2-vuotias söi päiväkodissa 800 g kiviä ja soraa

Olen päiväkodissa töissä. Kahdessa sisarusryhmässä. Meillä on kaksivuotinen eskarikokeilu, eli eskarissa 5-6v ja sisarusryhmissä 1-4v. Lapsia peruspäivänä n. 17/ryhmä. Hoitajia/opeja useimmiten töissä kolme kerrallaan ja joka aamu jaetaan pienryhmiin. Kummassakin ryhmässä on useampi erityisen tuen lapsi, jolla tarkoitan syvästi kehitysvammaista lasta.

Esim. ryhmässä A on 4v,joka n. 1v tasolla. On vahva, iso, ei puhu, ei kommunikoi, tekee vaippoihin. Meillä ryhmässä A alle 2v lapsia 5, plus nämä erityiset. Koska olen uusi, en halua olla se joka keikuttaa venettä, mutta haluaisin kertoa tämän 4v vanhemmille havaintoni arjesta.

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Tämä lapsi tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan että voisimme turvata hänen olemisensa, samoin kun muiden lasten turvallisuuden, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa koska tämä yksi vie kaikki resurssit. Eikö lapsen olisi parempi olla paikassa missä oma hoitaja joka olisi esim terveydenhoitoalan ammattilainen, joka ymmärtäisi diagnoosin, ja osaisi tukea juuri tätä lasta parhain mahdollisin tavoin? On vaikea nähdä mitä hän tästä kokemuksesta saa, muuta kuin kuormitusta? Puhumattakaan haitasta joka tulee ryhmän muille lapsille.

Koko aiemmin mainittu pienryhmä on vaipoissa (isompi osa niistä normaaleistakin neljävuotiaista on vaipoissa kuin ilman, kotona ei vaivauduta opettamaan edes tätä) ja jos yhdellä tulee kakka, avataan työkaverin kanssa ovet huoneiden väliltä ja kun minä menen vessoille ja vaihdan vaipan, tämä työkaveri vahtii omaa pienryhmää, ja myös minun. Aika usein jollain on kakka, eli toinen tiskaa pyllyjä ja toinen vahtii n. Kymmentä lasta. Ehkä 70% ajasta. Sitten sama jatkuu, kun toinen laittaa ruuat; aamupalaa, välipalaa, lounasta, varten. Ennen päiväunia vaippakaruselli, samoin ennen ulkoiluja. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työntekijä jonka koko homma olisi tiskata pyllyjä, pienryhmien vaatima mitoitus toimisi. Ja keittiötyöntekijä joka laittaisi ruokapuolen. Ja sellainen työntekijä joka pesisi ne taputellut ulosteet pinnoilta ja leluista. Mutta ei ole.

Jos vanhemmat näkisivät mitä arki todella on, harva välittävä vanhempi altistaisi lapsensa tällaiselle. Kukaan ei toisi lapsiaan muiden väkivallan, uupuneiden hoitajien/opejen, jatkuvien tapaturmien ja läheltäpititilanteiden äärelle. Kukaan joka on itse kotona ei saisi tuoda lastaan päiväkotiin, ihan varjellakseen lasta. Meillä on monta joilla molemmat tai toinen vanhempi kotona ja päivittäinen hoitoaika on 8-17. Ki(usaamisen) Va(staistainen) päiväkoti on tämäkin, enkä mitenkään voi estää kaikkia hakkaamasta ja kiusaamasta toisiaan koko ajan, ja masennuin, kun näin miten kiusaajien äidit hakevat lapsensa ja odotan työkaverin kertovan että hei, tänään Petteri potkaisi kahdesti toista lasta päähän seistessään liukumäen ylätasossa ja tämä toinen lapsi putosi sieltä korkealta ja nyt teidän pitäisi kotona puhua, mutta sanotaankin että hei, ihan normi päivä, huomiseen! Tämmöistä on laadukas suomalainen vaka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme painottaneet sitä, että etenkin pihalla lapsemme tarvitsee tarkkaa valvontaa??? Niin MEIDÄN lapsi tarvitsee. Sori, päiväkodissa, koulussa, jne pitää pystyä olemaan kuten tuhannet muut.

Joo, mutta siellä päiväkodissa ja koulussa nyt silti pitää henkilökunnan katsoa ettei ne lapset vedä pihalta kaikkea suuhunsa.

Ja mitenköhän ajattelit tämän toteuttaa? Jokaisen lapsen perässä kulkee oma hoitaja vai asfaltoidaanko koko piha?

Asfaltti ei ole hyvä vaihtoehto, koska päiväkoti-ikäisen kulttuuriin kuuluu kaikenlainen kuoputtelu ja kaivelu, mutta pihalle voisi heitellä ja piilotella esim. omenan paloja ja kauran jyviä, niin lapsen aika kuluu kivasti niitä etsiskellessä ja napostellessa, eikä karkaileminennkäy heti mielessä. Alue kannattaa mieluummin myös verkottaa ennemminkin kuin aidata. Näillä toimenpiteillä pärjätään mainiosti nykyisin resurssein ja vartiointitehtävistä jää aikaa jopa lapsen koulimiseen.

Sinulla menee nyt kanat ja lapset sekaisin.

Ai jaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Vielä päivähoitolain aikaan näitä tapauksia varten oli sellaisia pyörillä varustettuja "vammais"tuoleja (ns. pandatuoleja) missä oli valjaat. Ne laitettiin siis siihen tuoliin istumaan siksi aikaa, kun kukaan ei ehtinyt olla vieressä. Sillä tavalla muut olivat turvassa ja kyseinen lapsi oli myös turvassa itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.
Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

Mun lapsen turvallisuus taisi olla kotihoidossa pienenä vaarallisempaa, mitä se olisi ollut päivähoidossa.

Itse sairastuin muutamia viikkoja synnytyksen jälkeen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Psykiatrisen tiiviin hoidon piiriin päädyin, kun vauva oli 3 kk.

Minun mielipiteitäni ei kuultu lääkitysten suhteen, ei kirjattu, psyk. sh ei edes maininnut niistä hoitavalle psykiatrille.  Kun mainitsin lääkkeen lihottavasta haittavaikutuksesta, todettiin, että liikun vain nyt vähemmän kuin ennen vauvan syntymää, vaikka itse asiassa liikuin enemmän kun kävin vaunulenkeillä, kun aiemmin en ollut liikkunut juuri lainkaan. Ensimmäisen kuukauden aikana paino nousi 10 kg, vaikka en jälkikäteen ajatellen syönyt mielestäni sen enempää kuin aiemminkaan, päinvastoin en edes jaksanut laittaa ruokaa tai syödä. Kun kerroin lääkkeen sivuvaikutuksista, kuten näistä hallusinaatioista raaoista painajaisista, niihin ei kommentoitu sanallakaan, eikä siihenkään, että ko. lääke ei mitenkään masennukseeni auttanut. 

Kun lapsi oli yksivuotias, olin edelleenkin hyvin vaikeasti masentunut. Näin hereillä ollessani lasta katsoessani näkyjä, että olin lyömässä häntä teräaseella, muutenkin oli kovasti kuulo- ja näköharhoja yötä myöden, olin väsynyt kaiken aikaa, mutta en saanut nukutuksi vaikka vauva itse nukkui yönsä heräämättä 2 kk ikäisestä alkaen. Voin kuitenkin sanoa, että perushoidin hänet hyvin ja juttelin hänelle, "että hän kehittyisi". Nämä kaikki asiat oli tiedossa hoitavalla taholla.

Hain päivähoitopaikkaa 1-vuotiaalle lapselle terveydentilaani vedoten, siitä syystähän lapselle myönnetään ilmainen päivähoito. No, siinähän piti sitten kuitenkin odottaa se 4 kk, "koska sen ajan muutkin joutuvat odottamaan päivähoitopaikkaa". Tämä oli kestämätöntä. Yritin itsemurhaa kahdesti lääkkeillä sinä 4 kk aikana, mutta en onnistunut, ja mieskään ei ymmärtänyt soittaa ambulanssia, vaikkei saanut minua tajuttomana hereille, kun maallikkona ajatteli, että nukun vain sikeästi. Kerroin hoitavalle taholle näistä itsemurhayrityksistä, niihin reagoitiin vain hymähtämällä psyk. sh:n toimesta. En yrittänyt itsemurhaa lapsen kanssa kahdestaan ollessani vaan vain silloin, kun isäkin oli kotona. Ajattelin, että en voi jättää lasta ilman valvontaa, ja siksi en yrittänyt tappaa itseäni ollessani lapsen kanssa kahdestaan. Vihdoin 4 kk kuluttua hakemuksesta hän pääsi perhepäivähoitajalle.

Siinä, kun lapsi oli reilut 2 vuotta, jouduin lopulta mielenterveyssyistä sairaalahoitoon, ja silloin viimein vaihtui hoitava lääkäri eli psykiatri, joka _oitis_ vaihtoi masennuslääkkeeni, kun sanoin, että tämä lääke ei mitenkään ole tehonnut masennukseeni ja siitä on haittavaikutuksia, painokin oli noussut siinä vaiheessa jo 35 kg. Sen uuden lääkkeen myötä toipuminen alkoi kahdessa viikossa!

Niin, että mietipä sinä työhösi leipääntynyt, täysin väärällä alalla oleva, kiertävä sijainen, jonka mukaan työntekijöitä syödään elävältä, ETTÄ JOSKUS NE 1-VUOTIAATKIN OVAT PÄIVÄHOIDON TARPEESSA. 

Päiväkotien koulutettu ja pätevä kasvatusvastuullinen henkilöstö, etenkin sosionomit, mutta myös terveysalan koulutetut lähihoitajat, tunnistavat ja ymmärtävät nämä, nykyisin kasvussa olevat perheiden tarpeet.

Ongelma on se, että sosionomitaustaisten opettajien pätevyys varhaiskasvatuksen opettajan vakansseihin otettiin heiltä lakimuutoksella 2018 pois. Kyseessä on poliittinen päätös ja työmarkkinajärjestöjen välinen vuosikymmeniä jatkunut riita (sotealat vs. opetusala) palkka- ym. työsuhde-eduista. Sosionomit lähtivät pois jo nyt, koska näkevät arvostuksen laskun korkeakoulutustaan ja osaamistaan halveksivana. Sosionomi voi yhä työskennellä päiväkodissa, mutta ilman määriteltyä työnkuvaa ja palkka yli 300 euroa/kk pienempi, kuin aiemmin opettajana toimiessaan.

Yliopistosta valmistuvilla varhaiskasvatuksen kandeilla, joille opettajan paikat nyt on rajattu yksinoikeudella, ei ole sosiaalipoliittista, terveystiteen, mielenterveystyön, sosiologian ja perhetyön osaamista tai opintoja. Heidän koulutus perustuu alle kouluikäisten lasten opettamiseen.

Miten voit opettaa ketään, jos et tajua, mikä on ihminen ja miten ihmisen elinolosuhteet vaikuttavat häneen?

Sosionomien muodollinen kelpoisuus opettajan tehtäviin tulisi palauttaa välittömästi. Heidän osaamisestaan on huutava pula nyky-Suomen varhaiskasvatuksessa. Ennen heitä oli opettajakunnasta 2/3. Silloin asiat toimivat. Samoin lastenhoitajia oli tuolloin yksi tai kaksi jokaisessa lapsiryhmässä, keskittyen omaan perustehtäväänsä eikä tehden epäpätevinä ja osaamattomina opettajien sijaisuuksia. Nyt heidän määräänsä vähennetään tietoisesti 60% tuolla typeryyden huipulla, vuoden 2018 varhaiskasvatuslailla.

Täysi floppi koko varhaiskasvatusuudistus.

Päiväkotiin pitäisi saada lisää hoitajia sinne missä heistä on pulaa. Todennäköisesti pula johtuu huonoista työoloista eikä siitä että saa 300 euroa vähemmän palkkaa. Päiväkodin hoitajalle olennaista on luonne ja kyky hoitaa lapsia, koulutuskin on avuksi. Lastentarhanopettajissa on todella hyviä, mutta tietysti myös alalle sopimattomia kuten joka alalla. Jotain lasten toimintaa siellä kuitenkin oppii järjestämään, koska tällaista osaa jokseenkin jokainen tietämäni lastentarhanopettaja organisoida.

En lähtisi markkinoimaan sosionomeja päiväkotiin sillä iskulauseella, että ovat pätevämpiä kuin muun koulutuksen saaneet. Varmasti moni sosionomi on hyvä tyyppi. En tiedä mitä siellä sosionomikoulussa opetetaan, mutta ne lastenhoidon sosionomit joita olen tavannut eivät ole osanneet oikein mitään. En väitä, että oli kattava otos.

Työoloja päuväkodeissa pitäisi parantaa ja ryhmäkokoa pienentää.

Lisään vielä, että lastenhoidon lähihoitaja on minulle sanonut mm. että puolivuotias vauva syö pääasiassa kiinteitä ruokia ja että jos vauva saa sekä rintaa että pullomaitoa, niin se syö tuplasti ja lihoo liikaa. Tänä lähäri ei ottanut kontaktia lapsiin, mutta sitä enemmän puhelimeensa. Tällaisia en toivo päiväkoteihin. Koulutus ei ole ratkaiseva vaan luonne ja kokemus. Mutta kyllä tuossa jo jotain on mennyt koulutuksessakin pieleen. Voihan olla, ettei vauvoihin niin keskitytä, mutta sitten ei tämmöisen pitäisi niitä hoitaakaan, se on kuitenkin tarkkaa puuhaa. Jos osaa jo ennestään lapsia hoitaa, löytyy maslaisjärkeäkin, niin jokin koulutushan siihen on hyvä lisä. Omaa tiedonhankintataitoakin soisi olevan. En tiedä, riittääkö koulu, jos ei tiedä asiasta ennestään mitään eikä ota selvää. Kova itseluottamus omasta ammatista yhdistettynä tietämättömyyteen ja kokemattomuuteen ovat huono sekoitus.

Vierailija kirjoitti:

Olen päiväkodissa töissä. Kahdessa sisarusryhmässä. Meillä on kaksivuotinen eskarikokeilu, eli eskarissa 5-6v ja sisarusryhmissä 1-4v. Lapsia peruspäivänä n. 17/ryhmä. Hoitajia/opeja useimmiten töissä kolme kerrallaan ja joka aamu jaetaan pienryhmiin. Kummassakin ryhmässä on useampi erityisen tuen lapsi, jolla tarkoitan syvästi kehitysvammaista lasta.

Esim. ryhmässä A on 4v,joka n. 1v tasolla. On vahva, iso, ei puhu, ei kommunikoi, tekee vaippoihin. Meillä ryhmässä A alle 2v lapsia 5, plus nämä erityiset. Koska olen uusi, en halua olla se joka keikuttaa venettä, mutta haluaisin kertoa tämän 4v vanhemmille havaintoni arjesta.

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Tämä lapsi tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan että voisimme turvata hänen olemisensa, samoin kun muiden lasten turvallisuuden, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa koska tämä yksi vie kaikki resurssit. Eikö lapsen olisi parempi olla paikassa missä oma hoitaja joka olisi esim terveydenhoitoalan ammattilainen, joka ymmärtäisi diagnoosin, ja osaisi tukea juuri tätä lasta parhain mahdollisin tavoin? On vaikea nähdä mitä hän tästä kokemuksesta saa, muuta kuin kuormitusta? Puhumattakaan haitasta joka tulee ryhmän muille lapsille.

Koko aiemmin mainittu pienryhmä on vaipoissa (isompi osa niistä normaaleistakin neljävuotiaista on vaipoissa kuin ilman, kotona ei vaivauduta opettamaan edes tätä) ja jos yhdellä tulee kakka, avataan työkaverin kanssa ovet huoneiden väliltä ja kun minä menen vessoille ja vaihdan vaipan, tämä työkaveri vahtii omaa pienryhmää, ja myös minun. Aika usein jollain on kakka, eli toinen tiskaa pyllyjä ja toinen vahtii n. Kymmentä lasta. Ehkä 70% ajasta. Sitten sama jatkuu, kun toinen laittaa ruuat; aamupalaa, välipalaa, lounasta, varten. Ennen päiväunia vaippakaruselli, samoin ennen ulkoiluja. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työntekijä jonka koko homma olisi tiskata pyllyjä, pienryhmien vaatima mitoitus toimisi. Ja keittiötyöntekijä joka laittaisi ruokapuolen. Ja sellainen työntekijä joka pesisi ne taputellut ulosteet pinnoilta ja leluista. Mutta ei ole.

Jos vanhemmat näkisivät mitä arki todella on, harva välittävä vanhempi altistaisi lapsensa tällaiselle. Kukaan ei toisi lapsiaan muiden väkivallan, uupuneiden hoitajien/opejen, jatkuvien tapaturmien ja läheltäpititilanteiden äärelle. Kukaan joka on itse kotona ei saisi tuoda lastaan päiväkotiin, ihan varjellakseen lasta. Meillä on monta joilla molemmat tai toinen vanhempi kotona ja päivittäinen hoitoaika on 8-17. Ki(usaamisen) Va(staistainen) päiväkoti on tämäkin, enkä mitenkään voi estää kaikkia hakkaamasta ja kiusaamasta toisiaan koko ajan, ja masennuin, kun näin miten kiusaajien äidit hakevat lapsensa ja odotan työkaverin kertovan että hei, tänään Petteri potkaisi kahdesti toista lasta päähän seistessään liukumäen ylätasossa ja tämä toinen lapsi putosi sieltä korkealta ja nyt teidän pitäisi kotona puhua, mutta sanotaankin että hei, ihan normi päivä, huomiseen! Tämmöistä on laadukas suomalainen vaka.

Kauheaa. Mahdotonta selviytyä. Kyllä mun lapsen kunnallisessacpäiväkodissa on erikseen keittiötyöntekijät sekä siivoamassa laitoshuoltajat. Siellä on hyvin siistiä.

Lapsi on isojen ryhmässä, jossa arki ei ole kaaosta, mutta lapset joutuvat kyllä paljon hoitamaan omia asioitaan. Esim. pyyhkimään itse kakat ja vaihtamaan märät vaatteet. Pienenä hän oli perhepäivähoitajalla. Käytti pitkään vaippoja varmuuden vuoksi, vaikka kävi vessassa, mutta sinne piti päästä nopeasti. Oletko tyytyväinen, jos lapsi pissaa ainoat talvihaalarinsa siitä ilosta, että näyttämisen vuoksi on ilman vaippaa? Perhepäivähoidossa vielä tehtiin pitkiä puistoretkiä, missä ei olisi helppo pissata haalarissa jossain pakkasessa ja lumisateessa, saati kakata. Tai jotkut eivät herää päiväunilta hätään, joten sitten on sänky märkä. Siitä olen samaa mieltä, että nelivuotiaan pitää jo käydä vessassa ja pitää kotona opettaa. Siinä ei vaippa haittaa yhtään. Parivuotias sitäpaitsi osaa jo itse vaihtaa pissavaipan.

Vierailija kirjoitti:

Olen päiväkodissa töissä. Kahdessa sisarusryhmässä. Meillä on kaksivuotinen eskarikokeilu, eli eskarissa 5-6v ja sisarusryhmissä 1-4v. Lapsia peruspäivänä n. 17/ryhmä. Hoitajia/opeja useimmiten töissä kolme kerrallaan ja joka aamu jaetaan pienryhmiin. Kummassakin ryhmässä on useampi erityisen tuen lapsi, jolla tarkoitan syvästi kehitysvammaista lasta.

Esim. ryhmässä A on 4v,joka n. 1v tasolla. On vahva, iso, ei puhu, ei kommunikoi, tekee vaippoihin. Meillä ryhmässä A alle 2v lapsia 5, plus nämä erityiset. Koska olen uusi, en halua olla se joka keikuttaa venettä, mutta haluaisin kertoa tämän 4v vanhemmille havaintoni arjesta.

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Tämä lapsi tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan että voisimme turvata hänen olemisensa, samoin kun muiden lasten turvallisuuden, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa koska tämä yksi vie kaikki resurssit. Eikö lapsen olisi parempi olla paikassa missä oma hoitaja joka olisi esim terveydenhoitoalan ammattilainen, joka ymmärtäisi diagnoosin, ja osaisi tukea juuri tätä lasta parhain mahdollisin tavoin? On vaikea nähdä mitä hän tästä kokemuksesta saa, muuta kuin kuormitusta? Puhumattakaan haitasta joka tulee ryhmän muille lapsille.

Koko aiemmin mainittu pienryhmä on vaipoissa (isompi osa niistä normaaleistakin neljävuotiaista on vaipoissa kuin ilman, kotona ei vaivauduta opettamaan edes tätä) ja jos yhdellä tulee kakka, avataan työkaverin kanssa ovet huoneiden väliltä ja kun minä menen vessoille ja vaihdan vaipan, tämä työkaveri vahtii omaa pienryhmää, ja myös minun. Aika usein jollain on kakka, eli toinen tiskaa pyllyjä ja toinen vahtii n. Kymmentä lasta. Ehkä 70% ajasta. Sitten sama jatkuu, kun toinen laittaa ruuat; aamupalaa, välipalaa, lounasta, varten. Ennen päiväunia vaippakaruselli, samoin ennen ulkoiluja. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työntekijä jonka koko homma olisi tiskata pyllyjä, pienryhmien vaatima mitoitus toimisi. Ja keittiötyöntekijä joka laittaisi ruokapuolen. Ja sellainen työntekijä joka pesisi ne taputellut ulosteet pinnoilta ja leluista. Mutta ei ole.

Jos vanhemmat näkisivät mitä arki todella on, harva välittävä vanhempi altistaisi lapsensa tällaiselle. Kukaan ei toisi lapsiaan muiden väkivallan, uupuneiden hoitajien/opejen, jatkuvien tapaturmien ja läheltäpititilanteiden äärelle. Kukaan joka on itse kotona ei saisi tuoda lastaan päiväkotiin, ihan varjellakseen lasta. Meillä on monta joilla molemmat tai toinen vanhempi kotona ja päivittäinen hoitoaika on 8-17. Ki(usaamisen) Va(staistainen) päiväkoti on tämäkin, enkä mitenkään voi estää kaikkia hakkaamasta ja kiusaamasta toisiaan koko ajan, ja masennuin, kun näin miten kiusaajien äidit hakevat lapsensa ja odotan työkaverin kertovan että hei, tänään Petteri potkaisi kahdesti toista lasta päähän seistessään liukumäen ylätasossa ja tämä toinen lapsi putosi sieltä korkealta ja nyt teidän pitäisi kotona puhua, mutta sanotaankin että hei, ihan normi päivä, huomiseen! Tämmöistä on laadukas suomalainen vaka.

Tuohan on ihan umpilaiton tilanne, kun lapsen tuki ei toteudu! Teillä on velvollisuus tehdä tuosta ilmoituksia esihenkilölle niin kauan, että tilanteeseen tulee muutos. Vasun uudistuksen myötä lapsella on oikeus riittävään tukeen heti, kun tuen tarve ilmenee ja meillä ei olisi edes myönnetty noin tuen tarpeiselle lapselle paikkaa ilman avustajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päiväkodissa töissä. Kahdessa sisarusryhmässä. Meillä on kaksivuotinen eskarikokeilu, eli eskarissa 5-6v ja sisarusryhmissä 1-4v. Lapsia peruspäivänä n. 17/ryhmä. Hoitajia/opeja useimmiten töissä kolme kerrallaan ja joka aamu jaetaan pienryhmiin. Kummassakin ryhmässä on useampi erityisen tuen lapsi, jolla tarkoitan syvästi kehitysvammaista lasta.

Esim. ryhmässä A on 4v,joka n. 1v tasolla. On vahva, iso, ei puhu, ei kommunikoi, tekee vaippoihin. Meillä ryhmässä A alle 2v lapsia 5, plus nämä erityiset. Koska olen uusi, en halua olla se joka keikuttaa venettä, mutta haluaisin kertoa tämän 4v vanhemmille havaintoni arjesta.

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Tämä lapsi tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan että voisimme turvata hänen olemisensa, samoin kun muiden lasten turvallisuuden, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa koska tämä yksi vie kaikki resurssit. Eikö lapsen olisi parempi olla paikassa missä oma hoitaja joka olisi esim terveydenhoitoalan ammattilainen, joka ymmärtäisi diagnoosin, ja osaisi tukea juuri tätä lasta parhain mahdollisin tavoin? On vaikea nähdä mitä hän tästä kokemuksesta saa, muuta kuin kuormitusta? Puhumattakaan haitasta joka tulee ryhmän muille lapsille.

Koko aiemmin mainittu pienryhmä on vaipoissa (isompi osa niistä normaaleistakin neljävuotiaista on vaipoissa kuin ilman, kotona ei vaivauduta opettamaan edes tätä) ja jos yhdellä tulee kakka, avataan työkaverin kanssa ovet huoneiden väliltä ja kun minä menen vessoille ja vaihdan vaipan, tämä työkaveri vahtii omaa pienryhmää, ja myös minun. Aika usein jollain on kakka, eli toinen tiskaa pyllyjä ja toinen vahtii n. Kymmentä lasta. Ehkä 70% ajasta. Sitten sama jatkuu, kun toinen laittaa ruuat; aamupalaa, välipalaa, lounasta, varten. Ennen päiväunia vaippakaruselli, samoin ennen ulkoiluja. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työntekijä jonka koko homma olisi tiskata pyllyjä, pienryhmien vaatima mitoitus toimisi. Ja keittiötyöntekijä joka laittaisi ruokapuolen. Ja sellainen työntekijä joka pesisi ne taputellut ulosteet pinnoilta ja leluista. Mutta ei ole.

Jos vanhemmat näkisivät mitä arki todella on, harva välittävä vanhempi altistaisi lapsensa tällaiselle. Kukaan ei toisi lapsiaan muiden väkivallan, uupuneiden hoitajien/opejen, jatkuvien tapaturmien ja läheltäpititilanteiden äärelle. Kukaan joka on itse kotona ei saisi tuoda lastaan päiväkotiin, ihan varjellakseen lasta. Meillä on monta joilla molemmat tai toinen vanhempi kotona ja päivittäinen hoitoaika on 8-17. Ki(usaamisen) Va(staistainen) päiväkoti on tämäkin, enkä mitenkään voi estää kaikkia hakkaamasta ja kiusaamasta toisiaan koko ajan, ja masennuin, kun näin miten kiusaajien äidit hakevat lapsensa ja odotan työkaverin kertovan että hei, tänään Petteri potkaisi kahdesti toista lasta päähän seistessään liukumäen ylätasossa ja tämä toinen lapsi putosi sieltä korkealta ja nyt teidän pitäisi kotona puhua, mutta sanotaankin että hei, ihan normi päivä, huomiseen! Tämmöistä on laadukas suomalainen vaka.

Tuohan on ihan umpilaiton tilanne, kun lapsen tuki ei toteudu! Teillä on velvollisuus tehdä tuosta ilmoituksia esihenkilölle niin kauan, että tilanteeseen tulee muutos. Vasun uudistuksen myötä lapsella on oikeus riittävään tukeen heti, kun tuen tarve ilmenee ja meillä ei olisi edes myönnetty noin tuen tarpeiselle lapselle paikkaa ilman avustajaa.

Kuulostaa joltain OY:ltä, kun pitää laittaa ruokaa ja siivota samalla kun hoitaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päiväkodissa töissä. Kahdessa sisarusryhmässä. Meillä on kaksivuotinen eskarikokeilu, eli eskarissa 5-6v ja sisarusryhmissä 1-4v. Lapsia peruspäivänä n. 17/ryhmä. Hoitajia/opeja useimmiten töissä kolme kerrallaan ja joka aamu jaetaan pienryhmiin. Kummassakin ryhmässä on useampi erityisen tuen lapsi, jolla tarkoitan syvästi kehitysvammaista lasta.

Esim. ryhmässä A on 4v,joka n. 1v tasolla. On vahva, iso, ei puhu, ei kommunikoi, tekee vaippoihin. Meillä ryhmässä A alle 2v lapsia 5, plus nämä erityiset. Koska olen uusi, en halua olla se joka keikuttaa venettä, mutta haluaisin kertoa tämän 4v vanhemmille havaintoni arjesta.

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Tämä lapsi tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan että voisimme turvata hänen olemisensa, samoin kun muiden lasten turvallisuuden, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa koska tämä yksi vie kaikki resurssit. Eikö lapsen olisi parempi olla paikassa missä oma hoitaja joka olisi esim terveydenhoitoalan ammattilainen, joka ymmärtäisi diagnoosin, ja osaisi tukea juuri tätä lasta parhain mahdollisin tavoin? On vaikea nähdä mitä hän tästä kokemuksesta saa, muuta kuin kuormitusta? Puhumattakaan haitasta joka tulee ryhmän muille lapsille.

Koko aiemmin mainittu pienryhmä on vaipoissa (isompi osa niistä normaaleistakin neljävuotiaista on vaipoissa kuin ilman, kotona ei vaivauduta opettamaan edes tätä) ja jos yhdellä tulee kakka, avataan työkaverin kanssa ovet huoneiden väliltä ja kun minä menen vessoille ja vaihdan vaipan, tämä työkaveri vahtii omaa pienryhmää, ja myös minun. Aika usein jollain on kakka, eli toinen tiskaa pyllyjä ja toinen vahtii n. Kymmentä lasta. Ehkä 70% ajasta. Sitten sama jatkuu, kun toinen laittaa ruuat; aamupalaa, välipalaa, lounasta, varten. Ennen päiväunia vaippakaruselli, samoin ennen ulkoiluja. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työntekijä jonka koko homma olisi tiskata pyllyjä, pienryhmien vaatima mitoitus toimisi. Ja keittiötyöntekijä joka laittaisi ruokapuolen. Ja sellainen työntekijä joka pesisi ne taputellut ulosteet pinnoilta ja leluista. Mutta ei ole.

Jos vanhemmat näkisivät mitä arki todella on, harva välittävä vanhempi altistaisi lapsensa tällaiselle. Kukaan ei toisi lapsiaan muiden väkivallan, uupuneiden hoitajien/opejen, jatkuvien tapaturmien ja läheltäpititilanteiden äärelle. Kukaan joka on itse kotona ei saisi tuoda lastaan päiväkotiin, ihan varjellakseen lasta. Meillä on monta joilla molemmat tai toinen vanhempi kotona ja päivittäinen hoitoaika on 8-17. Ki(usaamisen) Va(staistainen) päiväkoti on tämäkin, enkä mitenkään voi estää kaikkia hakkaamasta ja kiusaamasta toisiaan koko ajan, ja masennuin, kun näin miten kiusaajien äidit hakevat lapsensa ja odotan työkaverin kertovan että hei, tänään Petteri potkaisi kahdesti toista lasta päähän seistessään liukumäen ylätasossa ja tämä toinen lapsi putosi sieltä korkealta ja nyt teidän pitäisi kotona puhua, mutta sanotaankin että hei, ihan normi päivä, huomiseen! Tämmöistä on laadukas suomalainen vaka.

Tuohan on ihan umpilaiton tilanne, kun lapsen tuki ei toteudu! Teillä on velvollisuus tehdä tuosta ilmoituksia esihenkilölle niin kauan, että tilanteeseen tulee muutos. Vasun uudistuksen myötä lapsella on oikeus riittävään tukeen heti, kun tuen tarve ilmenee ja meillä ei olisi edes myönnetty noin tuen tarpeiselle lapselle paikkaa ilman avustajaa.

Kuulostaa joltain OY:ltä, kun pitää laittaa ruokaa ja siivota samalla kun hoitaa lapsia.

Kunnallinen on. Ruuat kärryllä lämpölaatikoissa hakee se työntekijä joka ehtii, koulun keittiöstä mutta niiden tarjolle laittamiseen menee oma aikansa. Meillä on siivoojat, mutta ruokailun jälkeen me siivoamme pöydät että he pääsevät tekemään oman osansa, eikä siellä mitään päivystävää siivoojaa ole desinfioimassa pyllyleluja tai kakassa olevia leluja ja pintoja.

Myös päiväunilla pissatut petivaatteet hoitavat hoitajat, samoin kun ryhmien astioiden lataamisen ja tyhjennyksen tiskariin jne. Vai miltähän näyttäisi tiistai aamuna kun me maanantaina todettaisiin että emme tee keittiö tai siivoushommia?

Kuulostanee karulta, mutta uskoisin että erityislapset ei juuri tällaisessa ympäristössä menesty, enkä ymmärrä miten tämä tilanne on päässyt tällaiseksi. Eniten ahdistaa työkavereiden asenne, se mikä on mulle järkyttävää on heille normi.

Vierailija kirjoitti:

Myös päiväunilla pissatut petivaatteet hoitavat hoitajat, samoin kun ryhmien astioiden lataamisen ja tyhjennyksen tiskariin jne. Vai miltähän näyttäisi tiistai aamuna kun me maanantaina todettaisiin että emme tee keittiö tai siivoushommia?

Kuulostanee karulta, mutta uskoisin että erityislapset ei juuri tällaisessa ympäristössä menesty, enkä ymmärrä miten tämä tilanne on päässyt tällaiseksi. Eniten ahdistaa työkavereiden asenne, se mikä on mulle järkyttävää on heille normi.

No ei normaalitkaan lapset. Minun lapseni päiväkodissa eivät hoitajat tiskaa, ruokakärryn kyllä hakevat päiväkodin keittiöstä. Tämä siis isojen ryhmässä, jossa ei kukaan ole vaipoissa tai erityislapsi. Eiköhän teitä työntekijöitä sekä perheitä nyt huijata aika rankasti, jos päiväkotiin ei palkata lainkaan työntekijöitä tiskaamaan tai pyykkäämään vaan kaikki pitäisi hoitaa lastenhoidon lomassa? Ja kehitysvammaisella ei avustajaa? Ei kai voi olla laillista.

Noita hiekan rouskuttajia on välillä. Sama kuin lumensyöjät, eivät kuuntele. Rousk, rousk! Tuollainen lapsi vaatisi yhden aikuisen vierelleen koko ajaksi, entä miten ne muut lapset sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomeen syntyy koko ajan vaan sairaampia lapsia? Tuokin tapaus on joku erityispiirteinen. Ei esim päivähoitojärjestelmää voi luoda jokaisen yksilölliseen tarpeeseen.

K-piikit. Kyllä niistä yritettiin teitä varoitella.

En ole kuullut, että keneenkään olisi pistelty piikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Myös päiväunilla pissatut petivaatteet hoitavat hoitajat, samoin kun ryhmien astioiden lataamisen ja tyhjennyksen tiskariin jne. Vai miltähän näyttäisi tiistai aamuna kun me maanantaina todettaisiin että emme tee keittiö tai siivoushommia?

Kuulostanee karulta, mutta uskoisin että erityislapset ei juuri tällaisessa ympäristössä menesty, enkä ymmärrä miten tämä tilanne on päässyt tällaiseksi. Eniten ahdistaa työkavereiden asenne, se mikä on mulle järkyttävää on heille normi.

Ei ainakaan julkisella hoida. On ihan oma siivoojakin. Mutta yksityisissä hoitokodeissa tietysti omistaja päättää.

Taitaa olla lapsella päässä vikaa, jos syö tuollaista.

Eihän tuon ikäinen enää syö hiekkaa, ellei ole joku kehityshäiriö kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen päiväkodissa töissä. Kahdessa sisarusryhmässä. Meillä on kaksivuotinen eskarikokeilu, eli eskarissa 5-6v ja sisarusryhmissä 1-4v. Lapsia peruspäivänä n. 17/ryhmä. Hoitajia/opeja useimmiten töissä kolme kerrallaan ja joka aamu jaetaan pienryhmiin. Kummassakin ryhmässä on useampi erityisen tuen lapsi, jolla tarkoitan syvästi kehitysvammaista lasta.

Esim. ryhmässä A on 4v,joka n. 1v tasolla. On vahva, iso, ei puhu, ei kommunikoi, tekee vaippoihin. Meillä ryhmässä A alle 2v lapsia 5, plus nämä erityiset. Koska olen uusi, en halua olla se joka keikuttaa venettä, mutta haluaisin kertoa tämän 4v vanhemmille havaintoni arjesta.

Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? Jos mulla on pienryhmä jossa 1v, 2v ja 2x 3v ja tämä erityinen, joko erityinen on heitteillä tai ne kaikki muut. Kun katson mitä 1v tekee, kiipeää erityinen kirjahyllyyn, nukkekodin päälle, ikkunalaudoille, työntää leluja pyllyyn, syö pienet lelut, taikahiekat, muovailuvahat, työntää kätensä kakkavaippaan, kaivaa ja taputtelee leluihin ja pintoihin. Jos katson erityistä, ovat 1 ja 2 vuotiaat alttiina isompien tekemälle väkivallalle. Erityinen on alkanut osoittaa sosiaalista kiinnostusta niihin alle 2v lapsiin ja vaikka ei ole pahantahtoinen hän on ylivoimaisen vahva ja leikkikaverina arvaamaton, pelottava, ja turvaton. Miten nämä pienille jäävät väkivaltakokemukset kuitataan? Mikä ne hyvittää?

Tämä lapsi tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan että voisimme turvata hänen olemisensa, samoin kun muiden lasten turvallisuuden, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa koska tämä yksi vie kaikki resurssit. Eikö lapsen olisi parempi olla paikassa missä oma hoitaja joka olisi esim terveydenhoitoalan ammattilainen, joka ymmärtäisi diagnoosin, ja osaisi tukea juuri tätä lasta parhain mahdollisin tavoin? On vaikea nähdä mitä hän tästä kokemuksesta saa, muuta kuin kuormitusta? Puhumattakaan haitasta joka tulee ryhmän muille lapsille.

Koko aiemmin mainittu pienryhmä on vaipoissa (isompi osa niistä normaaleistakin neljävuotiaista on vaipoissa kuin ilman, kotona ei vaivauduta opettamaan edes tätä) ja jos yhdellä tulee kakka, avataan työkaverin kanssa ovet huoneiden väliltä ja kun minä menen vessoille ja vaihdan vaipan, tämä työkaveri vahtii omaa pienryhmää, ja myös minun. Aika usein jollain on kakka, eli toinen tiskaa pyllyjä ja toinen vahtii n. Kymmentä lasta. Ehkä 70% ajasta. Sitten sama jatkuu, kun toinen laittaa ruuat; aamupalaa, välipalaa, lounasta, varten. Ennen päiväunia vaippakaruselli, samoin ennen ulkoiluja. Jos meillä olisi yksi ylimääräinen työntekijä jonka koko homma olisi tiskata pyllyjä, pienryhmien vaatima mitoitus toimisi. Ja keittiötyöntekijä joka laittaisi ruokapuolen. Ja sellainen työntekijä joka pesisi ne taputellut ulosteet pinnoilta ja leluista. Mutta ei ole.

Jos vanhemmat näkisivät mitä arki todella on, harva välittävä vanhempi altistaisi lapsensa tällaiselle. Kukaan ei toisi lapsiaan muiden väkivallan, uupuneiden hoitajien/opejen, jatkuvien tapaturmien ja läheltäpititilanteiden äärelle. Kukaan joka on itse kotona ei saisi tuoda lastaan päiväkotiin, ihan varjellakseen lasta. Meillä on monta joilla molemmat tai toinen vanhempi kotona ja päivittäinen hoitoaika on 8-17. Ki(usaamisen) Va(staistainen) päiväkoti on tämäkin, enkä mitenkään voi estää kaikkia hakkaamasta ja kiusaamasta toisiaan koko ajan, ja masennuin, kun näin miten kiusaajien äidit hakevat lapsensa ja odotan työkaverin kertovan että hei, tänään Petteri potkaisi kahdesti toista lasta päähän seistessään liukumäen ylätasossa ja tämä toinen lapsi putosi sieltä korkealta ja nyt teidän pitäisi kotona puhua, mutta sanotaankin että hei, ihan normi päivä, huomiseen! Tämmöistä on laadukas suomalainen vaka.

Kirjoitat rumasti. Onko sinulla koulutusta alalle, kun kirjoitat "Kun lapsella ei ole edellytyksiä koskaan osallistua normaaliin ala-kouluarkeen, miksi hän on päiväkodissa? "

Jos sinulla on jokin koulutus, mitä on puhuttu erityisen tuen lapsista. Ei heitä oeräkammariin suljetaan. Eikä ole mitään paikkoja missä.tervwydenhuollon koulutuksen saanut katsoo lapsen perään.

Voi luoja tuota asennetta ja tietämättömyyttä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.

Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

On kyllä prioriteetit vinksallaan, jos hoitajat jäävät laittamaan sisätiloja kuntoon, vaikka ulkona tarvittaisiin. Ne lattialle jääneet lelut yms. eivät sieltä karkaa mihinkään yön aikana.

Varhaiskasvattajilla on myös paljon kirjallisia töitä ja palavereja jotka on hoidettava. Tämän päivän päiväkodit eivät enää ole mitään päivähoitopaikkoja vaan varhaiskasvatuspaikkoja.

Ei ole mitään varhaiskasvatusta ilman turvallisuutta! Ne paperityöt on prioriteeteissa alempana. Tai ainakin pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks meidän ryhmän poika, 3 v AINA yritti syödä hiekkaa, ja jopa pikkukiviä. Siis ihan koko ajan, joka ikinen sekunti. Olin uutena ryhmässä ja ihmettelin ja toki kielsin lasta, ja ihmettelin kun vanhemmat työntekijät ei juuri puuttuneet asiaan... :O

Useiten kyllä tilanne saatiin katkastua, mutta päiväkodissa on hyvin monta lasta ja voi olla tilanne kun joku syö salaa esim lunta tai vaikka hiekkaakin. Kerran tämä kyseinen poika oli tukkinut meidän vessanpöntön sillä hiekalla eli ilmeisesti kaikki tuli ulos.

Ei oo tämmöstä ennen ollu, että yrittää jatkuvasti salaa syödä hiekkaa ja tosiaan olin varmaan yks harvoista joka siihen tiukasti puuttui.

No ne muut työntekijät varmaan puuttui johonkin muuhun ja teki muuta sillä aikaa, kun sinä puutuit sen 3-vuptiaan kivensyöntiin.

Ei täällä näy viestejä niiltä muilta hoitajilta, että voi hitsi, meillä oli töissä se Pirkko, joka aina vaan nysväs sen yhden ja saman 3-vuotiaan kanssa, kun samalla oli verta vuotava Valle, oli kuudet vaipat vaihdettavana niiltä 1-vuotiailta, oli muita hakkaava Pate, oli se aina itkevä Kerttuli ja sitten oli se jatkuvasti karkaava ja aidan yli kiipeävä Abdi ja sitten ne Tiitu ja Piitu, jotka raportoi kaiken kotona niiden vanhempien kyselysulkeisissa ja vaativat jatkuvaa huomiota balettihypyilleen ja muille peleille, joita suunnittelivat aikuisten tehtäväksi, sitten oli Yasu, jolla ei ollut kavereita eikä kielitaitoa, ja seisoi vain paikallaan, jos et opastanut, oli Taavi, jolla oli hahmotushäiriö, epilepsia ja autisminkirjoa, vaelteli minne sattuu kenenkään huomaamatta, oli se vilkkaiden poikien ryhmä, joiden peleissä aina sattui riitoja, oli ne huostaanotetut kaksoset, joilla uusi sijaisperhe ja paljon turvattomuusreagointia, niin ja sitten ne muut lapset, joille niillekin oli suunniteltu varhaiskasvatusta, kuten tutkimista, taiteilua, monilukutaitoa, digitietoisuutta, motoristen taitojen järjestelmällistä kehittämistä....

Jos olet töissä päiväkodissa, niin kuulostat liian stressaantuneelta ja uupuneelta töihin tällä hetkellä.

Monessa työssä on kiinnitettävä huomiota moniin eri asioihin ja töitä riittää. Ihmisistä yritetään ottaa irti kaikki teho, mikä saadaan.

Mutta on tosi ikävää, jos pikkulapsista huolehtivat aikuiset ovat jaksamisensa äärirajoilla. Lapset kun huomaavat tai ainakin vaistoavat sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.

Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

On kyllä prioriteetit vinksallaan, jos hoitajat jäävät laittamaan sisätiloja kuntoon, vaikka ulkona tarvittaisiin. Ne lattialle jääneet lelut yms. eivät sieltä karkaa mihinkään yön aikana.

Varhaiskasvattajilla on myös paljon kirjallisia töitä ja palavereja jotka on hoidettava. Tämän päivän päiväkodit eivät enää ole mitään päivähoitopaikkoja vaan varhaiskasvatuspaikkoja.

Ei ole mitään varhaiskasvatusta ilman turvallisuutta! Ne paperityöt on prioriteeteissa alempana. Tai ainakin pitäisi olla.

Niin. Jos kärjistäisi vertauksella. Entä jos palomiesten pitäisi ensin laatia kirjallinen sammutussuunnitelma ja täyttää viisi eri lomaketta ennen kuin voivat lähteä sammuttamaan tulipaloa.

Tai ehkä heidän pitääkin, en tiedä. Tuttavapiirissä ei ole tulipalojen sammuttajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viekö pieniä alle 3-vuotiaita päiväkotiin.

Olen ollut kiertävänä sijaisena Espoossa ja meininki on sellaista, että viimeistä jäljellä olevaa henkilöstöä syödään elävältä.

Lasten turvallisuus vaarantuu henkilöstökoulutuksen ollessa matalimmillaan juuri iltapäivän ulkoilun aikaan, kun aamuvuorolaiset on lähteneet, osa hoitajista laittaa sisätiloja kuntoon päivän päätteeksi ja ne, ketä on jäljellä, on valvomassa lapsia ulkona.

Itse olin yhtenä iltapäivänä valvojana 50-60 lapselle toisen hoitajan kanssa. Annoin kyllä kuulua, etten ole sitten vastuussa yhtään mistään kun jätätte tällaisen määrän kanssa lapsia. Onneksi vanhemmat laittoivat heti palautetta johtajalle.

Mutta tilanne on tuo ja tulee olemaan kauan!

Milloin saadaan viranomaisten valvontaa päiväkoteihin?

Laput luukulle, jos ei ole henkilökuntaa, niin kunnallisiin kuin yksityisiinkin!

On kyllä prioriteetit vinksallaan, jos hoitajat jäävät laittamaan sisätiloja kuntoon, vaikka ulkona tarvittaisiin. Ne lattialle jääneet lelut yms. eivät sieltä karkaa mihinkään yön aikana.

Varhaiskasvattajilla on myös paljon kirjallisia töitä ja palavereja jotka on hoidettava. Tämän päivän päiväkodit eivät enää ole mitään päivähoitopaikkoja vaan varhaiskasvatuspaikkoja.

Ei ole mitään varhaiskasvatusta ilman turvallisuutta! Ne paperityöt on prioriteeteissa alempana. Tai ainakin pitäisi olla.

Niin. Jos kärjistäisi vertauksella. Entä jos palomiesten pitäisi ensin laatia kirjallinen sammutussuunnitelma ja täyttää viisi eri lomaketta ennen kuin voivat lähteä sammuttamaan tulipaloa.

Tai ehkä heidän pitääkin, en tiedä. Tuttavapiirissä ei ole tulipalojen sammuttajia.

Palomiesten ensisijainen tehtävä on sammuttaa tulipaloja. Sen sijaan varhaiskasvattajien ensisijainen tehtävä ei ole hoitaa lapsia vaan varhaiskasvattaa heitä. Se, että seisotaan pihalla katsomassa, kun lapset keinuvat ei juurikaan edesauta varhaiskasvatusta.

.