Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
"Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. "
- kuka tämmöistä jaksaa ottaa vastaa? Minäkään en, vaikka olen suursyömäri!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta ja koko palstasta päätellen kansan moraaliset käsitykset syöksyvät alamäkeä. Tai ainakin jokaiseen ketjuun ilmestyy tuo ilkeä miniä-anoppi ei ole sukua-vanhemmat päättää lastensa ihmissuhteet-yms.-jankkaaja.
Isovanhemmat ovat perhettä siinä missä puolisokin. Itse asiassa puolisot vaihtuvat, mutta synnyinperhe jää. Käytöstavat kertovat ihmisestä paljon. Kunnioitusta muita kohtaan pitää sen verran olla, ettei turmele puolisonsa ja lastensa suhdetta vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Pitää myös osata rakentavasti keskustella, jos on joku ongelma. Muut eivät ole ajatuksenlukijoita.
Isovanhemmat ovat sukulaisia, eivät perhettä. Ja sille miniälle/vävylle eivät edes sitä.
Eikä nykyaikana enää se perheen äiti ole mikän yleissihteeri ja ohjelmatoimisto.
Ja pelkkä sukulaisuus ei ole mikään tekosyy olla pakosti tekemisissä.
Sääli sinun puolisosi vanhempia, kylmää kyytiä miniältä saavat.
Sinulla on varmaan paljon ongelmia ollut elämässäsi, kun niin negatiivisesti näet asiat.
Kyllä ne isovanhemmat ovat perhettä, sukulaisiakin kyllä, mutta sukulaisia ovat myös pikkuserkut ja isoenot. Täsmennyksenä siihen perhettä ovat molempien puolisoiden vanhemmat ja sisaruksetkin. Halusit tai et. Mene vaikka Italiaan tai Espanjaan vähäksi aikaa ja yritä siellä tulkuttaa perherajoituksiasi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta ja koko palstasta päätellen kansan moraaliset käsitykset syöksyvät alamäkeä. Tai ainakin jokaiseen ketjuun ilmestyy tuo ilkeä miniä-anoppi ei ole sukua-vanhemmat päättää lastensa ihmissuhteet-yms.-jankkaaja.
Isovanhemmat ovat perhettä siinä missä puolisokin. Itse asiassa puolisot vaihtuvat, mutta synnyinperhe jää. Käytöstavat kertovat ihmisestä paljon. Kunnioitusta muita kohtaan pitää sen verran olla, ettei turmele puolisonsa ja lastensa suhdetta vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Pitää myös osata rakentavasti keskustella, jos on joku ongelma. Muut eivät ole ajatuksenlukijoita.
Isovanhemmat ovat sukulaisia, eivät perhettä. Ja sille miniälle/vävylle eivät edes sitä.
Eikä nykyaikana enää se perheen äiti ole mikän yleissihteeri ja ohjelmatoimisto.
Ja pelkkä sukulaisuu
Isovanhemmat ovat sukulaisia, eivät perhettä.
Ja nykynaiset eivät luojan kiitos ole enää mitään kynnysmattoja jotka käyttäisi elämänsä miehensä sukulaisten pokkuroimiseen.
En minäkään odota miehn palvelevan minun sukulaisiani. Tietenkään.
Eniten tässä ketjussa häiritsee se että naisen pitäisi passata miehensä sukulaisia. Onko vastavuoroista, eli kun naisen vanhemmat tulevat käymään, mies laittaa appivanhemmilleen pötyä pöytään, tiskaa, on etukäteen suunnitellut tarjoilut ja käynyt ostoksilla hankkimassa tarvikkeet jne. ja nainen vaan juttelee mukavia?
Tökeröä käytöstä pojalta ja hänen puolisoltaan. Antavat ikävää mallia lapsilleen siitä miten isoäitiä kohdellaan. Siinä saa myöhemmin ihmetellä miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ja kunnioittaa toisia ihmisiä, varsinkaan vanhoja.
Olen aina ottanut tutut ja vieraat vastaan ystävällisesti ja pitkän matkan takaa tulleet ovat tulleet valmiin ruuan äärelle ja/tai kahville. Lapset ovat olleet mukana pöydän kattamisessa ja ruokailussa. Oma anoppi ja appi olivat minulle todella tärkeitä ja vein heille usein valmiin ruuan mennessäni kylään. Samoin olivat aina tervetulleita. Kiitin heitä siitä suoraan kuinka hyvät isovanhemmat lapsillani on. Lasten piti osata myös käyttäytyä, kun olivat heidän kanssaan.
Ihmettelen suuresti tätä nykytyyliä, että isovanhempia tylytetään ja aliarvostetaan. Pojat ovat pelkkiä vellihousuja vaimojensa edessä, kun antavat vaimon käyttäytyä huonosti lasten isovanhempia kohtaan, siis isänäitiä ja isänisää kohtaan. Usein nämä miniät kutsuvat oman äitinsä ja isänsä kylään ja on tarjoilut valmiina. Tosi tosi huonoa käytöstä se on ja suora malli pienille lapsille. Mikä näitä ihmisiä vaivaa!!
Pitäisi myös olla ymmärrys siinä, että mitä vanhempi on ihminen, sitä herkemmin hän haluaa opastaa ja neuvoa nuorempiaan. Koskaan en siitä tavasta lähtenyt lasteni isovanhempia arvostelemaan. Ajattelin että kyllä puhetta maailmaan mahtuu, kaikkea ei tarvitse ottaa niin todesta. Vanhuksia pitää ymmärtää. Olette te kaikki joskus vanhuksia, haluatteko te, että lapsenne käyttäytyvät yhtä törkeästi teitä kohtaan kuin olette heille nyt opettaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei ole pakko sietää paskaa. Ennen vanhaan nöyrusteltiin ja voitiin huonosti ja jopa toimittiin kuten anoppini joka suoraan sanoi että on paska anoppi koska hänelläkin oli paska anoppi.
Ei minun tarvitse sellaista sietää. Jonkun pitää katkaista kierre.
Kyseessä ei liene ollenkaan toivottu vieras ja velvollisuudesta annetaan kyläillä, koska itse tuppautuu juurikin kysymällä milloin voin tulla ja varmasti pahoittaa mielensä, jos sanoo, että ei nyt sovi. Omasta lähisuvusta löytyy ihan vastaava tapaus ja velvollisuudesta hänet otetaan kylään, ei siksi, että hänet haluttaisiin kylään. Itse panin poikki nämä minuun päin puolipakolla painostetut yön yli -kyläilyt, koska tuottivat vain kyläilyn jälkeistä huonoa oloa pitkäksi aikaa. Hotelliin ei suostu menemään ja siitäkin syyllistettiin, että siellä ei ole mukavaa (ei ole rahasta kiinni). Jotkut ihmiset eivät vaan osaa lukea muita ihmisiä, vaan asiat on sanottava ikävästikin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo selvästi. Toki tuollaisiakin on oikeassa elämässä, että toiset hoitavat pieniä lapsia ja apua tarjoamatta mennään siihen odottamaan ja vaatimaan itselle ruokaa ja muuta palvelua. Että ihan menet keittiöön odottamaan, koska tulee pötyä pöytään.
Olen monta kertaa ihmetellyt tuttujen kanssa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miten pienten lasten kanssa on kädet täynnä ilman sitä vieraiden ruoanlaittoakin. Tietenkin on kohteliasta jotain tarjota, samoin kuin on kohteliasta tarjota apua keittiössä.
Sama heikkokuntoisten vanhusten kanssa. Jotkut ilkiävät mennä passattaviksi apua tarjoamatta, vaikka kahvinlaittaja liikkuu rollaattorilla.
Ap on selvä provo, nauratti nuo kuvailut istumisesta ja tarjoilun odottamisesta ja pihvien toivomisesta. Hymy hyytyi, kun luin, että monet oikeasti ovat tuollaisen käytöksen kannalla.
Vierailija kirjoitti:
Provo selvästi. Toki tuollaisiakin on oikeassa elämässä, että toiset hoitavat pieniä lapsia ja apua tarjoamatta mennään siihen odottamaan ja vaatimaan itselle ruokaa ja muuta palvelua. Että ihan menet keittiöön odottamaan, koska tulee pötyä pöytään.
Olen monta kertaa ihmetellyt tuttujen kanssa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miten pienten lasten kanssa on kädet täynnä ilman sitä vieraiden ruoanlaittoakin. Tietenkin on kohteliasta jotain tarjota, samoin kuin on kohteliasta tarjota apua keittiössä.
Sama heikkokuntoisten vanhusten kanssa. Jotkut ilkiävät mennä passattaviksi apua tarjoamatta, vaikka kahvinlaittaja liikkuu rollaattorilla.
Ap on selvä provo, nauratti nuo kuvailut istumisesta ja tarjoilun odottamisesta ja pihvien toivomisesta. Hymy hyytyi, kun luin, että monet oikeasti ovat tuollaisen käytöksen kannalla.
Minun appivanhempani voisivat hyvin kirjoittaa tuollaista, vieläpä syvästi loukkaantuneina, samaten tuota loputonta vanhusten kunnioittamista ja arvostamista vaativat joka käänteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pitäisi myös olla ymmärrys siinä, että mitä vanhempi on ihminen, sitä herkemmin hän haluaa opastaa ja neuvoa nuorempiaan. Koskaan en siitä tavasta lähtenyt lasteni isovanhempia arvostelemaan. Ajattelin että kyllä puhetta maailmaan mahtuu, kaikkea ei tarvitse ottaa niin todesta. Vanhuksia pitää ymmärtää. Olette te kaikki joskus vanhuksia, haluatteko te, että lapsenne käyttäytyvät yhtä törkeästi teitä kohtaan kuin olette heille nyt opettaneet"
Minkä ikäluokan ihmisistä sinä puhut? Itse olen 72v eikä tulisi mieleenkään opastaa tai neuvoa nuorempia! Omasta ystäväpiiristä kai yhdellä tuo tapana? Ajat, tavat... kaikki ovat muuttuneet ja nuoremmat kasvaneet näiden muutosten keskellä ja osaavat kyllä. En myöskään vaadi mitään kunnioitusta/pokkurointia vain sen takia, että olen vanha. Mikä itseisarvo vanhuus on???
Totta kai ruokaa jos tulevat pitkänkin matkan takaa. Eri asia jos lähellä asuvat niin kahvia/teetä jne. Monet isovanhemmat auttaa perhettä tavalla tai toisella. Esim nuoripari pääsee leffaan jne. Saavat parisuhde aikaa june
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä ei liene ollenkaan toivottu vieras ja velvollisuudesta annetaan kyläillä, koska itse tuppautuu juurikin kysymällä milloin voin tulla ja varmasti pahoittaa mielensä, jos sanoo, että ei nyt sovi. Omasta lähisuvusta löytyy ihan vastaava tapaus ja velvollisuudesta hänet otetaan kylään, ei siksi, että hänet haluttaisiin kylään. Itse panin poikki nämä minuun päin puolipakolla painostetut yön yli -kyläilyt, koska tuottivat vain kyläilyn jälkeistä huonoa oloa pitkäksi aikaa. Hotelliin ei suostu menemään ja siitäkin syyllistettiin, että siellä ei ole mukavaa (ei ole rahasta kiinni). Jotkut ihmiset eivät vaan osaa lukea muita ihmisiä, vaan asiat on sanottava ikävästikin suoraan.
Tämä mullekin tuli mieleen. Syystä tai toisesta isoäiti ei ole tervetullut. Vitsailu itsensä kylään kutsumisesta ei tuossa tilanteessa ole kovin hyvä peliliike.
Oma anoppi oli mielestään aina tervetullut meille. Ei ollut. Kun sanottiin, että ilmoittamatta ei tarvitse tulla, vääräleuka alkoi soittaa ovikelloa ennen kuin saapasteli sisälle. Kieltäydy nyt siinä vierailusta, kun toinen siinä jo alkaa kovaan ääneen moittia, miksi emme olleet kotona eilen, kun hän kävi eikä ovi ollut auki. Anoppini ei (valitettavasti) asu satojen kilometrien päässä. Kahvia keitti ja jääkaapilla kävi kuin kotonaan, haukkui (minut) kun ei ollut sitä, tätä ja tuota hankittuna. Tuo omatoimisuus olisi vielä ollut siedettävää, jos muuten mukavasta ihmisestä olisi kyse.
Lopputulema: emme ole enää käytännössä missään tekemisissä. En suostu olemaan kenenkään kynnysmatto. Ihan liian kauan yritin tulla toimeen.
Menen ruikakassien kanssa ja miniä tietää että alan tekemään ruokaa ja on tyytyväinen. Hyvät välit miniän kanssa ja hän on fiksu ja työorientoitunut. Saatanpa leipasta vehnästä ja tehdä ruokia pakkaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menen ruikakassien kanssa ja miniä tietää että alan tekemään ruokaa ja on tyytyväinen. Hyvät välit miniän kanssa ja hän on fiksu ja työorientoitunut. Saatanpa leipasta vehnästä ja tehdä ruokia pakkaseen.
Onko poikasi kuollut???
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisi myös olla ymmärrys siinä, että mitä vanhempi on ihminen, sitä herkemmin hän haluaa opastaa ja neuvoa nuorempiaan. Koskaan en siitä tavasta lähtenyt lasteni isovanhempia arvostelemaan. Ajattelin että kyllä puhetta maailmaan mahtuu, kaikkea ei tarvitse ottaa niin todesta. Vanhuksia pitää ymmärtää. Olette te kaikki joskus vanhuksia, haluatteko te, että lapsenne käyttäytyvät yhtä törkeästi teitä kohtaan kuin olette heille nyt opettaneet"
Minkä ikäluokan ihmisistä sinä puhut? Itse olen 72v eikä tulisi mieleenkään opastaa tai neuvoa nuorempia! Omasta ystäväpiiristä kai yhdellä tuo tapana? Ajat, tavat... kaikki ovat muuttuneet ja nuoremmat kasvaneet näiden muutosten keskellä ja osaavat kyllä. En myöskään vaadi mitään kunnioitusta/pokkurointia vain sen takia, että olen vanha. Mikä itseisarvo vanhuus on???
Anoppini on 76. Vaatii, että häntä pitää kunnioittaa ja ennen kaikkea totella sokeasti. Hän tietää kaiken paremmin kuin muut ja mielellään jakaa loppumatonta viisauttaan halveksivin ja mahdollisimman ilkein sanoin kaikille. Hänen mielipiteensä on yleismaailmallinen totuus. Vieläkin saattaa pilkallisesti tuhahtaa että ette te nuoret mitään tiedä. Mä oon 46, mies 47. Sellaista asiaa ei ole mitä anoppi ei tietäisi paremmin kuin me, ja mikään asua ole niin mitätön, etteikö anoppi koe tarpeelliseksi puuttua asiaan. Omilla varoilla tehdyt hankinnatkin pitäisi hyväksyttää anopilla. Viimeksi kilahti kun mieheni vaihtoi autoa ilman etukäteisilmoitusta äidilleen. Jostain syystä yksikään anopin lapsista ei ole kovin innokkaasti yhteyksissä äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta ja koko palstasta päätellen kansan moraaliset käsitykset syöksyvät alamäkeä. Tai ainakin jokaiseen ketjuun ilmestyy tuo ilkeä miniä-anoppi ei ole sukua-vanhemmat päättää lastensa ihmissuhteet-yms.-jankkaaja.
Isovanhemmat ovat perhettä siinä missä puolisokin. Itse asiassa puolisot vaihtuvat, mutta synnyinperhe jää. Käytöstavat kertovat ihmisestä paljon. Kunnioitusta muita kohtaan pitää sen verran olla, ettei turmele puolisonsa ja lastensa suhdetta vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Pitää myös osata rakentavasti keskustella, jos on joku ongelma. Muut eivät ole ajatuksenlukijoita.
Isovanhemmat ovat sukulaisia, eivät perhettä. Ja sille miniälle/vävylle eivät edes sitä.
Eikä nykyaikana enää se perheen äiti ole mikän yleissihteeri ja ohjelmatoimisto.
Ja pelkkä sukulaisuu
Ei mua kiinnosta Suomessa asuvana, miten joku Italiassa määrittelee perheen. Mun perheeseen kuulun minä, mieheni, lapsemme. Mun lapsuuden perheeseen kuuluu mun vanhemmat, minä ja siskoni. En kokenut edes tuolloin isovanhempiani perheeni jäseneksi, vaikka läheisiä olivat.
Surkeaa kun jo vanhukset käyttäytyvät kuin pikkukakarat. Säälittävää ap
Miksi tarjoaisin mitään, kun kaikki kuitenkin haukutaan? Mieluummin haukut tarjoiluiden puutteesta kuin siitä, että on liian jotain tarjottu.
Tarjoan KAIKILLE vieraille jotain suuhun pantavaa ja teetä/ kahvia/ mehua, myös esim remonttimiehille. En siis välttämättä mitään ateriaa mutta esim voileipiä, juustoa, pullaa, hedelmiä, mitä nyt sattuu kaapissa olemaan. Minusta on huomoa käytöstä, jos mitään ei tarjota. Oli suuri yllätys, kun lapseni kertoivat, että kavereiden kotona heille ei koskaan ole mitään tarjottu, koska itse olen kutsunut kavereitakin ruokapöytään.
Miksi ei voi kysyä mitä ne lapsenlapset haluaa syödä???