Hei vanhemmat, joiden lapsella/nuorella lievä asperger

Otin omani yläkoulun ajaksi kotikouluun monista syistä joita jo luettelit. Itsemurhaa hautoi, keskivaikea masennus. Rankkaa oli mutta nyt opiskelee peruskoulun jälkeen ja lääkitys voitiin lopettaa. On nyt 18v. Tsemppiä.

On kotona aina. Ei juuri puhu mitään. Syömisestä ja hygieniasta ei huolehdi mitenkään joten niiden muistuttamisesta pitää huolehtia ja vahtia, että myös tekee. Ei ole millään tavalla omatoiminen vaan vaatii jatkuvaa ohjaamista. Ei harrasta mitään muuta kuin pelaamista. Kaikki sosiaalinen elämä on tietokoneella. Ei tee mitään kotiöitä eikä osallistu mitenkään mihinkään.  Tosin ei se mitään sotkuakaan tee kun istuu paikallaan kaiken aikaa. Voi olla huone siivoamatta vaikka vuoden eikä siellä olisi kuin pölyä pinnoilla koska mikään tavara ei liiku. Niin ja on pimeässä kaikki illat, ei laita edes valoa kun hämärtyy.

Meidän 15-vuotiaalla pojalla on. Sai 10-vuotiaana masennusdiagnoosin, sittemmin se ei ole luojan kiitos uusiutunut. Mutta se jo oli todella hälyttävää 😢

Ei tule pitäneeksi kavereihin yhteyttä, viihtyy tosi paljon itsekseen huoneessaan, piirtää paljon (omia maailmoja), pelailee ja katsoo paljon asiavideoita You tubesta. Rakastaa Rooman antiikin historiaa. 

hoitokontakti psyk.polille on, oma aikuiskaveri on sieltä. On oltu perheterapiassa. 

Haasteita nuo samat, eli kotityöt. Myös oma hygienia ja se, että loukkaantuu ihan kaikesta eikä ymmärrä, jos kukaan ei halunnut hänelle mitään pahaa. 

Mutta toisaalta on hoksaava ja älykäs nuori. Mutta mikään käytännöllinen ei oikein tahdo sujua, ei useinkaan ymmärrä mitään ohjeita kerralla (tipahtaa omiin ajatuksiinsa, kun niitä kerrotaan) ja huolettaa todella, että pääseekö koskaan kiinni minkäänlaiseen (työ)elämään. Saako koskaan läheisiä ystäviä tms. Huolettaa todella.

Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?

Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.

Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.

Tulevaisuus mietityttää.

Ap tässä, itselle tuli ekan kerran mieleen, kun lapsi oli viisi. Apua haettiin ja alakouluaikana todettiin nepsy-vaikeudet, mutta ei saanut as-diagnoosia kuin vasta viime vuonna. Toisaalta kouluongelmat alkoikin todenteolla vasta nuorena.

Itseäni huolestuttaa myös todella paljon tulevaisuus ja onko mahdollisuuksia tavalliseen työelämään. :,(

Tsemppiä kaikille <3

Eikö näitä lapsia kannattaisi tutustuttaa toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?

Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.

Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.

Tulevaisuus mietityttää.

Meillä oli sellainen ongelma, että jos lasta yritti kasvattaa, eli moitti esim. vähänkin, niin hän alkoi itkeä ja hokea, että mä en osaa mitään. Oli ihan kamalaa, kun tuntui, ettei lapselle saa opettaa mitään. Kaikesta hän vaan romahti. Olin vanhempana ihan kauhuissani. Ajattelin, että mitä hänen elämästään tulee, jos ei kasvateta ja taas mitä siitä tulee, jos kasvatetaan? 

En itse ole saanut sellaista kasvatusta, jossa oltaisiin positiivisia, vaan mielestäni minuakin aina kohdeltiin ikävästi. En sen takia pystynyt ajattelemaan, että ei se mitään, jos vaatteet jätetään vain lojumaan eteisen lattialle kun tullaan sisään tms. Vaan vaadin. Ei olisi sitten pitänyt. 

Osasin itse epäillä, että lapsella saattaisi olla asperger, koska isässäni tajusin aikuisena olevan sellaisia piirteitä paljon. Kukaan ei epäillyt sitä, minä itse vain, äidin vaistolla. Oli niin monia pikkuasioita, jotka sopivat sapluunaan. 

Lapsi myös harrasti eräänlaista "ähellystä", eli tarttui kiinni esim. pöydän kulmasta ja hiplasi sitä ja samalla puhisi ja mietti kuulemma kaikenlaista. Myöhemmin olen liittänyt sen jonkinlaiseksi tic-tyyppiseksi oireeksi.

Ketään lääkäriä se ei kiinnostanut ikinä, vaikka näytin siitä jopa videoita. sittemmin törmäsin aspergerien oireeseen nimeltä stimming. siihen se sopii aivan täydellisesti.

3

Vierailija kirjoitti:

Eikö näitä lapsia kannattaisi tutustuttaa toisiinsa.

Jep 😄 Miten, kun jokainen (no, suurin osa) on täysin passiivinen toisiin päin?

Ei kannata tehdä lievästä numeroa, koska ovat taitavia käyttämään diagnoosiaan hyväksi ja jättävät sillä verukkeella koulut kesken ja sluibailevat omissa maailmoissaan. Peräkammarin väkeä olivat ennen vanhaan.

Stimmaus:

https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/stimmaus-on-nerokas-…

Ja miettikää, olen siis puhunut lapsen oireista psykiatrian polilla vuodesta 2017 lähtien, kukaan ei koskaan sanonut sanaakaan esim. tuosta stimmauksesta! Vähänpä nekin tiesivät. Itse törmäsin termiin kerran ja se oli ihan että heureka! Meillä on NIIN ollut tuota, eikä kukaan tajua mitään! Ammattilaiset. Meinaan koko ajan sai tuntea, että olenko itse liian herkästi luulemassa poikaa aspergerpiirteiseksi, kun lääkärit eivät pystyneet heti diagnosoimaan, kun on kuitenkin tosi lievä autistiksi.

3

Onneksi ei tullut esim. ikinä huomautettua lapselle tuosta stimmauksesta, ei kiellettyä, ei tehty siitä kertakaikkiaan mitään numeroa. Täysin vaistonvaraisesti. Vaikka se oli sellaista, että eräs hoitaja jopa epäili, että se olisi epileptinen oire. Eli hieman oudon näköistä. 

Mutta tajusin kyllä, että se on lapselle mieluisaa ja jostain syystä tärkeä asia. Se siis alkoi jo periaatteessa 1-vuotiaana, silloin vain aina räpytteli käsiään eli avasi ja sulki nyrkkejään nopeaan tahtiin vatsan edessä kun innostui (vitsi se oli suloista!), mutta noin 3-4-vuotiaana se siirtyi olemaan sitä pöydän äärellä tehtävää.

3

Ja siis se loppui joskus lapsen ollessa 10-11? En oikein edes muista enää.

Lisään vielä, että ongelmat näkyi lapsena jonkintasoisina aistiyliherkkyyksinä, koulussa ei oikein ymmärtänyt, että kokeet on tärkeitä ja kiitos sen opettajan paapatuksen, nykyään on koekammo. Oli myös toiminnanohjauksen ongelmia, mikä näkyi mm. hitautena ja jumittamisena. Lievää pikkuvanhamaisuutta ja jotain pulmia sos.tilanteissa, kun tuli sitten kiusatuksikin. Nykyään vain nettikavereita ja koulukavereiden kanssa vain viestittelyä vapaa-ajalla.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ja miettikää, olen siis puhunut lapsen oireista psykiatrian polilla vuodesta 2017 lähtien, kukaan ei koskaan sanonut sanaakaan esim. tuosta stimmauksesta! Vähänpä nekin tiesivät. Itse törmäsin termiin kerran ja se oli ihan että heureka! Meillä on NIIN ollut tuota, eikä kukaan tajua mitään! Ammattilaiset. Meinaan koko ajan sai tuntea, että olenko itse liian herkästi luulemassa poikaa aspergerpiirteiseksi, kun lääkärit eivät pystyneet heti diagnosoimaan, kun on kuitenkin tosi lievä autistiksi.

3

Haastavinta tietyllä tavalla lienee olla ihan rajan tuntumassa "normaalimmalla" puolella. Piirteitä selkeästi on, mutta ei tarpeeksi varsinaiseen diagnoosiin ja tukitoimiin.

Vierailija kirjoitti:

Näkyikö teillä ongelmat jo alakoulussa vai puhkesiko ongelmat myöhemmin?

Lapsellani on luultavasti lievä asperger. On neljännellä luokalla ja koulu sujuu hienosti, toistaiseksi kaverisuhteissa tiettyjä haasteita, mutta ei liian vakavaa vielä.

Eniten ongelmia aiheuttaa toistaiseksi nukahtamisvaikeudet, mutta yritämme taistella rutiineilla, terveellisellä ruoalla ja paljolla ulkoilulla.

Tulevaisuus mietityttää.

Meillä auttoi nukahtamisongelmiin neurologin neuvosta melatoniini iltaisin noin puoli tuntia ennen nukkumaan menoa . Myös ala-asteen pienempi ryhmä oli hyvä asia . Nyt on lukiossa ja opinnot sujuu hyvin kun panostaa itse kouluun joka päivä menemällä tunneille ja tekemällä läksyt heti kun saapuu kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä lievästä numeroa, koska ovat taitavia käyttämään diagnoosiaan hyväksi ja jättävät sillä verukkeella koulut kesken ja sluibailevat omissa maailmoissaan. Peräkammarin väkeä olivat ennen vanhaan.

Meillä keskimmäinen asperger lapsi yritti tätä. Sanoin sille suoraan, että kun sinulla ei ole minkäänlaista oppimishäiriötä niin sinä et kotiisi linnottaudu ja ole tekemättä mitään. Hänellä jäi ensiksi koulut kesken ihan oman kiukuttelun takia kun kaikki muut on idiootteja ja hän on älykkäin, paras ja puolijumala jota ei tavallinen ihminen ymmärrä mitenkään. Piti palauttaa maanpinnalle, että puolijumalatkin osaa vaihtaa vaattensa, ei haise hielle ja käy suihkussa sekä elättää itsensä eikä keräile almuja yhteiskunnalta uhriutumalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä lievästä numeroa, koska ovat taitavia käyttämään diagnoosiaan hyväksi ja jättävät sillä verukkeella koulut kesken ja sluibailevat omissa maailmoissaan. Peräkammarin väkeä olivat ennen vanhaan.

Meillä keskimmäinen asperger lapsi yritti tätä. Sanoin sille suoraan, että kun sinulla ei ole minkäänlaista oppimishäiriötä niin sinä et kotiisi linnottaudu ja ole tekemättä mitään. Hänellä jäi ensiksi koulut kesken ihan oman kiukuttelun takia kun kaikki muut on i d i o o t t e j a ja hän on älykkäin, paras ja puolijumala jota ei tavallinen ihminen ymmärrä mitenkään. Piti palauttaa maanpinnalle, että puolijumalatkin osaa vaihtaa vaattensa, ei haise hielle ja käy suihkussa sekä elättää itsensä eikä keräile almuja yhteiskunnalta u h ri u t u m a l l a. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä lievästä numeroa, koska ovat taitavia käyttämään diagnoosiaan hyväksi ja jättävät sillä verukkeella koulut kesken ja sluibailevat omissa maailmoissaan. Peräkammarin väkeä olivat ennen vanhaan.

Meillä keskimmäinen asperger lapsi yritti tätä. Sanoin sille suoraan, että kun sinulla ei ole minkäänlaista oppimishäiriötä niin sinä et kotiisi linnottaudu ja ole tekemättä mitään. Hänellä jäi ensiksi koulut kesken ihan oman kiukuttelun takia kun kaikki muut on i d i o o t t e j a ja hän on älykkäin, paras ja puolijumala jota ei tavallinen ihminen ymmärrä mitenkään. Piti palauttaa maanpinnalle, että puolijumalatkin osaa vaihtaa vaattensa, ei haise hielle ja käy suihkussa sekä elättää itsensä eikä keräile almuja yhteiskunnalta u h ri u t u m a l l a. 

Meillä taas poikaa ei tippaakaan kiinnosta jos koitan puhua, että osa ongelmistasi liittyy siihen, että on tällainen lievä aspergerpiirteisyys. Ikinä ei ole mikään arkinen tai muutenkaan tämämaallinen asia kiinnostanut, niin ei sitten tuokaan...

Nykyisin onkin palkitsevaa, kun hänestä alkaa löytyä jo heräämistä siihen, että asuukin tällaisella Tellus-planeetalla ja täällä on muitakin... Löytyy siis yhteisiä puheenaiheita jo vähän. Yleensä tosin USAn politiikka 🙄 (kiitos You tube) mutta onnellinen äiti tarttuu siihen mitä saa

3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tehdä lievästä numeroa, koska ovat taitavia käyttämään diagnoosiaan hyväksi ja jättävät sillä verukkeella koulut kesken ja sluibailevat omissa maailmoissaan. Peräkammarin väkeä olivat ennen vanhaan.

Meillä keskimmäinen asperger lapsi yritti tätä. Sanoin sille suoraan, että kun sinulla ei ole minkäänlaista oppimishäiriötä niin sinä et kotiisi linnottaudu ja ole tekemättä mitään. Hänellä jäi ensiksi koulut kesken ihan oman kiukuttelun takia kun kaikki muut on i d i o o t t e j a ja hän on älykkäin, paras ja puolijumala jota ei tavallinen ihminen ymmärrä mitenkään. Piti palauttaa maanpinnalle, että puolijumalatkin osaa vaihtaa vaattensa, ei haise hielle ja käy suihkussa sekä elättää itsensä eikä keräile almuja yhteiskunnalta u h ri u t u m a l l a. 

Meillä taas poikaa ei tippaakaan kiinnosta jos koitan puhua, että osa ongelmistasi liittyy siihen, että on tällainen lievä aspergerpiirteisyys. Ikinä ei ole mikään arkinen tai muutenkaan tämämaallinen asia kiinnostanut, niin ei sitten tuokaan...

Nykyisin onkin palkitsevaa, kun hänestä alkaa löytyä jo heräämistä siihen, että asuukin tällaisella Tellus-planeetalla ja täällä on muitakin... Löytyy siis yhteisiä puheenaiheita jo vähän. Yleensä tosin USAn politiikka 🙄 (kiitos You tube) mutta onnellinen äiti tarttuu siihen mitä saa

3

Meilläkin on Usa fiksaatio ollut teini-iästä asti. Tuli hieman yllätyksenä, että ihminen joka ei ikinä poistu kotoaan sitten hommasi sieltä puolisonkin ja se ilmestyi tänne suomeen. Nyt niitä on kaksi jotka suhtautuu ylimielisesti kaikkeen.