Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Twitterissä on nää pari kriitikkoa aloittaneet kampanjan uudestaan kun ilmeisesti keskustelu laantui tai muuttui liian positiiviseksi. Luin nyt jonkun satakunta twiittiä suomiautistiskenestä tästä sarjasta poislukien nää kaksi tyyppiä. Muutama huomio:

- osa autisteista oli kattonut vaan sen todella lässyttävän ekan jakson, joka on just samalla tavalla lässyttävä kuin mikä muu tahansa reality. Koska oli ihan yks osa katottu, tiedettiin koko sarjan sävy

- Osa autisteista oli tosi iloisia siitä että autisteista ylipäätään tehdään sarja jossa nää näytetään yhteiskunnan toimivina jäseninä eikä erillisvammaisina

- Osaa vitutti raha ja tukitoimet, joita vissiin ei oo tarjolla kuin osalle autisteja talous- tai jostain muusta syystä

- Autistit jotka kehui tätä kehui nimenomaan sitä, että tässä näytettiin autistien ongelmia mutta todettiin, että niin autistit kuin muut voi elää niiden kanssa sopuisaa normielämää. Ei haittaa jos Topi juoksee ja huutaa jossain pämpällä kun hän on kuitenkin selkeästi hyvä yhteiskunnan jäsen muutoin.

Termejä joita twitterissä viljellään on myös allisti, jolla tarkoitetaan henkilöä joka ei ole autisti. On olemassa mantra jossa allistit ei voi edustaa ja ymmärtää autisteja eikä kuvata heitä oikein. Jostain syystä nää autistit ei näe samaa ongelmaa siinä miten he ymmärtää yhteiskuntaa, muita tai tavallisten ihmisten kokemaa vaivaantuneisuutta heidän seurassaan. Myös kova kiukku on siitä, että autisteja opetataan käyttäytymään normaaliväestön tavoin ja verrataan tätä homojen eheytyshoitoihin ja selitetään, että kyllä autistin pitäisi saada olla itsekeskeinen törppö. Maailman tulisi sietää idioottia käytöstä kun se on luonnollista. Mitä muuta luonnollista pitäis hyväksyä? Dödötön elämä, suihkussa käymättömyys? Aika erikoisia asioita luonnollisiksi sanotaan.

Olen autistin äiti ja myös itse autismikirjolla (asperger). Minä olen siinä mielessä menestynyt elämässä hyvin, että minulla on itseäni kiinnostava koulutus ja olen ihan hyvin menestynyt työelämässä. Elämä on tasapainossa ja olen onnellinen.

Suurin osa autismikirjolla ei ole työelämässä ja päällekkäisyys erilaisten mielenterveysongelmien kanssa on suurta. Tämä näkyy aikuisten autismikirjolaisten vertaisryhmissä paljon. Kaikki riitelevät kaikkien kanssa ja koko maailmaa syytetään (osittain oikeutetusti) omista ongelmista. Uhrin rooli on niin kova, ettei omassa elämässä nähdä vaikutusmahdollisuuksia. Tämä erityisesti näillä, jotka ovat syrjäytyneet työelämästä ja vasta myöhäisellä aikuisiällä saaneet diagnoosinsa. Onhan se surullista, mutta osa hyökkää autismikirjolaisten vanhempien, lääkäreiden ym. kimppuun todella avoimesti. Ei ymmärretä, että autismikirjo ei anna oikeutusta loukata toisia tai kirjoittaa netissä mitä tahansa. Olen tämän vuoksi eronnut pari vuotta sitten erinäisistä ryhmistä. Nyt nämä samat ihmiset ovat tainneet löytää Twitterin ym.

Minun oma lapseni on vahvemmin kirjolla kuin minä. Oli lähes puhumaton kouluikään asti ja vielä kouluiässäkin puheentuotto ja vuorovaikutus on huomattavan vaikeaa ja se kyllä oikeasti haastaa hänen elämää. Olisi aivan naurettavaa väittää, että hänen haasteet eivät vaadi kuntoutusta ja hän ei kärsi siitä, ettei pysty kommunikoimaan ajoittain. Nämä aikuiset autistit eivät nykyään edes halua, että tällaisesta autismista puhutaan. En ole itse saanut kiinni, onko se leimautumisen pelkoa vai aitoa halua hyväksyä puhumaton autisti. Ehkä sekoitus molempaa.

Nämä haluaisivat ymmärrettävästi nähdä itsensä kaltaisia autisteja ohjelmassa. He eivät vain ymmärrä, että sellaisilla on melko usein keskivaikeaa/vaikeaa masennusta, eikä tuotantoryhmä halua ottaa vastuuta masennuksen/ahdistuneisuuden pahentumisesta. Jotenkin hassua, että kritisoivat, että nämä kirjolla sarjan autistit ovat liian stereotyyppisiä, kun nämä ovat selvästi lievästi kirjolla verrattuna vaikkapa omaan lapseeni. Ilmeisesti eivät sitten halua leimautua miehiin, joilla on erikoinen intonaatio äänessään, jota pidetään yhtenä stereotyyppisenä piirteenä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on käsittääkseni kuitenkin siinä, ettei heidän mielestään ei-autisti voi koskaan kokea/tuntea/tietää tai etenkään kuvata autistista elämää rehellisesti, vaan siitä tulee sitten tällainen heidän nenttiaivoituksistaan rakentunut kiva pieni maskottiohjelma. Käytännössä siis sarjassa ei saavuteta autistista mielenmaisemaa, vaan se on feikki ja valheellinen, ja tätä myötä vaikuttaa taas negatiivisesti autistiymmärrykseen ja autistien tukemiseen.

Mutta miten autisti sitten voi muka tietää, että allistien suhde autisteihin on maskotiksi tekevää ja alentuvaa? Ihan rehellisesti eihän nää autistit oikeasti ymmärrä muiden tunteita ja/tai ei piittaa niistä, sehän on nimenomaan se autismin surullinen puoli että kyvyttömyys välittää muista haisee sadan kilsan päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on käsittääkseni kuitenkin siinä, ettei heidän mielestään ei-autisti voi koskaan kokea/tuntea/tietää tai etenkään kuvata autistista elämää rehellisesti, vaan siitä tulee sitten tällainen heidän nenttiaivoituksistaan rakentunut kiva pieni maskottiohjelma. Käytännössä siis sarjassa ei saavuteta autistista mielenmaisemaa, vaan se on feikki ja valheellinen, ja tätä myötä vaikuttaa taas negatiivisesti autistiymmärrykseen ja autistien tukemiseen.

Mutta miten autisti sitten voi muka tietää, että allistien suhde autisteihin on maskotiksi tekevää ja alentuvaa? Ihan rehellisesti eihän nää autistit oikeasti ymmärrä muiden tunteita ja/tai ei piittaa niistä, sehän on nimenomaan se autismin surullinen puoli että kyvyttömyys välittää muista haisee sadan kilsan päähän.

Huomaa, että et ymmärrä etkä tiedä, mitään Autismista. Ei sen tajuamiseen riittänyt sinulle, näköjään edes tämä hyvin tehty tv-sarja.

Mielenkiintoinen ohjelma. Topi on tosi ihana kuten ne muutkin. Minunkin poika on autistinen. Hän haaveilee,että joku tyttö tykkäisi hänestäkin mutta ei kukaan taida välittää. Hän piirtelee naisten kuvia. Ne on tosi hyvin piirretty ja naisilla on aina kauniit ja peittävät vaatteet.

Kiri oli vikassa jaksossa edukseen kun olivat Särkänniemessä ja jaksoi kysellä muilta asioita ja oli muutenkin huomioonottava. Mielikuvani hänestä muuttui parempaan suuntaan!

Toivon kaikkea hyvää kaikille neljälle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä menee mielestänne raja siinä, että kuinka paljon autismin kirjon henkilöä voi vaatia toimimaan neurotyypillisten tavoilla? Onko esim. oikein patistaa häntä hankkimaan ystäviä/kavereita, jos hän viihtyy mieluummin itsekseen? Tai kuinka paljon häneltä voi edellyttää mm. aistiärsykkeiden tai nopeatempoisten, yllättävien ja yhtäkkisten tilanteiden sietämistä?

Ei ketään nyt pitäisi pakottaa olemaan koko ajan sosiaalinen, eihän sitä jaksaisi moni neurotyypillinenkään. Mutta jos autismikirjon henkilöllä on tavoitteena saada ystäviä, siihen toki kannattaa kannustaa.

Aistipoikkeavuuksia tai stressiherkkyyttä ei oikein voi valita, mutta niidenkin kanssa voi oppia tulemaan toimeen esim. apuvälineillä ja suunnitelmallisuudella.

Ainakin autisti voi hakeutua

-autistista ajattelua ymmärtävään psykoterapiaan tai ryhmävalmennukseen 

-Neuropsykiatrisen valmennuksen, asumisen ohjauksen tai esimerkiksi toimintaterapian avulla voidaan opetella käytännön strategioita ja hyviä toimivia rutiineja erilaisiin tilanteisiin

-vertaistukeen ja ryhmiin, joissa tapaa muita autismikirjon henkilöitä. Osana kuntouttavaa toimintaa autismikirjon henkilö on hyvä ohjata hänelle sopivan vertaistuen pariin

-Säännöllisiin terveystarkastuksiin

Vierailija kirjoitti:

Onko nykyaikana odotukset tosiaan niin korkealla, että jos et ole hypersosiaalinen supersuorittaja joka osaa välittömästi kaiken, niin silloin siihen täytyy löytyä joku diagnoosi? Kyllä, Koulu on välillä vaikeaa ja arki raskasta - myös meille ihan ''normaaleille'' ihmisille.

Vaikka uskon sarjan henkilöiden oikeasti löytyvän jostain kohtaa autismin kirjoa, niin tuntuu silti että nykypäivänä suurimalla osalla on joku diagnoosi milloin mistäkin syystä. Se että pussilakanan vaihtaminen tuntuu hankalalta, tai että tykkää keräillä postimerkkejä ei ole vielä psyykkinen sairaus.

Olen osittain samaa mieltä. Mutta osittain eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Julius näyttää ihan Red Hot Chili Peppersin nuorelta Anthony Kiedikseltä. Ja tämä on kehu!

Todellakin!

https://preview.redd.it/umzxhg209gcz.jpg?auto=webp&s=0188cb6dcefed1835c…

Mielenkiintoista, en ole ollut kehitysvammaisten kanssa juuri tekemisissä niin tämä sarja oli ihan silmiä avaava..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ihme,että Juliuksen vanhemmat ovat uskaltaneet hankkia vielä kaksi lasta lisää, kun autismi on niin vahvasti periytyvää, ja Juliuksella kuitenkin todettiin autismi jo leikki-ikäisenä.

Usksltaakohan Sointu Borg hankkia lapsia ollenkaan, jos häntä vaikka pelottaa, että autismi periytyy hänen lapsilleen?

Ei kaikkia sairauksia, vammaisuutta tai nepsyyttä voi ennustaa. Enkä tiedä, omaako kukaan Juliuksen tai Topin lähisukulaisten autismikirjon piirteitä.

Onko väärin hankkia lapsia, jos omaa sairauden tai toimintarajoitteen? Vai saavatko vain sellaiset hankkia lapsia, joiden suvussa ei ole mitään sairauksia?

Rankka valintahan se on.

Eihän ihmiseltä saa lapsen hankintaa kieltää, mutta lapsi on iso vastuu ja jos siirrät samat ongelmat lapsellesi, miten jaksat elää sen kanssa että siirsit geenit hänelle tehden hänenkin elämästään kärsimystä ??

Ei se sinunkaan elämä tällöin helppoa ole.

Minusta tätä jokaisen vanhemman pitäisi pohtia. Onko kaikkia geenejä syytä jakaa..

Onko siis vastuutonta hankkia lapsia, jos omaa nepsydiagnoosin, vaikka olisi muuten valmis vanhemmaksi?

Entä diabeetikot? Muut psykiatriset diagnoosit, vaikka ne olisivat hyvässä tasapainossa?

Onhan se vastuutonta. Ei yhteiskunnan tarkoitus ole olla mikään vammaisten avustuslaitos, vaan ihmisiä pidetään hengissä ja terveyspalvelut kustannetaan jotta näistä tulisi veronmaksajia. 

Ei ihan näinkään. Ihmisiä pidetään hengissä ja terveyspalvelut kustannetaan siksi, että se on inhimillistä - ei vain tietyin ehdoin työkykyisille.

Jestas, miten symppiksiä tyyppejä

Vitsit se Kirin ystävä Tessa oli kaunis - ja todella ymmärtäväinen. Näytti tosi paljon Malla Malmivaaralta, mutta oli vielä kauniimpi. Tuli ihan pieni girl crush.

Kyllä saa nauraa noille

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa nauraa noille

Mikäs sua heissä niin naurattaa?

Vierailija kirjoitti:

Vitsit se Kirin ystävä Tessa oli kaunis - ja todella ymmärtäväinen. Näytti tosi paljon Malla Malmivaaralta, mutta oli vielä kauniimpi. Tuli ihan pieni girl crush.

Katsoin kanssa sitä Tessaa, että hän oli kaunis sekä sisältä, että ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Twitterissä on nää pari kriitikkoa aloittaneet kampanjan uudestaan kun ilmeisesti keskustelu laantui tai muuttui liian positiiviseksi. Luin nyt jonkun satakunta twiittiä suomiautistiskenestä tästä sarjasta poislukien nää kaksi tyyppiä. Muutama huomio:

- osa autisteista oli kattonut vaan sen todella lässyttävän ekan jakson, joka on just samalla tavalla lässyttävä kuin mikä muu tahansa reality. Koska oli ihan yks osa katottu, tiedettiin koko sarjan sävy

- Osa autisteista oli tosi iloisia siitä että autisteista ylipäätään tehdään sarja jossa nää näytetään yhteiskunnan toimivina jäseninä eikä erillisvammaisina

- Osaa vitutti raha ja tukitoimet, joita vissiin ei oo tarjolla kuin osalle autisteja talous- tai jostain muusta syystä

- Autistit jotka kehui tätä kehui nimenomaan sitä, että tässä näytettiin autistien ongelmia mutta todettiin, että niin autistit kuin muut voi elää niiden kanssa sopuisaa normielämää. Ei haittaa jos Topi juoksee ja huutaa jossain pämpällä kun hän on kuitenkin selkeästi hyvä yhteiskunnan jäsen muutoin.

Termejä joita twitterissä viljellään on myös allisti, jolla tarkoitetaan henkilöä joka ei ole autisti. On olemassa mantra jossa allistit ei voi edustaa ja ymmärtää autisteja eikä kuvata heitä oikein. Jostain syystä nää autistit ei näe samaa ongelmaa siinä miten he ymmärtää yhteiskuntaa, muita tai tavallisten ihmisten kokemaa vaivaantuneisuutta heidän seurassaan. Myös kova kiukku on siitä, että autisteja opetataan käyttäytymään normaaliväestön tavoin ja verrataan tätä homojen eheytyshoitoihin ja selitetään, että kyllä autistin pitäisi saada olla itsekeskeinen törppö. Maailman tulisi sietää idioottia käytöstä kun se on luonnollista. Mitä muuta luonnollista pitäis hyväksyä? Dödötön elämä, suihkussa käymättömyys? Aika erikoisia asioita luonnollisiksi sanotaan.

Olen autistin äiti ja myös itse autismikirjolla (asperger). Minä olen siinä mielessä menestynyt elämässä hyvin, että minulla on itseäni kiinnostava koulutus ja olen ihan hyvin menestynyt työelämässä. Elämä on tasapainossa ja olen onnellinen.

Suurin osa autismikirjolla ei ole työelämässä ja päällekkäisyys erilaisten mielenterveysongelmien kanssa on suurta. Tämä näkyy aikuisten autismikirjolaisten vertaisryhmissä paljon. Kaikki riitelevät kaikkien kanssa ja koko maailmaa syytetään (osittain oikeutetusti) omista ongelmista. Uhrin rooli on niin kova, ettei omassa elämässä nähdä vaikutusmahdollisuuksia. Tämä erityisesti näillä, jotka ovat syrjäytyneet työelämästä ja vasta myöhäisellä aikuisiällä saaneet diagnoosinsa. Onhan se surullista, mutta osa hyökkää autismikirjolaisten vanhempien, lääkäreiden ym. kimppuun todella avoimesti. Ei ymmärretä, että autismikirjo ei anna oikeutusta loukata toisia tai kirjoittaa netissä mitä tahansa. Olen tämän vuoksi eronnut pari vuotta sitten erinäisistä ryhmistä. Nyt nämä samat ihmiset ovat tainneet löytää Twitterin ym.

Minun oma lapseni on vahvemmin kirjolla kuin minä. Oli lähes puhumaton kouluikään asti ja vielä kouluiässäkin puheentuotto ja vuorovaikutus on huomattavan vaikeaa ja se kyllä oikeasti haastaa hänen elämää. Olisi aivan naurettavaa väittää, että hänen haasteet eivät vaadi kuntoutusta ja hän ei kärsi siitä, ettei pysty kommunikoimaan ajoittain. Nämä aikuiset autistit eivät nykyään edes halua, että tällaisesta autismista puhutaan. En ole itse saanut kiinni, onko se leimautumisen pelkoa vai aitoa halua hyväksyä puhumaton autisti. Ehkä sekoitus molempaa.

Nämä haluaisivat ymmärrettävästi nähdä itsensä kaltaisia autisteja ohjelmassa. He eivät vain ymmärrä, että sellaisilla on melko usein keskivaikeaa/vaikeaa masennusta, eikä tuotantoryhmä halua ottaa vastuuta masennuksen/ahdistuneisuuden pahentumisesta. Jotenkin hassua, että kritisoivat, että nämä kirjolla sarjan autistit ovat liian stereotyyppisiä, kun nämä ovat selvästi lievästi kirjolla verrattuna vaikkapa omaan lapseeni. Ilmeisesti eivät sitten halua leimautua miehiin, joilla on erikoinen intonaatio äänessään, jota pidetään yhtenä stereotyyppisenä piirteenä.

Jotenkin ihanaa lukea että siellä jossain maailmassa on ihmisiä joilla on osittain samanlaista elämässä kuin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, en ole ollut kehitysvammaisten kanssa juuri tekemisissä niin tämä sarja oli ihan silmiä avaava..

Ei kait nää mitään kehitysvammaisia ole. Kehitysvammaisuus määritellään niin että älukkyys on alempi kuin kaksi keskihajonnan mittaa väestön älykkyysjakautuman keskiarvosta. Yleensä kai autistien älykkyys on kuitenkin jonkin verran keskiarvoa korkeampi. Joillakin ihmisillä voi tietysti olla molemmat, mutta ei näillä mun mielestä näytä mitään kehitysvammaa olevan.

Tää on niin sympaattinen ohjelma, onneksi maailmaan mahtuu kaiken kirjavaa väkeä 😃

Täällä on ihmetelty tuota, että Kiri jaksaa bailata yöelämässä, mutta väsyy arjesta. Olen itse sellainen, että kotityöt sujuu hyvin, mutta työelämään minusta ei ole. Rasitun kaikesta. Pitää osata toimia valtavan määrän ihmisiä kanssa, opetella uusia käyttöjärjestelmiä, pitää taukoa jossain hälyisessä paikassa jossa koko ajan joku haluaa vielä kaiken taustamelun lisäksi jutella!

Yöelämässä en juuri liiku, mutta silloin joskus kun käyn, niin nautin siitä. Olen hämmästellyt sitä itsekin ja puolison kanssa sitä on mietitty moneen kertaan. Alkoholi auttaa. Se täytyy sanoa. Rauhoitun sen avulla. Baarissa jotenkin jo lähtökohtaisesti kaikki ihmiset käyttäytyy erilailla kuin muualla, niin siksi kai minunkin on siellä helpompi olla. Meteli on myös tasaisempaa, vaikkakin kovaäänistä. Himmeä valaistus on helpotus. Kotonakin saatan olla aivan silmät luupallaan ja haukotella (siis arkena, selvinpäin), mutta kun valot laitetaan pois, piristyin kuin olisin ottanut pienet unet. Se on hämmentävää.

Ei liity mihinkään, mutta itse saan kiittää puolisoani. Lapsuudenperheestä ei ole hyvää sanottavaa. Sieltä saa kuulla vaan, että "miten sä oot tollanen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö autistit yleensä armeijan, luulisi että se on hyvin vaikeaa heille?

Siellä kun tehdään niinkuin käsketään ja nopeasti.

Sehän se just sopii että annetaan ohjeita ja on rytmi.

Ei pärjää, koska armeijassa on liian paljon sosiaalisuutta ja hälinää, itseasiassa siellä ei saa olla missään rauhassa. Käskyt myös vaihtuu lennosta ja tupakavereiden kanssa voi olla sosiaalisia haasteita. En ole varma, mutta minun aikaan yksi saattoi olla kirjolla, hän valitettavasti joutui pahasti kiusatuksi koska oli niin "outo" ja lopulta passitettiin pois.

Mun isä ainakin rakasti armeijaa. Sanoi sen olleen elämänsä parasta aikaa. Hänellä oli siellä jotain hevoshommia (ihan kantaväestöä ollaan :)) ja tykkäsi olla metsäleireillä. Isän jutut on sellaisia, että hän onnistuu olemaan lakonisella tavalla hauska.