Kustannusten jako avoliitossa kun mies tienaa paremmin

Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet kotona/osa-aikaisella lasten kanssa yhtä kauan. Tänä aikana on kyllä se 100% töissä käyvä maksanut enemmän kuluja, mikä mielestäni on reilua, koska tämä on ollut koko perheen etu ja yhteinen päätös.

Muuten olemme maksaneet kaikki yhteiset kulut puoliksi ja hoitaneet itse omat hankintamme, vaikka vaimo saa nettona 6000€ ja minä 5000€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mun mielestä tilanteenne on ihan reilu. Kun olet maksanut kaikesta puolet, voit eron koittaessa myös ottaa cash outtina puolet.

Tee enemmän töitä ja mies voi olla lapsen kanssa enemmän. Tasaatte tuloeroja näin ja sinäkin pääset tienaamaan.

Jos mies ei suostu tähän, kysy häneltä, miten hän kompensoi sinulle sen, että et yhteisen lapsen takia pääse töihin enemmän. Kummallakin pitää olla mahdollisuus tienata.

Toki jos kyse on vain omasta halustasi tehdä töitä vähemmän, tämä ei ole toimiva argumentti. Lapsi voi hyvin olla täydet päivät tarhassa.

Mutta jos lapsen isän mielestä lastenhoito kotona on ihan ok ja jos hän on siihen suostunut, ei ole mitään väliä sillä, vaikka ap olisi itse järjestelyä ehdottanut. Perheessä on muunkinlaista panostamista kuin rahallista, ja tässä kohtaa näkisin, että ap hoitaa oman osuutensa osittain hoitamalla lasta kotona. Jos miehen mielestä on ihan hyvä, että lasta hoidetaan kotona, on jokseenkin älytöntä, että nyt sitten ap:n täytyy raataa töissä kaikki viikonloput "korvatakseen" se että hoitaa lasta. Tuohan on ihan pimeää.

Ja isä hoitaa lasta viikonloput, joten hirveä vääryyshän se on, että isä on viikot töissä ja hoitaa lasta viikonloput eikä sittenkään ymmmärrä, että hänen pitää maksaa kuluista enemmän.

Mitä ap:n miehen vielä pitäisi ymmärtää tehdä, että hän kelpaisi?

Tuossa on siis se ongelma, että nythän käytännössä ap:lla ei ole vapaapäiviä ollenkaan. Jos hän on arkipäivät osa-aikatöissä ja sitten tekee viikonloppuisin lisätyötä, tuo on inhimillisesti katsottuna kestämätön tilanne. Vapaapäivien tulisi olla nykypäivän Suomessa työntekijän oikeus. Se on myös terveyden ja jaksamisen kannalta aika tärkeää. Ainakin itse koen, että on jonkinlaista henkistä väkivaltaa painostaa kumppani viikonlopputyöhön tuollaisessa tilanteessa.  Ihan kuin raha olisi ainoa asia, mikä merkitsee ja millä on perheessä painoarvoa.

Itse olen oman kumppanini kanssa jakanut lastenhoidon (myös perhevapaat) ja olemme lasten synnyttyä molemmat vähentäneet työntekoa, ja huolehdimme myös siitä, että molemmilla vanhemmilla on omaa aikaa ja että kumpikin voi vapaa-ajallaan oikeasti rentoutua ja palautua työviikosta. Jokin tällainen olisi omasta mielestäni ihanteellinen tilanne.

Ei muuta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asuisit yksin, niin kuka maksaisi? Aina oikein, sinä itse. Eli on pelkästään reilua, että jokainen maksaa itse omat kulunsa eli puolet sähköstä, lainasta, autosta jne. Sinä olet itse valinnut huonon palkan, miksi miehen pitää maksaa vääristä valinnoistasi?

Ruokailuryhmiä saa FB:n roskalavoilta jne. eli jos nykyinen on käyttökelvoton, niin tilalle saa helposti toisen. Vai tarkoititko, että sinä haluat uuden, miehelle kelpaa nykyinenkin, mutta kun sinä tahdot niin sinä tahdot ja maksaja löytyy vierestä.

Mies on toisaalta itse myös valinnut pienipalkkaisemman kumppanin, vanhemmaksi tulon, yhdessä asumisen ja osallistunut päätökseen siitä, että lasta hoidetaan kotona. Miksi naisen pitäisi kantaa vastuu miehenkin valinnoista?

Miehellähän ei ole mitään oikeutta puuttua naisen valintoihin oman kehonsa suhteen. Kuten esim. lapsen saamisen kanssa.

Mutta omasta kondomin käytöstään voi mies vapaasti päättää.

Lapsen kotihoito on mun mielestä ainoa poikkeus jolloin on oikeus mennä toisen kukkarolle. Muutoin aikuiset ihmiset maksavat oman elämisensä ja puolet lapsistaan. Me ratkaistiin tuo sillä, että minä parempipalkkaisena pidin päivärahavapaat ja kotihoidontukiaika puolitettiin.Saatiin maksettua tuloista kaikki menot lainanlyhennyksineen, ainoastaan mun kotihoitoaikana säästöt ei kasvaneet kummallakaan.

Sisustus taas... Jos teillä on toimiva ja lapselle turvallinen kalustus, niin se maksaa joka haluaa nätimmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mun mielestä tilanteenne on ihan reilu. Kun olet maksanut kaikesta puolet, voit eron koittaessa myös ottaa cash outtina puolet.

Tee enemmän töitä ja mies voi olla lapsen kanssa enemmän. Tasaatte tuloeroja näin ja sinäkin pääset tienaamaan.

Jos mies ei suostu tähän, kysy häneltä, miten hän kompensoi sinulle sen, että et yhteisen lapsen takia pääse töihin enemmän. Kummallakin pitää olla mahdollisuus tienata.

Toki jos kyse on vain omasta halustasi tehdä töitä vähemmän, tämä ei ole toimiva argumentti. Lapsi voi hyvin olla täydet päivät tarhassa.

Mutta jos lapsen isän mielestä lastenhoito kotona on ihan ok ja jos hän on siihen suostunut, ei ole mitään väliä sillä, vaikka ap olisi itse järjestelyä ehdottanut. Perheessä on muunkinlaista panostamista kuin rahallista, ja tässä kohtaa näkisin, että ap hoitaa oman osuutensa osittain hoitamalla lasta kotona. Jos miehen mielestä on ihan hyvä, että lasta hoidetaan kotona, on jokseenkin älytöntä, että nyt sitten ap:n täytyy raataa töissä kaikki viikonloput "korvatakseen" se että hoitaa lasta. Tuohan on ihan pimeää.

Ja isä hoitaa lasta viikonloput, joten hirveä vääryyshän se on, että isä on viikot töissä ja hoitaa lasta viikonloput eikä sittenkään ymmmärrä, että hänen pitää maksaa kuluista enemmän.

Mitä ap:n miehen vielä pitäisi ymmärtää tehdä, että hän kelpaisi?

Tuossa on siis se ongelma, että nythän käytännössä ap:lla ei ole vapaapäiviä ollenkaan. Jos hän on arkipäivät osa-aikatöissä ja sitten tekee viikonloppuisin lisätyötä, tuo on inhimillisesti katsottuna kestämätön tilanne. Vapaapäivien tulisi olla nykypäivän Suomessa työntekijän oikeus. Se on myös terveyden ja jaksamisen kannalta aika tärkeää. Ainakin itse koen, että on jonkinlaista henkistä väkivaltaa painostaa kumppani viikonlopputyöhön tuollaisessa tilanteessa.  Ihan kuin raha olisi ainoa asia, mikä merkitsee ja millä on perheessä painoarvoa.

Itse olen oman kumppanini kanssa jakanut lastenhoidon (myös perhevapaat) ja olemme lasten synnyttyä molemmat vähentäneet työntekoa, ja huolehdimme myös siitä, että molemmilla vanhemmilla on omaa aikaa ja että kumpikin voi vapaa-ajallaan oikeasti rentoutua ja palautua työviikosta. Jokin tällainen olisi omasta mielestäni ihanteellinen tilanne.

Onko sillä ap:n miehellä vapaapäiviä, jos viikolla on palkkatyössä ja iltaisin sekä viikonloppuina hoitaa lasta? Vai ajatteletko niin, että miehelle työ on työtä ja lapsenhoito vapaata, naiselle työ ja lapsenhoito ovat työtä?

Meillä maksamme puolisoni kanssa puoliksi kaikki yhteiset kulut ja minulle on tärkeää, että minulla on oma tili ja omat rahat.

Mutta tämä on mahdollista siksi, että tienaamme suunnilleen saman verran. Lisäksi olemme asettaneet elintasomme ja yhteiset kulumme sellaisiksi, että molemmat selviävät omasta osuudestaan heittämällä. Emme esim. ottaneet maksimilainaa asuntoa varten, vaan tyydyimme vaatimattomampaan, omistamme vain yhden auton ja siitäkin on tarkoitus sähköpyörien myötä luopua, olemme ostaneet huonekaluja hyvin vähitellen jne. Ja lapsi on iso rahareikä, jota meillä ei ole eikä tule.

En ikinä suostuisi sinun tilanteeseesi. Miehen pitää huomioida ansionmenetyksesi, kun hoidat hänen lastaan.

Sinun on otettavat tämä puheeksi miehen kanssa. Eihän hän tietenkään itse sitä ota, kun hyötyy tilanteesta sinun kustannuksellasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mun mielestä tilanteenne on ihan reilu. Kun olet maksanut kaikesta puolet, voit eron koittaessa myös ottaa cash outtina puolet.

Tee enemmän töitä ja mies voi olla lapsen kanssa enemmän. Tasaatte tuloeroja näin ja sinäkin pääset tienaamaan.

Jos mies ei suostu tähän, kysy häneltä, miten hän kompensoi sinulle sen, että et yhteisen lapsen takia pääse töihin enemmän. Kummallakin pitää olla mahdollisuus tienata.

Toki jos kyse on vain omasta halustasi tehdä töitä vähemmän, tämä ei ole toimiva argumentti. Lapsi voi hyvin olla täydet päivät tarhassa.

Mutta jos lapsen isän mielestä lastenhoito kotona on ihan ok ja jos hän on siihen suostunut, ei ole mitään väliä sillä, vaikka ap olisi itse järjestelyä ehdottanut. Perheessä on muunkinlaista panostamista kuin rahallista, ja tässä kohtaa näkisin, että ap hoitaa oman osuutensa osittain hoitamalla lasta kotona. Jos miehen mielestä on ihan hyvä, että lasta hoidetaan kotona, on jokseenkin älytöntä, että nyt sitten ap:n täytyy raataa töissä kaikki viikonloput "korvatakseen" se että hoitaa lasta. Tuohan on ihan pimeää.

Ja isä hoitaa lasta viikonloput, joten hirveä vääryyshän se on, että isä on viikot töissä ja hoitaa lasta viikonloput eikä sittenkään ymmmärrä, että hänen pitää maksaa kuluista enemmän.

Mitä ap:n miehen vielä pitäisi ymmärtää tehdä, että hän kelpaisi?

Tuossa on siis se ongelma, että nythän käytännössä ap:lla ei ole vapaapäiviä ollenkaan. Jos hän on arkipäivät osa-aikatöissä ja sitten tekee viikonloppuisin lisätyötä, tuo on inhimillisesti katsottuna kestämätön tilanne. Vapaapäivien tulisi olla nykypäivän Suomessa työntekijän oikeus. Se on myös terveyden ja jaksamisen kannalta aika tärkeää. Ainakin itse koen, että on jonkinlaista henkistä väkivaltaa painostaa kumppani viikonlopputyöhön tuollaisessa tilanteessa.  Ihan kuin raha olisi ainoa asia, mikä merkitsee ja millä on perheessä painoarvoa.

Itse olen oman kumppanini kanssa jakanut lastenhoidon (myös perhevapaat) ja olemme lasten synnyttyä molemmat vähentäneet työntekoa, ja huolehdimme myös siitä, että molemmilla vanhemmilla on omaa aikaa ja että kumpikin voi vapaa-ajallaan oikeasti rentoutua ja palautua työviikosta. Jokin tällainen olisi omasta mielestäni ihanteellinen tilanne.

Onko sillä ap:n miehellä vapaapäiviä, jos viikolla on palkkatyössä ja iltaisin sekä viikonloppuina hoitaa lasta? Vai ajatteletko niin, että miehelle työ on työtä ja lapsenhoito vapaata, naiselle työ ja lapsenhoito ovat työtä?

En ajatellut. Vaan jos ap käy töissä vain arkisin, voivat kumpikin olla viikonloput vapaina työkuvioista, ja lisäksi molemmille saa järjestettyä myös omaa aikaa. Mutta vaikka lastenhoito ei olekaan vapaa-aikaa sanan varsinaisessa merkityksessä, on silti kotona vietetty aika siinä mielessä omaehtoista, että vaikka lasten rutiineista onkin huolehdittava, voi kuitenkin aika paljon itsekin päättää ajankäytöstään. Miehellä ei välttämättä ole hänelläkään paljon omaa aikaa, mutta hänellä on kuitenkin vapaata palkkatyöstä. 

Esim. itse koen kyllä, että olen lomalla, vaikka lapsetkin lomailevat samaan aikaan. Vaikka se ei ole täysin omaa aikaa, on se silti vapaa-aikaa, vaikka joudunkin hoitamaan kotia ja lapsia, tekemään ruokaa, jne. Mutta kyllähän ap:n miestäkin hyödyttäisi se, että perheen vapaa-ajan määrä maksimoitaisiin, sen sijaan että ap juoksee silpputöissä rangaistukseksi siitä, että hän hoitaa lasta arkipäivisin vähän enemmän kuin mies.

Yksi ratkaisu on, että muutatte halvempaan asuntoon ja laskette elintasoanne siihen mihin sinulla on varaa. Jos sinun rahasi eivät riitä, niin te elätte yli varojenne. Silloin kuluja täytyy vähentää. Toki toisinpäinkin voi, eli lisätä tuloja. Mutta sillä on vaikutuksensa lapseen ja lapsenhoitojärjestelyihin. Jos niistä halutaan pitää kiinni, niin ainoa vaihtoehto on kulujen vähentäminen.

Olen ollut pitkään naimisissa. Meillä on aina maksettu kaikki yhteiset hankinnat puoliksi. Mies ansaitsee nytkin huomattavasti enemmän kuin minä. Asunto on yhteinen puolet ja puolet. Minä olen halunnut, että tehdään näin. En halua elää toisen siivellä. Tämä on reilu peli. Mies säästää ja sijoittaa. Minulta ei jää juurikaan säästöön mitään. Miehen sijoitukset jäävät aikanaan lapsille perinnöksi.

Meillä on yhteinen tili johon menee kummankin palkka, lisäksi yhteinen ns sivutili jossa pyritään aina pitämään jonkinlaista summaa.

Maksamme siis kaiken tuolta yhteiseltä tililtä johon palkatkin menee, miehen bruttopalkka 2x omaani suurempi.

Aikanaan olin kotiäiti kahdelle lapsellemme melkein 6v ajan, asuntolaina (puoliksi otettu,npian maksettu) lyheni silloinkin lukuunottamatta hieman alle 1v jaksoa.

T. 40+v

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos lapsen isän mielestä lastenhoito kotona on ihan ok ja jos hän on siihen suostunut, ei ole mitään väliä sillä, vaikka ap olisi itse järjestelyä ehdottanut. Perheessä on muunkinlaista panostamista kuin rahallista, ja tässä kohtaa näkisin, että ap hoitaa oman osuutensa osittain hoitamalla lasta kotona. Jos miehen mielestä on ihan hyvä, että lasta hoidetaan kotona, on jokseenkin älytöntä, että nyt sitten ap:n täytyy raataa töissä kaikki viikonloput "korvatakseen" se että hoitaa lasta. Tuohan on ihan pimeää.

Eihän tuo ole mikään molemminpuolinen sopimus. Ei ole puhuttu suoraan siitä, miten mies kompensoi naiselle sen, että tämä hoitaa lasta kotona. Jos mitään sopimusta ei ole, siihen voi oikein vedota. Mies on voinut luulla, että nainen itse haluaa downshiftailla.

Neuvoisin Ap:lle menemään nyt ihan normaalisti töihin ja lapsi täysipäiväiseksi päiväkotiin.

Minusta tossa tilanteessa ihan reilua ottaa asia sen miehen kanssa puheeksi.

Kun tienasin enemmän kuin poikakaveri, maksoin suuremman osuuden vuokrasta ja ruokaostoksista, koska musta olisi ollut kohtuutonta että toiselta menee 50% tuloista vuokraan jos mulla vaikka n. 25%. Onko teidän mahdollista laskea menoja niin, että ne ovat suunnilleen saman verran suhteutettuna tuloihin?

Jos en osannut selittää, tarkoitan sitä, että jos tienaat 1000e/kk, menoja sinulla olisi 500e, ja jos mies tienaa 2000e, hänellä menoja 1000e.

Vierailija kirjoitti:

Todella pariskunnat tekevät niin, että enemmän tienaava maksaa enemmän, sukupuolesta riippumatta. Meillä on takana yli 30 vuotta avoliittoa, mutta raha on jokseenkin ainoa asia, josta ei ole ollut riitaa. Kummallakin on ollut omat tilit, mutta rahat aina yhteiset. Kummankin taloudellinen tilanne on vaihdellut vuosikymmenien mittaan eri suuntiin, mutta ei sitä ole koskaan laskettu. Vanhanaikaista, mutta toimivaa.

Meillä on omat rahat, mutta yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Toimii ilman ongelmia.

Kaikki kulut menee yhteiseltä tililtä. Sitten on olemassa minun omat rahat jotka käytän itse.

Mikä estää sinua vaihtamassa parempi palkkaiseen työhön että sinä kykenet paremmin maksamaan osuutesi elämästä ettei tarvitse loisia miehen rahoilla?

Jos lapsen hankkiminen ja se, että lyhennät työaikaasi hänen takiaan, olivat yhteisiä päätöksiä, niin silloin mies kantaa isomman vastuun taloudesta sen aikaa, kun sinun tulosi ovat lapsen takia pienemmät.

Hänen isompi palkka ei itsessään ole mikään peruste sille, että hänen kuuluisi maksaa enemmän.

Jos aiotte hankkia lisää lapsia niin käykää jo etukäteen keskustelu, kumpi jää kotiin tai lyhentää työaikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet osittaista työaikaa? Ala tehdä taas 100% niin rahat riittävät.

Meillä mies tienaa bruttona nelisen tonnia kuussa, minä 1800 e. Kaikki maksetaan puoliksi ja muuhun en suostuisi, eikä toki mieskään.

Tosin jos meillä olisi lapsi ja minä ottaisin taloudellisesti takkiini hoitaessani sitä, mies saisi luvan maksaa enemmän kunnes palaan töihin. Onneksi emme aio lisääntyä niin ei tarvitse näistäkään asioista vääntää.

Samaa mieltä. Lasten tekemisestä on vain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pariskunnat tekevät niin, että enemmän tienaava maksaa enemmän, sukupuolesta riippumatta. Meillä on takana yli 30 vuotta avoliittoa, mutta raha on jokseenkin ainoa asia, josta ei ole ollut riitaa. Kummallakin on ollut omat tilit, mutta rahat aina yhteiset. Kummankin taloudellinen tilanne on vaihdellut vuosikymmenien mittaan eri suuntiin, mutta ei sitä ole koskaan laskettu. Vanhanaikaista, mutta toimivaa.

Meillä on omat rahat, mutta yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Toimii ilman ongelmia.

Sama meillä enkä muuhun suostuisi. Kumpikin tallettaa taloustilille saman summan kuukausittain. Tuloista ei tarvitse edes keskustella. En edes tiedä, kumpi meistä ansaitsee keskimäärin enemmän.

Kaikki 50/50.

Naisen ei pidä hyväksikäyttää miestä taloudellisesti.

Meillä on yhteinen taloustilit ja sen lisäksi omat tilit. Onneksi tienataan saman verran, niin ei ole ongelmaa, että kaikki maksetaan puoliksi.