Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso sairastui vakavasti...
27.03.2023 |
Ja nyt paahtaa tuolla ympäriinsä ja tekee tekemättömiä ja keskenjääneitä asioita.
Ainoa asia mikä tuntuu häneltä unohtuneen on minä. Meille ei kuulu nyt mitään.
Miten tästä eteenpäin? Kauhean paha mieli ja yksinäistä. Pelottaa. Miten tukea puolisoa mutta toisaalta tarvisin myös itse tukea.
Kommentit (30)
Puolisolla shokkivaihe päällä. Se menee kyllä ohi. Eri asia tietenkin miten sinä kestät sen ajan. Puoliso pitää sinua itsestäänselvyytenä, että olet hänen rinnallaan ja hän on pääasia ja tärkein mielessään. Eli siis puoliso on käpertynyt itseensä koska on hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei pitäs pyytää anteeksi mutta silti pyydän sitä että vaikutan ehkä itsekkäältä tässä tilanteessa. Pyysinkin neuvoja mitä voin tehdä, miten auttaa. Miten minä? Miten me.
Vierailija kirjoitti:
Kuoliko jo?
No ei.. mitä ihmettä
Vierailija kirjoitti:
Puolisolla shokkivaihe päällä. Se menee kyllä ohi. Eri asia tietenkin miten sinä kestät sen ajan. Puoliso pitää sinua itsestäänselvyytenä, että olet hänen rinnallaan ja hän on pääasia ja tärkein mielessään. Eli siis puoliso on käpertynyt itseensä koska on hukassa.
Mitä voin tehdä tai miten auttaa kun olen itsekin aikalailla hukassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt puhutaan jostain syöpädiagnoosista huonolla ennusteella niin on ehkä turhan paljon pyydetty, että puoliso jaksaisi tukea sinua. Hänhän mielessään valmistautuu omaan kuolemaansa. Eikö ole ketään muuta, jolle voisit purkaa sydäntäsi ja saada tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolla shokkivaihe päällä. Se menee kyllä ohi. Eri asia tietenkin miten sinä kestät sen ajan. Puoliso pitää sinua itsestäänselvyytenä, että olet hänen rinnallaan ja hän on pääasia ja tärkein mielessään. Eli siis puoliso on käpertynyt itseensä koska on hukassa.
Mitä voin tehdä tai miten auttaa kun olen itsekin aikalailla hukassa?
Kauanko tätä on kestänyt? Anna puolisolle tilaa toimia, mutta ei kohtuuttoman kauaa. Huolehdi itsestäsi, eli ihan perusasiat syömiset ja unet jotta jaksat sekä tee myös omia juttujasi ettet näänny taakan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt puhutaan jostain syöpädiagnoosista huonolla ennusteella niin on ehkä turhan paljon pyydetty, että puoliso jaksaisi tukea sinua. Hänhän mielessään valmistautuu omaan kuolemaansa. Eikö ole ketään muuta, jolle voisit purkaa sydäntäsi ja saada tukea?
Niin... ehkä voin puhua jollekin muulle kaikesta mutta onhan meillä tämä oma suhdekin, en tiedä, ehkä pitäisi meidän puhua myös meistä? Tai mistä minä tiedän kun ei ole kokemusta... ehkä olen vain hiljaa ja se siitä? En tiedä mitä sanoa vai olisinko hiljaa ja odotan jos hän haluaa puhua?
Anna hyvä ihminen sen puolison olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene puolisosi rytmissä. Keskustelette sitten kun hän on valmis. Se aika tulee vielä. Puhu sillä aikaa jollekulle muulle luotetulle omista tunteistasi ja omasta jaksamisestasi. Puoliso ei kykene nyt kannattelemaan sinua yhtään.
Sinun tehtäväsi on olla rinnalla ja saapuvilla, mahdollistaa sitä arkea. Älä moiti edes mielessäsi kulkevaa ihmistä siitä, miten hän ottaa asian. Et voi tietää itsekään vielä, miten itse kokisit ja toimisit.
Tämä on nyt juuri sellainen päivä ja hetki kerrallaan -tilanne. Kovasti voimaa ja valoa toivon sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka saa tuttavankin tietää sairastuneen parantumattomasti, niin yleensä ottaen on tarpeen kysyä häneltä usein mitä kuuluu, miten menee, millä fiiliksellä tänään jne. Se on liikaa vaadittu mielestäni, että hän tässä tilanteessa tukisi sinua. Onko sinulla ystäviä? Puhu heille ja tarvittaessa hae tukea vaikka sairaalapapilta.
Sinulla on hätä. Mutta et voi verrata omaa hätääsi siihen tsunamin, jonka keskellä puolisosi kamppailee. Älä tuo itseäsi esille. Sinä et kuole.
Puoliso juttelee sitten kun pystyy. Anna hänen nyt olla ja tehdä mitä tekee. Huolehdi itsestäsi ja hänestä myös, mutta älä pakota puhumaan vain koska sinun mielestä ihmisen pitää valmistautua kuolemaansa ja kuolla jollain tietyllä tapaa.
Tämä on hänen kuolemansa. Sinä et omista etkä määrittele sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ei pitäs pyytää anteeksi mutta silti pyydän sitä että vaikutan ehkä itsekkäältä tässä tilanteessa. Pyysinkin neuvoja mitä voin tehdä, miten auttaa. Miten minä? Miten me.
Pyydä apua omasta terveyskeskuksesta, niissä on sosiaalialan ihmisiä, oma lääkäri neuvoo/ lähettää juttelemaan terapiaan tms. Seurakunnat, diakonit jne kriisipuhelin jne. Saat hakea apua myös puolisostasi riippumatta, kriisi on yhteinen, mutta miten sitä käsitellä voi olla yhdessä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt jo kuollu?
Toivottavasti sä oot 🥶
Jos sairastuisin vakavasti ja mies alkaisi protestoida (valittaa, kiukutella, mököttää) tai vaatia minulta huomiota (parisuhdeaikaa, henkistä tukea) niin ottaisin heti eron.
Jokainen käsittelee elämän suuria käännekohtia omalla tavallaan. Kuoleman pelko kun siihen on aihetta on yksi näitä. Anna tilaa, niin miehellesi kuin itsellesikin, kuukausi, tai vuosi, niinkauan kuin siihen menee. Hae apua jos et jaksa, kerro avun mahdollisuuksista myös miehellesi, mutta anna hänen päättää milloin ja minkälaista apua hän haluaa.
Kuoleman edessä ihminen on aika avuton ja (heikko) pieni, se on niin lopullista. Siinä menee parhaaltakin pasmat sekaisin vähäksi ajaksi ainakin. Suosittelen myös papin/ pastorn kanssa puhumista, rukousta joka on hyvin lohdullista.
Alue: Aihe vapaa
Up