2-vuotias söi päiväkodissa 800 g kiviä ja soraa

Naisvaltainen ala. Ei kellään ole silmiä seljässä. Ton ikäset kerkiää vaikka  mihin. Miehet ei halua tollaseen työhön. Naiset syyllistetään.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos en enää työskentele päiväkodissa enkä koulussa. Jos alle vuoden ikäinen lapsi vaikka kaatuu, niin vika on varmaan hoitajassa, lapsen tasapaino ei voi vaikuttaa asiaan

Kyllä on niitä vanhempia jotka vaativat pumpulia ja jokainen pikku kopsu pitää selittää. Vaikka se kävelytaidon oppiminen on sitäkin kaatuilua.

Pahin kohtaamani perhe uhkaili meitä oikeudella ja valvontakameralla tilanteessa kun heidän taaperolleen tuli nenän pieleen oikeasti pieni pipi lapsen touhutessa silmien alla. Jokaista ei voi pitää kädestä ja sylissä kokoajan.

Asia toki selvitettiin ja tyytymätön perhe ei hyväksynyt tosiasioita vaan vaihtoi päiväkotia. Kotona saa rauhassa varjella niin paljon kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin pieni lapsi on päiväkodissa?

Koska etenkin kotiäitiys on demonisoitu nyky-yheiskunnassa. Kotihoidontuen uudistus pyrki siihen että saadaan pienten lasten vanhemmat (etenkin siis äidit) mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään. Koska olisihan se nyt ihan kamalaa jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin hoitamaan jälkikasvua uraputken sijaan. Lapset vaan hoitoon ja vanhemmat töihin kotoa makaamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh, koska jutun lukeminen tuntuu olevan jotain rakettitiedettä suurimmalle osalle lainaus jutusta. Johanna kertoo, että hänen poikansa on erityisen tuen tarpeessa ja tälle on tyypillistä laittaa suuhun sinne sopimattomia asioita.

Eikö hänelle sitten parempi paikka olisi oma koti tai vähintään edes perhepäivähoito? Vaikka hoitomitoitus olisi kuinka riittävä ei päiväkodissa voi keskittyä vain yhteen lapseen.

Pph hoitaa 4 lasta, siivoukset, ruoan laitot, pukemiset, nukuttamiset yms. yksin. Siinä ei enää erityislasta hoideta sivussa. Päivä voi venyä jopa 10h pituiseksi ja yksi suomen huonoimmista palkoista. Lisäksi omalla ajalla kaupassa käynnit ja paperityöt ym.

Kiviä ja soraa oli tuskin 800g, vaan mitannut siihen pidemmältä ajalta ulosteetkin. 800g on aikamoinen määrä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen ala. Ei kellään ole silmiä seljässä. Ton ikäset kerkiää vaikka  mihin. Miehet ei halua tollaseen työhön. Naiset syyllistetään.

Ei muuten nekään miehet repeä jokasuuntaan. Totta on että kenellekään aikuisella ei ole enempää kun kaksi jalkaa ja kättä eikä kykyä jakaantua. Lapsia ei voi pakottaa istumaan koko ulkoiluaikaa. Päiväkotien pihat ovat laajoja ja meillä esim ei ole rajattua aluetta pienille. Se tuo mahdottomia turvallisuushaasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen ala. Ei kellään ole silmiä seljässä. Ton ikäset kerkiää vaikka  mihin. Miehet ei halua tollaseen työhön. Naiset syyllistetään.

Ei muuten nekään miehet repeä jokasuuntaan. Totta on että kenellekään aikuisella ei ole enempää kun kaksi jalkaa ja kättä eikä kykyä jakaantua. Lapsia ei voi pakottaa istumaan koko ulkoiluaikaa. Päiväkotien pihat ovat laajoja ja meillä esim ei ole rajattua aluetta pienille. Se tuo mahdottomia turvallisuushaasteita.

Miehet ehkäpä priorisoisivat asiat eri lailla. Esimerkiksi se aika joka nykyisin käytetään varhaiskasvatussuunnitelman viikkototeumaraportin sisällöstä palaveeraamiseen saatettaisiin käyttää siihen, että työntekijät ottaisivat työkalut käteen ja rakentaisivat tarvittavat korkeat aidat pihalle.

Lastenhoitajana voin sanoa, että eipä ihmetytä, helposti jää joku yksi helppo lapsi ja sen tekemiset huomaamatta ulkona, kun juoksee rasavillien perässä ja keskittyy vahtimaan etteivät he pahoinpitele muita. Voi siis tapahtua ihan omassakin työpaikassani ja minun vahtivuorolla tällainen, esim. lumensyömistä en jaksa enää edes yrittää rajoittaa, ihan loputon suo.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi söi useita lautasellisia hiekkaa? En tajua, miten tämä on mahdollista.

Ehkä lapsella oli kiljuva nälkä, kun lapsia ei saa nykyään painostaa syömään, joten jos 2 vuotias päättää ettei syö ruokaansa, hänellä on siihen oikeus, huolimatta siitä, ettei hän mitenkään voi ymmärtää, että jos ei syö, on kohta kiljuva nälkä. Tämmöiseksi tämä homma on mennyt.

"POIKA tutkittiin tarkasti ja lastenkirurgia konsultoitiin asiasta. Koska kukaan päiväkodissa ei ollut väitetysti nähnyt tilannetta, tarkkaa tietoa kivien ja soran määrästä tai siitä, milloin poika oli niitä syönyt, ei ollut.

Perhe selvisi lopulta säikähdyksellä.

Loppujen lopuksi verenvuoto lähti itsestään tyrehtymään ja suoli lähti tyhjentymään hiekasta ja sorasta. Meillä kävi oikeasti hyvä tuuri, ettei tarvinnut lähteä mihinkään leikkuriin.

Johanna yritti kotona punnita kivien ja soran määrää poikansa kakasta ja sai lopputulokseksi 800 grammaa."

... kukaan ei ollut "väitetysti" nähnyt... No jos ei ole nähnyt niin ei ole nähnyt. Siellä on ulkona samaan aikaan 1,2,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12,13,14,15,16,...satoja, siis oikeasti SATOJA lapsia yhtä aikaa pihalla leikkimässä, kaatuilemassa, tappelemassa, karkaamassa, lyömässä toista lapiolla, keinumassa, kiipeämässä, liukumassa mäessä, pelaamssa pallopelejä, tekemässä tuhmuuksia, itkemässä, piiloutumassa, syömässä hiekkaa ja mitä nyt löytyy - koska ne ovat lapsia ja lapset toimivat luonnostaan noin joka ikisessä kulttuurissa. Koiranpennutkin syövät mitä vaan ja tekevät tyhmyyksiä.

Siellä on vähintään 7-20 lasta jokaisen yhden kasvattajan tai sijaisen vastuulla. Näin on päätetty, että tässä maassa nykyään toimitaan: lapset säilötään satojen lasten yksiköissä, vammaiset ja käytöshäiriöiset pannaan sinne sekaan ilman omia ryhmiä tai riittävää apua, henkilöstöä on aivan liian vähän, eikä sinne tule pätevät, kasvatusalalle koulutetut ihmiset, koska palkkaa ei olla nostettu viimeisen 50 vuoden aikana samassa suhteessa kuin muiden yhteiskunnan hoito- ja opetusalan palkkoja, teollisuudesta puhumattakaan.

Työolot ovat järkyttävät ja palkka ala-arvoinen. Ihmiset irtisanoutuvat sieltä jatkuvasti kasvavalla volyymilla. Vanhemmat ovat täysin ulalla vanhemmuuden perusasioista.

Kuten artikkelissa sanotaan:

" Tapaturmia meillä sattuu nykyään päivittäin, kun aiemmin ehkä kerran viikossa. Tiedän, että ne olisivat estettävissä, jos vain olisi enemmän silmäpareja, kertoi eräs Ilta-Sanomien kyselyyn vastannut, huolestunut päiväkodin työntekijä.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten viesteissä toistuivat samat ongelmat: resurssipula, kiire, inkluusio, liian pieni palkka ja arvostuksen puute."

Eipä näytä auttavan, vaikka kuinka uutisoidaan. Halutaan ruumiita, ennen kuin apua alkaa tulla. Jos sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten viesteissä toistuivat samat ongelmat: resurssipula, kiire, inkluusio, liian pieni palkka ja arvostuksen puute."

Toiminnan laatu ja arvostus ovat nousseet valtavasti viimeisten 10 vuoden aikana. Vuonna 2013 ei edes ollut mitään varhaiskasvatuksen ammattilaisia vaan oli lastentarhatätejä. Nämä keskittyivät hoitamaan lapsia jotta lasten vanhemmat pääsivät töihin, eikä kasvatuksesta kuten tunnetaidoista juuri piitattu. Sen ajan lastentarhanopettajan palkka oli noin 2200 euroa, kun taas varhaiskasvatuksen opettaja ansaitsee nykypäivänä helposti 2800 euroa. Nykyisin yhä laajemmin mielletään, että jokainen lapsi tarvitsee kotikasvatuksen ohella laadukkaan varhaiskasvatuksen, ja tätä varhaiskasvatusta hänelle tarjoavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Uskomaton asennetason muutos siis, joka on lisännyt valtavasti alan arvostusta.

Artikkelin pointti ei ole ne kivenmurut ja niiden grammamäärä, vaan se, että Suomen varhaiskasvatus on häpeällisessä tilassa, eikä korjauksiin ole ryhdytty, ei edes suunniteltu niiden aloittamista eikä talousarvioon ole missään ohjattu yhtään lisää rahaa henkilöstön palkkojen korjaamiseksi normaalille tasolle ja lasten ryhmäkokojen ja kasvattaja-lapsi suhdelukujen toteutumiseksi lakisääteisellä tasolla jokaisen lapsen jokaisen hetken osalta.

Artikkelissa se sanotaan näin:

"Johanna kertoo, että hänen poikansa on erityisen tuen tarpeessa ja tälle on tyypillistä laittaa suuhun sinne sopimattomia asioita. Hän on tästä päiväkodin henkilökunnalle myös kertonut.

Tämäkin asia on päiväkodin tiedossa. Olemme painottaneet sitä, että etenkin pihalla lapsemme tarvitsee tarkkaa valvontaa.

Johanna painottaa, ettei syytä tapahtuneesta yksittäisiä hoitajia. Ennemminkin hän on vihainen ja surullinen siitä, että päiväkodissa ei aina ole riittävästi henkilökuntaa töissä.

Johanna kertoo, ettei hänen poikansa ryhmässä ole ollut yli puoleen vuoteen varhaiskasvatuksen opettajaa. Ryhmässä on kaksi vakituista lastenhoitajaa ja vaihtuvia sijaisia.

Johanna on yrittänyt ottaa päivystyskäyntiin johtaneen tapauksen tiimoilta yhteyttä myös päiväkodin johtajaan, mutta tämä vaihtui. Tällä hetkellä äiti ei edes tiedä, kuka on hänen lapsensa päiväkodin johtaja."

Haastateltu henkilö on oikeassa, niissä varhaiskasvattamoissa ei työskentele enää yksikään täysjärkinen, lasten hyvinvoinnista jotain tietävä ja koulutettu ihminen. Miksi ihmeessä työskentelisi? Ainoastaan lapset kärrätään sinne pakolla. Aamusta iltaan.

Vanhemmat saavat olla tyytyväisiä, jos muksu on elossa vielä illalla haettaessa, niin paljon siellä niitä riskejä nykyään on.

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset saa eläkettä 60% palkasta. Keski-ikäiset ja nuoremmat 40% palkasta. Nuorempien elinaikakerrointa muutettiin. Lisäksi leskeneläke lyhennettiin nuoremmilla 10 vuoteen.

Oliko tämä kiviä syönyt lapsi kenties eläkeläinen tai leski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten viesteissä toistuivat samat ongelmat: resurssipula, kiire, inkluusio, liian pieni palkka ja arvostuksen puute."

Toiminnan laatu ja arvostus ovat nousseet valtavasti viimeisten 10 vuoden aikana. Vuonna 2013 ei edes ollut mitään varhaiskasvatuksen ammattilaisia vaan oli lastentarhatätejä. Nämä keskittyivät hoitamaan lapsia jotta lasten vanhemmat pääsivät töihin, eikä kasvatuksesta kuten tunnetaidoista juuri piitattu. Sen ajan lastentarhanopettajan palkka oli noin 2200 euroa, kun taas varhaiskasvatuksen opettaja ansaitsee nykypäivänä helposti 2800 euroa. Nykyisin yhä laajemmin mielletään, että jokainen lapsi tarvitsee kotikasvatuksen ohella laadukkaan varhaiskasvatuksen, ja tätä varhaiskasvatusta hänelle tarjoavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Uskomaton asennetason muutos siis, joka on lisännyt valtavasti alan arvostusta.

Palkkoja ei voi ihan noin suoraan verrata, koska myös elämän kustannukset ovat nousseet. Suhteutettuna elinkustannuksiin, on päivähoidossa työskentelevien palkat itseasiassa pienentyneet, kun mietitään vuosikymmenien palkkakehitystä. En tiedä mistä olet nuo lukemasi repinyt, mutta ihan varmaa on ettei palkat ole edes rahallisesti 10 vuodessa nousseet yli 500 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin pointti ei ole ne kivenmurut ja niiden grammamäärä, vaan se, että Suomen varhaiskasvatus on häpeällisessä tilassa, eikä korjauksiin ole ryhdytty, ei edes suunniteltu niiden aloittamista eikä talousarvioon ole missään ohjattu yhtään lisää rahaa henkilöstön palkkojen korjaamiseksi normaalille tasolle ja lasten ryhmäkokojen ja kasvattaja-lapsi suhdelukujen toteutumiseksi lakisääteisellä tasolla jokaisen lapsen jokaisen hetken osalta.

Mikä olisi normaali taso palkoille? Ulkomailla missä ei ole varhaiskasvatusta vaan on tarhat, ovat henkilöstön palkat pääsääntöissesti hyvin matalat. Suomessa missä on varhaiskasvatus, ovat palkat noin yhteiskunnan mediaanipalkkaa vastaavia.

Periaatteessa vertauskohtana voisi käyttää perusopetuksen palkkoja, missä opettajilla on selvästi korkeammat palkat kuin vakaopeilla (vaikka toisaalta heillä on kaikilla maisterinkoulutus mikä epäilemättä näkyy palkassa) ja koulunkäynninohjaajilla taas on matalammat palkat kuin mitä vakahoitajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten viesteissä toistuivat samat ongelmat: resurssipula, kiire, inkluusio, liian pieni palkka ja arvostuksen puute."

Toiminnan laatu ja arvostus ovat nousseet valtavasti viimeisten 10 vuoden aikana. Vuonna 2013 ei edes ollut mitään varhaiskasvatuksen ammattilaisia vaan oli lastentarhatätejä. Nämä keskittyivät hoitamaan lapsia jotta lasten vanhemmat pääsivät töihin, eikä kasvatuksesta kuten tunnetaidoista juuri piitattu. Sen ajan lastentarhanopettajan palkka oli noin 2200 euroa, kun taas varhaiskasvatuksen opettaja ansaitsee nykypäivänä helposti 2800 euroa. Nykyisin yhä laajemmin mielletään, että jokainen lapsi tarvitsee kotikasvatuksen ohella laadukkaan varhaiskasvatuksen, ja tätä varhaiskasvatusta hänelle tarjoavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Uskomaton asennetason muutos siis, joka on lisännyt valtavasti alan arvostusta.

Palkkoja ei voi ihan noin suoraan verrata, koska myös elämän kustannukset ovat nousseet. Suhteutettuna elinkustannuksiin, on päivähoidossa työskentelevien palkat itseasiassa pienentyneet, kun mietitään vuosikymmenien palkkakehitystä. En tiedä mistä olet nuo lukemasi repinyt, mutta ihan varmaa on ettei palkat ole edes rahallisesti 10 vuodessa nousseet yli 500 euroa.

Oikeastaan minkään alan palkat eivät ole nousseet viime aikojen rajua inflaatiota vastaavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin pointti ei ole ne kivenmurut ja niiden grammamäärä, vaan se, että Suomen varhaiskasvatus on häpeällisessä tilassa, eikä korjauksiin ole ryhdytty, ei edes suunniteltu niiden aloittamista eikä talousarvioon ole missään ohjattu yhtään lisää rahaa henkilöstön palkkojen korjaamiseksi normaalille tasolle ja lasten ryhmäkokojen ja kasvattaja-lapsi suhdelukujen toteutumiseksi lakisääteisellä tasolla jokaisen lapsen jokaisen hetken osalta.

Mikä olisi normaali taso palkoille? Ulkomailla missä ei ole varhaiskasvatusta vaan on tarhat, ovat henkilöstön palkat pääsääntöissesti hyvin matalat. Suomessa missä on varhaiskasvatus, ovat palkat noin yhteiskunnan mediaanipalkkaa vastaavia.

Periaatteessa vertauskohtana voisi käyttää perusopetuksen palkkoja, missä opettajilla on selvästi korkeammat palkat kuin vakaopeilla (vaikka toisaalta heillä on kaikilla maisterinkoulutus mikä epäilemättä näkyy palkassa) ja koulunkäynninohjaajilla taas on matalammat palkat kuin mitä vakahoitajilla.

Monessa maassa päivähoito onkin päivähoitoa, eikä sisällä yhtään mitään muita vaatimuksia kuin pitää lapset elossa ja huolehtia perushoidon toteutumisesta. Näillä Suomen palkoilla tällainen olisi myös täysin ok, itse olen lastenhoitaja ja palkkahan on vallan surkea, mutta jos minulta ei vaadittaisikaan mitään sen kummempaa, niin palkka kohtaisi työn vaativuuden kanssa oikein hyvin ja energiaa jäisi varmasti vielä työpäivän jälkeiselle elämällekkin.

Mutta kun päätetty tehdä työpaikastani joku varhaiskasvattamo, koulutuslaitos, niin palkkani on aivan liian surkea tällaiseen, että minun pitää valmentaa lapsia ja huolehtia että jokainen heistä oppii suurinpiirtein samassa syklissä kaikki yhteiskunnan asettamat tavoitteet. Työ on tällöin paljon vaativampaa kuin se, että vain vahtisin lapsia ja olisin läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on tullut näitä päiväkodin epäkohtia esille, entä jos äitit hoitais sit ne ihan pienimmät itse kotona? Kun lapsia tehdään niin suunniteltaisiin ne asiat niin että hoidettaisiin kotona, tuntuu että koko kasvatus vastuu on siirretty muille.

Miksi nostat äidin ?

Mites isät?

Eikö heidän tarvitse hoitaa?

Jokin idea siinä on, että äidin ja isän vaisto ovat erilaisia ja lapsen ensimmäinen hoivaaja on nainen. Onko tämä itse keksinämme ideologia tuonut onnellisuutta perheisiin vai onko se perheen pikahuoltamista jaksamisen äärirajoilla? Erityshuomiota vaativa pari vuotias hoidossa, onko ne enevät rahavarat tosiaan sen arvoista?

Ei nykyajan ihmisillä ole mitään vaistoja. Yhtä lailla isä voi hoitaa lasta kuten äitikin. Ainoa ero on siinä ettei isä voi imettää. Tuttipullojakin kyllä on olemassa. 

Ehkä ihmiset käyvät esim. töissä että päikkyä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten viesteissä toistuivat samat ongelmat: resurssipula, kiire, inkluusio, liian pieni palkka ja arvostuksen puute."

Toiminnan laatu ja arvostus ovat nousseet valtavasti viimeisten 10 vuoden aikana. Vuonna 2013 ei edes ollut mitään varhaiskasvatuksen ammattilaisia vaan oli lastentarhatätejä. Nämä keskittyivät hoitamaan lapsia jotta lasten vanhemmat pääsivät töihin, eikä kasvatuksesta kuten tunnetaidoista juuri piitattu. Sen ajan lastentarhanopettajan palkka oli noin 2200 euroa, kun taas varhaiskasvatuksen opettaja ansaitsee nykypäivänä helposti 2800 euroa. Nykyisin yhä laajemmin mielletään, että jokainen lapsi tarvitsee kotikasvatuksen ohella laadukkaan varhaiskasvatuksen, ja tätä varhaiskasvatusta hänelle tarjoavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Uskomaton asennetason muutos siis, joka on lisännyt valtavasti alan arvostusta.

Niin, juuri tuolla sepustuksella yhä vielä mökelletään.

Helsingissä viidettä vuotta peräkkäin, siis vakalain uudistuksen voimaantulon jälkeen jatkuvasti yli tuhannen pätevän vaka-opettajan pula, hoitajista lähes yhtä paha pula. Ei johdu koulutuspaikkojen puutteesta vaan johtuu siitä, että pätevät opettajat lähtevät pois tai eivät edes mene niihin päiväkoteihin.

Jos nuo "kaikki paremmin nyt" - valehtelijat olisivat oikeassa eivätkä valehtilisi, olisi päiväkodeissa kaikki hyvin ja ihmiset hakisivat sinne töihin ja pysyisivät siellä töissä. Nyt ei näin ole. Helsinki ei edes kehtaa hakea 1000 puuttuvaa opettajaa työpaikkailmoituksilla vaan haussa on jatkuvasti vain 100-200 vakanssia, siis alle 20% oikeasta tarpeesta. Paikat täytetään epäpätevillä sijaisilla, jos niitäkään saadaan.

Kuka hölmö voi väittää, että 600 euron palkankasvu pääkaupunkiseudulla viimeisen 13 vuoden mitassa on jotenkin hieno juttu?

Vielä idioottimaisempaa on julkisesti lausua ääneen kantansa, että 2800 e/kk kuukausipalkka kokeakoulututkinnon vaativasta, järjettömien ja lakia päivittäin rikkovien työolojen työstä olisi jotenkin "hyvä" tai millään tavalla "riittävä". Kaupan kassakin saa enemmän palkkaa eikä siinä vastaa muusta kuin valmiiden tuotteiden myynnistä vieressä odottavalle asiakkaalle, hei ja näkemiin. Jos siellä kaupassa joku syö kiviä lattialta tai pullaa vitriinistä ei tilanteeseen puutu kukaan tai sitten erikseen palkattu vartija (palkka 3000 e/kk) hoitaa tyypin ulos tai poliisille.

Tiedän, koska olen nyt jättänyt +20 vuoden uran päiväkodeissa ja mennyt näihin muihin tehtäviin. Olisinpa lähtenyt jo 2018.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin pointti ei ole ne kivenmurut ja niiden grammamäärä, vaan se, että Suomen varhaiskasvatus on häpeällisessä tilassa, eikä korjauksiin ole ryhdytty, ei edes suunniteltu niiden aloittamista eikä talousarvioon ole missään ohjattu yhtään lisää rahaa henkilöstön palkkojen korjaamiseksi normaalille tasolle ja lasten ryhmäkokojen ja kasvattaja-lapsi suhdelukujen toteutumiseksi lakisääteisellä tasolla jokaisen lapsen jokaisen hetken osalta.

Mikä olisi normaali taso palkoille? Ulkomailla missä ei ole varhaiskasvatusta vaan on tarhat, ovat henkilöstön palkat pääsääntöissesti hyvin matalat. Suomessa missä on varhaiskasvatus, ovat palkat noin yhteiskunnan mediaanipalkkaa vastaavia.

Periaatteessa vertauskohtana voisi käyttää perusopetuksen palkkoja, missä opettajilla on selvästi korkeammat palkat kuin vakaopeilla (vaikka toisaalta heillä on kaikilla maisterinkoulutus mikä epäilemättä näkyy palkassa) ja koulunkäynninohjaajilla taas on matalammat palkat kuin mitä vakahoitajilla.

Monessa maassa päivähoito onkin päivähoitoa, eikä sisällä yhtään mitään muita vaatimuksia kuin pitää lapset elossa ja huolehtia perushoidon toteutumisesta. Näillä Suomen palkoilla tällainen olisi myös täysin ok, itse olen lastenhoitaja ja palkkahan on vallan surkea, mutta jos minulta ei vaadittaisikaan mitään sen kummempaa, niin palkka kohtaisi työn vaativuuden kanssa oikein hyvin ja energiaa jäisi varmasti vielä työpäivän jälkeiselle elämällekkin.

Mutta kun päätetty tehdä työpaikastani joku varhaiskasvattamo, koulutuslaitos, niin palkkani on aivan liian surkea tällaiseen, että minun pitää valmentaa lapsia ja huolehtia että jokainen heistä oppii suurinpiirtein samassa syklissä kaikki yhteiskunnan asettamat tavoitteet. Työ on tällöin paljon vaativampaa kuin se, että vain vahtisin lapsia ja olisin läsnä.

Valmistuin 15 vuotta sitten latsenhoitajaksi ja tämä nykyinen työ mitä teen ei ole sitä mihin minä aikanaan valmistuin, tiesin jo opiskellessa ettei palkka ole järin suuri, mutta työ vaikutti kevyeltä ja mukavalta, nyt työ on aivan jotain muuta.

On päätetty kehittää instanssia näennäisesti fiksumpaan suuntaan, ilman että on lisätty minkäänlaisia resursseja, päinvastoin: on päätetty lopettaa erityisryhmät ja laittaa vaikeasti kätöshäiriöiset ja erilaisista neurologisista tiloista kärsivät ja myös pyörätuolissa olevat lapset peg-letkuineen normaaleihin päivähoitoryhmiin jolloin heillekkään ei tarvitse resurssoida enempää hoitajia.

Eli samanakaisesti on tasoa pyritty nostamaan, mutta myöskin sekoitettu pakkaa niin että pienryhmiä erityislapsille ei enää ole. Kaikki tämä kaatuu siellä ruohonjuuritasolla työskentelevien niskaan, koulutusvaatimusten lisäksi on tullut kuvioihin myös tämä pakkomielle positiivisuudesta, joka on hyvin usein viety aivan liian pitkälle, niin ettei se palvele enää yhtään alkuperäistä tarkoitustaan.