Jätetty vai jättäjä, kauanko kesti päästä yli?

Nostan tämän vanhan ketjun, sillä aihe on itselleni ajankohtainen ja kiinnostaa lukea lisää muiden kokemuksista. 

Minä olen puoli vuotta sitten jätetty 40+v nainen ja toipuminen pahasti kesken. Toipuminen tuntuu epätoivoiselta tällä hetkellä ja suru on loputon. Pitkä toipumisen tie varmasti edessä, mutta yritän ajatella että jossain vaiheessa pääsen irti ja elämässä eteenpäin. 

Keski-ikäinen mieheni petti ja jätti hyvinkin yllättäen ja sain osakseni häneltä henkistä väkivaltaa eroprosessin yhteydessä. Yhteiseloa kesti 24 vuotta ja yhteisiä lapsia on. Onnellinen ja rakastava avioliitto oli ennen tätä kaikkea, mies itse totesi näin.

Minkälainen mahtaa jättäjän tilanne olla tällaisessa tapauksessa, tunteeko katumusta tai irtaantumisen vaikeutta ollenkaan?

Nosto

Lisää kokemuksia?

Pitkästä avioliitosta eroaminen oli aika helppo, koska olin käsitellyt asiat pitkälle jo ennen varsinaista eroa. Kahden vuoden salasuhteesta varattuun on kestänyt pidempään toipua, enkä tiedä toivunko turhista haaveista ja tyhjistä lupauksista vielä hetkeen, yli vuosi jo mennyt.

Nuorena olin pitkässä suhteessa jättäjä ja olin yllättynyt kun ero alkoi kaivelemaan vasta neljän kuukauden päästä. Olin todella pohjalla 6 kuukautta erosta, mutta jo alle vuoden kuluessa erosta seurustelin uudelleen. Mutta alkuhuuman jälkeen uusi seurustelukumppani jäi monella tasolla vertailussa kakkoseksi verrattuna aiempaan kumppaniin. Ymmärrän hyvin, että jos on ollut useita seurustelukumppaneita voi jäädä sellaiseen kehään, että mikään ei kelpaa, kun kaikissa on ne huonotkin puolensa. Kuitenkin päätin jäädä tähän suhteeseen, sillä tärkeimmät kriteerit parisuhteessa täyttyivät. Ja onhan minulla hyvä mies ja lasten isä.

Ymmärrän, että ero kirpaisee pitkään, mutta voi olla myös niin, että ajan kuluessa ex-kumppanin  huonot puolet unohtuvat ja itse tulee kaataneeksi bensaa kaipuun liekkeihin. Erosta pitää päästä yli ja etsiä muita asioita ja ihmissuhteita elämään. Voi olla, että löytää uuden kumppakin tai sitten ei. Elämänsisältöä saa muualtakin kuin parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Nostan tämän vanhan ketjun, sillä aihe on itselleni ajankohtainen ja kiinnostaa lukea lisää muiden kokemuksista. 

Minä olen puoli vuotta sitten jätetty 40+v nainen ja toipuminen pahasti kesken. Toipuminen tuntuu epätoivoiselta tällä hetkellä ja suru on loputon. Pitkä toipumisen tie varmasti edessä, mutta yritän ajatella että jossain vaiheessa pääsen irti ja elämässä eteenpäin. 

Keski-ikäinen mieheni petti ja jätti hyvinkin yllättäen ja sain osakseni häneltä henkistä väkivaltaa eroprosessin yhteydessä. Yhteiseloa kesti 24 vuotta ja yhteisiä lapsia on. Onnellinen ja rakastava avioliitto oli ennen tätä kaikkea, mies itse totesi näin.

Minkälainen mahtaa jättäjän tilanne olla tällaisessa tapauksessa, tunteeko katumusta tai irtaantumisen vaikeutta ollenkaan?

Jättäjä ei välttämättä koe katumusta. Henkinen väkivalta avioeroprosessissa on usein ärtymystä toiseen osapuoleen. Jättäjä haluaa mennä, jätetty pyristelee ja muistelee vanhoja. Jätetty ja jättäjä ovat eri vaiheissa avioeroprosessia henkisesti. Mutta voihan katumus tulla vuosien päästä esim. siitä, että rikkoi lasten kodin.