain hienoa taidetta, jota hän on luonut?
En tunne JD:n tuotantoa, mutta tarkoitin vain sitä, että kusipäinen luonne ei kumoa taiteellisten teosten arvoa, jos niillä ylipäänsä on taiteellista arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin kerran lukea Donnerin kirjaa ja oli suoraan sanottuna pelkkää sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa arvioida JD:in merkitystä kulttuuripersoonana, mutta vaikka ihminen olisikin, mitä en tässä tapauksessa edes väitä, ns. kusipää, ei tämä vaikuta siihen millään tavoin, mikä oli JD:n merkitys kirjailijana tai taitelijana.
Kusipäisyys sinänsä ei himmennä millään tavoin JD:n taiteellisten teosten arvoa, eikä kenenkään muunkaan luovan työn tuloksia.
Mikä on jotain hienoa taidetta, jota hän on luonut?
En tunne JD:n tuotantoa, mutta tarkoitin vain sitä, että kusipäinen luonne ei kumoa taiteellisten teosten arvoa, jos niillä ylipäänsä on taiteellista arvoa.
Minä en arvosta Donnerin leffoja, joissa näytetään Donner edestä ja takaa, kun seisoo ja makaa. Henry Miller kirjoitti kääntöpiirinsä ja oli sikäli edelläkävijä. Donnerin fantasiat eivät hetkauta. Minä olenkin tällainen typerys, joka ihastelee Sibeliusta, Gallen-Kallelaa, Saariahoa, Saarikoskea, Saarisen arkkitehtejä, Leinoa, Helvi Hämäläistä, Södergrania, leijoja Helsingin yllä ja jopa Janssonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi aina hävittää arkistot kun kuolema lähestyy. Jos siis on luurankoja kaapissa. Jörkalla olisi ollut aikaa, vaan eipä tainnut kiinnostaa.
Kuten niin moni muukin hyvin itsekeskeinen ihminen, hänkin lienee kuvitellut olevansa kuolematon. Eikä hän välittänyt siitä, että satutti muita ihmisiä. Miksi olisi välittänyt mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ei suinkaan kuvitellut olevansa kuolematon. Hän oli vain oman tiensä kulkija ja toteutti ja täytti elämänsä haluamallaan tavalla. Eräs ystäväni nainen oli ollut yhden yön seksikumppani Donnerille muinoin ja ei lainkaan moittinut mistään. Donner ei pakottanut eikä houkutellut tms vaan kumppanit ovat olleet vapaaehtoisesti hänen kanssaan vs meetoo jutut.
Elämän loppumetreillä dokumenteista saa hyvin kuvan siitä, että Donner mietti elämän loppua ja tajusi hyvin ettei aikaa ole enää paljon.
Se on ihmeellistä että hän tavallaan voitti keuhkosyövän aikoinaan, eikä kuollut siihen. Elämä pitääkin elää niin täysillä kuin mahdollista, on melkeinpä hänen oppinsa jälkeenjääville.Jos nyt aletaan filosofioida miten elämä pitää elää, niin oma ehdotukseni on, että satuttamalla ja loukkaamalla mahdollisimman vähän ketään ja varsinkaan tahallisesti.
Ei ole olemassa oikeaa elämänfilosofiaa, eikä täten ole olemassa oikeaoppista tapaa elää. Tiedämme toki käyttäytymistieteistä, että jokainen ihminen elää parhaaksi katsomallaan tavalla, ts. maksimoi omaa hyötyänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa arvioida JD:in merkitystä kulttuuripersoonana, mutta vaikka ihminen olisikin, mitä en tässä tapauksessa edes väitä, ns. kusipää, ei tämä vaikuta siihen millään tavoin, mikä oli JD:n merkitys kirjailijana tai taitelijana.
Kusipäisyys sinänsä ei himmennä millään tavoin JD:n taiteellisten teosten arvoa, eikä kenenkään muunkaan luovan työn tuloksia.
Mikä on jotain hienoa taidetta, jota hän on luonut?
En tunne JD:n tuotantoa, mutta tarkoitin vain sitä, että kusipäinen luonne ei kumoa taiteellisten teosten arvoa, jos niillä ylipäänsä on taiteellista arvoa.
Minä en arvosta Donnerin leffoja, joissa näytetään Donner edestä ja takaa, kun seisoo ja makaa. Henry Miller kirjoitti kääntöpiirinsä ja oli sikäli edelläkävijä. Donnerin fantasiat eivät hetkauta. Minä olenkin tällainen typerys, joka ihastelee Sibeliusta, Gallen-Kallelaa, Saariahoa, Saarikoskea, Saarisen arkkitehtejä, Leinoa, Helvi Hämäläistä, Södergrania, leijoja Helsingin yllä ja jopa Janssonia.
Olen täysin samaa mieltä. Sanasta sanaan! Donner ei ollut lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne tapausta JD tarkemmin, mutta tällaisten sarjapettäjien historiasta usein löytyy nuoruudesta karvas petetyksi tulemisen kokemus, jonka jälkeen petetty ottaa tämän petturin roolin. Tästä kerrotaan Tapio Rautavaaran laulussa "Rosvoroope".
Tiedän itse konkreettisesti miehiä, jotka ovat olleet kunnollisia perheeisiä siihen saakka kunnes nainen petti, jonka jälkeen usko naisiin menee, ja naissankarin rooli alkaa.
Totta. Sarjapettäjällä usein lapsuus jossa jäänyt vaille äidin hoivaa johdonmukaisesti, sitten teininiä suhde jossa toinen pettänyt. Siitä alkaa sarjapettäjän tie vuosikymmeniksi useiden aviolittojen kautta yksinäiseksi hoivakotiin hylätyksi kääkäksi.
JD ei sentään julistautunut rakkauden lähettilääksi vaikka varmaankin tahroja moniin lakanoihin jättikin.
Juttu oli raikas esimerkki siitä mitä käy sarjapettäjille kun aikaa kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Ja Donner todennäköisesti olisi vain ilahtunut, että herättää kuolemansa jälkeenkin ristiriitaisia tunteita ja ärtymystä ihmisissä. Hänhän tarkoituksellisesti pyrki tähän.
Tunsiko Jörn itsensä niin paskaksi ihmisenä, ettei voinut sietää keneltäkään rakkautta ja kohteli siksi ihmisiä kuin roskia? Vaikuttiko tähän vaille vanhempien rakkautta jääminen? Kun tekee itsestään ei-rakastettavan, ei ilman rakkautta jääminen enää pelota.
Jörn itse arvosteli kuolleita ihmisiä, joten eiköhän Jörniä voi itseäänkin arvostella. Ihmisenä täysin kehittymätön itsekäs jä ilkeä pa ski ainen. Eikä kyllä taiteensakaan kiinnosta. Bitte myös voi katsoa peiliin. Hänhän osaltaan mahdollisti Jörnin sikailut lapsia kohtaan. Jörnin käytös oli tuomittavaa, en pystyisi noin kuvottavan ison lapsen kanssa arkeani jakamaan. Bittellä meni kyllä vuodet hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin noh, ei tuo nyt pois pyyhi yhteisiä vuosia. En ymmärrä miksi tosta pitää kirja kirjoittaa. Katkeruutta vissiin, toivottavasti saa helpotuksen.
Jotekin tuntuu oudolle ,että tämä nimenomainen rouva pesee likapyykkiä julkisesti.
En arvosta tippaakaan tätä hiirtä joka pukeutui kuuyinnahkaan linnanjuhliin. Oli koko ikänsä hiljaa kuin hiiri, oli Donnerin kasvatti ilman mitään omaa sanottavaa.
En tue hänen taloudellisia kunnianhimojaan tässä vaiheessa. Oli aivan yhtä perseestä kuin miehensäkin ja petti yhdessä Jörkan kanssa Jörkan vaimoa. No respect at all. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi aina hävittää arkistot kun kuolema lähestyy. Jos siis on luurankoja kaapissa. Jörkalla olisi ollut aikaa, vaan eipä tainnut kiinnostaa.
Kuten niin moni muukin hyvin itsekeskeinen ihminen, hänkin lienee kuvitellut olevansa kuolematon. Eikä hän välittänyt siitä, että satutti muita ihmisiä. Miksi olisi välittänyt mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ei suinkaan kuvitellut olevansa kuolematon. Hän oli vain oman tiensä kulkija ja toteutti ja täytti elämänsä haluamallaan tavalla. Eräs ystäväni nainen oli ollut yhden yön seksikumppani Donnerille muinoin ja ei lainkaan moittinut mistään. Donner ei pakottanut eikä houkutellut tms vaan kumppanit ovat olleet vapaaehtoisesti hänen kanssaan vs meetoo jutut.
Elämän loppumetreillä dokumenteista saa hyvin kuvan siitä, että Donner mietti elämän loppua ja tajusi hyvin ettei aikaa ole enää paljon.
Se on ihmeellistä että hän tavallaan voitti keuhkosyövän aikoinaan, eikä kuollut siihen. Elämä pitääkin elää niin täysillä kuin mahdollista, on melkeinpä hänen oppinsa jälkeenjääville.Jos nyt aletaan filosofioida miten elämä pitää elää, niin oma ehdotukseni on, että satuttamalla ja loukkaamalla mahdollisimman vähän ketään ja varsinkaan tahallisesti.
Ei ole olemassa oikeaa elämänfilosofiaa, eikä täten ole olemassa oikeaoppista tapaa elää. Tiedämme toki käyttäytymistieteistä, että jokainen ihminen elää parhaaksi katsomallaan tavalla, ts. maksimoi omaa hyötyänsä.
Moni elää elämäänsä maksimoiden myös muiden hyötyä. Meillä on empatia, moraali ja epäoikeudenmukaisuuden korjaamisen tarve ihan dnassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin noh, ei tuo nyt pois pyyhi yhteisiä vuosia. En ymmärrä miksi tosta pitää kirja kirjoittaa. Katkeruutta vissiin, toivottavasti saa helpotuksen.
Jotekin tuntuu oudolle ,että tämä nimenomainen rouva pesee likapyykkiä julkisesti.
En arvosta tippaakaan tätä hiirtä joka pukeutui kuuyinnahkaan linnanjuhliin. Oli koko ikänsä hiljaa kuin hiiri, oli Donnerin kasvatti ilman mitään omaa sanottavaa.
En tue hänen taloudellisia kunnianhimojaan tässä vaiheessa. Oli aivan yhtä perseestä kuin miehensäkin ja petti yhdessä Jörkan kanssa Jörkan vaimoa. No respect at all. Sori.
No, ainakin tuli taas lehdessä juttu joka taas vahvisti sitä että sarjapettäjät ovat ilkeitä muille.
Vierailija kirjoitti:
Tyypimminen suurmiehen vaimo joka tämän elässä on vain varjo miehensä rinnalla ja leskenä paljastaa mittömyytensä. Samanlainen on Kari Suomalaisen ja Mauno Koivistonkin leski. Tai kauempaa historiasta Sibeliuksen vaimo. Yhteistä näille on ettei suurmies eläessään ottanut itselleen itsensä veroista vaimoa vaan vaimot ovat olleet kaikin tavoin mitättömyyksi. Loistava esimerkki kuinka naiset naivat ylöspäin.
Kait nää on olleet sitä, niinkö sanotaan, vaimomatskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne tapausta JD tarkemmin, mutta tällaisten sarjapettäjien historiasta usein löytyy nuoruudesta karvas petetyksi tulemisen kokemus, jonka jälkeen petetty ottaa tämän petturin roolin. Tästä kerrotaan Tapio Rautavaaran laulussa "Rosvoroope".
Tiedän itse konkreettisesti miehiä, jotka ovat olleet kunnollisia perheeisiä siihen saakka kunnes nainen petti, jonka jälkeen usko naisiin menee, ja naissankarin rooli alkaa.
Totta. Sarjapettäjällä usein lapsuus jossa jäänyt vaille äidin hoivaa johdonmukaisesti, sitten teininiä suhde jossa toinen pettänyt. Siitä alkaa sarjapettäjän tie vuosikymmeniksi useiden aviolittojen kautta yksinäiseksi hoivakotiin hylätyksi kääkäksi.
Donner on kirjoittanut teoksissaan paljon äidittömyydestä, kodittomuudesta ja isättömyydestä. Äiti oli usein sairas "poissa" ja vauvaiän kiintymyssuhde, missä opitaan tunnetaitoja jäi puutteelliseksi. Kai isä, jota on kuvattu ankaraksi, oli tutkimusmatkoillaan Siperiassa eivätkä isä ja poika koskaan tavanneet. Isä kuoli kun Jörn täytti kaksi vuotta. Isä toi myös tuliaisina kupan, johon esikoinen Kristiina kuoli. Jörn vihasi vanhempiaan ja loukkasi äitiään raskaasti.
Uskon, että varhaisen lapsuuden hylätyksitulemiskokemuksilla oli merkittävä vaikutus hänen persoonallisuuden kehitykseen (narsismi). Jörn on myös kirjoittanut ettei hänen lapsuuden kodissaan tarjottu minkäänlaista moraalikasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levoton ja kesyttämätön ja ei oikein tiennyt mihin keskittyä työssä eikä ihmissuhteissa. Kirjailija, ohjaaja, politiikko, matkaaja mm. Ihmissuhteet ei näköjään perustuneet luottamukseen eikä kunnioitukseen. Hän oli sellainen, levoton. Ja kaikki hänen kanssaan tekemisissä olleet olisi pitänyt se ymmärtää ainakin viimeiset viisikymmentä vuotta.
Naisilla tuntui olevan vaikeuksia tajuta Donneria. Sen sijaan vahvat miehet, kuten Ingmar Bergman, olivat Donnerin ystäviä loppuun saakka. Ei mitään pikkumaista selkäänpuukottelua, vaan älyllisiä keskusteluja ja aitoa mielenkiintoa. Ehkä tämä ei naisten kanssa onnistu.
Miehethän eivät olekaan niitä, joita heteromies käyttää hyväkseen ja heittää sitten menemään. Että onhan se helpompi ymmärtää joo kun ei kuulu niihin, joihin toinen suhtautuu kuin saaliseläimeen.
Eivät tuollaiset miehet näe naisia edes ihmisinä. Ei silloin voi syntyä mitään ystävyyttä kun toinen osapuoli ei suhtaudu toiseen minään muuna kuin hyödykkeenä. Ei se ole hyödykkeenä pidetyn vika.
Tämä. Tuollaisille miehille naiset ovat pelkkiä käveleviä pil luja
Tuollaisiin miehiin haksahtavat naisethan ovat niitä käveleviä p i l l u j a.
No niinhän te olette. Miehet tämän maailman ovat suunnitelleet ja rakentaneet, jotta teillä on liian helppoa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski mainitsee, että ikävä on välillä ollut, mutta takaisin ei ole puolisoa kaivannut. Tuntuu varmaan pahalta, kun on tuhlannut yli 30 vuotta elämästä mokomalle itserakkaallekin äijälle.
Tulee mieleen, miten Märta Tikkanen totesi Henrikistä jotain tyyliin 'Ajattelen häntä usein, mutta kertaakaan en ole kaivannut häntä takaisin'. Kylmääviä kulttuuriavioliittoja.
Koko tokaisun ydin oli tuossa, Bittehän kertoo jutussa että otti kommentin Märta Tikkaselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne tapausta JD tarkemmin, mutta tällaisten sarjapettäjien historiasta usein löytyy nuoruudesta karvas petetyksi tulemisen kokemus, jonka jälkeen petetty ottaa tämän petturin roolin. Tästä kerrotaan Tapio Rautavaaran laulussa "Rosvoroope".
Tiedän itse konkreettisesti miehiä, jotka ovat olleet kunnollisia perheeisiä siihen saakka kunnes nainen petti, jonka jälkeen usko naisiin menee, ja naissankarin rooli alkaa.
Totta. Sarjapettäjällä usein lapsuus jossa jäänyt vaille äidin hoivaa johdonmukaisesti, sitten teininiä suhde jossa toinen pettänyt. Siitä alkaa sarjapettäjän tie vuosikymmeniksi useiden aviolittojen kautta yksinäiseksi hoivakotiin hylätyksi kääkäksi.
Donner on kirjoittanut teoksissaan paljon äidittömyydestä, kodittomuudesta ja isättömyydestä. Äiti oli usein sairas "poissa" ja vauvaiän kiintymyssuhde, missä opitaan tunnetaitoja jäi puutteelliseksi. Kai isä, jota on kuvattu ankaraksi, oli tutkimusmatkoillaan Siperiassa eivätkä isä ja poika koskaan tavanneet. Isä kuoli kun Jörn täytti kaksi vuotta. Isä toi myös tuliaisina kupan, johon esikoinen Kristiina kuoli. Jörn vihasi vanhempiaan ja loukkasi äitiään raskaasti.
Uskon, että varhaisen lapsuuden hylätyksitulemiskokemuksilla oli merkittävä vaikutus hänen persoonallisuuden kehitykseen (narsismi). Jörn on myös kirjoittanut ettei hänen lapsuuden kodissaan tarjottu minkäänlaista moraalikasvatusta.
Jep. Jos normaalia moraalikasvatusta ei ole ollut niin tuo on lopputulos. Siksi nykypäivänä tulisi kiinnityää lapsien suojelemiseen sairailta vanhemmilta joilla ei ole omatuntoa eikä moraalia millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi aina hävittää arkistot kun kuolema lähestyy. Jos siis on luurankoja kaapissa. Jörkalla olisi ollut aikaa, vaan eipä tainnut kiinnostaa.
Kuten niin moni muukin hyvin itsekeskeinen ihminen, hänkin lienee kuvitellut olevansa kuolematon. Eikä hän välittänyt siitä, että satutti muita ihmisiä. Miksi olisi välittänyt mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ei suinkaan kuvitellut olevansa kuolematon. Hän oli vain oman tiensä kulkija ja toteutti ja täytti elämänsä haluamallaan tavalla. Eräs ystäväni nainen oli ollut yhden yön seksikumppani Donnerille muinoin ja ei lainkaan moittinut mistään. Donner ei pakottanut eikä houkutellut tms vaan kumppanit ovat olleet vapaaehtoisesti hänen kanssaan vs meetoo jutut.
Elämän loppumetreillä dokumenteista saa hyvin kuvan siitä, että Donner mietti elämän loppua ja tajusi hyvin ettei aikaa ole enää paljon.
Se on ihmeellistä että hän tavallaan voitti keuhkosyövän aikoinaan, eikä kuollut siihen. Elämä pitääkin elää niin täysillä kuin mahdollista, on melkeinpä hänen oppinsa jälkeenjääville.Jos nyt aletaan filosofioida miten elämä pitää elää, niin oma ehdotukseni on, että satuttamalla ja loukkaamalla mahdollisimman vähän ketään ja varsinkaan tahallisesti.
Ei ole olemassa oikeaa elämänfilosofiaa, eikä täten ole olemassa oikeaoppista tapaa elää. Tiedämme toki käyttäytymistieteistä, että jokainen ihminen elää parhaaksi katsomallaan tavalla, ts. maksimoi omaa hyötyänsä.
Moni elää elämäänsä maksimoiden myös muiden hyötyä. Meillä on empatia, moraali ja epäoikeudenmukaisuuden korjaamisen tarve ihan dnassamme.
Hyöty on yleistermi kaikille sille, mikä tuottaa ihmisille mielihyvää. Tätä tarkoitin. Tuskin ihminen haluaa maksimoida elämässään mielipahansa määrän.
Vierailija kirjoitti:
Mautonta ja halpaa levitellä edesmenneen miehensä asioita kirjassa tai kirjaansa markkinoidakseen lehdissä.
Onko joku kuullut Westerlundista ennen tätä?
Kyseinen ukko oli mielestäni jo vuosikymmeniä sitten vastenmielinen olemukseltaan kaikinpuolin ja niinhän se totuus olikin. Samanlaisia niljakkeita on Suomi täynnä.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Tyttärestä tuli alkoholisti. Vähän aikaa sitten hän kuoli omaa syytään. Se oli valitettava tapaus, mutta en käynyt edes hautajaisissa, Donner sanoo HS:n artikkelissa
Alkoholin käyttö on valinta.
Riippuvuus on sairaus, ei valinta
t. alkoholistin sisko
Tämä on nyt vähän ohi, mutta miksi narsistit vihaavat lapsiaan? Kadehtivatko?