Eikö kotona olevat vanhemnat käy lasten kanssa ulkona?
Käyn reilun vuoden ikäisen lapseni kanssa pari kertaa päivässä ulkona. Muita äitejä ei tule rattailla vastaan eikä puistossakaan kukaan leiki. Ja tämä siis tiuhaan asutulla vilkkaalla alueella Espoossa. Oletteko vain sisällä lasten kanssa?
Kommentit (47)
Samaa ihmettelen. Meidän taloyhtiössä on iso piha ja tiedän ainakin ainakin neljä 1- 2 vuotiasta lasta, mutta heitä ei ole näkynyt oikeastaan koko talvena. Yksi lapsi oli vanhempansa kanssa pihalla viime viikonloppuna ja jotenkin kommentoi, ettei säät ole oikein napanneet. Me ollaan kyllä oltu ulkona ihan joka säällä. Lapsi nauttii kaikkein eniten sateisesta kurasäästä, kun saa hyppiä loskassa ja lätäköissä. Eräätkin iäkkäämmät naapurit kommentoivat, että onpa kurja keli, kun näkivät minut ja lapsen hiekkalaatikolla isossa mutalammikossa. Sanoin heille, että tämähän on lapsesta juuri parasta! Harmittaa niiden lasten puolesta, jotka jäävät siitä riemusta paitsi.
Ulkoilimme aina, mielellään ainakin kahdesti päivässä. Alle vuoden ikäisen kanssa kävimme konttaamassa hyvissä kohteissa ulkona ja sisällä sekä kiipeämässä portaita (lapsen suosikkijuttu). Sitten kun oppi kävelemään, niin kävelemässä, erityisesti mäissä, luiskissa ja pienissä portaissa. Keinuimme myös ja kävimme liukumäissä. Sen sijaan hiekkalaatikosta lapsi innostui vasta kaksivuotiaana. Aidatut puistot olivat pienen kanssa tosi hyviä, koska hän juoksi kovaa. Kävimme myös pururadalla juoksemassa ja kärrylenkeillä pällistelemässä ihmisiä. Jo alle vuoden vanhana vauvana lapsi tykkäsi katsella rattaista maailman menoa.
Puistoissa ym. oli myös porukkaa keskustassa. Nyt lähiössä olen kiinnittänyt huomiota, että harvoin näkee yksi-tai edes kaksivuotiaita pihalla leikkimässä. En sitten tiedä missä he ulkoilevat. Tuskin kumminkaan ovat koko päivää sisällä.
En tykkää leikkipaikoista enkä leikkipuistoista. Eikä lapsenikaan niissä viihdy. Emme kumpikaan keksi niissä tekemistä. Keinuminen kiinnostaa lasta vain pienen hetken. Samoin hiekkalaatikko, usein sanoo ettei halua olla hiekkalaatikolla.
Ollaan joka päivä monta tuntia ulkona, mutta ei oikeastaan koskaan noissa paikoissa, koska tosiaan, mitä niissä olisi tarkoitus tehdä edes.
Kun olin vielä kotona lapsen kanssa, ulkoilimme omalla pihalla. Leikkipuistoihin melko pitkä kävelymatka, lapsella oli vaihe ettei viihtynyt rattaissa ollenkaan eikä myöskään jaksanut vielä itse kävellä niin pitkää matkaa. Lenkillä kävin mieluiten yksin illalla, kun sai kuunnella rauhassa podcastia ja ajatella omia asioita. Ihan täysjärkinen tosta lapsesta tuli. Nykyään päivähoidossa, jossa ulkoillaan 2x päivässä. Viikonloppuisin joskus ulkoillaan joskus ei. Kesällä päivittäin, talvella en jaksa aina.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan kulkee autolla hoploppiin, äitikavereille yms
Kuka Espoossa kävelee mihinkään?
Sehän on AUTOkaupunki
Et tiedä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Omien lasteni kanssa en käynyt oikein koskaan leikkipuistoissa. Esikoisen kanssa kävin aluksi ja vähän kyllästyin joidenkin muiden lasten käytökseen. Revittiin lelut (meidän omat) kädestä, isommat tyrkki nurin jopa vaarallisesti jne. Lasten vanhemmat eivät puuttuuneet yleensä mitenkään ja kyllästyin vahtimaan muidenkin lapsia.
Asumme kivan metsän lähellä, joten yleensä sitten menimmekin sinne touhuamaan omiamme rauhassa.
Me ei myöskään käydä tästä syystä leikkipuistoissa. Käydään metsässä, rannalla ym missä on enemmän tilaa mennä. Ja yleensä vähemmän noita huligaaneja.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää leikkipaikoista enkä leikkipuistoista. Eikä lapsenikaan niissä viihdy. Emme kumpikaan keksi niissä tekemistä. Keinuminen kiinnostaa lasta vain pienen hetken. Samoin hiekkalaatikko, usein sanoo ettei halua olla hiekkalaatikolla.
Ollaan joka päivä monta tuntia ulkona, mutta ei oikeastaan koskaan noissa paikoissa, koska tosiaan, mitä niissä olisi tarkoitus tehdä edes.
Sama juttu, talvella leikkipaikat ovat ankeita ja ei niissä kukaan viihdy. Omalta pihaltakin löytyy tekemistä lähes aina. Meidän oma piha on kuitenkin aika syrjässä ja vaikka olisimme siellä tunteja päivässä, niin tiellä kävelijät eivät meitä välttämättä näe.
Leikkipuistot on yleensä aika ankeita. Hiekkalaatikko, josta suuri osa hiekasta on valunut pois ja joku koira käynyt kakkimassa. Pari keinua. Joku kiipeilyteline, joka on ihan liian korkea tai hankala alle kouluikäisille lapsille. Kuka niissä viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Me ei itsekään paljoa puistoissa käydä, kun ei tuon ikäinen siellä hirveästi mitään tee.
Pointti oli se, että ihan sama missä ulkona pyöritään niin muita ei juuri näy. Ei omakotitalojen pihoilla, pururadoilla, metsissä yms.
Ap
No suurin osa varmaan on päiväkodissa tai koulussa. Jäljelle jäävät kun ulkoilee jokainen omalla suunnallaan ja omalla aikataulullaan niin ei siinä montaa ihmistä näe. Pitää huomioida ettei Suomessa ylipäänsä näe paljoa ihmisiä missään, ellei ole vapputori tms.
Ihmettelen monesti samaa. Meillä lapset menevät viikonloppuisinkin aamulla ulos ja ruoalta uudestaan, iltapäivällä heitä saa estää menemästä ulos,kun ovat olleet jo 8 tuntia. Muiden kotien pihoilla ei lapsia näy.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin vielä kotona lapsen kanssa, ulkoilimme omalla pihalla. Leikkipuistoihin melko pitkä kävelymatka, lapsella oli vaihe ettei viihtynyt rattaissa ollenkaan eikä myöskään jaksanut vielä itse kävellä niin pitkää matkaa. Lenkillä kävin mieluiten yksin illalla, kun sai kuunnella rauhassa podcastia ja ajatella omia asioita. Ihan täysjärkinen tosta lapsesta tuli. Nykyään päivähoidossa, jossa ulkoillaan 2x päivässä. Viikonloppuisin joskus ulkoillaan joskus ei. Kesällä päivittäin, talvella en jaksa aina.
Näin meilläkin, eli talvella emme mene aina ulos, kun sisälläkin löytyy tekemistä. Tietä pitkin kävely ja rattaissa istuminen taas ei ollut meidän mielestä sellaista mukavaa touhua, jota olisimme paljoa harrastaneet. Meidät kyllä saattaa löytää esimerkiksi pulkkamäestä, hiihtämästä, luistelemassa tai metsästä.
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistot on yleensä aika ankeita. Hiekkalaatikko, josta suuri osa hiekasta on valunut pois ja joku koira käynyt kakkimassa. Pari keinua. Joku kiipeilyteline, joka on ihan liian korkea tai hankala alle kouluikäisille lapsille. Kuka niissä viihtyy.
Meillä on kivoja puistoja. Tärkeintä niissä on kaverit. Meillä ei aikoinaan asunut muita pikkulapsia omassa talossa.
Kaavoittajat ovat varmasti Espoossakaan tehneet sitä, että on kaavoitettu koko alue kerralla tietynlaisia asuntoja. Sinne on muuttaneet samanikäiset vanhemmat samanikäisten lasten kanssa ja kun ne kasvaa, siellä ei olekaan enää pieniä lapsia ollenkaan.
Menee 15-20 vuotta ja tuo alkuperäinen porukka myy talonsa kun lapset on muuttaneet pois kotoa, jolloin sinne alkaa ilmestyä uusia nuoria perheitä. Voi olla että te ootte vaan väärässä syklin vaiheessa naapureihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen monesti samaa. Meillä lapset menevät viikonloppuisinkin aamulla ulos ja ruoalta uudestaan, iltapäivällä heitä saa estää menemästä ulos,kun ovat olleet jo 8 tuntia. Muiden kotien pihoilla ei lapsia näy.
Sinäkö että mene ulos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistot on yleensä aika ankeita. Hiekkalaatikko, josta suuri osa hiekasta on valunut pois ja joku koira käynyt kakkimassa. Pari keinua. Joku kiipeilyteline, joka on ihan liian korkea tai hankala alle kouluikäisille lapsille. Kuka niissä viihtyy.
Meillä on kivoja puistoja. Tärkeintä niissä on kaverit. Meillä ei aikoinaan asunut muita pikkulapsia omassa talossa.
Olen espoolainen eikä meilläpäin ole kyllä mitään kavereita koskaan yhdestäkään leikkipuistosta löytynyt. Yleensä niissä ei ole ketään ja jos on, niin aina eri lapset ja silloin keskittyvät äidin/isän kanssa olemiseen.
Meillä on aina ollut ihan eri rytmi kuin muilla. Siis jo pikkulapsiaikana. Toiset oli aamupäivän ulkona ja lähti klo 12 lounaalle, me vasta lähdettiin ulos. Meillä lounas syödään klo 14 maissa.
Toinen ulkoiluaika oli Pikku Kakkosen aikaan, koska sen pystyi katsomaan Areenasta ja valikoimaan vain ne, mistä tykkäsi.
Ulkoilumme oli hyvin usein jotain pitkiä lenkkejä tai sitten kiersimme eri puistoissa. En olisi jaksanut montaa vuotta samaa puistoa ja omaa pihaa vain katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkipuistot on yleensä aika ankeita. Hiekkalaatikko, josta suuri osa hiekasta on valunut pois ja joku koira käynyt kakkimassa. Pari keinua. Joku kiipeilyteline, joka on ihan liian korkea tai hankala alle kouluikäisille lapsille. Kuka niissä viihtyy.
Meillä on kivoja puistoja. Tärkeintä niissä on kaverit. Meillä ei aikoinaan asunut muita pikkulapsia omassa talossa.
Meillä omakotitaloalueella on päiväkodin pihan lisäksi vain yksi hyvin pieni leikkipuisto, joka on tarkoitettu lähinnä taaperoille. Päiväkodin pihalle taas ei ole mitään menoa sen aukioloaikana.
Lapsemme, 3 kappaletta, oppivat jo pieninä viihtymään omalla pihalla ja leikkimään sisarusten kanssa, eikä siinä kavereita kaivannut enempää. Neuvolatädin mielestä lapsillamme olisi pitänyt olla ikäisiään kavereita, niin he oppisivat leikkimään muidenkin kuin sisarusten saa kanssa, mutta kyllä he sen taidon oppivat tosi hyvin siten kun päiväkotiin ja eskariin menivät. Sisaruussuhde on heillä kuitenkin vieläkin todella hyvä ja tämä kolmen kopla viihtyy keskenään aina ja joka paikassa.
Espoo on niin kallis että eiköhän lapset ole päiväkodeissa. Sinne vaan lapsi ja takaisin työelämään. Saa lapsikin kavereita ja aktiviteettia.
Ap olen kiinnittänyt huomiota samaan. Tiedän kyllä että alueella on pieniä lapsia, kun alueen pk pullistelee liitoksissaan. Mutta eipä näy ulkona. Minusta tuntuu jo että meitä pidetään vähän outoina kun kolutaan alueen kaikkia nurkkia... (Joo, tuskin kukaan meihin mitään huomiota kiinnittää mutta kertoo siitä miten vähän muut vaikuttavat alueella ulkoilevan.)
Kahden lapsen kanssa ei kärryreissut ole talvella kovin kivoja ja leikkipuistossa ei ole yhtään mitään tekemistä 1 ja 3 vuotiaille talvella. Meidän omassa pihassa on tekemistä enemmän ja koska siskoni asuu aika lähellä, niin ajelemme aika usein heille tai lähdemme porukalla jonnekin luontopolulle.