Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestä normaalia olla koko ajan parisuhteessa?
30.03.2023 |
Edellisen suhteen päättyessä on jo seuraava kumppani valmiina. Mun mielestä tuo on outoa ja kertoo lähinnä vaan siitä, että ei kestä omia ajatuksiaan tai yksinoloa yhtään. Miksi ihmiset toimivat näin ja miten on mahdollista, että niitä sopivia ehdokkaita tipahtelee taivaasta nenän eteen?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Ihastus voi johtaa vähitellen pitkäaikaiseen rakkauteen. Olin minäkin nuorena yhden viikon sinkkuna eron jälkeen.
Niin, no joko sinulla on käynyt järjetön tuuri tai sitten sinun on vain saatava elää parisuhteessa jonkun kanssa. Itse olen ollut seitsemän vuotta sinkkuna ja olen päässyt kerran treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ilmeisesti viihtyvät läheisessä suhteessa toisen kanssa. Minäkin menin kolmekymppiseksi asti suoraan suhteesta toiseen ja luulin olevani parisuhdeihminen. Yhden suhteen jälkeen päätin sitten pitää hetken taukoa, mikä onkin venynyt jo viideksi vuodeksi. Kuinka paljon vapautuikaan energiaa! Luovuutta! Intoa kehittää itseään!
Tämä on ollut tosi jännä huomata! Itse alan jostain syystä myötäilemään toisen aikatauluja. Vähennän omia menemisiä ym vaikka toinen ei sellaista edes vaatisi. Voin paremmin yksin. Olen ehkä liian miellyttämisenhaluinen.
Puit ajatukseni sanoiksi! Juuri tuo miellyttämisenhalu. Suhteessa elän jotenkin ihan toista varten ja työnnän oman elämäni syrjään. T. Tuo jota lainasit
Normaalia on. Olen ollut yli 30 vuotta suhteessa samaan mieheen. Aina vaan siis suhteessa, tosin aviossakin yli 30 jo. Mutta kuitenkin siis koko ajan parisuhteessa.
Se nyt vähän riippuu. Esim. oma äitini seurusteli nuorena aika tiheästi parikymppiseksi. Oli isäni kanssa yli 20 vuotta, mistä viimeiset vuodet hyvin onnettomia ja isä olis kyllä voinut olla 10 vuottakin kunnollisempi... ja äitini rakastui pian toiseen elämänsä mieheen ja ovat olleet nyt yli 30 vuotta yhdessä ja hyvin menee. Olishan tuossa välissä voinut olla vaikka yksin, mutta jos sattui juuri se oikea kohdalle niin miksi olla sitten yksin?
Kokemukseni mukaan nämä koko ajan varatut ihmiset ovat yleensä jotenkin sovinnaisia ja ulospäinsuuntautuneempia. Eivät siis niinkään "hienoja tyyppejä" kuin monelle sopivia ja ainakin melko aktiivisia sosiaalisesti. M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks kaveri kertoi, että nyt keski-ikäisenä pisin aika on 2 kuukautta, mitä on asunut yksin sen jälkeen kun vanhempiensa luota muutti. Jatkuvasti parisuhteessa, ei tosin tiettävästi kertaakaan missään erityisen romanttisessa tai suuressa rakkausuhteessa. Lapsetkin teki naisen kanssa, jota ei pitänyt erityisen viehättävänä. Tärkeimmältä tuntuu vain olla suhteessa ja asua yhdessä. On aina ollut jonkinasteinen naistenmies, joten tunnistaa kyllä naiskauneuden. Pitkiin suhteisiin mennyt melko värittömien näköisten kanssa.
Nämä, joitka tuntuvat aina olevanparisuhteessa ja heti aina uusi hankittuna kun edellinen suhde päättyy, tuntuvat tekevän sen yleensä suurten komppromissien kautta. Heille parisuhteessa olo menee monesti kaiken muun edelle, jopa niin paljon että ei jäädä odottelemaan parasta ehdokasta vaan valitaan nopeasti se sillä hekellä sopivin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä läheisriippuvuutta. Kova hinta on edessä.
Miksi hitossa parisuhteessa oleminen olis epänormaalia, suurin osa ihmisistä tuntuu sellaisissa elävän! Toki jos tarve saada kumppani on pakonomainen, se on epänormaalia mutta oletan sen olevan myös hyvin harvinaista.
Itse en ole ollut sinkku juuri koskaan mutta kyse ei ole epätoivosta millään tapaa vaan siitä että tutustun ihmisiin vaan koko ajan ja nopeasti, jopa suurkaupungin metrosta löydän kaverin kun olen ollut yksin matkalla. Tutustun myös miehiin kai sitten helposti ja miehet tuntuvat minusta kiinnostuvan.
Mainittakoon että aikuisena vain 2 pitkää parisuhdetta, etten nyt koko ajan vaihda. Mutta en ole ollut sinkkuna siinä välissä enkä ole kaivannutkaan olla, seksi on mulle tosi tärkeää enkä tarvitse yksinoloa. Vaikka voinkin olla yksin. Näin elämä on vaan mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on sosiaalinen ihminen joka ei osaa olla yksin niin ottaa varmaan heti lennosta uuden, jotkut jopa ennen kuin edellinen ero loppuun käyty . Itse valitsen kumppanit tarkkaan eikä kelpaa ensimmäinen halukas .
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan nämä koko ajan varatut ihmiset ovat yleensä jotenkin sovinnaisia ja ulospäinsuuntautuneempia. Eivät siis niinkään "hienoja tyyppejä" kuin monelle sopivia ja ainakin melko aktiivisia sosiaalisesti. M42
En ole moneen tämmöiseen ihmiseen törmännyt, mutta yksi oli eräs ex-säätöni, ja hän oli taas sovinnainen ja ei-sosiaalinen. Ja sen vuoksi hän ehkä halusikin olla parisuhteessa koska hän inhosi uusiin ihmisiin tutustumista ja jäi ehkä kaveripiirissäkin vähän syrjään. Hän halusi olla sen yhden ihmisen kanssa ja suhteetkin olivat päättyneet vain naisten aloitteesta. Hän ei kai osannut edes arvioida onko suhde hyvä vai ei, hän oli siinä ja se riitti. Uusien kumppaniehdokkaisen tapaaminen oli hänelle ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pitäis olla huolestunut yksin olevista. Säälin niitä jotka ei elä suhteissa.
Jos on riittävästi harrastuksia, ystäviä ja lähiomaisia ympärillä ja niiden kanssa tekemisissä niin ei sellaiset välttämättä kärsi yksin elämisestä.
Ei ole normaalia että teatterin näyttämö on aina sama mutta näyttelijät vain vaihtuvat.
Ihminen on läheisriippuvainen ja ihan sama kuka siinä rinnalla riippuu kunhan joku riippuu. Ei siinä mitään aitoja tunteita ole ollut kun pystyy lennossa vaihtamaan toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että teatterin näyttämö on aina sama mutta näyttelijät vain vaihtuvat.
Ihminen on läheisriippuvainen ja ihan sama kuka siinä rinnalla riippuu kunhan joku riippuu. Ei siinä mitään aitoja tunteita ole ollut kun pystyy lennossa vaihtamaan toiseen.
Mä vaihdoin lennossa toiseen, kun kohtasin elämäni rakkauden 15 vuotta sitten. Edelleen olen joka päivä iloinen ja kiitollinen siitä, että tein niin. Elämäni sai suunnan.
Ja epäilemättä edelleen osa sen ajan kumppanini tuttavista on sitä mieltä, etten kykene aitoihin tunteisiin. Miten vaan.
Jollekin on normaalia ja jollekin ei, se ei ole oikein tai väärin. Toki uskon, että välillä voisi olla hyvä olla yksin, etenkin jos suhteet on lyhyitä ja "kierre" on alkanut jo kohtuu nuorena, voisi tehdä hyvää myös olla enemmän "itsensä kanssa", etenkin jos haaveissa pitkä ja kestävä parisuhde. Tuon yksinolon aikana voi paremmin ymmärtää mitä suhteelta ja kumppanilta haluaa ja mikä aikaisemmin mennyt vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että teatterin näyttämö on aina sama mutta näyttelijät vain vaihtuvat.
Ihminen on läheisriippuvainen ja ihan sama kuka siinä rinnalla riippuu kunhan joku riippuu. Ei siinä mitään aitoja tunteita ole ollut kun pystyy lennossa vaihtamaan toiseen.
Mä vaihdoin lennossa toiseen, kun kohtasin elämäni rakkauden 15 vuotta sitten. Edelleen olen joka päivä iloinen ja kiitollinen siitä, että tein niin. Elämäni sai suunnan.
Ja epäilemättä edelleen osa sen ajan kumppanini tuttavista on sitä mieltä, etten kykene aitoihin tunteisiin. Miten vaan.
Pidit siis edellistä vain varalla siihen asti kunnes kohtasit jotain parempaa. Toivottavasti nykyinen tekisi sinulle ihan samat, jotta katselee parempaa selkäsi takana vaihtaen sinut lennossa toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että teatterin näyttämö on aina sama mutta näyttelijät vain vaihtuvat.
Ihminen on läheisriippuvainen ja ihan sama kuka siinä rinnalla riippuu kunhan joku riippuu. Ei siinä mitään aitoja tunteita ole ollut kun pystyy lennossa vaihtamaan toiseen.
Mä vaihdoin lennossa toiseen, kun kohtasin elämäni rakkauden 15 vuotta sitten. Edelleen olen joka päivä iloinen ja kiitollinen siitä, että tein niin. Elämäni sai suunnan.
Ja epäilemättä edelleen osa sen ajan kumppanini tuttavista on sitä mieltä, etten kykene aitoihin tunteisiin. Miten vaan.
Pidit siis edellistä vain varalla siihen asti kunnes kohtasit jotain parempaa. Toivottavasti nykyinen tekisi sinulle ihan samat, jotta katselee parempaa selkäsi takana vaihtaen sinut lennossa toiseen.
Miksi toivot tuntemattomalle ihmiselle pahaa? Mikä saa sinut ajattelemaan, että tämän yhden ainoan yksityiskohdan perusteella tiedät jotakin 15 vuoden takaisesta suhteestani ja sen dynamiikasta?
Eikö sinun pitäisi omalla logiikallasi toivoa pahaa jokaiselle, joka on joskus tehnyt eropäätöksen? Koska ainahan eroaja ajattelee löytävänsä jonkun paremman. Ja sinun mielestäsi ilmeisesti on väärin, että ihminen haluaa oman elämänsä olevan paremmin?
Ei ole. Mutta nythän oli juuri tällaisista aikuisista juttua jossain iltalehdistössäkin, jotka aina kaipaavat muiden seuraa, että jos puoliso on poissa, pitää kyläillä ja tavata alinomaa muita ihmisiä, että ei kestetä yksinoloa yhtään.
Tuo on tuollaista varhaisteinien parveilua. Pitää pyöriä jengissä taikka tulee turvaton olo.
Olen tarkalleen samaa mieltä kuin ap.
Naisille normaalia.
Miehille epänormaalia.
Mies ei tarvitse naista ollakseen onnellinen.