¤¤¤HAAVEILIJAT VIIKKOON 48¤¤¤

Tilanne ei oo taaskaan edistynyt..nyt siis kp 36. Mahaa nippailee tosi paljon ja on sellanen olo, et tuntuu, et menkat alkaa ihan just, suunnilleen hurahtaa pöksyihin.



Nothings happening...tänään pitäs mennä iltaan töihin, katotaan vaan niin ne alkaa sit siellä kuitenkin.



Kypsyttää..

Hei, voisko joku kertoo mikä tuo tuommonen valo on joka tuolta pilvien välistä loistaa? Hämärästi muistan sen joskus ennenkin nähneeni...

Täällä siis pitkästä aikaa ulkona hyvä sää!



Kiva, kun oot päässy takas kuumeilemaan meidän kanssa snowflake :)



Milenna:

En tiiä miten siellä sivarissa on, mutta ainakin kun mun mies oli armeijassa siellä tosiaan saatto mennä pari päivääkin ettei mies kerennyt mitään viestiä laittaa, niin että älä huolestu vaikket oo mitään kuullutkaan.



Kinttunen:

Taasko me saadaan jännätä sua ;) Jospa se testin viivanpaikka ei ollutkaan viivanpaikka vaan haamuplussa... No en viitti enempää innostaa, ettet tipu korkeelta jos menkat kuitenkin alkaa. Huomennako meinasit testata uudelleen? Noista sun oireista on vaikee sanoo mitään kun ne voi todellakin viitata ihan kumpaan tahansa (menkkoihin tai raskauteen).



lappanenko se oli toinen ketä kohta saadaan jännätä? Kovasti lähettelen plussatuulia sinnepäin +++++++++



kiharapää:

Tuommoset epäsäännölliset työvuorot on kyllä todellakin hankalia, kun ei voi yhtään suunnitella mitä tekis vapaa-aikanaan :( Mä teen kanssa opiskelujen ohella vuorotyötä aina silloin kun ne tarttee mua, eli ne soittaa aikasintaan päivää ennen (usein vasta muutamaa tuntia ennen kuin työt alkaa), että pääsisinkö :/ Aika vähän on mullakaan kavereita joiden kanssa viettäsin vapaa-aikaani kun oon niin usein töissä ettei oo oikein kerennyt tuolla koulussakaan tutustua kun pariin ihmiseen. Mitäs muuten teet työksesi?



Jaahas, taidan yrittää lukea tenttiin... josko viimeinkin onnistuis :)

Voi kun täälläkin aurinko edes kurkistaisi!=)On niin synkkä ilma että ei edes töihin huvittaisi lähteä!Voisin jäädä tänne sohvalle lojuamaan ja katsomaan leffoja!=)



Vitsi en jaksaisi odottaa viikkoa testauksen takia!malttamaton kun olen...lämpöä on vähän mutta vois olla ihan flunssaakin,rinnat arat ja nippailuja alavatsassa...mutta kaipa sitä pitää malttaa....tai sit ei!=)



Toisaalta se voisi ennustaa hyvääkin koska tätin pitäisi saapua vasta 10 päivä ja oireita on jo nyt(viime kuussa täti kävi 2 kertaa kylässä?)ovuloinko siis 2kertaa!siinäpä vasta pulma=)



Tärppi onnea ja ++++ säteitä kaikille niitä tarvitseville!Tämä likka lähtee pukeutumaan ja töihin...

Kinttunen; Täällä ainakin jännätään sun kans..Ite oisin kyl testannu varmaan jo monta kertaa,kun oon niin malttamaton. Toivotaan että tilanne nyt selkiytyisi jonnekkin suuntaan:)



KP; Mun mies on kans 3-vuorotyössä,ja tuntuu että ne vuorot menee aina just ristiin kaikkien suunnitelmien kans. Kaikki menot pitääkin sit sopia sen työvuorolistan mukaan.

Tsemppiä siulle, kyllä se oikee tulee viel vastaan. Mie olin kans ihan varma joskus, etten ikinä löydä itelleni miestä, mut sit se tapahtuikin vähän yllättäen, ja tässä sitä nyt ollaan:)



Kirjotti se mies lopulta. Se oli kuulemma ollut jo nukkumassa,kun tekstasin sille illalla, mikä oli kyl aika outoa,koska kello oli sillon vasta jotain 22..Yleensä se ei oo siihen aikaan viel nukkumas.

Niillä tuntuu olevan kyl aika rento meininki siel; aamupäivällä on jotain luentoja, sit ruokailu,sit lisää luentoo ja sit ruuan jälkeen,n.klo 16 on loppuilta vapaata oleskelua. Ekoina päivinä valitteli jopa tylsistymistä, kunnes löysi sielt lautapelikavereita:) Uskon kyl, mieheni tuntien, että saattoi olla tylsää..sillä kun pitää olla aina jotain tekemistä:)



No,tää päivä ois viel, ja huomenna saan muruni takas:) Eilen jo ikävä sanoi olevan, ja kyseli et onko meijän tytsi ees huomannu sen olevan poissa:) Yks aamu oli ihana ku tyttö kahtoi isin peittoo ja sanoi ikkä,ikkä..Tajusi kyl, ettei se iskä ollutkaan siin.



Mut, nyt lähen päiväkahveen keittoon,kun sain tytsinki nukkuu. Ja jätän vähä palstatilaa muillekin;)

Tansem: Olen lähihoitaja ammatiltani ja pitkäaikaissairaanhoidossa olen ollut töissä 13.7.2005 lähtien.. Tuskin koskaan joudun sieltä poistumaan.. Nimittäin elämäni paras työpaikka..



Milenna: Kyllä se vaikeuttaa omia menoja kun ei saa koskaan paljoa etukäteen tietää miten on töissä ja lomatkin selviävät todella myöhään..

Mutta aina koitan luovia..



Kun partiossakin kysytään ihmisiä juttuihin on syyllinen olo, kun ei auta.. Mutta ei voi mitään kun ei pääse..



Mutta nyt jatkan keskustelua tuolla toisaalla.. Yritän taas tehdä liian monta asiaa samaan aikaan..



KP

Hei taas. Tuttua on mullekin tuo aina töissä-juttu. Olin ennen laivalla töissä, ja siellä oltiin 6 viikkoa kerrallaan, saman verran sitten kotona. Koita siinä sitten harrastaa jotain, saati sitten rakentaa parisuhdetta. Kun tapasin nykyisen mieheni, kävin yhden 6-viikkosen merillä, sen jälkeen oon käynyt laivalla vaan päiväseltään kavereita moikkaamassa. Ei oikeen enää huvittanut lähteä pitkäksi aikaa pois. Nyt on jo ihan päivänselvää, ettei musta enää merimiestä tuu, kun niin kovasti haluan sen oman perheen.



Nyt tuntuukin jo vähän valoisammalta tämä elämä, kun on pahimmat koulukiireet alta pois. Voi rauhassa laittaa jouluakin.



Kinttuselle toivotaan plussaa täälläkin.



-p

Eipä tullut täti töissäkään..Kyllä se vielä viikonlopulla tulee. :) Mä en uskalla alkaa testaileen vaan koitan koko ajan vitkuttaa sen kans, jos sitten vaikka la tai su..tai alkuviikolla.. :) Minä koitan pitää itteni maan tasalla, mutta joskus pää väkisinkin kohoaa korkeuksiin. ;) Ratkeis nyt vaan suuntaan tai toiseen. :)



Mä tiedän kans tuon 3-vuorotyön ihanuuden..tein sitä 2 vuotta ja siinä ajassa kaikki sosiaalinen elämä mulla kyllä tuhoutu aika tehokkaasti. Ite kun olin aina töissä sillon kun muut oli nukkumassa ja sillon ku muut oli hereillä niin minä nukuin tai olin menossa iltaan töihin. Jos ei muuta, niin sen ainakin opin, että ketkä on niitä hyviä kavereita, jotka jaksoi pitää yhteyttä kaikesta huolimatta. Ei kiitos 3-vuorotyölle, ei ikinä enää. Luojan kiitos, kaupan alalla niitä harvemmin onkaan! ;)

Vihdoin ja viimein täti tuli käymään!! :) Huhhuuhhuhhuhh..hyvä, ettei tarvi enää jänskättää. :) Nyt kyllä alkoivat sitten ihan yhtäkkiä, oli jo ihan ok olo töissäkin ja sit tadaa! Näin ne taas näyttää menevän.



Olin mä ensin vähän silleen, et höh, mut sit mietin, et ei vielä ollut oikee aika. Kuumeilu jatkuu kuitenkin edelleen. :) Saapas nähä montako viikkoo nää nyt sit kestää...

Missäs kaikki taas oikein luurailee?

Oon yrittänyt saada tänään vähän muutakin aikaan kuin vaan netissa oleilua ;) En kyllä hirveesti mitään oo tehny mut pyykkiä pessy ja vaihtanu lakanoita, tuulettanut petivaatteita ja semmoista pientä.



Milennalle onnittelut kun saat miehes takaisin, nopeestihan se kaks viikkoa sitten menikin :)



Kinttunen:

No hyvä kun et hirveesti pettynyt menkkoihin. Mä en oikeesti usko enää ollenkaan et voisin tulla raskaaks tällä meidän epävarmalla ehkäisyllä, tuntuu nimittäin olevan aika varma ehkäisy meille!



Mies tuli töistä, pitää mennä...

Kiitos vaan kaikille tuesta..Tässä ootellaan miestä kotiin ja tyttö vetää raivarii tuossa, kun en päästä konettaa rämppää:( Aina sama juttu, ku koneella istuu..



Onnittelut tädistä Kinttuselle..Tuntuu oudolta onnitella kyl tuosta syystä, mut ehkä se tässä vaiheessa on viel sopivaa. Katellaan sit kuhan yrittämään päästään..



Nyt tyhjeni pää, piti jotain viel kirjottaa,mut enpäs enää muista mitä..

No mites sattukaan että pupuillessa kortsu puhkes ja kun kumpikaan ei niistä tykkää muutenkaan niin oli sitten puhetta ehkäsystä... mies onki nyt sitte muuttanu mieltään niistä pilleireiden hankinnasta ja onkin sitä mieltä että voisin ne hakea mikä tarkottaa sitä ettei me aleta yrittää toista ku vasta joskus ööö... no mun muistini mukaan niitä suositellaan syötävän vähintään puol vuotta jos ne kerran alottaa joten muka vasta ens syksynä. Sano se kyllä että ei sitä haittais vaikka vauva nyt tuliski, mutta ei haittaa jos ei vielä tulekkaan. Eli ei hirmu innostunut.



Musta olis vaan kiva kun vois suunnitella omaakin tulevaisuutta vähän pidemmälle eikä vaan odotella että miten miehelle sopii ja ite elää sitten kuukausi kerrallaan. Ja ite haluaisin tehdä lapseni nuorena enkä tipotellen. Sen jälkeen olis vielä aikaa panostaa vaikka työelämäänki ja ehkä jopa alan vaihtoon. Tai sitten pitää vaan unohtaa vauva-haaveet ja keskittyä nyt siihen uraan. Ei taitais sekään miestä miellyttää.

No mites sattukaan että pupuillessa kortsu puhkes ja kun kumpikaan ei niistä tykkää muutenkaan niin oli sitten puhetta ehkäsystä... mies onki nyt sitte muuttanu mieltään niistä pilleireiden hankinnasta ja onkin sitä mieltä että voisin ne hakea mikä tarkottaa sitä ettei me aleta yrittää toista ku vasta joskus ööö... no mun muistini mukaan niitä suositellaan syötävän vähintään puol vuotta jos ne kerran alottaa joten muka vasta ens syksynä. Sano se kyllä että ei sitä haittais vaikka vauva nyt tuliski, mutta ei haittaa jos ei vielä tulekkaan. Eli ei hirmu innostunut.



Musta olis vaan kiva kun vois suunnitella omaakin tulevaisuutta vähän pidemmälle eikä vaan odotella että miten miehelle sopii ja ite elää sitten kuukausi kerrallaan. Ja ite haluaisin tehdä lapseni nuorena enkä tipotellen. Sen jälkeen olis vielä aikaa panostaa vaikka työelämäänki ja ehkä jopa alan vaihtoon. Tai sitten pitää vaan unohtaa vauva-haaveet ja keskittyä nyt siihen uraan. Ei taitais sekään miestä miellyttää.

Tällä hetkellä oon kyllä ihan tyytyväinen, että täti siltikin tuli kyläileen. Onhan se aina kiva jos kumpikin puolisko olisi yhtä innoissaan vauvan tulosta. :) En siis ois pannut kuitenkaan pahakseni, jos masu oiskin alkanut kasvamaan, mutta parempi näin. :)



Sera,mulla on kans vähän samanlaiset mietteet, et haluaisin tehdä lapset nuorena. Ärsyttää se, et mies jahkaa asian kans. Tosin onhan se sillä helpompaa, ei sen tarvitse miettiä millainen vaikutus sillä on sen uraan. Mehän siis ollaan samalla alalla miehen kanssa, mikä ei aina ole niin hyvä juttu. :/



Sanoin ukolle pari vuotta sitten, että kun valmistun niin mielelläni odoittaisin silloin jo ensimmäistä lasta, että voisin keskittyä siihen ennen työelämään menoa. Ajattelin, että odotusaikana olisin voinut käydä avoimen yliopiston kursseja tms.



Miksi sen pitää olla aina niin, että me naiset saadaan ootella sitä vihreetä valoa?? Tosi monella mun kaverilla on niin, että niillä on päässyt urat hyvään vauhtiin ja sit pitäs vaan ottaa ja jättää kaikki kun herra herra suuri herra on päättänyt haluta lisääntyä. :)



Miksi oi miksi miehet on niin monimutkaisia? Miksi ne eivät ota " ei" -vastausta sitten yhtä lailla vastaan? Miksi sillon pitää aina alkaa toimimaan kun mies näin päättää?



Pieni avautuminen... ;)

Ajattelin nostaa vähän pinoa ja samalla kirjoitella.. Nyt pitäisi siivota asuntoni ja kohta veljeni tulee käymään..

Odottelen jännittyneenä koska kummilapseni syntyy.. Vielä ei ole kuulunut mitään.. Jos kohta syntyis.. Ollut tulossa jo pari viikkoa.. Mutta eipä se pahemmin auta kuumeeseeni.. Paremminkin lisääntyy vain.. Mutta saa nähdä miten käy mun kuumeeni..

Niin kovasti haluaisin saada sen oman perheen... Mutta ehkä ensin täytyy päästä eroon tästä miehiä kohtaan olevasta pelostani ja uskaltautua ovesta ulos treffeille.. Miksi se on niin pelottavaa.. Kaipa se on se, etten oikeastaan koskaan ole kokenut et joku hyväksyisi mut sellaisena kuin olen.. Kaipa sekin päivä joskus tulee.. Mutta nyt täytyy jatkaa siivoamista ja samalla valmistautua töihin lähtöön.. Isoveljeni tulee tyhjentämään kameransa täällä.. Mutta nyt täytyy jatkaa hommia..



KP

KP; Tuo " sellainen kuin olen" - ajatus kuulostaa niin tutulta. Ajattelin ihan samalla tavalla aiemmin, en ollut mikään luokan kaunotar, suosituin tai muutenkaan erikoinen. Olin vaan tavallinen tallaaja, ja mieluummin pysyin vähän erossa miehistä. Älä luovuta, pää pystyyn vaan:)



Kinttunen; Oon kans miettinyt tuota ihan samaa, miks naisten pitää aina oottaa, että miehelle käy. Vaikka nainenhan siinäkin suurimman työn tekee..



Mut asiasta astialle..

Eilen illalla juteltiin taas, ja sanoin miehelle et miusta on niin kiva siltä udella ja kysellä yrityksen aloituksesta, kun tiiän ettei se kuitenkaan luovuta omasta mielipiteestään ja et jos se sanoiskin yllättäen että joo, aletaan vaan yrittää, niin järkyttyisin tosissaan. Ja sanoin viel, että ei se meijän lapsi miestä vihaa, vaikka oliskin syntynyt loppuvuodesta..tai ainakin mies voi syyttää sit minua siitä;)



No, yhtäkkiä mies sit hiljeni ja kysyin, et mitäs mietit, mies sanoi et sinua...ja sitä et pakkohan tuommoinen sinnikkyys ja tuo puhe palkita jotenkin..LUPA HANKITTU!! Itkuhan siinä ekaks tuli, niin pitkään piti käännyttää ja olin " järkyttynyt" ! Mies sit viel ihmeissään, et eihän tään näin surullista pitäny olla..

Eli tjottailemaan päästiin, nyt aattelin olla vähä varovaisempi, etten nyt ainakaan mitään paineita aiheuta..



Uskomatonta! En olis ikinä uskonut että se tolleen mieltään muuttaa..



Nyt aamukahville!

Milenna, aivan ihana juttu!!! :D Nyt laitetaan sormet ja varpaat sun puolesta pystyyn! :)



KP, reippaasti vaan treffaileen! :) Niinhän se on, et pitää vaan uskaltaa.



Mulla itellä on käynyt aina hyvä tuuri noiden miesten suhteen, oon käytännössä kattoen seurustellut 17-vuotiaasta, tosin miehet on vaan vaihtunut tasaisin väliajoin. Siinä ois ollut jo muutama mies ihan valmiskin perheen perustamiseen, mut minä en ole ollut valmis sitoutumaan vielä niin vakavissani. Yhden kanssa päästiin kihloihin saakka ja naimisiin piti mennä vuoden sisällä, mut ei. Ei se tuntunut enää hyvältä ja olin just aloittanut opiskelut ja hoksasin, et oon vielä liian nuori semmoiseen ja halusin vielä katsoa löytyykö maailmasta joku muu, joka saa heti sellaset " se on nyt tässä" vibat aikaan. Ja löytyihän se! :)



Mutta enivei, kannattaa nauttia omasta nuoruudestaan ja sinkkuajasta! Parisuhteessa on aina huomattava se toinenkin niin hyvässä kun pahassa ja ei ole vastuussa vain itselleen omista teoistaan.

Onks kaikki pikkujouluja viettämässä? :)

Kiitos, Kinttunen tsempityksistä:)



Toivottavasti en kenenkään mieltä pahoittanut kun tulin tänne ilmottelemaan tuosta käännytyksen onnistumisesta..



Itekki oon vähän puulla päähän lyöty edelleen, enkä oikeen tiiä, mitä tästä pitäs ajatella..toisaalta oon innoissani, mut toisaalta taas epäileväinen miehen suhteen ja vähän pelottaakin, jos ei tärppääkään ikinä yms.

Mut senhän näkee sit..

Juuri tulin töistä kotiin.. Ja yritän panostaa tähän työn ulkopuoliseen elämään joskus.. Mutta nyt koitan vain jaksaa elää töissä ja koittaa jonkinlaista omaa elämää elää..



KP