Onko kukaan eronnut pitkästä liitosta, koska puolison jatkuva seksin vonkaaminen ahdistaa?

Miksi vieroksut miestäsi? Henkisellä tasolla.

Minä erosin, kun vonkaus ei tuottanut tulosta. Sitten alkoi itku lasten ehjästä perheestä ja taloudesta. Olisi kannattanut  miettiä vähän aiemmin.

Halu ei halaamalla lähde kirjoitti:

Minä erosin, kun vonkaus ei tuottanut tulosta. Sitten alkoi itku lasten ehjästä perheestä ja taloudesta. Olisi kannattanut  miettiä vähän aiemmin.

Juuri noin

Vonkaus on merkki ongelmallisesta ja pakkomielteisestä suhteesta seksiin, yleensä saa voimansa prnoaddiktiosta. 

Hoitoon ennemminkuin ero. Apua on saatavilla jos haluaa. 

Ja se halutonkin varmaan tykkää jostakin, vaikka olisi tilapäisesti unohtunut.

Kyllähän se seksi taas pyörii mielessä kun on hiljaista ollut suhteessa. Vaimoa ei tunnu oikein kiinnostavan taaskaan. Pari kertaa kuussa kyllä tykkää ja välillä paljonkin. Se määrä vaan ei tahdo riittää kun itselle pari kertaa viikossa olisi hyvä. Syö jotenkin sisältä vaikka suhteessa muuten kaikki hyvin ja yhdessä halutaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan seksiä mieheni kanssa. Onneksi sitä tapahtuu max.

1-2 kertaa viikossa, pari minuuttia kerrallaan. Sen kestän. Ei järkeä erota, kun on omakotitalo, kaunis puutarha, jota olen laittanut vuosien ajan. Kyllä sitä yhden kerran viikossa sietää nylkytystä, kun saa elää kauniissa paikassa, eikä ole taloushuolia.

Tässä on kyllä totuuden siemen. Helpompi on lähteä huonoista suhteista, jos asutaan kerrostalossa. Siihen luukkuun ei rakastu samalla tavoin kuin omakotitaloon(kun ei ole omaa pihaa, ei itse istuttamia puita, kasveja jne.).

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos ei seksi kiinnosta? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Olkaa yksin.

Onko osalle ihmisistä jotenkin vaikea käsittää, että toisen ihmisen kanssa voi haluta elää yhdessä, vaikka seksi ei enää niin kiinnostaisikaan. Jos on iso yhteinen perhe ja elämä on muuten mukavaa yhdessä, niin kuka haluaa hajottaa perheen, nähdä lapsia vain joka toinen viikko, muuttaa koko perheelle sopivasta talosta pieniin vuokra-asuntoihin jne? Jos elämä yhdessä on kuitenkin kivaa, mutta yksi osa-alue takkuaa? 

Itse ajattelen niin, että kunhan itselläni on hieman enemmän voimavaroja panostaa taas parisuhteeseen ja kunhan toisen osapuolen mielenterveys hieman paranee, niin seksielämä voi vielä ruveta uudestaan kukoistamaan. Tällä hetkellä itse olen ollut pidempään haluton ja toisen osapuolen mielenterveyden probleemat ovat ajaneet meitä hieman kauemmas toisistamme. Oma haluttomuuteni johtuu todennäköisesti jälkimmäisestä. Meillä on kuitenkin kova luotto toisiimme ja yhteistä elämää jo 15 vuotta takana, eikä kumpaakaan kiinnosta erota sen vuoksi, että välissä on hieman huonompia kausia. Ilmeisesti myötä ja vastamäessä ei ole nykypäivänä enää kovin trendikästä, mutta itse haluan nähdä meidät tulevaisuudessakin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos ei seksi kiinnosta? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Olkaa yksin.

Onko osalle ihmisistä jotenkin vaikea käsittää, että toisen ihmisen kanssa voi haluta elää yhdessä, vaikka seksi ei enää niin kiinnostaisikaan. Jos on iso yhteinen perhe ja elämä on muuten mukavaa yhdessä, niin kuka haluaa hajottaa perheen, nähdä lapsia vain joka toinen viikko, muuttaa koko perheelle sopivasta talosta pieniin vuokra-asuntoihin jne? Jos elämä yhdessä on kuitenkin kivaa, mutta yksi osa-alue takkuaa? 

Itse ajattelen niin, että kunhan itselläni on hieman enemmän voimavaroja panostaa taas parisuhteeseen ja kunhan toisen osapuolen mielenterveys hieman paranee, niin seksielämä voi vielä ruveta uudestaan kukoistamaan. Tällä hetkellä itse olen ollut pidempään haluton ja toisen osapuolen mielenterveyden probleemat ovat ajaneet meitä hieman kauemmas toisistamme. Oma haluttomuuteni johtuu todennäköisesti jälkimmäisestä. Meillä on kuitenkin kova luotto toisiimme ja yhteistä elämää jo 15 vuotta takana, eikä kumpaakaan kiinnosta erota sen vuoksi, että välissä on hieman huonompia kausia. Ilmeisesti myötä ja vastamäessä ei ole nykypäivänä enää kovin trendikästä, mutta itse haluan nähdä meidät tulevaisuudessakin yhdessä.

Oletteko keskustelleet asiasta, onko puolisosi samoilla linjoilla? Koska voi olla ettei hän jaksakaan odottaa sitä, että sinä saat lisää voimavaroja. Itse haluat nähdä teidät tulevaisuudessakin yhdessä, haluaako puolisosi?

Ei kannata vain olettaa asioita omasta näkökulmastaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan seksiä mieheni kanssa. Onneksi sitä tapahtuu max.

1-2 kertaa viikossa, pari minuuttia kerrallaan. Sen kestän. Ei järkeä erota, kun on omakotitalo, kaunis puutarha, jota olen laittanut vuosien ajan. Kyllä sitä yhden kerran viikossa sietää nylkytystä, kun saa elää kauniissa paikassa, eikä ole taloushuolia.

Miksi inhoat, etkö itse saa siitä mitään? Eikö miestä kiinnosta sinun nautintosi?

Kyllä on eronnut. Ja tekisi saman uudestaan. Ei kukaan jaksa ahdistelua. Joko homma toimii tai ei, mutta jatkuva vonkaaminen saa tilanteen pahemmin lukkoon. Sitten se ei ainakaan toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on eronnut. Ja tekisi saman uudestaan. Ei kukaan jaksa ahdistelua. Joko homma toimii tai ei, mutta jatkuva vonkaaminen saa tilanteen pahemmin lukkoon. Sitten se ei ainakaan toimi. 

Minun exäni sanoi juuri noin, että painostaminen vaan ahdistaa lisää ja vie viimeisetkin halut. Mikä varmasti oli osittain totta. Mutta kun ilman sitä vonkaamista ei seksiä olisi ollut ikinä. Ihan totta. Saattoi mennä kokonainen vuosikin ilman. Vonkaamalla sitä oli sentään 1-2 kuukauden välein.

Lopulta vuosien päästä exä alkoi haluta taas. Niin minäkin, mutta minä halusin siinä vaiheessa jo muita. Vuosien lukemattomat torjunnat oli tappaneet halun ja rakkauden exään. Ei olisi halunnut erota, kun hänen mielestä kaikki oli vihdoin hyvin. Ei se vaan niin mene. Kun riittävän monta vuotta tarjoaa toiselle jatkuvasti viestiä, että sinä ja sinun kroppasi että kelpaa, niin ei se suhde siitä enää toivu.

Välillä tuntuu, että seksi ja seksuaalisuus pitkässä parisuhteessa on yhtä vetämistä ja työntämistä. 

Jos esimerkiksi mies vonkaa tai haluaa seksiä, nainen haluaa entistä vähemmän. Jos mies lopettaa vonkaamisen ja seksin, koska ei halua enää tulla torjutuksi, menee muutama kuukausi pölyn laskeutuessa. Sen jälkeen nainen aloittaa elämänkriisinsä, kun mies ei ole hänestä enää kiinnostunut, eikä syty hänestä, mikä on vikana, en koe itseäni enää naiseksi. 

Jännää on, että miehen pitäisi olla aloitteellinen olematta vonkaava, ja oltava käytettävissä aina, jos nainen syytä tai toisesta olisi "avoin seksille". Ja naista pitäisi osata lukea. 

Eli mikään ei kelpaa. Ei saa ehdotella, mutta ei myöskään kieltäytyä. Eikä saa olla haluamatta.

Itse olen sen päättänyt, että jos vaimoltani seksihalut alkavat vähentyä, vietän aikaani kyllä tasan tarkkaan netin aikuisviihdetarjonnan parissa. En kysele enkä ehdottele, jos ei kiinnosta, niin jätän hänet totaalisen rauhaan. Tarvittaessa vaihdan makuuhuonettakin, että ei tarvitse tuntea itseään ahdistelluksi, jos satun unissani saamaan erektion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos ei seksi kiinnosta? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Olkaa yksin.

Onko osalle ihmisistä jotenkin vaikea käsittää, että toisen ihmisen kanssa voi haluta elää yhdessä, vaikka seksi ei enää niin kiinnostaisikaan. Jos on iso yhteinen perhe ja elämä on muuten mukavaa yhdessä, niin kuka haluaa hajottaa perheen, nähdä lapsia vain joka toinen viikko, muuttaa koko perheelle sopivasta talosta pieniin vuokra-asuntoihin jne? Jos elämä yhdessä on kuitenkin kivaa, mutta yksi osa-alue takkuaa? 

Itse ajattelen niin, että kunhan itselläni on hieman enemmän voimavaroja panostaa taas parisuhteeseen ja kunhan toisen osapuolen mielenterveys hieman paranee, niin seksielämä voi vielä ruveta uudestaan kukoistamaan. Tällä hetkellä itse olen ollut pidempään haluton ja toisen osapuolen mielenterveyden probleemat ovat ajaneet meitä hieman kauemmas toisistamme. Oma haluttomuuteni johtuu todennäköisesti jälkimmäisestä. Meillä on kuitenkin kova luotto toisiimme ja yhteistä elämää jo 15 vuotta takana, eikä kumpaakaan kiinnosta erota sen vuoksi, että välissä on hieman huonompia kausia. Ilmeisesti myötä ja vastamäessä ei ole nykypäivänä enää kovin trendikästä, mutta itse haluan nähdä meidät tulevaisuudessakin yhdessä.

Itse en ymmärrä, miksi pitäisi viihtyä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunne minkäänlaista vetovoimaa minua kohtaan?

Voisin kyllä asua yhdessä, mutta jos seksuaalista vetovoimaa eikä seksiä olisi, suhde olisi 100% kämppissuhde, eli eri romantiikkaa eikä mitään saatanan kädestäpitokumppanuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun taas niin nautin, kun mieheni haluaa minua edelleen vielä yli 20 vuoden jälkeenkin. Rakkaussuhteeseen ja avioliittoon kuuluu läheisyys ja seksi. Se on se liima joka pitää parin yhdessä ja rakkaudessa. Elämä ilman seksiä olisi kuivaa ja ankeaa. En halua olla mikään kuiva vanhapiika kuivakukkahatussani. Haluan iloita ja nauttia elämästäni ja miehestäni niin kauan kuin mahdollista.

Kuiva vanhapiika? Pitäisitköhän mua sellaisena kun olen ollut seksittä pian 20 vuotta enkä ikinä naimisissa. En ole, ei ole kuivakukkahattua, tykkään miehistä, toivon että vielä sais seksiä...

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan seksiä mieheni kanssa. Onneksi sitä tapahtuu max.

1-2 kertaa viikossa, pari minuuttia kerrallaan. Sen kestän. Ei järkeä erota, kun on omakotitalo, kaunis puutarha, jota olen laittanut vuosien ajan. Kyllä sitä yhden kerran viikossa sietää nylkytystä, kun saa elää kauniissa paikassa, eikä ole taloushuolia.

Miehesi varmaan kyselee Voiko hän tulla puutarhaasi.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miksi hakeutua parisuhteeseen, jos haluaa ihmissuhteelta vain keskustelua ja yhdessä olemista? Eli ystävyyttä? Parisuhteen erottaa ystävyydestä nimenomaan se romanttinen ja eroottinen puoli, seksi.

Niinhän se on, mutta joillakin ihmisillä voi olla tiedostamattomia traumoja, tai sitten vanhemmiten tulee fyysisiä ongelmia jotka hankaloittavat seksiä. Joku voi halutakin kumppaniaan, mutta homma ei vaan toimi. Ei se niin mustavalkoista ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan seksiä mieheni kanssa. Onneksi sitä tapahtuu max.

1-2 kertaa viikossa, pari minuuttia kerrallaan. Sen kestän. Ei järkeä erota, kun on omakotitalo, kaunis puutarha, jota olen laittanut vuosien ajan. Kyllä sitä yhden kerran viikossa sietää nylkytystä, kun saa elää kauniissa paikassa, eikä ole taloushuolia.

Ja jokainen nylkytys kuitenkin tuhoaa sinua henkisesti. Sinuna eroaisin.

Voi erota jos haluaa, mutta voi myös ohjeistaa puolison hakemaan tarpeiden tyydyttäjänsä muualta. Tässä on kuitenkin riskinsä sillä kumppanien vaihtuminen lisää riskiä tulehduksille ja sukupuolitaudeille, mikä taas kuormittaa taloudellisessa mielessä ja yhteiskunnan kannalta katsottuna myös terveydenhuollon puolta.

  Aikuinen ihminen kestää seksittömyyttä vallan mainiosti ilman vaurioita hyvänkin aikaa. KAuanko mies kestää entä nainen=?? onko terapian tarve jos ei kestä tiettyä aikaa=? keskustelua

Vierailija kirjoitti:

  Aikuinen ihminen kestää seksittömyyttä vallan mainiosti ilman vaurioita hyvänkin aikaa. KAuanko mies kestää entä nainen=?? onko terapian tarve jos ei kestä tiettyä aikaa=? keskustelua

Ei kyse ole mistään kestämisestä. Kestääkö avioliitto, jos se on tylsä? Jos kumppani on ärsyttävä? 

Kyllä ilman seksiä voi kestää, mutta tarvitseeko? Jos se positiivinen kumppanin kanssa koettu asia on loppunut, nouseeko kumppanista hyviä puolia vai negatiivisia puolia esille, mitä luulet?

Voisin kuvitella, että sekä naiset että miehet alkavat kyllästyä kumppaniinsa, jos seksielämä vastoin toisen toiveita loppuu. Yht'äkkiä ne piirteet, joita on jaksanut kumppanissa vuodesta toiseen alkavatkin ärsyttää niin paljon, että ei enää jaksa, ja alkaakin kiukutella siitä toiselle. Kumppanin läsnäolo alkaa tuntua ensin yhdentekevälle, sitten tylsälle ja lopulta ärsyttävälle, kunnes ei enää halua olla sen toisen kanssa samassa huoneessa. Ja kaikki asiat siinä toisessa ärsyttävät.

Lopulta tuntuu vain helpotukselle, kun pääsee siitä eroon. Saa koko elämänsä käyttöön, eikä tarvitse väistellä puolisoaan omassa kodissaan. Ei tarvitse kuunnella ärsyttäviä ääniä, ei haistella ärsyttäviä hajuja, katsella naamaa jota kerran rakasti, mutta nykyään pistää lähinnä kiukuttamaan.