Saan mieheni seurassa paniikkikohtauksen

Jätä se sika!

Pelokas-välttelevä kiintymyssuhde selittäisi oireet. Millainen lapsuus sinulla on ollut tai millaisia suhteita aiemmin.

Saako miehesi sinulta huolenpitoa? Kainalossa pitämistä, hiusten silitystä, kuuntelua?

Kaikki tarvitsevat joskus, ollakseen parhaita versioita itsestään. Pysyäkseen herkkin ja turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Saako miehesi sinulta huolenpitoa? Kainalossa pitämistä, hiusten silitystä, kuuntelua?

Kaikki tarvitsevat joskus, ollakseen parhaita versioita itsestään. Pysyäkseen herkkin ja turvassa.

Ei saa enää nykyään. Tunnen oloni koko ajan hänen seurassa ahdistuneeksi (muulloin en) enkä pysty ajattelemaankaan mitään tuollaista.

Ap

Olette joutuneet pattitilanteeseen, jossa sulla ei ole voimia auttaa häntä ja ilmeisesti ei hänelläkään sinua? Pystyisitkö pyytämään painavasti että voisitteko yrittää olla yhdessä mahdollisimman iloisia, huomioida ja nostaa toista? Miten hän vastaisi?

Vierailija kirjoitti:

Hyvää työtä miehen valitsemisen suhteen 👍

Onnea puolisollesi. Vittuilijan rinnalla elämä on varmasti juhlaa.

Lopeta muiden alas painaminen. Se on vakava teko.

Vierailija kirjoitti:

Olette joutuneet pattitilanteeseen, jossa sulla ei ole voimia auttaa häntä ja ilmeisesti ei hänelläkään sinua? Pystyisitkö pyytämään painavasti että voisitteko yrittää olla yhdessä mahdollisimman iloisia, huomioida ja nostaa toista? Miten hän vastaisi?

Miten minun pitäisi häntä auttaa? Hänellä on tänään vapaapäivä, meni pian aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn ilmoittaen että on migreeni ja on nyt äänekkäästi huokaillut siellä koko aamupäivän. Ja tämä sama toistuu usein. Olen ehdottanut, että menisi lääkäriin mutta ei mene.

Ap

Minun tulkintani mukaan miehesi tarvitsee huomiota. Aikuiset on usein kuten lapset; halaamisella ja huomiolla oudosti monikin vaiva katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette joutuneet pattitilanteeseen, jossa sulla ei ole voimia auttaa häntä ja ilmeisesti ei hänelläkään sinua? Pystyisitkö pyytämään painavasti että voisitteko yrittää olla yhdessä mahdollisimman iloisia, huomioida ja nostaa toista? Miten hän vastaisi?

Miten minun pitäisi häntä auttaa? Hänellä on tänään vapaapäivä, meni pian aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn ilmoittaen että on migreeni ja on nyt äänekkäästi huokaillut siellä koko aamupäivän. Ja tämä sama toistuu usein. Olen ehdottanut, että menisi lääkäriin mutta ei mene.

Ap

Hänellä siis ei ole edes mitään migreenidiagnoosia. Ja työasiatkin mistä valittaa niin valittaa niistä koko vain, mutta ei suostu puhumaan niistä pomolle, ei suostu vaihtamaan työpaikkaa, ei suostu menemään tuöterveyteen puhumaan. Ihan kuin haluaisi vain valittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta siis tuntuu, että hän yrittää manipuloida minua tarjoamaan hänelle jatkuvaa sympatiaa ja huolenpitoa ja kauhistelua siitä miten huonosti hänen elämä onkaan. En vain tiedä miksi. Enkä tiedä miksi nykyään näin. Ollaan oltu vuosia yhdessä eikä tämä ennen ollut tällaista. Ap

Et jaksa olla terapeutti/äiti ja olet ylikuormittunut. Stressihormoni kortisoli huuhtelee kehoasi. Luultavasti mies on ollut samanlainen aina, mutta sinä olet muuttunut ja nykytilanne ei enää sovellu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta siis tuntuu, että hän yrittää manipuloida minua tarjoamaan hänelle jatkuvaa sympatiaa ja huolenpitoa ja kauhistelua siitä miten huonosti hänen elämä onkaan. En vain tiedä miksi. Enkä tiedä miksi nykyään näin. Ollaan oltu vuosia yhdessä eikä tämä ennen ollut tällaista. Ap

Et jaksa olla terapeutti/äiti ja olet ylikuormittunut. Stressihormoni kortisoli huuhtelee kehoasi. Luultavasti mies on ollut samanlainen aina, mutta sinä olet muuttunut ja nykytilanne ei enää sovellu sinulle.

Voi olla näin. Mutta mitä tehdä kun olen paniikkikohtausta saamassa jo, siis mieheni seurassa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se olo kertoo sinulle, että on syytä lähteä eri teille. Ihan oikeasti. Kadut myöhemmin, jos tuhlaat elämääsi väärän henkilön kanssa.

Minäkin hankin unilääkkeet, kun en ahdistukseltani kyennyt nukkumaan miehen kanssa samassa asunnossa. Nyt jälkeenpäin tuntuu aivan sairaalta, että ei käynyt mielessä, että rauhoittavien tarve ja kykenemättömyys nukahtaa toisen vieressä ei johtunutkaan siitä, että minä olin viallinen ja hullu. Luojan kiitos ex.

Vierailija kirjoitti:

Saako miehesi sinulta huolenpitoa? Kainalossa pitämistä, hiusten silitystä, kuuntelua?

Kaikki tarvitsevat joskus, ollakseen parhaita versioita itsestään. Pysyäkseen herkkin ja turvassa.

Saan migreenin näistä keskusteluista. Näemmä ollaan palaamassa ajassa taaksepäin. Minkä tähden naisen pitää ekana lähteä aamusta töihin ja siitä väsyneenä kotiin kaitsemaan miestä, ehkäpä lapsia? Mieheltä vaaditaan lähinnä olemassaolo. Muutoin sä terapioit, leivot, hoidat metatyöt, siivoot jne.jne.

Sinkulle naiselle parisuhde näyttäytyy aina vaan kaukaisemmalta ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tällaista uuden deittikumppanini kanssa parhaillaan. Edellinen kumppanini oli manipuloiva ja aggressiivinen. Pelkään, että kaikki ihmiset yrittävät käyttää minua jollakin tavalla hyväkseen. Pahinta on se, kun en täysin tiedä johtuuko paniikkireaktiot vain omasta historiastani vai onko uudessa kumppanissa kenties jotakin oikeasti vaarallista. Joskus menneisyydessä kyllä kerran sain paniikkikohtauksen treffeilläkin. Myöhemmin tapailin tätä miestä jonkin kuukauden. Hän jätti minut, mutta ei kai ollut mikään paha ihminen.

Tuo on hirveä tilanne, kun ei osaa paikantaa, tuleeko tunne jostakin aiemmasta kokemuksesta vai varoittaako se aiheellisesti tästä hetkestä. Puin terapiassa monta vuotta aiempia suhteita ja lapsuuttani etsien syitä, ja löytyihän sieltä monenlaista, mutta kyllä syy sietämättömään ahdistukseen ja alkukantaisiin paniikkireaktioihin oli ihan sen hetkisessä suhteessa. Mutta toinen osasi hyvin osoittaa sormella, että mielenvikainen akka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette joutuneet pattitilanteeseen, jossa sulla ei ole voimia auttaa häntä ja ilmeisesti ei hänelläkään sinua? Pystyisitkö pyytämään painavasti että voisitteko yrittää olla yhdessä mahdollisimman iloisia, huomioida ja nostaa toista? Miten hän vastaisi?

Miten minun pitäisi häntä auttaa? Hänellä on tänään vapaapäivä, meni pian aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn ilmoittaen että on migreeni ja on nyt äänekkäästi huokaillut siellä koko aamupäivän. Ja tämä sama toistuu usein. Olen ehdottanut, että menisi lääkäriin mutta ei mene.

Ap

Kuulostaa pelkästään ahdistavalta samanlaisen kanssa seurustelleena. Ja eikö sinua syyllistetäkin vähän kaikesta, kuten siitä miten et ymmärrä ja voi ymmärtää, miltä miehestä tuntuu/millainen olo hänellä on jne.? Ja oletko hänen mielestään kylmä, empatiakyvytön tms., kun et jaksa jatkuvasti lohduttaa tai olla ainakin täydellisen myötäpahoillaan hänen voinnistaan?

Eikä mennä lääkäriin tai haeta muutakaan apua, mutta tilanne pysyy samana ja huokailu ja muu ankea käytös jatkuu.

Henkinen ilmapiiri on aivan kamala ja kyllä siinä alkaa omakin mieliala laskemaan, ankea olo tarttuu, eikä ole ihme, että ahdistaa. Iloa ei löydy mistään ja silloin kun miehen vointi on huono, luultavasti enenevästi koko ajan niin kellään ei ole lupa olla iloinen tai pirteä, saati että mieheltä voisi sitä vaatiakaan, eikö niin? Silloin olet ihan kamala ja ymmärtämätön ihminen! Ja lopulta, teitpä miten vaan: yrität ymmärtää ja olla apuna tai puuttumatta ja olla omissa oloissasi-teet väärin. Kaikki muut jopa ymmärtää miestä ehkä vähän paremmin ja osaavat auttaa, paitsi sinä.

Umpikuja. Sitä voi pitkässä juoksussa miettiä, että jos mikään ei muutu, niin haluaako oman henkisen terveyden säilyttääkseen tehdä valinnan lähteä elämään omaa toivottavasti iloisempaa ja terveempää elämää yksin. Tuossa kuviossa kaikkien pitäisi upota siihen loputtomaan negatiiviseen pahaan oloon ja ilottomuuteen, johon ei apua haeta ja josta joutuu itse vielä syylliseksi parhaassa tapauksessa. Jossain kohti tulin itse siihen tulokseen, että omaa elämää en sinne hukuta ja heitä hukkaan, kun en ikinä osannut auttaa oikein, ymmärtänyt jne. Kun olin lähtemässä niin lähdin kuulemma karkuun sairasta miestä ja jätin hänet heikoimmilla ja pahimmalla hetkellä. Aina väärin kuitenkin.

Itsekin syön verenpainelääkkeitä ja rauhoittavia siksi, etten jaksa miehen jatkuvaa valitusta ja kaiken tilan täyttävää puhetta. Se tunkee ihon alle, repii rikki. En osaa lähteä, sain kotoa huonon mallin parisuhteeseen. Äiti erosi viiskymppisenä mielenvikaisesra isästäni ja joutui suljetulle psykoosin takia vuoden sisään.

Se tunne kertoo, että tuossa parisuhteessa olo ei ole sinulle hyväksi.

Oletko jutellut asiasta ystäviesi tai muiden läheistesi kanssa? Heiltä saat perspektiiviä asiaan. Minun pahin virheeni toksisen miehen kanssa oli uskoa miehen vähä vähältä päähäni ujuttamiin ajatuksiin, että ystäväni haluavat minulle pahaa, suhtautuvat minuun alentuvasti jne. Lopulta en siis oikeastaan enää ollut ystävieni kanssa tekemisissä, ja olin aivan sokeana miehen rakentamassa kuplassa. Onneksi yksi ystävä tuli väkisin kuplan läpi ja sai taottua päähäni, että minulla ei ollut kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette joutuneet pattitilanteeseen, jossa sulla ei ole voimia auttaa häntä ja ilmeisesti ei hänelläkään sinua? Pystyisitkö pyytämään painavasti että voisitteko yrittää olla yhdessä mahdollisimman iloisia, huomioida ja nostaa toista? Miten hän vastaisi?

Miten minun pitäisi häntä auttaa? Hänellä on tänään vapaapäivä, meni pian aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn ilmoittaen että on migreeni ja on nyt äänekkäästi huokaillut siellä koko aamupäivän. Ja tämä sama toistuu usein. Olen ehdottanut, että menisi lääkäriin mutta ei mene.

Ap

Kuulostaa pelkästään ahdistavalta samanlaisen kanssa seurustelleena. Ja eikö sinua syyllistetäkin vähän kaikesta, kuten siitä miten et ymmärrä ja voi ymmärtää, miltä miehestä tuntuu/millainen olo hänellä on jne.? Ja oletko hänen mielestään kylmä, empatiakyvytön tms., kun et jaksa jatkuvasti lohduttaa tai olla ainakin täydellisen myötäpahoillaan hänen voinnistaan?

Eikä mennä lääkäriin tai haeta muutakaan apua, mutta tilanne pysyy samana ja huokailu ja muu ankea käytös jatkuu.

Henkinen ilmapiiri on aivan kamala ja kyllä siinä alkaa omakin mieliala laskemaan, ankea olo tarttuu, eikä ole ihme, että ahdistaa. Iloa ei löydy mistään ja silloin kun miehen vointi on huono, luultavasti enenevästi koko ajan niin kellään ei ole lupa olla iloinen tai pirteä, saati että mieheltä voisi sitä vaatiakaan, eikö niin? Silloin olet ihan kamala ja ymmärtämätön ihminen! Ja lopulta, teitpä miten vaan: yrität ymmärtää ja olla apuna tai puuttumatta ja olla omissa oloissasi-teet väärin. Kaikki muut jopa ymmärtää miestä ehkä vähän paremmin ja osaavat auttaa, paitsi sinä.

Umpikuja. Sitä voi pitkässä juoksussa miettiä, että jos mikään ei muutu, niin haluaako oman henkisen terveyden säilyttääkseen tehdä valinnan lähteä elämään omaa toivottavasti iloisempaa ja terveempää elämää yksin. Tuossa kuviossa kaikkien pitäisi upota siihen loputtomaan negatiiviseen pahaan oloon ja ilottomuuteen, johon ei apua haeta ja josta joutuu itse vielä syylliseksi parhaassa tapauksessa. Jossain kohti tulin itse siihen tulokseen, että omaa elämää en sinne hukuta ja heitä hukkaan, kun en ikinä osannut auttaa oikein, ymmärtänyt jne. Kun olin lähtemässä niin lähdin kuulemma karkuun sairasta miestä ja jätin hänet heikoimmilla ja pahimmalla hetkellä. Aina väärin kuitenkin.

Kyllä hän valittaa minulle, että en ymmärrä miten huonosti hänellä on asiat, että en ymmärrä miten rankkaa hänellä on, että en ymmärrä miten huonosti hän voi, että en kuuntele häntä enkä ole kiinnostunut siitä miten kamalaa hänellä on. Ehkä se on totta, että enää en kuuntele enkä ole kiinnostunut. Ennen olin, mutta kun ei se auttanut mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko jutellut asiasta ystäviesi tai muiden läheistesi kanssa? Heiltä saat perspektiiviä asiaan. Minun pahin virheeni toksisen miehen kanssa oli uskoa miehen vähä vähältä päähäni ujuttamiin ajatuksiin, että ystäväni haluavat minulle pahaa, suhtautuvat minuun alentuvasti jne. Lopulta en siis oikeastaan enää ollut ystävieni kanssa tekemisissä, ja olin aivan sokeana miehen rakentamassa kuplassa. Onneksi yksi ystävä tuli väkisin kuplan läpi ja sai taottua päähäni, että minulla ei ollut kaikki hyvin.

Itse pääsin kuplan läpi toisen miehen kautta. Kamala tapa päättää suhde, mutta jälkikäteen olen vain kiitollinen tuolle toiselle miehelle. Hän yritti minua niin kauan, että aloin hiljalleen lämmetä ja uskoutua hänelle. Huomasin, että kaikki miehet eivät olekaan myrkyllisiä ja vika ei olekaan aina minussa. Keho on siinä mielessä viisas, että se osaa varoittaa silloinkin, kun sinulle uskotellaan jotakin valheellista.