Uusi työntekijä: työhön ei haluta perehdyttää

Todella käsittämätöntä, kun nykyään pitäisi olla tietoa ja taitoa hyvän työympäristön ja sujuvan työkulttuurin luomiseen. Kunnon perehdyttäminen on myös yritysten kilpailutekijä, kun rekrytoidaan uusia työntekijöitä. Usein tämä näkyy olevan jo ihan työpaikkailmoituksessa. 

Itse olen kaksi kertaa perehdyttänyt henkilön tehtäviini (kun lähdin äitiyslomille) ja kyllä tietysti on joutunut vähän itsekin miettimään, mistä lähteä aukaisemaan toiselle moninaista tehtäväkenttää. Mutta sitten vian homma kerrallaan olen selittänyt asiat auki  - oli kiire tai ei. "Minä teen näin, sinä voit tehdä halutessasi toisella tavalla". Kysymyksessä oli pieni yritys (alle 20 työntekijää) ja työnantaja antoi kunnolla aikaa perehdytykseen, olimme äitiyslomatuuraajan kanssa peräti kuukauden samaan aikaan töissä. Molemmilla tuuraajilla oli tosin alasta  hyvä yleinen osaaminen, joten perusasiat heillä oli jo valmiiksi hyvin hallussa. Sanottakoon vielä, että toinen näistä tuuraajista jäi taloon vakituiseksi ja toinen työllistyi yrityksen asiakkaalle.  

Luuletko, että olisi mahdollista harkita tuota lähtemistä saman tien ja sanoa syyksi perehdytyksen puuttumisen? Eli onko alallasi helppo saada uusi työpaikka? Jos ei, niin lähteminen ei ole ihan yksinkertaista. Ja jos esimies ei ota ongelmaa todesta, niin varmaan muutosta on turha odotella. Tsemppiä, mitä nyt sitten päätätkin.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa, itse sosiaalityöntekijänä kun aloitin, jäin välittömästi yksin ja tunnin varoajalla oli sijoituspalaveri, johon en ehtinyt perehtyä lainkaan. Hyvä kun google mapsin avulla ehdin edes paikalle. Iltapäivällä etsin itse intrasta perehdytyskansion, kun ei kukaan ollut kertonut siitäkään. Konsultoin lakimiestä pahassa tilanteessa ja hän vastasi törkeästi, että sut on perehdytetty, ei näitä kuulu kysellä täältä. Esimies kävi ovella viikon päästä ja totesi, että sut onkin varmaan perehdytetty jo, jatka vaan hyvää työtä. Sain erikseen pyytämällä työparin vaikeaan caseen, ja tää työpari alkoi itkeä miten uupunut hän on töissään. Lopulta kannattelin sekä asiakasperhettä että työpariani, tajuamatta töistäni edelleenkään oikein mitään, koska minuuttiakaan luppoaikaa ei ollut, enkä ehtinyt tauolle lainkaan.

Pari kuukautta riitti, sitten lähdin.

Huh huh! Uskomatonta. Ja kysymyksessä vielä ala ja tehtävä, jossa TODELLA pitäisi tietää, mitä on tekemässä ja seistä päätöstensä takana. Ja uusi työntekijä jätetään täysin yksin. Hiljaiseksi vetää. Onneksi lähdit menemään, etkä uhrannut terveyttäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Todella käsittämätöntä, kun nykyään pitäisi olla tietoa ja taitoa hyvän työympäristön ja sujuvan työkulttuurin luomiseen. Kunnon perehdyttäminen on myös yritysten kilpailutekijä, kun rekrytoidaan uusia työntekijöitä. Usein tämä näkyy olevan jo ihan työpaikkailmoituksessa. 

Itse olen kaksi kertaa perehdyttänyt henkilön tehtäviini (kun lähdin äitiyslomille) ja kyllä tietysti on joutunut vähän itsekin miettimään, mistä lähteä aukaisemaan toiselle moninaista tehtäväkenttää. Mutta sitten vian homma kerrallaan olen selittänyt asiat auki  - oli kiire tai ei. "Minä teen näin, sinä voit tehdä halutessasi toisella tavalla". Kysymyksessä oli pieni yritys (alle 20 työntekijää) ja työnantaja antoi kunnolla aikaa perehdytykseen, olimme äitiyslomatuuraajan kanssa peräti kuukauden samaan aikaan töissä. Molemmilla tuuraajilla oli tosin alasta  hyvä yleinen osaaminen, joten perusasiat heillä oli jo valmiiksi hyvin hallussa. Sanottakoon vielä, että toinen näistä tuuraajista jäi taloon vakituiseksi ja toinen työllistyi yrityksen asiakkaalle.  

Luuletko, että olisi mahdollista harkita tuota lähtemistä saman tien ja sanoa syyksi perehdytyksen puuttumisen? Eli onko alallasi helppo saada uusi työpaikka? Jos ei, niin lähteminen ei ole ihan yksinkertaista. Ja jos esimies ei ota ongelmaa todesta, niin varmaan muutosta on turha odotella. Tsemppiä, mitä nyt sitten päätätkin.

Kiitos, mutta valitettavasti työpaikan löytäminen ei ole kovin helppoa. Koeajalla irtisanoutuminen ei taida olla vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa, itse sosiaalityöntekijänä kun aloitin, jäin välittömästi yksin ja tunnin varoajalla oli sijoituspalaveri, johon en ehtinyt perehtyä lainkaan. Hyvä kun google mapsin avulla ehdin edes paikalle. Iltapäivällä etsin itse intrasta perehdytyskansion, kun ei kukaan ollut kertonut siitäkään. Konsultoin lakimiestä pahassa tilanteessa ja hän vastasi törkeästi, että sut on perehdytetty, ei näitä kuulu kysellä täältä. Esimies kävi ovella viikon päästä ja totesi, että sut onkin varmaan perehdytetty jo, jatka vaan hyvää työtä. Sain erikseen pyytämällä työparin vaikeaan caseen, ja tää työpari alkoi itkeä miten uupunut hän on töissään. Lopulta kannattelin sekä asiakasperhettä että työpariani, tajuamatta töistäni edelleenkään oikein mitään, koska minuuttiakaan luppoaikaa ei ollut, enkä ehtinyt tauolle lainkaan.

Pari kuukautta riitti, sitten lähdin.

Ja sitten poliitikot ja EK valittaa kun ihmiset jää töistä pois tai ei hae niihin, mikähän olisi syynä? Itsekin muutamassa työpaikassa olleena missä ei perehdetetty lainkaan tai muutama minuutti ja sitten olisi pitänyt olla kuin joku kokenut työntekijä joka tietää kaiken!!! No nyt en ole töissä kun terveys meni ja turha odottaa että palaisin töihin vaikka paranisin koska jos meno ei muutu olen burn-out heti uudestaan.

Ei ole mikään uusi ilmiö. 90-luvun alussa aloittaessani ekassa vakityössä. Perehdytys meni näin. Tuossa on tietokone ja puhelin. Vastaa siihen puhelimeen jos se soi. Oli ihan järjettömän raskasta tuo alku, mutta jotenkin sisulla vaan menin eteenpäin. Ei se noin saisi olla. Luovuttaminen kävi monesti mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa, itse sosiaalityöntekijänä kun aloitin, jäin välittömästi yksin ja tunnin varoajalla oli sijoituspalaveri, johon en ehtinyt perehtyä lainkaan. Hyvä kun google mapsin avulla ehdin edes paikalle. Iltapäivällä etsin itse intrasta perehdytyskansion, kun ei kukaan ollut kertonut siitäkään. Konsultoin lakimiestä pahassa tilanteessa ja hän vastasi törkeästi, että sut on perehdytetty, ei näitä kuulu kysellä täältä. Esimies kävi ovella viikon päästä ja totesi, että sut onkin varmaan perehdytetty jo, jatka vaan hyvää työtä. Sain erikseen pyytämällä työparin vaikeaan caseen, ja tää työpari alkoi itkeä miten uupunut hän on töissään. Lopulta kannattelin sekä asiakasperhettä että työpariani, tajuamatta töistäni edelleenkään oikein mitään, koska minuuttiakaan luppoaikaa ei ollut, enkä ehtinyt tauolle lainkaan.

Pari kuukautta riitti, sitten lähdin.

Huh huh! Uskomatonta. Ja kysymyksessä vielä ala ja tehtävä, jossa TODELLA pitäisi tietää, mitä on tekemässä ja seistä päätöstensä takana. Ja uusi työntekijä jätetään täysin yksin. Hiljaiseksi vetää. Onneksi lähdit menemään, etkä uhrannut terveyttäsi. 

Ei ihme, että sattuu sitten virheitä ja uuvutaan sairaslomalle.

Kysyisin esihenkilöltä ja ottaisin selvää, onko kyse firman linjasta vai kollegan henkilökohtaisesta asenteesta.

Voi olla, että saat tietää jotakin, joka selittää kollegasi ikävän käytöksen.

Mutta sitten sinun pitää tietysti kysyä esihenkilöltä: no, mitäs nyt sitten tehdään tämän minun perehtymiseni kanssa? Ja jos alan tehdä omatoimisia tulkintoja, niin annatteko oppia virheistä vai heitättekö bussin alle?

Törmäsin tähän ongelmaan itse taannoin. Pääsin määräaikaiseksi (5 kk) ja jo ekana päivänä heitettiin syvään päätyyn ja oletettiin että osaan kaiken ja tiefän kaiken. No en osannut. Järjestelmiin ei perehdytetty, työhön ei perehdytetty. Perehdyttäjä oli, mutta veti sellsista haipakkaa ettei pysynyt perässä. Pyysin jatkuvasti hidastamaan jotta ehtisin tehdä muistiinpanoja. Ei auttanu, vaan sama meno jatkui. Kysyin onko työohjeita olemassa. En tiiä, oli vastaus. Kaivelin itse intrasta ja löysin hatarat ohjeet. Kysyin onko nämä ajantasaiset ohjeet. Ehkä joo, emmä tiiä, oli vastaus. Aha, no kiva. Jo parin päivän päästä mut jätettiin yksin hommiin ilman että oli mahdollisuus kysyä perehdyttäjältä. Selvitin muiden tiimiläisten nimet ja kysyin heiltä. Eivät tienneet ja luin rivien välistä ettei kiinnostanutkaan. Siinä vaiheessa tajusin myös että oikea ei tiedä mitä vasen tekee eikä kiinnostakaan vaikka pitäisi koska työt olivat jatkumoa toisilleen. Perehdyttäjä oli itse löhdössä talon sisälle toisiin tehtäviin ja hän vihasi nykyisiä tehtäviä, samoin kun kaikki muutkin. Ei kyseessä oli tehtävä jota kukaan ei halunnut tehdä. Minulle alettiin myös dumpata kaikkea muuta mistä ei oltu ilmoitetu ja josta minulla ei ollut mitään kokemusta. Kokonaisuus niin laaja, että ei 5kk:ssa olisi ehtinyt päästä kunnolla sisään koko hommaan.

Katselin ja sinnittelin 2 viikkoa ja lähdin koeajalla. Syyksi ilmoitin olemattoman perehdytyksen ja sen ettei työ vastannut ilmoitettua. Tässä vaiheessa pomo alkoi selittämään et työnkuvaa oli muutettu ilmoituksen julkaisun jälkeen. No just joo. Väitti myös että oli ilmoittanut siitä. No ei ollut. Yritti vielä taivutells jäämään. En jäänyt.

Perehdytys on lakisääteinen. Se kannattaa muistaa.