Lue keskustelun säännöt.
Yksin oon, tietenkin.
31.03.2023 |
Taas niin surkea ja tyhjä olo.
Minulla ei ole yhtään ystävää.
Äsken laitoin viestin toisella paikkakunnalla asuvalle tutulle, sinkku hänkin ja aika yksin enimmäkseen.
Hänkään ei vastannut, vaikka luki viestini.
Joka ei ollut mitään ruikutusta,vaan koski häntä itseään.
Olen AINA yksin. 😥
Sairastin pitkään enkä ole toipunut täysin kuntoon. Pelkään, että tulen olemaan aina näin väsynyt. Pakolliset homnat pinnistelen, muuta en jaksa.
En jaksa enää tätä talveakaan. Lunta vieläkin metri ja kinoksissa enemmän.
Mitä lohtua tähän keksisi?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee johonkin vapaaehtoistoimintajuttuun mukaan, siellä näät ihmisiä ja voit jutella niiden kanssa. Sieltä voi löytää ystäviäkin.
Yritin, en jaksanut. Nyt ei ole voimavaroja tuommoiseen. Mistä revin resursseja muille, itseni ulkopuoliseen toimintaan, kun hädin tuskin selviydyn omasta arjesta?
Kohtuullisesti ajatellen, kyllä munkin pitäisi joskus olla saamapuolella. Kuollutta hevosta ei kannata potkia.
Hädin tuskin selviydyt omasta arjesta? Miten arkeesi saadaan tilaa ja aikaa ystävälle?
Mitä ystävyys sinulle muuten merkitsee? Ja mitä odotat ystävyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee johonkin vapaaehtoistoimintajuttuun mukaan, siellä näät ihmisiä ja voit jutella niiden kanssa. Sieltä voi löytää ystäviäkin.
Yritin, en jaksanut. Nyt ei ole voimavaroja tuommoiseen. Mistä revin resursseja muille, itseni ulkopuoliseen toimintaan, kun hädin tuskin selviydyn omasta arjesta?
Kohtuullisesti ajatellen, kyllä munkin pitäisi joskus olla saamapuolella. Kuollutta hevosta ei kannata potkia.Aha et jaksa mitään, oot sitten menetetty tapaus, et edes jaksaisi olla kenenkään ystävä! Jaksaisitko mennä jonkun kanssa elokuviin vai onko sekin jo nähty? Kerta yhdelle baariin et voi myöskään mennä.
💩
Haista sinä passkainen perrse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee johonkin vapaaehtoistoimintajuttuun mukaan, siellä näät ihmisiä ja voit jutella niiden kanssa. Sieltä voi löytää ystäviäkin.
Yritin, en jaksanut. Nyt ei ole voimavaroja tuommoiseen. Mistä revin resursseja muille, itseni ulkopuoliseen toimintaan, kun hädin tuskin selviydyn omasta arjesta?
Kohtuullisesti ajatellen, kyllä munkin pitäisi joskus olla saamapuolella. Kuollutta hevosta ei kannata potkia.Hädin tuskin selviydyt omasta arjesta? Miten arkeesi saadaan tilaa ja aikaa ystävälle?
Mitä ystävyys sinulle muuten merkitsee? Ja mitä odotat ystävyydestä?
Jos olisit normaali lukutaitoinen ihminen, näkisit aloituksesta, että ap ei ole toipunut sairaudesta ( long covid?), ja voimat on vähissä. Arjessa on tilaa yhdelle empaattiselle ihmiselle, joka valaa uskoa tulevaisuuteen. Josta olisi seuraa ja ehkä jopa pientä apua ja tukea arkeen. Ap on varmasti lojaali ystävä, jos sellainen joskus löytyy. Eli vastavuoroisesti tarvittaessa tukee toista. Voitko ymmärtää tällaista ystävyyttä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee johonkin vapaaehtoistoimintajuttuun mukaan, siellä näät ihmisiä ja voit jutella niiden kanssa. Sieltä voi löytää ystäviäkin.
Yritin, en jaksanut. Nyt ei ole voimavaroja tuommoiseen. Mistä revin resursseja muille, itseni ulkopuoliseen toimintaan, kun hädin tuskin selviydyn omasta arjesta?
Kohtuullisesti ajatellen, kyllä munkin pitäisi joskus olla saamapuolella. Kuollutta hevosta ei kannata potkia.
Kyllä meistä jokainen joskus on saamapuolella. Ammattiapu vois olla tuossa tilanteessa hyvä. Ei tartte jaksaa enemmän kuin jaksaa.
Aha et jaksa mitään, oot sitten menetetty tapaus, et edes jaksaisi olla kenenkään ystävä! Jaksaisitko mennä jonkun kanssa elokuviin vai onko sekin jo nähty? Kerta yhdelle baariin et voi myöskään mennä.