Ahdistava ilmapiiri kotona

Kuulostaa vaimoltani.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo ratkaisi tämän ongelman pettämällä.

Mun neuvot ovat:

Työpsykologi-> opettele päästämään irti töistä.

Kannusta miestäsi päästämään irti ja sano että hän kelpaa muualle, jos omassa työpaikassa ei arvosteta.

Kuuntele ja anna miehen puhua. Työpaikkapsykologi on siitä hyvä, ymmärtää työympäristöä ja kuuntelee, jos et itse jaksa.

Tehkää jotain kivaa yhdessä, kaksistaan. Vaikka pari kertaa kuukaudessa. Mies pääsee irti töistä ja pääsee tekemään jotain kivaa.

Tehkää asioista joista mies saa iloa. Jokin harrastus mistä on tykännyt mutta nyt jäänyt taakse.

Tärkeää, ettet hylkää miestä. Mies menee tästä ihan rikki, kun elämänsä rakkaus jättää hänet vastamäessä.

Onko se parempi, että molemmat menevät rikki? Vastamäki tässä tilanteessa on muullakin perheellä. Tarvitseeko mielestäsi miehen huomioida sitä mitenkään? Toista ei voi koskaan tukea tarpeeksi, jos omaa halua asioiden ratkaisuun ei ole. Mies hoitakoon itsensä terapiaan selvittämään, mikä kaikki on pielessä ja mitä asioille voi tehdä. Kenenkään ei tarvitse kotona jatkuvasti olla toisen kiukun kohteena ja joutua varomaan sanomisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti, kun niin monet ehdottavat eroa. Jos mies on aikaisemmin ollut ok, niin kannattaisi tässä nyt olla kärsivällinen ,kunnes se työongelma muuttuu. Sitä varten me läheiset olemme. Ei tietenkään liian kauan, mutta vuosi tai puoli kannattaa tukea. Näkee siinä ajassa miten tilanne muuttuu. Eri asia on , jos ei.

Otaksun että hän on iältään 45-55 v , elikkä hormonit sekoittaa päätä , aivan kuten naisillakin. Kokemusta on -olemme olleet naimisissa yli 50v.

Ero voi vapauttaa jos mies on vihainen, synkkä ja pelättävä mörkö. Miksi olla miehen kanssa jota pelkää kauheasti ja ahdistuu. Eikö seksokin jo ällötä ja oksututa ajatuksena jonkun vihaisen kanssa. Teidän miesmaku on outo jos haluaa sellaisen kanssa olla. On kaikenlaisia tunteita ja vaiheita kaikilla ihmisillä, mutta jos edes kotona ei ole rento ilmapiiri vaan pelkää, miksi asua samassa!

Heitä äijä joko ulos tai pakkopaidassa terapiaan!

Toistahan ei voi auttaa jos hän ei halua itse tilannetta parantaa. Lisäksi ylenmääräinen avulias "stressittömän elämän" järjestely, avun tuputtaminen ja asiasta puhuminen saattavat ärsyttää. Itse olen ollut tuo stressaantunut ja uupunut ja ihan rehellisesti sanottuna olisin vain toivonut että minut jätetään rauhaan, saisin levätä ja olisi hiljaista. Jos kaipaat ap neuvoa niin minun neuvoni olisi että järjestä asit niin että voit itse paremmin etkä uuvu (hae itsellesi apua, käy itse terapiassa, löydä ratkaisuja lasten avuksi) ja elä teidän elämää ilman että odotat miehen siihen osallistuvan. Mene, tee, matkusta, elä - mies tulee mukaan tai jää kotiin. Ehkä hän toipuu, ehkä ei. Se on hänestä kiinni, ei sinusta. Sinä voit kuitenkin liiallisella asian jauhamisella ja "toipumisessa avustamisella" pilata parisuhteenne koska siitä tulee avustussuhde. Näin minun exäni teki, koko tyyppi alkoi ärsyttämään niin ja tuntui että syyllisti kaikella. Erosimme, minä toivuin kuin sain rauhaa ja hiljaisuutta (myös silloin kun lapset olivat luonani mutta exä ei ollut).