2-vuotias söi päiväkodissa 800 g kiviä ja soraa

no ehkä ei ole päiväkodin asia opettaa, että kiviä ei saa syödä. miksi kotona ei ole opetettu edes perustaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Paljon on tullut näitä päiväkodin epäkohtia esille, entä jos äitit hoitais sit ne ihan pienimmät itse kotona? Kun lapsia tehdään niin suunniteltaisiin ne asiat niin että hoidettaisiin kotona, tuntuu että koko kasvatus vastuu on siirretty muille.

Varmasti moni hoitaisikin kotona, mutta kun suomessa on palkat niin matalat että niillä ei elä jos kaksi ihmistä ei ole töissä. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että kotona oleva vanhempi saa täyttä palkkaa kotona olo ajaltaa ja eläkekertymän.

Vierailija kirjoitti:

no ehkä ei ole päiväkodin asia opettaa, että kiviä ei saa syödä. miksi kotona ei ole opetettu edes perustaitoja?

Kyseessä on erityislapsi jonka tapana on tunkea kaikki suuhunsa. Valitettavasti tätä meidän inkluusio on, että on vammaiset ja autistiset lapset heitteillä neurotyypillisten seurassa. Miksi meillä ei ole erityispäiväkoteja näille lapsille?

Itsekin olin opiskeluaikana päiväkodissa töissä. Yksin jätettiin mm koko päiväkotiin iltapäiväksi kun muut hoitajat lähti eskarien kanssa teatteriin. Ja olin parikymppinen, enkä opiskellut päiväkotiin rai kasvatukseen liittyvää asiaa. Lapset huijasi yksi nolla ja hermot meni sata kertaa. Jos siitä yks ois karannut niin en olisi huomannut, enkä olisi ottanut vastuuta, koska en voinut vaikuttaa tähän suunnitelmaan joka oli järjetön. Eikä siellä ehtinyt kytätä jos joku nurkan takana vetää hiekkaa. Ja tämä oli 90-luvulla kun vielä ei ollut pulaa hoitajista.

Nykypäivänä meno on varmasti pahempaa.

Tulevaisuudessa järkyttävää.

Vein oman lapseni hiekkalaatikolle noin 1-vuotiaana, joskus maistoi hiekkaa mutta totesi että on pahaa. Lehden jutussa lapsi on 2-vuotias ja äidin mukaan lapsi oli syönyt 880g kiviä ja hiekkaa. Huekka painaa 1,7g/litra, joten pelkkänä hiekkana hän olisi syönyt noin 5 dl hiekkaa. Vähän kyllä epäilen tuota määrää. No joka tapauksessa reilusti oli syönyt. Kyllä hoitajien on täytynyt huomata, että lapsi syö hiekkaa, hänellä on täytynyt olla koko ajan kiviä tai hiekkaa suussa ja sen kyllä huomaa. Onko syönyt kotona vielä päälle kissanhiekkaa?

Jos vanhemmat ovat olleet kotona lapsen kanssa hiekkalaatikolla aivan varmasti on ainakin yrittänyt syödä myös siellä. Vanhempien olisi pitänyt sanoa tästä taipumuksesta päiväkodissa. Tämä ei poista pk:n henkilökunnan vastuuta, mutta vanhemmillakin on vastuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no ehkä ei ole päiväkodin asia opettaa, että kiviä ei saa syödä. miksi kotona ei ole opetettu edes perustaitoja?

Kyseessä on erityislapsi jonka tapana on tunkea kaikki suuhunsa. Valitettavasti tätä meidän inkluusio on, että on vammaiset ja autistiset lapset heitteillä neurotyypillisten seurassa. Miksi meillä ei ole erityispäiväkoteja näille lapsille?

Aivan järjetön ehdotus,

Nyt kaikki nuoret joilla ei ole kesätöitä!

Päiväkotiin pääsee pienen harjoittelun jälkeen töihin ja tarve on valtava!

Voi olla joka kesä vielä amiksessa tai yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Yks meidän ryhmän poika, 3 v AINA yritti syödä hiekkaa, ja jopa pikkukiviä. Siis ihan koko ajan, joka ikinen sekunti. Olin uutena ryhmässä ja ihmettelin ja toki kielsin lasta, ja ihmettelin kun vanhemmat työntekijät ei juuri puuttuneet asiaan... :O

Useiten kyllä tilanne saatiin katkastua, mutta päiväkodissa on hyvin monta lasta ja voi olla tilanne kun joku syö salaa esim lunta tai vaikka hiekkaakin. Kerran tämä kyseinen poika oli tukkinut meidän vessanpöntön sillä hiekalla eli ilmeisesti kaikki tuli ulos.

Ei oo tämmöstä ennen ollu, että yrittää jatkuvasti salaa syödä hiekkaa ja tosiaan olin varmaan yks harvoista joka siihen tiukasti puuttui.

No ne muut työntekijät varmaan puuttui johonkin muuhun ja teki muuta sillä aikaa, kun sinä puutuit sen 3-vuptiaan kivensyöntiin.

Ei täällä näy viestejä niiltä muilta hoitajilta, että voi hitsi, meillä oli töissä se Pirkko, joka aina vaan nysväs sen yhden ja saman 3-vuotiaan kanssa, kun samalla oli verta vuotava Valle, oli kuudet vaipat vaihdettavana niiltä 1-vuotiailta, oli muita hakkaava Pate, oli se aina itkevä Kerttuli ja sitten oli se jatkuvasti karkaava ja aidan yli kiipeävä Abdi ja sitten ne Tiitu ja Piitu, jotka raportoi kaiken kotona niiden vanhempien kyselysulkeisissa ja vaativat jatkuvaa huomiota balettihypyilleen ja muille peleille, joita suunnittelivat aikuisten tehtäväksi, sitten oli Yasu, jolla ei ollut kavereita eikä kielitaitoa, ja seisoi vain paikallaan, jos et opastanut, oli Taavi, jolla oli hahmotushäiriö, epilepsia ja autisminkirjoa, vaelteli minne sattuu kenenkään huomaamatta, oli se vilkkaiden poikien ryhmä, joiden peleissä aina sattui riitoja, oli ne huostaanotetut kaksoset, joilla uusi sijaisperhe ja paljon turvattomuusreagointia, niin ja sitten ne muut lapset, joille niillekin oli suunniteltu varhaiskasvatusta, kuten tutkimista, taiteilua, monilukutaitoa, digitietoisuutta, motoristen taitojen järjestelmällistä kehittämistä....

Vierailija kirjoitti:

Vein oman lapseni hiekkalaatikolle noin 1-vuotiaana, joskus maistoi hiekkaa mutta totesi että on pahaa. Lehden jutussa lapsi on 2-vuotias ja äidin mukaan lapsi oli syönyt 880g kiviä ja hiekkaa. Huekka painaa 1,7g/litra, joten pelkkänä hiekkana hän olisi syönyt noin 5 dl hiekkaa. Vähän kyllä epäilen tuota määrää. No joka tapauksessa reilusti oli syönyt. Kyllä hoitajien on täytynyt huomata, että lapsi syö hiekkaa, hänellä on täytynyt olla koko ajan kiviä tai hiekkaa suussa ja sen kyllä huomaa. Onko syönyt kotona vielä päälle kissanhiekkaa?

Jos vanhemmat ovat olleet kotona lapsen kanssa hiekkalaatikolla aivan varmasti on ainakin yrittänyt syödä myös siellä. Vanhempien olisi pitänyt sanoa tästä taipumuksesta päiväkodissa. Tämä ei poista pk:n henkilökunnan vastuuta, mutta vanhemmillakin on vastuunsa.

Kivinä syötynä se on tilavuudeltaan 3.4 dl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.
Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

Mun lapsen turvallisuus taisi olla kotihoidossa pienenä vaarallisempaa, mitä se olisi ollut päivähoidossa.

Itse sairastuin muutamia viikkoja synnytyksen jälkeen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Psykiatrisen tiiviin hoidon piiriin päädyin, kun vauva oli 3 kk.

Minun mielipiteitäni ei kuultu lääkitysten suhteen, ei kirjattu, psyk. sh ei edes maininnut niistä hoitavalle psykiatrille.  Kun mainitsin lääkkeen lihottavasta haittavaikutuksesta, todettiin, että liikun vain nyt vähemmän kuin ennen vauvan syntymää, vaikka itse asiassa liikuin enemmän kun kävin vaunulenkeillä, kun aiemmin en ollut liikkunut juuri lainkaan. Ensimmäisen kuukauden aikana paino nousi 10 kg, vaikka en jälkikäteen ajatellen syönyt mielestäni sen enempää kuin aiemminkaan, päinvastoin en edes jaksanut laittaa ruokaa tai syödä. Kun kerroin lääkkeen sivuvaikutuksista, kuten näistä hallusinaatioista raaoista painajaisista, niihin ei kommentoitu sanallakaan, eikä siihenkään, että ko. lääke ei mitenkään masennukseeni auttanut. 

Kun lapsi oli yksivuotias, olin edelleenkin hyvin vaikeasti masentunut. Näin hereillä ollessani lasta katsoessani näkyjä, että olin lyömässä häntä teräaseella, muutenkin oli kovasti kuulo- ja näköharhoja yötä myöden, olin väsynyt kaiken aikaa, mutta en saanut nukutuksi vaikka vauva itse nukkui yönsä heräämättä 2 kk ikäisestä alkaen. Voin kuitenkin sanoa, että perushoidin hänet hyvin ja juttelin hänelle, "että hän kehittyisi". Nämä kaikki asiat oli tiedossa hoitavalla taholla.

Hain päivähoitopaikkaa 1-vuotiaalle lapselle terveydentilaani vedoten, siitä syystähän lapselle myönnetään ilmainen päivähoito. No, siinähän piti sitten kuitenkin odottaa se 4 kk, "koska sen ajan muutkin joutuvat odottamaan päivähoitopaikkaa". Tämä oli kestämätöntä. Yritin itsemurhaa kahdesti lääkkeillä sinä 4 kk aikana, mutta en onnistunut, ja mieskään ei ymmärtänyt soittaa ambulanssia, vaikkei saanut minua tajuttomana hereille, kun maallikkona ajatteli, että nukun vain sikeästi. Kerroin hoitavalle taholle näistä itsemurhayrityksistä, niihin reagoitiin vain hymähtämällä psyk. sh:n toimesta. En yrittänyt itsemurhaa lapsen kanssa kahdestaan ollessani vaan vain silloin, kun isäkin oli kotona. Ajattelin, että en voi jättää lasta ilman valvontaa, ja siksi en yrittänyt tappaa itseäni ollessani lapsen kanssa kahdestaan. Vihdoin 4 kk kuluttua hakemuksesta hän pääsi perhepäivähoitajalle.

Siinä, kun lapsi oli reilut 2 vuotta, jouduin lopulta mielenterveyssyistä sairaalahoitoon, ja silloin viimein vaihtui hoitava lääkäri eli psykiatri, joka _oitis_ vaihtoi masennuslääkkeeni, kun sanoin, että tämä lääke ei mitenkään ole tehonnut masennukseeni ja siitä on haittavaikutuksia, painokin oli noussut siinä vaiheessa jo 35 kg. Sen uuden lääkkeen myötä toipuminen alkoi kahdessa viikossa!

Niin, että mietipä sinä työhösi leipääntynyt, täysin väärällä alalla oleva, kiertävä sijainen, jonka mukaan työntekijöitä syödään elävältä, ETTÄ JOSKUS NE 1-VUOTIAATKIN OVAT PÄIVÄHOIDON TARPEESSA. 

Päiväkotien koulutettu ja pätevä kasvatusvastuullinen henkilöstö, etenkin sosionomit, mutta myös terveysalan koulutetut lähihoitajat, tunnistavat ja ymmärtävät nämä, nykyisin kasvussa olevat perheiden tarpeet.

Ongelma on se, että sosionomitaustaisten opettajien pätevyys varhaiskasvatuksen opettajan vakansseihin otettiin heiltä lakimuutoksella 2018 pois. Kyseessä on poliittinen päätös ja työmarkkinajärjestöjen välinen vuosikymmeniä jatkunut riita (sotealat vs. opetusala) palkka- ym. työsuhde-eduista. Sosionomit lähtivät pois jo nyt, koska näkevät arvostuksen laskun korkeakoulutustaan ja osaamistaan halveksivana. Sosionomi voi yhä työskennellä päiväkodissa, mutta ilman määriteltyä työnkuvaa ja palkka yli 300 euroa/kk pienempi, kuin aiemmin opettajana toimiessaan.

Yliopistosta valmistuvilla varhaiskasvatuksen kandeilla, joille opettajan paikat nyt on rajattu yksinoikeudella, ei ole sosiaalipoliittista, terveystiteen, mielenterveystyön, sosiologian ja perhetyön osaamista tai opintoja. Heidän koulutus perustuu alle kouluikäisten lasten opettamiseen.

Miten voit opettaa ketään, jos et tajua, mikä on ihminen ja miten ihmisen elinolosuhteet vaikuttavat häneen?

Sosionomien muodollinen kelpoisuus opettajan tehtäviin tulisi palauttaa välittömästi. Heidän osaamisestaan on huutava pula nyky-Suomen varhaiskasvatuksessa. Ennen heitä oli opettajakunnasta 2/3. Silloin asiat toimivat. Samoin lastenhoitajia oli tuolloin yksi tai kaksi jokaisessa lapsiryhmässä, keskittyen omaan perustehtäväänsä eikä tehden epäpätevinä ja osaamattomina opettajien sijaisuuksia. Nyt heidän määräänsä vähennetään tietoisesti 60% tuolla typeryyden huipulla, vuoden 2018 varhaiskasvatuslailla.

Täysi floppi koko varhaiskasvatusuudistus.

Vierailija kirjoitti:

Vein oman lapseni hiekkalaatikolle noin 1-vuotiaana, joskus maistoi hiekkaa mutta totesi että on pahaa. Lehden jutussa lapsi on 2-vuotias ja äidin mukaan lapsi oli syönyt 880g kiviä ja hiekkaa. Huekka painaa 1,7g/litra, joten pelkkänä hiekkana hän olisi syönyt noin 5 dl hiekkaa. Vähän kyllä epäilen tuota määrää. No joka tapauksessa reilusti oli syönyt. Kyllä hoitajien on täytynyt huomata, että lapsi syö hiekkaa, hänellä on täytynyt olla koko ajan kiviä tai hiekkaa suussa ja sen kyllä huomaa. Onko syönyt kotona vielä päälle kissanhiekkaa?

Jos vanhemmat ovat olleet kotona lapsen kanssa hiekkalaatikolla aivan varmasti on ainakin yrittänyt syödä myös siellä. Vanhempien olisi pitänyt sanoa tästä taipumuksesta päiväkodissa. Tämä ei poista pk:n henkilökunnan vastuuta, mutta vanhemmillakin on vastuunsa.

Vähän kyllä epäilen sun perusmatematiikan taitoja...

Vierailija kirjoitti:

EIkö tuo tee vain hyvää ruuansulatukselle? Eikö jotkut eläimetkin syö sepeliä, jotta ruoka hajoaisi paremmin?

Tarkoittaako "erityisen tuen tarpeessa oleva" suomeksi ihan rehellistä keharia`?

Kyllä se useimmiten tarkoittaa jollain tavoin keharia tai muuten vajaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.

Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

On kyllä prioriteetit vinksallaan, jos hoitajat jäävät laittamaan sisätiloja kuntoon, vaikka ulkona tarvittaisiin. Ne lattialle jääneet lelut yms. eivät sieltä karkaa mihinkään yön aikana.

Varhaiskasvattajilla on myös paljon kirjallisia töitä ja palavereja jotka on hoidettava. Tämän päivän päiväkodit eivät enää ole mitään päivähoitopaikkoja vaan varhaiskasvatuspaikkoja.

Tiedän, koska olen itsekin varhaiskasvatuksessa töissä. Meillä osataan suunnitella aikataulut ja palavereja ei sovita niin, että joku jäisi yksin laittoman suuren lapsiryhmän kanssa. Eikä myöskään kirjallisia töitä jäädä tekemään silloin, vaan ne tehdään SAK-ajalla. Kokemuksesta tiedän myös, että on näitä työntekijöitä, jotka mielellään jäävät sisälle ties millä verukkeella, varsinkin jos on huono ilma. 

Vierailija kirjoitti:

Vein oman lapseni hiekkalaatikolle noin 1-vuotiaana, joskus maistoi hiekkaa mutta totesi että on pahaa. Lehden jutussa lapsi on 2-vuotias ja äidin mukaan lapsi oli syönyt 880g kiviä ja hiekkaa. Huekka painaa 1,7g/litra, joten pelkkänä hiekkana hän olisi syönyt noin 5 dl hiekkaa. Vähän kyllä epäilen tuota määrää. No joka tapauksessa reilusti oli syönyt. Kyllä hoitajien on täytynyt huomata, että lapsi syö hiekkaa, hänellä on täytynyt olla koko ajan kiviä tai hiekkaa suussa ja sen kyllä huomaa. Onko syönyt kotona vielä päälle kissanhiekkaa?

Jos vanhemmat ovat olleet kotona lapsen kanssa hiekkalaatikolla aivan varmasti on ainakin yrittänyt syödä myös siellä. Vanhempien olisi pitänyt sanoa tästä taipumuksesta päiväkodissa. Tämä ei poista pk:n henkilökunnan vastuuta, mutta vanhemmillakin on vastuunsa.

Luitko edes koko uutista ennen kuin kommentoit? Äidin mukaan ovat kertoneet päiväkodille lapsen taipumuksesta.

Lapsesi on huostaanoton tarpeessa.[/quote]Oli. Nyt hän on aikuinen. Mutta kun hän oli pieni ja nämä asiat olivat tiedossa terveydenhuollossa, en saanut yhtään mitään apua. Jos ei oteta huomioon niitä jokaviikkoisia turhanpäiväisiä pakotettuja juttutuokioita jonkun mielenterveyshoitajan kanssa, ja se pieni vauva oli laitettava 3 kk ikäisestä hoitoon näiden käyntien ajaksi. Kun hiljainen nukkuva vauva olisi kuulemma ollut tilanteessa niin häiriöksi.

Kukaan ei siis tehnyt asialle yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassakin saa enemmän palkkaa eikä siinä vastaa muusta kuin valmiiden tuotteiden myynnistä vieressä odottavalle asiakkaalle, hei ja näkemiin. Jos siellä kaupassa joku syö kiviä lattialta tai pullaa vitriinistä ei tilanteeseen puutu kukaan tai sitten erikseen palkattu vartija (palkka 3000 e/kk) hoitaa tyypin ulos tai poliisille.

Kaupan kassa saa alle 2000 ja vartija taas vain noin 1500.

Vartijan palkka riippuu paljon millä palkkaluokalla työskentelee. Alimmillaan 1600 mutta Jos on ikälisät, korkeampi palkkaluokka ja ammattitutkinnon koulutuslisä, niin palkka pyörii 2200 kohdilla

Vierailija kirjoitti:

Paljon on tullut näitä päiväkodin epäkohtia esille, entä jos äitit hoitais sit ne ihan pienimmät itse kotona? Kun lapsia tehdään niin suunniteltaisiin ne asiat niin että hoidettaisiin kotona, tuntuu että koko kasvatus vastuu on siirretty muille.

Äitit?

Vierailija kirjoitti:

Paljon on tullut näitä päiväkodin epäkohtia esille, entä jos äitit hoitais sit ne ihan pienimmät itse kotona? Kun lapsia tehdään niin suunniteltaisiin ne asiat niin että hoidettaisiin kotona, tuntuu että koko kasvatus vastuu on siirretty muille.

Äitit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.
Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

Mun lapsen turvallisuus taisi olla kotihoidossa pienenä vaarallisempaa, mitä se olisi ollut päivähoidossa.

Itse sairastuin muutamia viikkoja synnytyksen jälkeen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Psykiatrisen tiiviin hoidon piiriin päädyin, kun vauva oli 3 kk.

Minun mielipiteitäni ei kuultu lääkitysten suhteen, ei kirjattu, psyk. sh ei edes maininnut niistä hoitavalle psykiatrille.  Kun mainitsin lääkkeen lihottavasta haittavaikutuksesta, todettiin, että liikun vain nyt vähemmän kuin ennen vauvan syntymää, vaikka itse asiassa liikuin enemmän kun kävin vaunulenkeillä, kun aiemmin en ollut liikkunut juuri lainkaan. Ensimmäisen kuukauden aikana paino nousi 10 kg, vaikka en jälkikäteen ajatellen syönyt mielestäni sen enempää kuin aiemminkaan, päinvastoin en edes jaksanut laittaa ruokaa tai syödä. Kun kerroin lääkkeen sivuvaikutuksista, kuten näistä hallusinaatioista raaoista painajaisista, niihin ei kommentoitu sanallakaan, eikä siihenkään, että ko. lääke ei mitenkään masennukseeni auttanut. 

Kun lapsi oli yksivuotias, olin edelleenkin hyvin vaikeasti masentunut. Näin hereillä ollessani lasta katsoessani näkyjä, että olin lyömässä häntä teräaseella, muutenkin oli kovasti kuulo- ja näköharhoja yötä myöden, olin väsynyt kaiken aikaa, mutta en saanut nukutuksi vaikka vauva itse nukkui yönsä heräämättä 2 kk ikäisestä alkaen. Voin kuitenkin sanoa, että perushoidin hänet hyvin ja juttelin hänelle, "että hän kehittyisi". Nämä kaikki asiat oli tiedossa hoitavalla taholla.

Hain päivähoitopaikkaa 1-vuotiaalle lapselle terveydentilaani vedoten, siitä syystähän lapselle myönnetään ilmainen päivähoito. No, siinähän piti sitten kuitenkin odottaa se 4 kk, "koska sen ajan muutkin joutuvat odottamaan päivähoitopaikkaa". Tämä oli kestämätöntä. Yritin itsemurhaa kahdesti lääkkeillä sinä 4 kk aikana, mutta en onnistunut, ja mieskään ei ymmärtänyt soittaa ambulanssia, vaikkei saanut minua tajuttomana hereille, kun maallikkona ajatteli, että nukun vain sikeästi. Kerroin hoitavalle taholle näistä itsemurhayrityksistä, niihin reagoitiin vain hymähtämällä psyk. sh:n toimesta. En yrittänyt itsemurhaa lapsen kanssa kahdestaan ollessani vaan vain silloin, kun isäkin oli kotona. Ajattelin, että en voi jättää lasta ilman valvontaa, ja siksi en yrittänyt tappaa itseäni ollessani lapsen kanssa kahdestaan. Vihdoin 4 kk kuluttua hakemuksesta hän pääsi perhepäivähoitajalle.

Siinä, kun lapsi oli reilut 2 vuotta, jouduin lopulta mielenterveyssyistä sairaalahoitoon, ja silloin viimein vaihtui hoitava lääkäri eli psykiatri, joka _oitis_ vaihtoi masennuslääkkeeni, kun sanoin, että tämä lääke ei mitenkään ole tehonnut masennukseeni ja siitä on haittavaikutuksia, painokin oli noussut siinä vaiheessa jo 35 kg. Sen uuden lääkkeen myötä toipuminen alkoi kahdessa viikossa!

Niin, että mietipä sinä työhösi leipääntynyt, täysin väärällä alalla oleva, kiertävä sijainen, jonka mukaan työntekijöitä syödään elävältä, ETTÄ JOSKUS NE 1-VUOTIAATKIN OVAT PÄIVÄHOIDON TARPEESSA. 

Päiväkotien koulutettu ja pätevä kasvatusvastuullinen henkilöstö, etenkin sosionomit, mutta myös terveysalan koulutetut lähihoitajat, tunnistavat ja ymmärtävät nämä, nykyisin kasvussa olevat perheiden tarpeet.

Ongelma on se, että sosionomitaustaisten opettajien pätevyys varhaiskasvatuksen opettajan vakansseihin otettiin heiltä lakimuutoksella 2018 pois. Kyseessä on poliittinen päätös ja työmarkkinajärjestöjen välinen vuosikymmeniä jatkunut riita (sotealat vs. opetusala) palkka- ym. työsuhde-eduista. Sosionomit lähtivät pois jo nyt, koska näkevät arvostuksen laskun korkeakoulutustaan ja osaamistaan halveksivana. Sosionomi voi yhä työskennellä päiväkodissa, mutta ilman määriteltyä työnkuvaa ja palkka yli 300 euroa/kk pienempi, kuin aiemmin opettajana toimiessaan.

Yliopistosta valmistuvilla varhaiskasvatuksen kandeilla, joille opettajan paikat nyt on rajattu yksinoikeudella, ei ole sosiaalipoliittista, terveystiteen, mielenterveystyön, sosiologian ja perhetyön osaamista tai opintoja. Heidän koulutus perustuu alle kouluikäisten lasten opettamiseen.

Miten voit opettaa ketään, jos et tajua, mikä on ihminen ja miten ihmisen elinolosuhteet vaikuttavat häneen?

Sosionomien muodollinen kelpoisuus opettajan tehtäviin tulisi palauttaa välittömästi. Heidän osaamisestaan on huutava pula nyky-Suomen varhaiskasvatuksessa. Ennen heitä oli opettajakunnasta 2/3. Silloin asiat toimivat. Samoin lastenhoitajia oli tuolloin yksi tai kaksi jokaisessa lapsiryhmässä, keskittyen omaan perustehtäväänsä eikä tehden epäpätevinä ja osaamattomina opettajien sijaisuuksia. Nyt heidän määräänsä vähennetään tietoisesti 60% tuolla typeryyden huipulla, vuoden 2018 varhaiskasvatuslailla.

Täysi floppi koko varhaiskasvatusuudistus.

Päiväkotiin pitäisi saada lisää hoitajia sinne missä heistä on pulaa. Todennäköisesti pula johtuu huonoista työoloista eikä siitä että saa 300 euroa vähemmän palkkaa. Päiväkodin hoitajalle olennaista on luonne ja kyky hoitaa lapsia, koulutuskin on avuksi. Lastentarhanopettajissa on todella hyviä, mutta tietysti myös alalle sopimattomia kuten joka alalla. Jotain lasten toimintaa siellä kuitenkin oppii järjestämään, koska tällaista osaa jokseenkin jokainen tietämäni lastentarhanopettaja organisoida.

En lähtisi markkinoimaan sosionomeja päiväkotiin sillä iskulauseella, että ovat pätevämpiä kuin muun koulutuksen saaneet. Varmasti moni sosionomi on hyvä tyyppi. En tiedä mitä siellä sosionomikoulussa opetetaan, mutta ne lastenhoidon sosionomit joita olen tavannut eivät ole osanneet oikein mitään. En väitä, että oli kattava otos.

Työoloja päuväkodeissa pitäisi parantaa ja ryhmäkokoa pienentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.
Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

Mun lapsen turvallisuus taisi olla kotihoidossa pienenä vaarallisempaa, mitä se olisi ollut päivähoidossa.

Itse sairastuin muutamia viikkoja synnytyksen jälkeen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Psykiatrisen tiiviin hoidon piiriin päädyin, kun vauva oli 3 kk.

Minun mielipiteitäni ei kuultu lääkitysten suhteen, ei kirjattu, psyk. sh ei edes maininnut niistä hoitavalle psykiatrille.  Kun mainitsin lääkkeen lihottavasta haittavaikutuksesta, todettiin, että liikun vain nyt vähemmän kuin ennen vauvan syntymää, vaikka itse asiassa liikuin enemmän kun kävin vaunulenkeillä, kun aiemmin en ollut liikkunut juuri lainkaan. Ensimmäisen kuukauden aikana paino nousi 10 kg, vaikka en jälkikäteen ajatellen syönyt mielestäni sen enempää kuin aiemminkaan, päinvastoin en edes jaksanut laittaa ruokaa tai syödä. Kun kerroin lääkkeen sivuvaikutuksista, kuten näistä hallusinaatioista raaoista painajaisista, niihin ei kommentoitu sanallakaan, eikä siihenkään, että ko. lääke ei mitenkään masennukseeni auttanut. 

Kun lapsi oli yksivuotias, olin edelleenkin hyvin vaikeasti masentunut. Näin hereillä ollessani lasta katsoessani näkyjä, että olin lyömässä häntä teräaseella, muutenkin oli kovasti kuulo- ja näköharhoja yötä myöden, olin väsynyt kaiken aikaa, mutta en saanut nukutuksi vaikka vauva itse nukkui yönsä heräämättä 2 kk ikäisestä alkaen. Voin kuitenkin sanoa, että perushoidin hänet hyvin ja juttelin hänelle, "että hän kehittyisi". Nämä kaikki asiat oli tiedossa hoitavalla taholla.

Hain päivähoitopaikkaa 1-vuotiaalle lapselle terveydentilaani vedoten, siitä syystähän lapselle myönnetään ilmainen päivähoito. No, siinähän piti sitten kuitenkin odottaa se 4 kk, "koska sen ajan muutkin joutuvat odottamaan päivähoitopaikkaa". Tämä oli kestämätöntä. Yritin itsemurhaa kahdesti lääkkeillä sinä 4 kk aikana, mutta en onnistunut, ja mieskään ei ymmärtänyt soittaa ambulanssia, vaikkei saanut minua tajuttomana hereille, kun maallikkona ajatteli, että nukun vain sikeästi. Kerroin hoitavalle taholle näistä itsemurhayrityksistä, niihin reagoitiin vain hymähtämällä psyk. sh:n toimesta. En yrittänyt itsemurhaa lapsen kanssa kahdestaan ollessani vaan vain silloin, kun isäkin oli kotona. Ajattelin, että en voi jättää lasta ilman valvontaa, ja siksi en yrittänyt tappaa itseäni ollessani lapsen kanssa kahdestaan. Vihdoin 4 kk kuluttua hakemuksesta hän pääsi perhepäivähoitajalle.

Siinä, kun lapsi oli reilut 2 vuotta, jouduin lopulta mielenterveyssyistä sairaalahoitoon, ja silloin viimein vaihtui hoitava lääkäri eli psykiatri, joka _oitis_ vaihtoi masennuslääkkeeni, kun sanoin, että tämä lääke ei mitenkään ole tehonnut masennukseeni ja siitä on haittavaikutuksia, painokin oli noussut siinä vaiheessa jo 35 kg. Sen uuden lääkkeen myötä toipuminen alkoi kahdessa viikossa!

Niin, että mietipä sinä työhösi leipääntynyt, täysin väärällä alalla oleva, kiertävä sijainen, jonka mukaan työntekijöitä syödään elävältä, ETTÄ JOSKUS NE 1-VUOTIAATKIN OVAT PÄIVÄHOIDON TARPEESSA. 

Päiväkotien koulutettu ja pätevä kasvatusvastuullinen henkilöstö, etenkin sosionomit, mutta myös terveysalan koulutetut lähihoitajat, tunnistavat ja ymmärtävät nämä, nykyisin kasvussa olevat perheiden tarpeet.

Ongelma on se, että sosionomitaustaisten opettajien pätevyys varhaiskasvatuksen opettajan vakansseihin otettiin heiltä lakimuutoksella 2018 pois. Kyseessä on poliittinen päätös ja työmarkkinajärjestöjen välinen vuosikymmeniä jatkunut riita (sotealat vs. opetusala) palkka- ym. työsuhde-eduista. Sosionomit lähtivät pois jo nyt, koska näkevät arvostuksen laskun korkeakoulutustaan ja osaamistaan halveksivana. Sosionomi voi yhä työskennellä päiväkodissa, mutta ilman määriteltyä työnkuvaa ja palkka yli 300 euroa/kk pienempi, kuin aiemmin opettajana toimiessaan.

Yliopistosta valmistuvilla varhaiskasvatuksen kandeilla, joille opettajan paikat nyt on rajattu yksinoikeudella, ei ole sosiaalipoliittista, terveystiteen, mielenterveystyön, sosiologian ja perhetyön osaamista tai opintoja. Heidän koulutus perustuu alle kouluikäisten lasten opettamiseen.

Miten voit opettaa ketään, jos et tajua, mikä on ihminen ja miten ihmisen elinolosuhteet vaikuttavat häneen?

Sosionomien muodollinen kelpoisuus opettajan tehtäviin tulisi palauttaa välittömästi. Heidän osaamisestaan on huutava pula nyky-Suomen varhaiskasvatuksessa. Ennen heitä oli opettajakunnasta 2/3. Silloin asiat toimivat. Samoin lastenhoitajia oli tuolloin yksi tai kaksi jokaisessa lapsiryhmässä, keskittyen omaan perustehtäväänsä eikä tehden epäpätevinä ja osaamattomina opettajien sijaisuuksia. Nyt heidän määräänsä vähennetään tietoisesti 60% tuolla typeryyden huipulla, vuoden 2018 varhaiskasvatuslailla.

Täysi floppi koko varhaiskasvatusuudistus.

Päiväkotiin pitäisi saada lisää hoitajia sinne missä heistä on pulaa. Todennäköisesti pula johtuu huonoista työoloista eikä siitä että saa 300 euroa vähemmän palkkaa. Päiväkodin hoitajalle olennaista on luonne ja kyky hoitaa lapsia, koulutuskin on avuksi. Lastentarhanopettajissa on todella hyviä, mutta tietysti myös alalle sopimattomia kuten joka alalla. Jotain lasten toimintaa siellä kuitenkin oppii järjestämään, koska tällaista osaa jokseenkin jokainen tietämäni lastentarhanopettaja organisoida.

En lähtisi markkinoimaan sosionomeja päiväkotiin sillä iskulauseella, että ovat pätevämpiä kuin muun koulutuksen saaneet. Varmasti moni sosionomi on hyvä tyyppi. En tiedä mitä siellä sosionomikoulussa opetetaan, mutta ne lastenhoidon sosionomit joita olen tavannut eivät ole osanneet oikein mitään. En väitä, että oli kattava otos.

Työoloja päuväkodeissa pitäisi parantaa ja ryhmäkokoa pienentää.

Suomessa on laki, että jokainen saa valita oman kotikaupunkinsa, myös muualta tulleet. Helsingissä asunnot ja vuokrat on liian kalliita eli Helsingin oma vika.