Eikö kotona olevat vanhemnat käy lasten kanssa ulkona?

Ei vaan kulkee autolla hoploppiin, äitikavereille yms

Kuka Espoossa kävelee mihinkään?

Sehän on AUTOkaupunki

Täällä toinen kotiäiti Espoosta. Olen huomannut saman, lapsia ei ulkona päiväsaikaan juuri näy. Tosin mekään ei käydä leikkipuistoissa kovin usein, koska lapseni ei oikein viihdy niissä, vaan ulkoillaan päiväsaikaan muualla, paikoissa joista lapseni tykkää.

Tuossa omalla pikku pihalla näyttää tuo naapurin äiti ulkoiluttavan taaperoa ja koiraa. Siellä se laps möyrii keltaisessa lumessa🤮

Omien lasteni kanssa en käynyt oikein koskaan leikkipuistoissa. Esikoisen kanssa kävin aluksi ja vähän kyllästyin joidenkin muiden lasten käytökseen. Revittiin lelut (meidän omat) kädestä, isommat tyrkki nurin jopa vaarallisesti jne. Lasten vanhemmat eivät puuttuuneet yleensä mitenkään ja kyllästyin vahtimaan muidenkin lapsia.

Asumme kivan metsän lähellä, joten yleensä sitten menimmekin sinne touhuamaan omiamme rauhassa.

Kyllä käyn. Pitkällä kävelyllä rattaiden kanssa noin klo 11.Mutta en asu Espoossa.

Vanhempien lapsien kanssa olen touhunnut omalla pihalla esim talvella lumiukkoja ym.

Meille riittää yksi kerta ulkona oloa talviaikaan. Ollaan kerralla sitten vähän kauemmin. Mutta joka päivä ulkona käydään.

Kyllä me käydään.😊

Käydään kun on koirakin. Me kyllä asutaan ihan kaupungin laitamilla, juurikin jotta olisi metsää, lampia ja muuta kivaa.

Ei tietenkään vaan lapset suljetaan kellariin. No oikeasti ei tullut paljoa puistossa notkuttua. Käytiin kävelyllä tai pyöräiltiin. Omassa pihassa oltiin melkein joka päivä tai naapureiden pihassa.

Omakotialueella se ulkoilu voi olla omalla pihalla. Meillä on iso aidattu piha ja siellä leikkialue. Naapurienkin lapset tulee sinne.

Käydään me puistoissakin, mutta yleensä päiväunien jälkeen.

Oma piha riittää meidän 1v:lle, kavereita nähdää perhekerhossa tms. Isomman (nyt 8v) kanssa käytiin aikoinaan leikkipuistossa ja se oli kurjaa, isompien tyranniaa ja välinpitämättömiä aikuisia. Turha altistaa pientä lasta maailman ilkeydelle.

Talvella monet käyvät ennemmin pulkkamäessä, luistelemassa tai hiihtämässä. Leikkipuistot on vähän ankeita talvella, kun on liukasta ja paksuilla vaatteilla raskasta kiipeillä. Eiköhän siellä kevään tullessa ala enemmän lapsia taas olla. Ainakin itse tein tämän havainnon kotiäitivuosinani.

Me ei itsekään paljoa puistoissa käydä, kun ei tuon ikäinen siellä hirveästi mitään tee.

Pointti oli se, että ihan sama missä ulkona pyöritään niin muita ei juuri näy. Ei omakotitalojen pihoilla, pururadoilla, metsissä yms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Me ei itsekään paljoa puistoissa käydä, kun ei tuon ikäinen siellä hirveästi mitään tee.

Pointti oli se, että ihan sama missä ulkona pyöritään niin muita ei juuri näy. Ei omakotitalojen pihoilla, pururadoilla, metsissä yms.

Ap

No sitten siellä

- ei välttämättä ole niitä kotihoidettavia lapsia, voi olla että väestörakenne on sellainen että alueella asuu jo koululaisperheitä

- liikutte sellaisene aikaan, että just silloin ei kukaan kotihoidettava ulkoile

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei itsekään paljoa puistoissa käydä, kun ei tuon ikäinen siellä hirveästi mitään tee.

Pointti oli se, että ihan sama missä ulkona pyöritään niin muita ei juuri näy. Ei omakotitalojen pihoilla, pururadoilla, metsissä yms.

Ap

No sitten siellä

- ei välttämättä ole niitä kotihoidettavia lapsia, voi olla että väestörakenne on sellainen että alueella asuu jo koululaisperheitä

- liikutte sellaisene aikaan, että just silloin ei kukaan kotihoidettava ulkoile

Jep. Oman kokemukseni mukaan alle kouluikäiset ulkoilevat edelleen paljon. Paljon puhuttu lasten liikkumattomuus koskettaa sitten lähinnä kouluikäisiä ja siinäkin on hyvin paljon vaihtelua; mukaan mahtuu paljon ns. himoliikkujia ja paljon myös niitä liikkumattomia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Me ei itsekään paljoa puistoissa käydä, kun ei tuon ikäinen siellä hirveästi mitään tee.

Pointti oli se, että ihan sama missä ulkona pyöritään niin muita ei juuri näy. Ei omakotitalojen pihoilla, pururadoilla, metsissä yms.

Ap

Eli sinulla on yksi vuoden ikäinen lapsi ja et pysty edes ajattelemaan, että kaikki lapsiperheet eivät ole samanlaisia, kun he eivät kärryttele samaan aikaan?

Olin aikoinani lastamme kanssa kotona yhdeksän vuotta. Asumme yhä vieläkin samassa omakotitalossa Espoossa. Kun nuorin lapsi oli vuoden ikäinen, niin keskimmäisellä oli kerran viikossa perjantaina seurakunnan kerho kilometrin päässä ja vanhimmalla oli oma kerhonsa kaksi kertaa viikossa, eli tiistaina ja torstaina. Kauppareissut ja muut reissut tapahtuivat siis pääosin maanantaina ja keskiviikkona, muuten olimme omalla pihalla ja lähimetsässä tai mummolassa, sillä en todellakaan ollut kiinnostunut pakkaamaan lapsia joka ikinen päivä kärryihin ja kävelyttämään sitä kilometrin matkaa edestakaisin viedessä, kotiin tullessa, hakumatkalla ja kotiin koko porukalla tullessa. Autoa minulla ei ollut käytössä, joten kauppareissuihin meni aikaa.

Meillä ei välipäivinä myöskään ollut rytmit kovin tarkkoja, vaan saatoimme hyvillä mielin nukkua ja köllötellä vaikka kymmeneen saakka, syödä todella rauhallinen aamupala, ehkä leipoa, askarrella ja kaikkea mukavaa sisällä ja mennä sitten illemmalla ulos. Viikonloppuisin sitten olimme koko perheellä vapaalla ja mitään erityisiä rytmejä ei ollut. Talvella saatoimme olla ulkona kerran tai vaikka neljä kertaa, jos niin huvitti, kesällä kuljimme sisään ulos miten sattuu ja liikuimme paljon lähimetsissä.

Lasten kasvaessa rytmit tietenkin muuttuivat, kun vanhin meni eskariin ja nuorimman kerho oli kahtena päivänä viikossa. Töihin lähdin, kun nuorin täytti kolme vuotta. Lapset ovat usein muistelleet sitä kuinka mukavaa oli, kun ei ollut aikatauluja ja sai vain olla.

Ulkoillaan päivittäin. Mutta emme viitsi tulla ulkoilemaan sinne Espooseen, on vähän turhan pitkä matka.

Me ulkoillaan silloin kun on muiden päiväuniaika. Lapsi herää vasta kympin maissa.

Me ulkoilemme myös, mutta en ole tarkka rutiineista ja aikatauluista. Jos lapsia nukuttaa aamulla, niin he saavat aivan varmasti nukkua ja ulos ehdimme kyllä. Huonolla ilmalla emme mene välttämättä ulos ollenkaan, jos se ei nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Me ulkoillaan silloin kun on muiden päiväuniaika. Lapsi herää vasta kympin maissa.

Sama täällä. Usein ulkoillaan myös illalla uudelleen, koska mennään myöhään nukkumaan ja herätään myöhään.

Naapurissa asuu nainen, jolla on saman ikäinen lapsi, kuin meidän vanhempi lapsi on, eli kolme vuotias. Nuorimmaisemme on taas pian vuoden ikäinen. Naapuri on muuten oikein mukava, mutta hänen mielestään meidän pitäisi pitää samaa päivärytmiä kuin heidänkin.

Hän lähtee lapsen kanssa ulos viimeistään puoli yhdeksän aikaa ja silloin me vasta alamme pikku hiljaa syömään aamupalaa. Aamupalan jälkeenkään en pidä kiirettä ulkoilun kanssa, vaan menemme ulos ehkä kympiltä, jolloin naapurin täti lähtee jo sisälle tekemään päiväruokaa, jonka pitää olla valmis klo 11.

Lapset viihtyisivät kyllä yhdessä, mutta en viitsi hoppuilla, kun ei ole pakko.