Jätetty vai jättäjä, kauanko kesti päästä yli?
Kerro olitko edellisen suhteen päättyessä jätetty vai jättäjä ja kauanko kesti päästä yli?
Minut jätettiin, vuosi kulunut en ole päässyt vielä yli.
Kommentit (71)
Pitkästä avioliitosta eroaminen oli aika helppo, koska olin käsitellyt asiat pitkälle jo ennen varsinaista eroa. Kahden vuoden salasuhteesta varattuun on kestänyt pidempään toipua, enkä tiedä toivunko turhista haaveista ja tyhjistä lupauksista vielä hetkeen, yli vuosi jo mennyt.
Nuorena olin pitkässä suhteessa jättäjä ja olin yllättynyt kun ero alkoi kaivelemaan vasta neljän kuukauden päästä. Olin todella pohjalla 6 kuukautta erosta, mutta jo alle vuoden kuluessa erosta seurustelin uudelleen. Mutta alkuhuuman jälkeen uusi seurustelukumppani jäi monella tasolla vertailussa kakkoseksi verrattuna aiempaan kumppaniin. Ymmärrän hyvin, että jos on ollut useita seurustelukumppaneita voi jäädä sellaiseen kehään, että mikään ei kelpaa, kun kaikissa on ne huonotkin puolensa. Kuitenkin päätin jäädä tähän suhteeseen, sillä tärkeimmät kriteerit parisuhteessa täyttyivät. Ja onhan minulla hyvä mies ja lasten isä.
Ymmärrän, että ero kirpaisee pitkään, mutta voi olla myös niin, että ajan kuluessa ex-kumppanin huonot puolet unohtuvat ja itse tulee kaataneeksi bensaa kaipuun liekkeihin. Erosta pitää päästä yli ja etsiä muita asioita ja ihmissuhteita elämään. Voi olla, että löytää uuden kumppakin tai sitten ei. Elämänsisältöä saa muualtakin kuin parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Nostan tämän vanhan ketjun, sillä aihe on itselleni ajankohtainen ja kiinnostaa lukea lisää muiden kokemuksista.
Minä olen puoli vuotta sitten jätetty 40+v nainen ja toipuminen pahasti kesken. Toipuminen tuntuu epätoivoiselta tällä hetkellä ja suru on loputon. Pitkä toipumisen tie varmasti edessä, mutta yritän ajatella että jossain vaiheessa pääsen irti ja elämässä eteenpäin.
Keski-ikäinen mieheni petti ja jätti hyvinkin yllättäen ja sain osakseni häneltä henkistä väkivaltaa eroprosessin yhteydessä. Yhteiseloa kesti 24 vuotta ja yhteisiä lapsia on. Onnellinen ja rakastava avioliitto oli ennen tätä kaikkea, mies itse totesi näin.
Minkälainen mahtaa jättäjän tilanne olla tällaisessa tapauksessa, tunteeko katumusta tai irtaantumisen vaikeutta ollenkaan?
Jättäjä ei välttämättä koe katumusta. Henkinen väkivalta avioeroprosessissa on usein ärtymystä toiseen osapuoleen. Jättäjä haluaa mennä, jätetty pyristelee ja muistelee vanhoja. Jätetty ja jättäjä ovat eri vaiheissa avioeroprosessia henkisesti. Mutta voihan katumus tulla vuosien päästä esim. siitä, että rikkoi lasten kodin.
Nolottaa myöntää, mutta erosta tulee kohta vuosikymmen enkä edelleenkään koe, että olisin päässyt siinä mielessä "yli", ettei tapahtunut enää tuntuisi tai etten ajattelisi kyseistä ihmistä. Näennäisesti olen mennyt eteenpäin kaikin tavoin, mutta ero oli niin yllättävä, nöyryyttävä ja traumaattinen (petti ja jätti toisen takia) että siitä jäi pysyvä jälki. Olen joskus miettinyt, auttaisiko irti päästämisessä se jos kaikkien näiden vuosien jälkeen tapaisin hänet kasvotusten ja tajuaisin, että olemme molemmat tässä vaiheessa täysin eri ihmisiä.
15v suhteen jälkeen minut jätettiin ja samana iltana mulla oli jo uusi.
N38
Vierailija kirjoitti:
15v suhteen jälkeen minut jätettiin ja samana iltana mulla oli jo uusi.
N38
Tätähän ei kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on tutkittu kuinka kauan kestää toipua ja hassuinta oli se, että jättäjällä kestää pidempää toipua kuin jätetyksi tulleella.
Itselläni on nyt kestänyt 5.v. Jätin, enkä toivu.
Tsemppiä kaikille eron kynsissä oleville!!!
No tähän en usko jos jättäjällä on tosi pian uusi kumppani kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi paljon riippuu siitä, kuinka paljon on tuntunut siltä, että suhde on ainoa oikea, onko eka kerta kun tulee jätetyksi, tuliko jättäminen puun taka etc.
Olen itse tullut jätetyksi vain muutaman kuukauden suhteen jälkeen sekä niin, että maailmani järkkyi pitkään että niin, että maailmani järkkyi n. viikon, jonka jälkeen olin asian kanssa suht sinut. Olen hyvin tunteellinen ihminen.
Joo, tulin ekaa kertaa jätetyksi muutama kk sitten. Enkä oo ikinä elämässäni kokenut vastaavaa kipua. Ekat viikot meni ihan sumussa (samaan aikaan tapahtui toinen kriisi). Silti se suhde oli parasta mitä mulle koskaan on tapahtunut. N
Nostan tämän vanhan ketjun, sillä aihe on itselleni ajankohtainen ja kiinnostaa lukea lisää muiden kokemuksista.
Minä olen puoli vuotta sitten jätetty 40+v nainen ja toipuminen pahasti kesken. Toipuminen tuntuu epätoivoiselta tällä hetkellä ja suru on loputon. Pitkä toipumisen tie varmasti edessä, mutta yritän ajatella että jossain vaiheessa pääsen irti ja elämässä eteenpäin.
Keski-ikäinen mieheni petti ja jätti hyvinkin yllättäen ja sain osakseni häneltä henkistä väkivaltaa eroprosessin yhteydessä. Yhteiseloa kesti 24 vuotta ja yhteisiä lapsia on. Onnellinen ja rakastava avioliitto oli ennen tätä kaikkea, mies itse totesi näin.
Minkälainen mahtaa jättäjän tilanne olla tällaisessa tapauksessa, tunteeko katumusta tai irtaantumisen vaikeutta ollenkaan?