Jätetty vai jättäjä, kauanko kesti päästä yli?
Kerro olitko edellisen suhteen päättyessä jätetty vai jättäjä ja kauanko kesti päästä yli?
Minut jätettiin, vuosi kulunut en ole päässyt vielä yli.
Kommentit (60)
Viimeisin parisuhde kesti 8 vuotta, olin jätetty. Tai no pari viimeistä vuotta mietin eroa itsekin ja mies teki sitten viimeisen ja lopullisen siirron. Erottiin siis viime elokuussa ja ehkä pari-kolme kuukautta meni kuulostellessa omia tuntemuksia ja käsitellessä eroa. Nyt olen ollut jo pitkän aikaa valmis uuteen suhteeseen. Olen aina toipunut aika nopeasti, olinpa sitten jättäjä tai jätetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on tutkittu kuinka kauan kestää toipua ja hassuinta oli se, että jättäjällä kestää pidempää toipua kuin jätetyksi tulleella.
Itselläni on nyt kestänyt 5.v. Jätin, enkä toivu.
Tsemppiä kaikille eron kynsissä oleville!!!Pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Suhteessa oli paljon vaikeuksia jotka söivän itsetuntoa ja aiheuttivat kelpaamattomuuden tunnetta, joten päätin sen lopettaa enkä ole näköjään vieläkään useamman vuoden jälkeen päässyt siitä yli. Suurimmat henkiset tuskat onneksi on menneet ohitse, mutta jonkinlaisen trauman näköjään jätti, en vaan usko enää pystyväni heittäytymään mihinkään enää. Toinen sen sijaan näyttää porskuttavan suhteesta toiseen kuten ennenkin.
No ei tuo nyt miltään onnelta kuulosta. Taatusti kärsii sinun teostasi edelleen.
Jaha, tulitko sinäkin jätetyksi ja edelleen vähän katkerana? Se ei tietenkään voi olla mitenkään mahdollista, että jättäjän elämä on suhteessa tehty helvetiksi jonka vuoksi jättänyt. Esim. narsistimiehen jättämistä et varmasti surisi pätkääkään.
Niin ajatelkaa nyt naiset miten se suhteesta toiseen hyppivä jättämänne mies kärsii!
Kyllä sen verran opiks otti ettei enää mee suhteeseen mikä ei molemmin puolin toimi(siis edes jollain tapaa,täydellist tääl syntises maailmas ei tuu olee). Ihan turhaa säätämist,pettymyksiä puolin toisin. Yksin 7v. Ja on noi muutki ollu,ehkä pidempäänpääki.
Jätetty vuosi sitten. En ole päässyt eroon vieläkään koska koin jättäjän puolelta henkistä väkivaltaa.
En tajunnut lähteä pois tarpeeksi ajoissa
Narsisti- kusipää jätti. En ole päässyt vihasta häntä kohtaan yli vieläkään. Rikkoi minut henkisesti.Toivottavasti joskus yli pääsen.
Jättäjänä erosta toipumiseen meni vuosi, enemmän kuitenkin kipuilin perheen hajoamisen vuoksi. Parisuhdetta ja exää en kaivannut. Tämän jälkeen kuitenkin seuraavat kolme vuotta olen paikkailut ja etsinyt itseäni, olin ajanut itseni totaaliuupumisen partaalle ollakseni kelpo vaimo (ikinä kelpaamatta). Kävin läpi uupumusta, ahdistusta ja masennusta peräjälkeen - työterveyslääkäri epäili jo pahempia psyykkisiä sairauksia jotka psykiatri tosin torppasi. Tämä toipuminen oikeastaan alkoi vasta kun elämään tuli uusi mies joka näytti että kelpaan ihan itsenäni ilman suoritteita ja minussa saattaa olla jotain rakastettavaa ihan ihmisenä vaan. Tätä en ollut koskaan aiemmin elämässäni kokenut (en edes lapsuuden kodissa). Neljä vuotta myöhemmin koen että olen toipunut. Olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin ja antaa itselleen mhdollisuus olla onnellinen.
Pari kolme kuukautta.
Ja vaikka kuinka kauan vinkuu, en ota takaisin.
Pitäkööt kevytkenkäisen työkaverinsa.
On kuulemma turhan kevyt ja yksinkertainen tämä uusi. No se on voi voi. Valinnan kanssa tulee nyt vaan elää.
Mitä yli pääsemisellä tässä tarkoitetaan? Sitäkö, ettei enää kauheasti sure eroa vai sitä, ettei enää ole rakastunut eksäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Mitä yli pääsemisellä tässä tarkoitetaan? Sitäkö, ettei enää kauheasti sure eroa vai sitä, ettei enää ole rakastunut eksäänsä?
Samaa mietin. Itselläni on tunteet jo loppuneet miehen kylmän ja välinpitämättömän käytöksen vuoksi ja tässä odottelen, että hän ilmoittaa suhteemme olevan ohi.
Odotan nyt siis jätetyksi tulemista ja osittain olen jo päässyt yli. En jaksa edes käydä mitään erokeskustelua, koska mies nimenomaan halusi tämän suhteen ja viimeisimmän erimielisyyden kohdalla se olin minä, joka kovasti yritin paikata välejämme ja tehdä sovintoa, kun taas mies lähti baariin eikä sen jälkeen ole kuulunut enää mitään. Voi olla, että löysi uuden naisen ja siinä tapauksessa, olen vaan onnellinen puolestaan. Mutta laittaisi nyt vaikka sen tekstarin, että tämä on ohi ja on uusi nainen. Mikä siinä oikein kestää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on tutkittu kuinka kauan kestää toipua ja hassuinta oli se, että jättäjällä kestää pidempää toipua kuin jätetyksi tulleella.
Itselläni on nyt kestänyt 5.v. Jätin, enkä toivu.
Tsemppiä kaikille eron kynsissä oleville!!!Pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Suhteessa oli paljon vaikeuksia jotka söivän itsetuntoa ja aiheuttivat kelpaamattomuuden tunnetta, joten päätin sen lopettaa enkä ole näköjään vieläkään useamman vuoden jälkeen päässyt siitä yli. Suurimmat henkiset tuskat onneksi on menneet ohitse, mutta jonkinlaisen trauman näköjään jätti, en vaan usko enää pystyväni heittäytymään mihinkään enää. Toinen sen sijaan näyttää porskuttavan suhteesta toiseen kuten ennenkin.
No ei tuo nyt miltään onnelta kuulosta. Taatusti kärsii sinun teostasi edelleen.
Jaha, tulitko sinäkin jätetyksi ja edelleen vähän katkerana? Se ei tietenkään voi olla mitenkään mahdollista, että jättäjän elämä on suhteessa tehty helvetiksi jonka vuoksi jättänyt. Esim. narsistimiehen jättämistä et varmasti surisi pätkääkään.
Niin ajatelkaa nyt naiset miten se suhteesta toiseen hyppivä jättämänne mies kärsii!
No ei ole kaikki kunnossa sillä miehelläkään, jos kaikki suhteet toistuvasti kariutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on tutkittu kuinka kauan kestää toipua ja hassuinta oli se, että jättäjällä kestää pidempää toipua kuin jätetyksi tulleella.
Itselläni on nyt kestänyt 5.v. Jätin, enkä toivu.
Tsemppiä kaikille eron kynsissä oleville!!!Pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Suhteessa oli paljon vaikeuksia jotka söivän itsetuntoa ja aiheuttivat kelpaamattomuuden tunnetta, joten päätin sen lopettaa enkä ole näköjään vieläkään useamman vuoden jälkeen päässyt siitä yli. Suurimmat henkiset tuskat onneksi on menneet ohitse, mutta jonkinlaisen trauman näköjään jätti, en vaan usko enää pystyväni heittäytymään mihinkään enää. Toinen sen sijaan näyttää porskuttavan suhteesta toiseen kuten ennenkin.
Yrititkö puhua asioista että mitä kaipaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on tutkittu kuinka kauan kestää toipua ja hassuinta oli se, että jättäjällä kestää pidempää toipua kuin jätetyksi tulleella.
Itselläni on nyt kestänyt 5.v. Jätin, enkä toivu.
Tsemppiä kaikille eron kynsissä oleville!!!Pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Suhteessa oli paljon vaikeuksia jotka söivän itsetuntoa ja aiheuttivat kelpaamattomuuden tunnetta, joten päätin sen lopettaa enkä ole näköjään vieläkään useamman vuoden jälkeen päässyt siitä yli. Suurimmat henkiset tuskat onneksi on menneet ohitse, mutta jonkinlaisen trauman näköjään jätti, en vaan usko enää pystyväni heittäytymään mihinkään enää. Toinen sen sijaan näyttää porskuttavan suhteesta toiseen kuten ennenkin.
Yrititkö puhua asioista että mitä kaipaisit?
En ole sama, mutta kirjoitin viestin, että odottelen miehen eroilmoitusta. Yritin kyllä puhua ja kerroin miehelle mitä kaipaan, ei tullut vastaan yhtään.
Olen aiemmin ollut sekä jättäjä että jätetty enkä sanoisi kummankaan olevan helppoa. Mutta nyt olen sen verran suivaantunut ja pettynyt, että päätin nakittaa eron hoitamisen miehelle tällä kertaa. Katsotaan saako hän edes sen aikaiseksi vai kellutaanko tässä epätietoisuuden tilassa vielä vuoden vaihtuessa? Minulla ei ole mihinkään kiire, uutta miestä en enää ole ottamassa ainakaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättäjä. Jätin valtavan pitkän, hyvän liiton omien henkisten asioiden vuoksi. Emme ole kumpikaan selvinnneet asiasta, mutta minä vielä huonommin kuin jätetty. Erosta aikaa 2,5 vuotta.
Voi itku. Voisitteko palata yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin yllättäen 38 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt huhtikuussa tulee vuosi ja en todellakaan ole päässyt yli. En saanut selityksiä tai edes keskustelua, vaan mies häipyi vosunsa luo ylimielisenä ja omahyväisenä. Hän tietysti oli prosessoinut asian mielessään, mutta kyllä olisin kaivannut kunnon keskustelua ja selvittelyä, enkä raukkamaista pakoa paikalta. Sen hän olisi mielestäni ollut velkaa.
Vosu? Aika rumasti sanottu ihmisestä. Mistä sinä tiedät, kuinka kauan ex- miehesi kärsi seurassasi? Jos hän tapasi ihmisen, joka toi hymyn hänen huulilleen, niin mikä sinä olet 'vosuttelemaan'?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut jätettiin yllättäen 38 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt huhtikuussa tulee vuosi ja en todellakaan ole päässyt yli. En saanut selityksiä tai edes keskustelua, vaan mies häipyi vosunsa luo ylimielisenä ja omahyväisenä. Hän tietysti oli prosessoinut asian mielessään, mutta kyllä olisin kaivannut kunnon keskustelua ja selvittelyä, enkä raukkamaista pakoa paikalta. Sen hän olisi mielestäni ollut velkaa.
Vosu? Aika rumasti sanottu ihmisestä. Mistä sinä tiedät, kuinka kauan ex- miehesi kärsi seurassasi? Jos hän tapasi ihmisen, joka toi hymyn hänen huulilleen, niin mikä sinä olet 'vosuttelemaan'?
No jos se mies kerta kärsi, niin miksi ei lähtenyt? Reilusti ilman pettämistä?
Minut jätettiin 19vuoden avioliiton jälkeen. Tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Juopottelin rankasti kolme päivää. Sen jälkeen järjestelin asiat. Viikon jälkeen olin asian kanssa sinut ja pääosin asiat hoidettu. Elämäni parhaita tapahtumia näin jälkikäteen mietittynä. Ex-vaimolla meni huonommin. Mies jonka takia minut jätti osoittautui väkivaltaiseksi ja exä on vammautunut loppuikänsä hänen takia. Kyseli vielä takaisin, nauroin päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättäjä. Jätin valtavan pitkän, hyvän liiton omien henkisten asioiden vuoksi. Emme ole kumpikaan selvinnneet asiasta, mutta minä vielä huonommin kuin jätetty. Erosta aikaa 2,5 vuotta.
Voi itku. Voisitteko palata yhteen?
Yleensä yhteenpaluu ei kannata.
Jaha, tulitko sinäkin jätetyksi ja edelleen vähän katkerana? Se ei tietenkään voi olla mitenkään mahdollista, että jättäjän elämä on suhteessa tehty helvetiksi jonka vuoksi jättänyt. Esim. narsistimiehen jättämistä et varmasti surisi pätkääkään.