En kestä enää tupakointia. Siinä ei ole mitään järjen häivää. Haluan lopettaa.
En vain pidä siitä. Se hävettää, harmittaa ja saa miettimään jatkuvasti, että miksi minä teen tätä.
Joka kerta kun sytytän tupakan, toivon, että en polttaisi. Poltan noin 10 tupakkaa vuorokauden aikana.
En oikeastaan ymmärrä miksi sellaista teen. Ihan helposti voin olla polttamatta työvuoron ajan, se ei käy kertaakaan mielessä. Vasta kun olen itsekseni niin haluan polttaa, sitten taas harmittaa.
Typerä kierre, typerä tapa, josta kärsii muutkin.
Alkoholi jäi pois. Seuraavaksi haluan tämänkin pois.
Mikä ajatus sai sinut havahtumaan?
Kommentit (23)
Tuun seurailemaan. 10 vuotta tupakointia takana, tuohon on mahtunut monta lopettamiskertaa. Vuodenkin olen onnistunut olemaan ilman, sitten se tapa taas jostain tulee takaisin. Tuntuu etten pääse koskaan eroon tuosta paheesta. Alkoholia käytän kerran vuodessa, siihen en koe mitään viettiä. Mutta tupakka... huoh...
Vierailija kirjoitti:
Poltin n 10 tupakkaa päivässä. Loppuaikoina poltin enää n 2 tupakkaa päivässä. Ostin nikorettipurkkaa ja lopetin lopulta sillä. Vältin samalla alkoholia, sillä olin aikaisemmin repsahtanut polttaa alkoholin vaikutuksen seurauksena. Tupakan lopettaminen oli paras päätös elämässäni.
Minä lopetin taas lähes 30 vuoden tupakoinnin tarkoituksella kun lähdin bilettämään. Ihan siksi, etten sortuisi alkoholin tekosyyllä myöhemmin. Alkoholi ei tee tupakoinnin tarvetta. Tupakka tekee sen tarpeen. Tupakointi ei ole tapa, vaan riippuvuus. Riippuvuus katkeaa katkaisemalla se. Kiertämään sitä ei pysty.
Nikotiini inhalaattori toimi itsellä. Siinä kun saa nikotiinin lisäksi jotain sormissa pideltävää eli sen rituaalin mikä kuuluu tupakointiin.