Haluan lapsia vasta ~35v mutta mieheni on silloin jo yli 40..

Lihapullia syövä heteromies kirjoitti:

No mitä kiireitä Sinulla sitten on 35-vuotiaaksi asti, kun vasta siinä iässä "haluat lapsia"? Ja tämä siis ei ole sitä "läksytystä", jota et kaipaa, kun olen vain utelias ja haluaisin ymmärtää tuota naisen ajattelutapaa.

Onko kyse bilettämisestä, lifestylesta ja nuoruusiän pitkittämisestä varhaiskeski-ikään ynnä kaikenlaisesta hedonismista ja aistinautinnoista, ja että niin kauan kuin vain vähänkin jaksaa rynniä elämyksestä toiseen, mitkään ikävät "velvollisuudet" ja mikään vaivannäkö - jota lapsen saamiseen ilman muuta aina väistämättä liittyy - ei oikein nappaa?

Vai onko kyse siitä, että materialistiset pyyteet, kuten koulutus - no akateeminen totta kai! - urakehitys ja iso omakotitalo jollain apaattisella pellolla toisten samanlaisten velaksi elävien / eläneitten "keskiluokkaisten" ympäröimänä sekä muu korskea briljeeraus on pakko saada ensin kuntoon ennen kuin olet "valmis" äidiksi ja ennen kuin "lapsi saa tulla"? Jos on tästä kyse, niin kerron Sinulle yhden suuren asian, jonka varmaan moni on jo ennenkin sanonut: siinä tapauksessa et voi saada milloinkaan lapsia, kun sitten kun täytät sen 35, ja pian 38, ja pian 42, ja pian 50, et edelleenkään ole tyytyväinen siihen mitä Sinulla jo on, vaan sitä mukaa kun saavutat nykyisiä tavoitteitasi, tulet samalla itse huomaamattasi asettaneeksi rimaasi yhä ylemmäksi, ja koko elämäsi kuluu haihatellessa ja siitä tulee lopulta maksimaalinen rimanalitus.

Ja sitten olet onneton vanhus. Mutta sehän on toki Sinun oma, itse aihettamasi tragedia, ei kenenkään muun.

Miksi modernit naiset ovat tuollaisia haihattelijoita ja vetelyksiä?

Lainasin oman kirjoitukseni / kysymykseni tuohon ylle.

Ap näköjään vastasikin noihin kysymyksiin tietämättään toisessa kirjoituksessaan heti ensimmäisellä sivulla, heti keskustelun alkuvaiheessa, mutta minä en sitä nähnyt, koska olin juuri ehtinyt jo klikata kirjoitusikkunan auki ja keskityin kirjoittamiseen, eikä toisaalta Ap tietenkään puolestaan nähnyt, että minä olen juuri täällä tahollani värkkäämässä hänelle kysymystä.

Tuossa myös se Ap:n vastaus -tietämättään minulle - ja monelle muulle:

Vierailija kirjoitti:

Ura ja aktiivinen urheilu-ura puoliammattilaisena estää tällä hetkellä.

Olen itse ainut lapsi jolla oli vanha isä joka kuoli ollessani 22v. Haluaisin siksikin kaksi lasta että sisaruksilla olisi ainakin toisensa, toisin kuin minulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Sen aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan tiedä yhtään tapausta jossa miehen ikä olisi vaikuttanut lapsen vammaisuuteen tai siihen, ettei nainen tule raskaaksi.

Presidenttimme on yksi hyvä esimerkki. Terve lapsi ,ja on vaimonsa saanut siitettyä vieläkin.

Elämää ei kannata elää pelosta käsin, vaan luottamuksesta. Luota siihen, että kaikki sujuu hyvin.

Tiedosta, että sinun omat ajatuksesi ja uskomuksesi vaikuttavat kaikkeen elämässäsi.

Joten tee niin kuin ITSE uskot parhaaksi.

Miten niin Presidenttimme hyvä esimerkki? Eikös he kärsineet lapsettomuudesta vuosikaudet?

Kun morsian oli vielä alaikäinen.

he he... Jenni oli 40 v.  Saadessaan Aaron

Siihen saakka vaikutti niin lapsenomaiselta ettei tohtinut lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.

Ei itseänikään mikään yöelämä ollut kiinnostanut varmaan 23v jälkeen. Hassua, kun niin moni luulee, että lasten hankkiminen yli 30v:nä tarkoittaa sitä, että haluaa kärjistetysti vaan bilettää eikä kasvaa aikuiseksi. Itse halusin parikymppisenä esim. matkustella sellaisissa paikoissa, joihin ei (ainakaan pienen) lapsen kanssa ole asiaa ja mikä ei myöskään lasten lennettyä pesästä onnistuisi yhtä hyvin, kuten vuorille kiipeäminen Norjassa. Ja nuorena oli muutenkin kiva elää tosi spontaania elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.

Ei itseänikään mikään yöelämä ollut kiinnostanut varmaan 23v jälkeen. Hassua, kun niin moni luulee, että lasten hankkiminen yli 30v:nä tarkoittaa sitä, että haluaa kärjistetysti vaan bilettää eikä kasvaa aikuiseksi. Itse halusin parikymppisenä esim. matkustella sellaisissa paikoissa, joihin ei (ainakaan pienen) lapsen kanssa ole asiaa ja mikä ei myöskään lasten lennettyä pesästä onnistuisi yhtä hyvin, kuten vuorille kiipeäminen Norjassa. Ja nuorena oli muutenkin kiva elää tosi spontaania elämää.

No mulla ei käynyt mikään vuorikiipeily mielessäkään kun olen luonteeltani kotihiiri :-D Parikymppisenä kävin pari kertaa ulkomailla ja oli ihan tarpeeksi. Rasittaa se itse paikasta toiseen siirtyminen, kohteessa olo kyllä oli fine.

- sama

Lapset häpeävät vanhoja vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan Salellakin lapsi, vaikka on jotain sata vuotta?

Niin no...  eipä se heillä tainnut ihan sormia näpäyttämällä onnistua...

No, eihän siihen mennyt heillä kuin kymmenen vuotta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Jännä miten ajat ovat muuttuneet, tai siis ihmisten suhtautuminen. Äitini odotti nuorimmaistaan 36-vuotias ja koki olevansa tosi vanha, kuulemma hävetti liikkua ison mahan kanssa. Nyt hänen lapsenlapsensa odottaa ensimmäistään suunnilleen samassa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Me "vanhemmalla iällä" lapsemme saaneet taas halusimme nuorena keskittyä muihin asioihin ja nyt nelikymppisinä meillä on mahdollisuus keskittyä pikkulapsiimme. Näin me ihmiset olemme erilaisia.

Omasta tuttavapiiristäni olen huomannut, että raskautuminen reilusti 30 jälkeen ei olekaan ollut niin helppoa. Ehkä olemme erityisen hedelmättömiä, mutta yksikään ei vieläkään ole tullut raskaaksi paitsi ne joilla on jo ollut ennestään lapsia. Ne keillä lapsia on, ovat saaneet ensimmäiset lapsensa alle 30 vuotiaana. Ehkä se sitten on sellainen asia, jossa "aikainen lintu madon nappaa". Mutta jos lapsia haluaa niin kannattaa vaan alkaa yrittää heti, mutta jos lapsetonkin elämä on ok niin miksei sitä sitten voisi lykätä. Enemmän se naisen ikä taitaa vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä sain lapset nuorena enkä ole katunut. Haluan viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman kauan elämästäni. Kun sain lapset 20 vuotiaana niin todennäköisemmin saan olla heidän kanssaan 20 vuotta pidempään kuin jos olisin saanut heidät 40 vuotiaana. Koskaanhan ei voi tietää milloin kuolee, siksi kirjoitinkin todennäköisesti. Onhan matkustelu ym ihan kivaa, mutta silti mielummin vietän enemmän vuosia lasteni kanssa. Jostain nekin vuodet on aina pois ja joutuu hyvästelemään lapsensa todennäköisesti aiemmin mitä myöhemmin heidät saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä sain lapset nuorena enkä ole katunut. Haluan viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman kauan elämästäni. Kun sain lapset 20 vuotiaana niin todennäköisemmin saan olla heidän kanssaan 20 vuotta pidempään kuin jos olisin saanut heidät 40 vuotiaana. Koskaanhan ei voi tietää milloin kuolee, siksi kirjoitinkin todennäköisesti. Onhan matkustelu ym ihan kivaa, mutta silti mielummin vietän enemmän vuosia lasteni kanssa. Jostain nekin vuodet on aina pois ja joutuu hyvästelemään lapsensa todennäköisesti aiemmin mitä myöhemmin heidät saa

Niin, kaikki tietty tavallaan. Itse en jotenkin vaan osaa samaistua tuohon. Koen myös ajan ilman lapsia yhtä arvokkaaksi ajaksi elämässäni ja jos olisin hankkinut lapset esim. 20v, niin koen, että en olisi saanut viettää aikaani tarpeeksi ihan vain oman itseni kanssa. Lapset ovat vain osa (toki tärkeä sellainen) elämääni, eivät koko maailmani.

Toki lasten aikuistuttakin saa viettää ns. lapsetonta elämää (jos tätä haikailee), mutta ei se vaan ole sama asia, kuin aika ennen lapsia. Lapset ovat itselleni ainakin sekä valtava rakkauden että huolen aihe. Ja nuoruuteen kuuluu omasta mielestäni nimenomaan huolettomuus ja itse koen, että tällaista aikaa tulee saada viettää tarpeeksi elämässä.

Voisitte adoptoida sitten, kun olet valmis hankkimaan lapsen? Ei muuttaisi sinun kehoa mitenkään ja saat suunnitelmiesi mukaan tilattua kaksi. Jos lähdette itse yrittämään niin ei ole varmuutta, että tulisi yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muutaman vuoden päästäkö mies on yhtäkkiä liian vanha?

Meillä mies alkoi selvästi ukkoontua 39v eteenpäin. Nukkuu vaan sohvalla eikä innostu enää mistään, seksiäkään ei halua enää. Voipi alkaa alamäki aika nopsaan.

Me tosiaan jouduttiin ison ikäeron suhteessa laittamaan vauhtia lasten hankintaan juurikin yllämainitusta syystä, eihän tuo jaksa mitään enää 50v.

Ukollas on testot todennäk kääntyneet jyrkkään laskuun, mies lääkäriin mars mars.

Tämä palsta on aivan pimeiden ihmisten kokoontumispaikka :D tuliko taas kaikilla ikäsheimaajille hyvä mieli, ei h*lkkari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.

Ei itseänikään mikään yöelämä ollut kiinnostanut varmaan 23v jälkeen. Hassua, kun niin moni luulee, että lasten hankkiminen yli 30v:nä tarkoittaa sitä, että haluaa kärjistetysti vaan bilettää eikä kasvaa aikuiseksi. Itse halusin parikymppisenä esim. matkustella sellaisissa paikoissa, joihin ei (ainakaan pienen) lapsen kanssa ole asiaa ja mikä ei myöskään lasten lennettyä pesästä onnistuisi yhtä hyvin, kuten vuorille kiipeäminen Norjassa. Ja nuorena oli muutenkin kiva elää tosi spontaania elämää.

Ihan mielenkiinnosta, miten aikuistuneet lapset estävät vuorikiipeilyn Norjassa? Monella "nuoruutensa ennen lapsia kunnolla eläneellä" on jännä ajatus, että ihmisen aktiivinen elämä loppuu viimeistään 30-vuotiaana ja silloin on sitten sopiva aina hankkia lapsia, kun elämä on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.

Ei itseänikään mikään yöelämä ollut kiinnostanut varmaan 23v jälkeen. Hassua, kun niin moni luulee, että lasten hankkiminen yli 30v:nä tarkoittaa sitä, että haluaa kärjistetysti vaan bilettää eikä kasvaa aikuiseksi. Itse halusin parikymppisenä esim. matkustella sellaisissa paikoissa, joihin ei (ainakaan pienen) lapsen kanssa ole asiaa ja mikä ei myöskään lasten lennettyä pesästä onnistuisi yhtä hyvin, kuten vuorille kiipeäminen Norjassa. Ja nuorena oli muutenkin kiva elää tosi spontaania elämää.

Ihan mielenkiinnosta, miten aikuistuneet lapset estävät vuorikiipeilyn Norjassa? Monella "nuoruutensa ennen lapsia kunnolla eläneellä" on jännä ajatus, että ihmisen aktiivinen elämä loppuu viimeistään 30-vuotiaana ja silloin on sitten sopiva aina hankkia lapsia, kun elämä on ohi.

Hmm. Sanoin, ettei _yhtä_ hyvin, en että täysin estäisi. On hieman eri asia vuorikiipeillä 20-30v vs 50+. Ja ehkä sinulla elämä sitten oli ohi jo 30+, mutta itselläni ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä tuntuu jotenkin hassulta, kun nykyään nelikymppisillä on vielä ihan pieniä lapsia, siis sellaisia päiväkoti-ikäisiä. Omani ovat jo teinejä ja itse juuri täytin sen 40v. En kyllä itse jaksaisi mitään vauvoja/taaperoita enää. Haluan keskittyä muihin asioihin.

Mielestäni taas hassua hankkia lapset nuorena, kun nuorena on paljon muutakin mielenkiintoista koettavaa. Sain esikoisen 32v ja tämä oli täydellinen ikä. Ei liian vanha eikä nuori.

Mä tulin raskaaksi 26v ja mua ei ollut enää muutamaan vuoteen kiinnostanut esimerkiksi yöelämä yhtään.

Ei itseänikään mikään yöelämä ollut kiinnostanut varmaan 23v jälkeen. Hassua, kun niin moni luulee, että lasten hankkiminen yli 30v:nä tarkoittaa sitä, että haluaa kärjistetysti vaan bilettää eikä kasvaa aikuiseksi. Itse halusin parikymppisenä esim. matkustella sellaisissa paikoissa, joihin ei (ainakaan pienen) lapsen kanssa ole asiaa ja mikä ei myöskään lasten lennettyä pesästä onnistuisi yhtä hyvin, kuten vuorille kiipeäminen Norjassa. Ja nuorena oli muutenkin kiva elää tosi spontaania elämää.

Ihan mielenkiinnosta, miten aikuistuneet lapset estävät vuorikiipeilyn Norjassa? Monella "nuoruutensa ennen lapsia kunnolla eläneellä" on jännä ajatus, että ihmisen aktiivinen elämä loppuu viimeistään 30-vuotiaana ja silloin on sitten sopiva aina hankkia lapsia, kun elämä on ohi.

Jos alat elää itsellesi sitten, kun lapset ovat lentäneet pesästä, sinut leimataan itsekkääksi isovanhemmaksi, kun lähdet lomallasi vuorikiipeilemään Norjaan, etkä hoitamaan lapsenlapsia.

Valitettavasti teidän kummankin ikä altistaisi potentiaalisen lapsenne erilaisille sairauksille ja kehitysvammoille. Yli 35-vuotiaiden naisten lapsilla todetaan enemmän kehityshäiriöitä kuin nuorempien naisten lapsilla. Lisäksi tuossa iässä voi olla hedelmällisyysongelmia. Yli 35-vuotiaan isän lapset taas kärsivät huomattavasti todennäköisemmin mm. skitsofreniasta ja autismista. Myös keskenmenojen riski kasvaa.