Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsia vasta ~35v mutta mieheni on silloin jo yli 40..
01.04.2023 |
Eli meillä 7v ikäeroa.
Haluaisin 1-2 lasta mutta voin elää kyllä lapsettomanakin. Haluan sitoutua lapseen kuitenkin aikaisintaan muutaman vuoden päästä eli35v. Joten onko tuhoon tuomittu ajatus että mieheni olisi esim. 42 ja 45 saadessamme lapset? Onko lapsilla silloin auttamatta liian "vanha" isä ja tulevat kärsimään siitä myöhemmin?
Ja kyllä, tiedän että se on minun hedelmällisyyteni jonka vuoksi kannattaisi kiirehtiä. En tarvitse läksytystä siitä ja tiedän kyllä että vaikka 70 vuotias mies voi tulla isäksi.
Mutta miten käytäntö? Ahdistaa että pitäisi senkään takia kiirehtiä vain ettei mies olisi yli 40 tullessaan isäksi.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.
Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.
Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.
Ei itseänikään mikään yöelämä ollut kiinnostanut varmaan 23v jälkeen. Hassua, kun niin moni luulee, että lasten hankkiminen yli 30v:nä tarkoittaa sitä, että haluaa kärjistetysti vaan bilettää eikä kasvaa aikuiseksi. Itse halusin parikymppisenä esim. matkustella sellaisissa paikoissa, joihin ei (ainakaan pienen) lapsen kanssa ole asiaa ja mikä ei myöskään lasten lennettyä pesästä onnistuisi yhtä hyvin, kuten vuorille kiipeäminen Norjassa. Ja nuorena oli muutenkin kiva elää tosi spontaania elämää.
Ihan mielenkiinnosta, miten aikuistuneet lapset estävät vuorikiipeilyn Norjassa? Monella "nuoruutensa ennen lapsia kunnolla eläneellä" on jännä ajatus, että ihmisen aktiivinen elämä loppuu viimeistään 30-vuotiaana ja silloin on sitten sopiva aina hankkia lapsia, kun elämä on ohi.
Jos alat elää itsellesi sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä, sinut leimataan itsekkääksi isovanhemmaksi, kun lähdet lomallasi vuorikiipeilemään Norjaan, etkä hoitamaan lapsenlapsia.
Höpö höpö. Monet mummot ja papat käyvät pari kolme kertaa vuodessa lomareissuilla. Ei kukaan oleta heidän koko ajan hoitavan lapsen lapsia. Toki kiva jos välillä voivat olla vaikka vknlopun, mutta onhan lapsenlapset ihan eri asia kuin lapset. Ei siinä arjessa olla kiinni samalla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.
Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.
Mä sain lapset nuorena enkä ole katunut. Haluan viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman kauan elämästäni. Kun sain lapset 20 vuotiaana niin todennäköisemmin saan olla heidän kanssaan 20 vuotta pidempään kuin jos olisin saanut heidät 40 vuotiaana. Koskaanhan ei voi tietää milloin kuolee, siksi kirjoitinkin todennäköisesti. Onhan matkustelu ym ihan kivaa, mutta silti mielummin vietän enemmän vuosia lasteni kanssa. Jostain nekin vuodet on aina pois ja joutuu hyvästelemään lapsensa todennäköisesti aiemmin mitä myöhemmin heidät saa
Miksi alapeukut? Tämähän on totta. Emme me täällä ikuisesti elä
Liian vanha?????
Saimme kuopuksen kun molemmat oltiin yli 40 v. eikä tuo ole mitenkään haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.
Me "vanhemmalla iällä" lapsemme saaneet taas halusimme nuorena keskittyä muihin asioihin ja nyt nelikymppisinä meillä on mahdollisuus keskittyä pikkulapsiimme. Näin me ihmiset olemme erilaisia.
Aika moni nelikymppinen, joka keskittyi muihin asioihin aiemmin, keskittyy nyt lapsettomuushoitoihin. Juuri eräs tuttu lopetti tuloksettomat lapsettomuushoidot nelikymppisenä. Toinen lapsi jäi saamatta.
65% lapsista on muutenkin käenpoikasia, joten ei sun puolison iällä ole mitään tekemistä lasten saamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.
Me "vanhemmalla iällä" lapsemme saaneet taas halusimme nuorena keskittyä muihin asioihin ja nyt nelikymppisinä meillä on mahdollisuus keskittyä pikkulapsiimme. Näin me ihmiset olemme erilaisia.
Aika moni nelikymppinen, joka keskittyi muihin asioihin aiemmin, keskittyy nyt lapsettomuushoitoihin. Juuri eräs tuttu lopetti tuloksettomat lapsettomuushoidot nelikymppisenä. Toinen lapsi jäi saamatta.
Lapsettomuushoidot... klassinen esimerkki siitä, kuinka miehet kustantavat naisten elämisen valinnat.
Mitä mieltä miehesi on, oletko kertonut hänelle ajatuksistasi?
Olet jo sen verran vanha, että riski lapsettomuudesta ja mm. down syndroomasta kasvaa. Jos miehesi haluaa lapsia, niin olisi reilua kertoa, ettei saa niitä välttämättä sinun kanssasi. Hän voi sitten päättää tyytyykö tilanteeseen vai alkaako miettiä muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpöhöpö. Niin altistaa kuule odottavan äidin cokiksen juontikin sikiötä vaikka ja mille jnejne.
Siis milloin siitä on tullut jotenkin epänormaalia että lapset hankitaan päälle kolmekymppisenä?
45v alkaa mielestäni olla sellainen ns takaraja.