Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea
Deittimaailmasta on tullut karu, kun on 30+. Tuntuu, että paras jako noin omanikäisistä vakavasti otettavista kumppaneista on jo tehty ja kolmekymppisistä on pitkälle jäänyt jäljelle ikuista nuoruutta eläviä, sitoutumiskammoisia, teinityttöjen perään haikailevia miehiä tai jo eronneita pienten lasten isiä.
Välillä parisuhteissa olevat kaverit tsemppaavat puhuen omista sinkkuvuosistaan, mutta todellisuudessa heidän sinkkuvuotensa ovat olleet vähän päälle parikymppisenä eivätkä paineet ole samanlaisia kuin kolmekymppisellä. Minulle on alkanut esimerkiksi tulla salaa surullinen ole, kun kuulen ystävien raskausuutisia, sillä haluaisin itsekin jo lapsia, mutta parisuhteen muodostaminen on hankalaa.
Millaisia kokemuksia deittailusta muilla kolmekymppisillä on? Kiinnostaisi kuulla myös miesten näkökulmasta.
Kommentit (916)
Missä olit parikymppisenä?
Miehenä karsastan kolemkymppisiä naisia joilla on kova kiire saada lapset, punainen tupa ja perunamaa. Siinä ei enää rakastuta mieheen vaan kaikkeen edellä mainittuun jonka saamiseksi tarvitaan mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.
Mistä teet päätelmän, että et ole ruma? Vai onko se vain tunteesi? Koska miehet eivät käyttäisi sinua vain panona, jos olisit oikeasti kaunis. Mies ei pystyisi hylkäämään sinua muutaman seksikerran jälkeen, jos olisit oikeasti upea.
Todella tutun kuuloista tuo aloittajan viesti. 32-v nainen olen itse. Mun kaverit ei ole edes kokeilleet mitään tinderiä kun pariutuivat kivojen miesten kanssa jo ajat sitten ilman sitä. Sitten satelee deittineuvoja, ja jos tapaan jonkun miehen baarissa jonka kanssa vietin iltaa, oletetaan että aloin seurustella saman tien, koska näin he toimivat 21-vuotiaina.
Kolmekymppiset muuten fiksut, tervepäiset, normaalipainoiset, itsestään huolta pitävät sinkkumiehet ovat aika vaativia. Kiinnostus lopahtaa heti jos sattuu olemaan poikkeavia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. Tämä koskee kyllä naisiakin, rima nousee iän myötä korkeammalle. Eikä mullekaan riitä että on vain joku mies vierellä, jotain yhteistä pitää olla, mutta kaikkien harrastuksien ei tarvitse olla samoja ja asuinpaikan ja muiden vastaavien juttujen kanssa voidaan tehdä kompromisseja.
En itsekään ole mikään täyden kympin saalis, mutta kyllä vaikuttaa siltä että oikeasti mukavat, aidot ja itsestään ja elämästään vastuun kantavat sekä vielä omaan silmään hyvännäköiset (vaatimuksia ei ole liikaa: ei liikaa painoa, hygienia kunnossa) miehet on jo varattuja tai sitten toisella kierroksella.
Porukka on joko vaativaa ja kranttua tai sitten epätoivoista. Tutustuminen on vaikeaa. Viimeisin lupaavasti alkanut tapailu kaatui siihen kun mulla on eräs kiinnostuksen kohde/ harrastus josta mies ei lainkaan pidä. Ei se minullakaan ole mikään koko elämän täyttävä asia (siis kyseessä tyyliin tv-sarja tai bändi jota seuraan, ei tyyppiä koiraharrastus joka täyttää arjen) mutta en jaksanut tapailla miestä joka nosti asian esiin jatkuvasti ja siitä sitten keskustelriin treffeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.
Siksi koska matchasit samojen top 10-20% miesten kanssa kuin muutkin naiset.
Tinderin tilastot osoittavat että 80% miehistä jää käytännössä ilman matcheja.
Ymmärrät varmaankin ettei noita miehiä riitä kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa lähestyä keitään.
Vuodesta toiseen menee niin samaa rataa ja haaveiluksi jää, että seurustelisin jonkun kanssa.Tuntuu tämä niin ankealta elämältä ja vielä viime vuosina ja nyt elämä potkii entistä enemmän päähän. Se tästä vielä puuttuisi, että menetän työni ja siltä se tällä hetkellä näyttää aika vahvasti huonon työrintaman takia.
Itse en halua lapsia elämääni, mutta seurustella haluaisin.
M30
Oletko kokeillut reissaamista kaukomailla? Itse löysin tästä tarkoituksen elämääni, ja naisettomuuden tuska laimeni melko nopeasti. Kannattaa ainakin kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittailu on vaikeaa sillä olen liian väsynyt tekemään kompromissejä. En lähde ketään "kouluttamaan" minulle oikeanlaiseksi joten tapailut jää monesti hyvin lyhyeen kun tutustuessa huomaa että eletään eri tavoin. Ihastun huonosti ja niinä kertoina kun on suhteeseen asti menty, olen saanut siipeeni. Treffiseuraa varmaan löytyisikin mutta kun ei enää edes huvita, arvaan lopputuloksen menemättäkin. Kukaan ei tee livenä aloitteita, en itsekkään uskalla, jos toista ei kiinnostakaan. Baareissa en käy.
Vierailija kirjoitti:
Nainen jolla on lapsia niin ei ole parisuhde kelpoinen.
Kuitenkin uusperheitä on paljon ja lisäksi vielä tietysti parisuhteita, joissa osapuolilla on lapsia, muttei olla muutettu yhteen, eikä näy missään tilastoissa. Joskus näissä molemmilla on lapsia, joskus vain toisella. Mites tämä on mahdollista, jos lapset tekevät naisesta välittömästi yleisesti epäkelvon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.Mistä teet päätelmän, että et ole ruma? Vai onko se vain tunteesi? Koska miehet eivät käyttäisi sinua vain panona, jos olisit oikeasti kaunis. Mies ei pystyisi hylkäämään sinua muutaman seksikerran jälkeen, jos olisit oikeasti upea.
Koska kuulen jatkuvasti että olen kaunis tai että näytän missiltä tai keijulta. Ja nämä kommentit eivät tule minulle läheisiltä ihmisiltä.
Toki minulla on myös peili.
Vierailija kirjoitti:
Todella tutun kuuloista tuo aloittajan viesti. 32-v nainen olen itse. Mun kaverit ei ole edes kokeilleet mitään tinderiä kun pariutuivat kivojen miesten kanssa jo ajat sitten ilman sitä. Sitten satelee deittineuvoja, ja jos tapaan jonkun miehen baarissa jonka kanssa vietin iltaa, oletetaan että aloin seurustella saman tien, koska näin he toimivat 21-vuotiaina.
Kolmekymppiset muuten fiksut, tervepäiset, normaalipainoiset, itsestään huolta pitävät sinkkumiehet ovat aika vaativia. Kiinnostus lopahtaa heti jos sattuu olemaan poikkeavia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. Tämä koskee kyllä naisiakin, rima nousee iän myötä korkeammalle. Eikä mullekaan riitä että on vain joku mies vierellä, jotain yhteistä pitää olla, mutta kaikkien harrastuksien ei tarvitse olla samoja ja asuinpaikan ja muiden vastaavien juttujen kanssa voidaan tehdä kompromisseja.
En itsekään ole mikään täyden kympin saalis, mutta kyllä vaikuttaa siltä että oikeasti mukavat, aidot ja itsestään ja elämästään vastuun kantavat sekä vielä omaan silmään hyvännäköiset (vaatimuksia ei ole liikaa: ei liikaa painoa, hygienia kunnossa) miehet on jo varattuja tai sitten toisella kierroksella.
Porukka on joko vaativaa ja kranttua tai sitten epätoivoista. Tutustuminen on vaikeaa. Viimeisin lupaavasti alkanut tapailu kaatui siihen kun mulla on eräs kiinnostuksen kohde/ harrastus josta mies ei lainkaan pidä. Ei se minullakaan ole mikään koko elämän täyttävä asia (siis kyseessä tyyliin tv-sarja tai bändi jota seuraan, ei tyyppiä koiraharrastus joka täyttää arjen) mutta en jaksanut tapailla miestä joka nosti asian esiin jatkuvasti ja siitä sitten keskustelriin treffeillä.
Tässä minun vinkkini naiselle: mene perjantaina tai lauantaina sopivan myöhään ruokakauppaan. Jos näet kiinnostavan (eli sellainen mies, jonka kaikki muutkin naiset haluavat) miehen kulkemassa pelkän korin kanssa hyllyjen välissä, niin lähesty tätä miestä. Kerro, että mies on kiinnostava ja haluaisit lähteä treffeille. Sinun ei tarvitse miettiä, että "eihän mieskään voisi lähestyä naista näin". Joo, ei voisikaan. Mutta sinä naisena voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella tutun kuuloista tuo aloittajan viesti. 32-v nainen olen itse. Mun kaverit ei ole edes kokeilleet mitään tinderiä kun pariutuivat kivojen miesten kanssa jo ajat sitten ilman sitä. Sitten satelee deittineuvoja, ja jos tapaan jonkun miehen baarissa jonka kanssa vietin iltaa, oletetaan että aloin seurustella saman tien, koska näin he toimivat 21-vuotiaina.
Kolmekymppiset muuten fiksut, tervepäiset, normaalipainoiset, itsestään huolta pitävät sinkkumiehet ovat aika vaativia. Kiinnostus lopahtaa heti jos sattuu olemaan poikkeavia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. Tämä koskee kyllä naisiakin, rima nousee iän myötä korkeammalle. Eikä mullekaan riitä että on vain joku mies vierellä, jotain yhteistä pitää olla, mutta kaikkien harrastuksien ei tarvitse olla samoja ja asuinpaikan ja muiden vastaavien juttujen kanssa voidaan tehdä kompromisseja.
En itsekään ole mikään täyden kympin saalis, mutta kyllä vaikuttaa siltä että oikeasti mukavat, aidot ja itsestään ja elämästään vastuun kantavat sekä vielä omaan silmään hyvännäköiset (vaatimuksia ei ole liikaa: ei liikaa painoa, hygienia kunnossa) miehet on jo varattuja tai sitten toisella kierroksella.
Porukka on joko vaativaa ja kranttua tai sitten epätoivoista. Tutustuminen on vaikeaa. Viimeisin lupaavasti alkanut tapailu kaatui siihen kun mulla on eräs kiinnostuksen kohde/ harrastus josta mies ei lainkaan pidä. Ei se minullakaan ole mikään koko elämän täyttävä asia (siis kyseessä tyyliin tv-sarja tai bändi jota seuraan, ei tyyppiä koiraharrastus joka täyttää arjen) mutta en jaksanut tapailla miestä joka nosti asian esiin jatkuvasti ja siitä sitten keskustelriin treffeillä.
Tutkani hälyyttää.
Tunnen parikin ikisinkkunaista jotka seuraavat bändiä, ja se touhu on aivan liiaksi bändin jäsenen/jäsenien henkilöpalvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen jolla on lapsia niin ei ole parisuhde kelpoinen.
Kuitenkin uusperheitä on paljon ja lisäksi vielä tietysti parisuhteita, joissa osapuolilla on lapsia, muttei olla muutettu yhteen, eikä näy missään tilastoissa. Joskus näissä molemmilla on lapsia, joskus vain toisella. Mites tämä on mahdollista, jos lapset tekevät naisesta välittömästi yleisesti epäkelvon?
Yleensähän se menee juuri niin, että ne, ketkä kelpasivat ensimmäisellä kierroksella (meni naimisiin ja sai lapset), kelpaavat myös toisella kierroksella. Aloituksessa puhutaan ikisinkuista, ketkä ei löydä puolisoa millään kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.Mistä teet päätelmän, että et ole ruma? Vai onko se vain tunteesi? Koska miehet eivät käyttäisi sinua vain panona, jos olisit oikeasti kaunis. Mies ei pystyisi hylkäämään sinua muutaman seksikerran jälkeen, jos olisit oikeasti upea.
Koska kuulen jatkuvasti että olen kaunis tai että näytän missiltä tai keijulta. Ja nämä kommentit eivät tule minulle läheisiltä ihmisiltä.
Toki minulla on myös peili.
Eih. Miksi naiset te ette ikinä opi...
Tuntuu, että + 30 -vuotiaissa miehissä on iso joukko niitä jotka hakevat joko lapsilleen tai itselleen äitiä. Vaikea löytää miestä suhteeseen, jossa kumpikin säilyttää oman asuntonsa ja itsenäisyytensä ja suhde on vain extraa päälle.
Eli siis etsin ns. sunnuntaisuhdetta, mutta tässä iässä on jotenkin tosi hankalaa löytää samoilla linjoilla olevaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että + 30 -vuotiaissa miehissä on iso joukko niitä jotka hakevat joko lapsilleen tai itselleen äitiä. Vaikea löytää miestä suhteeseen, jossa kumpikin säilyttää oman asuntonsa ja itsenäisyytensä ja suhde on vain extraa päälle.
Eli siis etsin ns. sunnuntaisuhdetta, mutta tässä iässä on jotenkin tosi hankalaa löytää samoilla linjoilla olevaa miestä.
No juuri noita miehiähän sataa ovista ja ikkunoista. Mene Tinderiin ja löydät kymmeniä tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.Siksi koska matchasit samojen top 10-20% miesten kanssa kuin muutkin naiset.
Tinderin tilastot osoittavat että 80% miehistä jää käytännössä ilman matcheja.
Ymmärrät varmaankin ettei noita miehiä riitä kaikille?
Ymmärrän. En kuitenkaan halua suhdetta, jossa vain minä olen miehelle lottovoitto, eikä mies yhtä lailla minulle. Tiedän että suurin osa (tinder)miehistä ottaisi minut riemusta kiljuen, mutta kun mun pitäisi myös kiljua riemusta. Jos tajuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa lähestyä keitään.
Vuodesta toiseen menee niin samaa rataa ja haaveiluksi jää, että seurustelisin jonkun kanssa.Tuntuu tämä niin ankealta elämältä ja vielä viime vuosina ja nyt elämä potkii entistä enemmän päähän. Se tästä vielä puuttuisi, että menetän työni ja siltä se tällä hetkellä näyttää aika vahvasti huonon työrintaman takia.
Itse en halua lapsia elämääni, mutta seurustella haluaisin.
M30
Oletko kokeillut reissaamista kaukomailla? Itse löysin tästä tarkoituksen elämääni, ja naisettomuuden tuska laimeni melko nopeasti. Kannattaa ainakin kokeilla.
Ei siitä tulisi mitään, kun itselläni on huono kielipää. Mukava suomalainen nainen olisi niin sopiva itselleni.
M30
Vierailija kirjoitti:
Todella tutun kuuloista tuo aloittajan viesti. 32-v nainen olen itse. Mun kaverit ei ole edes kokeilleet mitään tinderiä kun pariutuivat kivojen miesten kanssa jo ajat sitten ilman sitä. Sitten satelee deittineuvoja, ja jos tapaan jonkun miehen baarissa jonka kanssa vietin iltaa, oletetaan että aloin seurustella saman tien, koska näin he toimivat 21-vuotiaina.
Kolmekymppiset muuten fiksut, tervepäiset, normaalipainoiset, itsestään huolta pitävät sinkkumiehet ovat aika vaativia. Kiinnostus lopahtaa heti jos sattuu olemaan poikkeavia kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. Tämä koskee kyllä naisiakin, rima nousee iän myötä korkeammalle. Eikä mullekaan riitä että on vain joku mies vierellä, jotain yhteistä pitää olla, mutta kaikkien harrastuksien ei tarvitse olla samoja ja asuinpaikan ja muiden vastaavien juttujen kanssa voidaan tehdä kompromisseja.
En itsekään ole mikään täyden kympin saalis, mutta kyllä vaikuttaa siltä että oikeasti mukavat, aidot ja itsestään ja elämästään vastuun kantavat sekä vielä omaan silmään hyvännäköiset (vaatimuksia ei ole liikaa: ei liikaa painoa, hygienia kunnossa) miehet on jo varattuja tai sitten toisella kierroksella.
Porukka on joko vaativaa ja kranttua tai sitten epätoivoista. Tutustuminen on vaikeaa. Viimeisin lupaavasti alkanut tapailu kaatui siihen kun mulla on eräs kiinnostuksen kohde/ harrastus josta mies ei lainkaan pidä. Ei se minullakaan ole mikään koko elämän täyttävä asia (siis kyseessä tyyliin tv-sarja tai bändi jota seuraan, ei tyyppiä koiraharrastus joka täyttää arjen) mutta en jaksanut tapailla miestä joka nosti asian esiin jatkuvasti ja siitä sitten keskustelriin treffeillä.
Normaalipaino ja hugienia kunnossa riittää?
Näinkö on?
Ei haittaa jos mies on sinua lyhyempi ja hintelämpi?
Ei haittaa jos on kapeakasvoinen finninaama?
Kumpuaako paine somessa nähdyistä pariskunnista? Nythän on käynyt ilmi että ainakin kaksi somen tunnetuinta kotiäitiä ottaa vastaan sponsorirahaa. Syy miksi tähän kiinnitettiin huomiota oli mainosten suuntaaminen juurikin 25-40 vuotiaille lapsettomille naisille. Targetointi aiheuttaa naisissa ahdistusta. Luullaan perheellistymisen tuovan mukanaan ratkaisun pinnalla oleviin ongelmiin. Naisten tulisi pysähtyä hetkeksi miettimään kumpuaako halu sisältäpäin vai tuleeko se somesta/suvusta/ystäviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No samaa se on näin 26 vuotiaana. Ei miehiä kiinnostaa enää munikäiset. Sinkkuna tässä mennään. Taitaa kaikkia kiinnostaa max 24 vuotiaat.
N26
Olin 23-24-vuotiaana tinderissä ja ainut mitä sieltä jäi käteen on murskattu itsetunto, kun kelpasin vain panoksi.
Ja ei, en ollut (enkä ole) ylipainoinen enkä ruma.Mistä teet päätelmän, että et ole ruma? Vai onko se vain tunteesi? Koska miehet eivät käyttäisi sinua vain panona, jos olisit oikeasti kaunis. Mies ei pystyisi hylkäämään sinua muutaman seksikerran jälkeen, jos olisit oikeasti upea.
Koska kuulen jatkuvasti että olen kaunis tai että näytän missiltä tai keijulta. Ja nämä kommentit eivät tule minulle läheisiltä ihmisiltä.
Toki minulla on myös peili.Eih. Miksi naiset te ette ikinä opi...
Opi mitä? Tasan tarkkaan tiedän että nuo kehut ovat tulleet ihan aiheesta, vaikka nyt yritänkin vihjata, että olisin joku suohirviö. En ole, etkä sinä saa minua niin uskomaan vaikka kuinka kovasti yrittäisit.
Alue: Aihe vapaa
Mä en osaa lähestyä keitään.
Vuodesta toiseen menee niin samaa rataa ja haaveiluksi jää, että seurustelisin jonkun kanssa.
Tuntuu tämä niin ankealta elämältä ja vielä viime vuosina ja nyt elämä potkii entistä enemmän päähän. Se tästä vielä puuttuisi, että menetän työni ja siltä se tällä hetkellä näyttää aika vahvasti huonon työrintaman takia.
Itse en halua lapsia elämääni, mutta seurustella haluaisin.
M30