14v on niin raskas, elämä olisi helpompaa ilman häntä
Kamala ajatus, mutta näin huomaan usein miettiväni. Miten paljon helpompaa elämä tulee olemaan, kun teini on jatkossa puolet ajasta isänsä luona.
Ei tee mitään sovittuja asioita. Puhuminen on äyskimistä tai huutamista. On todella negatiivinen. Jauhaa samoja negatiivisia asioita, levy jää junnaamaan. Puhuu itsestään ja muista tosi rumasti. Lopettaa liikuntaharrastuksensa ja lojuu kylillä porukassa missä mm poltetaan vapea.
Huomaan, että vaikka kuinka yritän, hän käy todella paljon minun hermoille. Se negatiivisuus on tosi raskasta.
Puhuu kuten isänsä.
Joten, muuttakoot vaikka kokonaan isänsä luo. Menetetty tapaus koko tyyppi. Siitä on kasvamassa isänsä kaltainen erittäin hankala ihminen. Pitäkööt toisensa.
Kommentit (104)
Kukahan hänet on kasvattanut?
Tai jättänyt kasvattamatta?
Varmaan sekin on tässä vielä edessä. Kuraattorilla kävi syksyllä juttelemassa. Enää ei sinne suostu.
Tiedän minä että sillä on tosi paha olla, ja siksi käyttäytyy miten käyttäytyy.
Mutta, olen itsekkin uuvuksissa, enkä vaan enää jaksa sitä. Mikään ei auta. Olen jo luovuttanut sen kanssa, olkoot. Hoitakoon isänsä.
Tiedän, että pidemmän päälle isän kanssa olo vaan pahentaa nuoren oloa. Mutta sitä hän itse haluaa, siis elää isänsä kanssa.
Heti kun saan kuulla, että on saanut isältään alkoholia teen lasun.
Kertoo kyllä paljon kun ukkokaan ei kestänyt seuraasi.
Minunkin poikani oli murrosiässä aivan mahdoton hirviö 2 vuotta. Ehdin jo luulla, että tilanne ei ikinä parane. Mutta parani se, vaikka en enää uskonut.
Olet nalkutuksella suututtanut ensin ukkosi ja nyt lapsesi.
Päästä lapsi pois ennen, kuin karkeroitat senkin.
Kuulostaa emältä joka kuitenkin tulee tänne parin vuoden päästä itkemään kuinka lapsi on katkaissut välit.
Olen tuo toka kommentoija.
Mun käy sääliksi sun lasta.
Toivottavasti vain trollailet.
Meillä on 13v, 14v, 17v ja 20v lapset eikä kenelläkään ole noin paha olo.
Ootko miettinyt mistä se johtuu että sun lapsella on?
Ja nyt vielä haluat hänestä eroon.
Olisin itsekin pahoinvoiva tuollaisen aikuisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kukahan hänet on kasvattanut?
Tai jättänyt kasvattamatta?
Minäpä minä. Pieleen menny ja pahasti.
Reagoi selvästi vanhempien eroon. Siihen päälle nirmi teini-iän myllerrykset, niin ei ole helppoa ei.
Ei kestä yhtään negatiivista palautetta kun heti heittäytyy marttyyriksi miten hän on kaikessa paska ja huono ja aina niin sanottu ja aina haukutaan. ( isänsä kyllä haukkuukin tosi rumasti) tämä negatiivisesti sanominen tarkoittaa sius esim. Että sanon rumasti puhumisesta, huutamisesta että lopettaa.
Kavereilta hakee hyväksyntään esittelemällä esim. Isänsä mönkijää. Materia on tärkeää. Isänsä kaiuttimenkin esitteli kaverille omanaan.
Toisaalta miellyttää kavereita ja toisaalta on heitäkin kohtaan aika ärsyttävä, raskas. Huomionhakuinen. Kaveripiirikin muuttunut.
Olen todella huolissani mihin kaikkeen vielä ajautuu, koska tervettä itsetuntoa sanoa ei, ei vaan ole. Vaan tekee mukana saadakseen hyväksyntää.
Surullista. Musta on mahtava vaihe olla teinien äiti. Niillä on fiksuja ajatuksia, voi keskustella, voi tehdä perheenä asioita, jotka jo kaikille mielekkäitä. Ensin meilläkin eka vastaus on usein "ei", mutta helposti nämä kuitenkin innostuu, kun saavat myös vaikuttaa
sinun tehtäväsi on kasvattaa ja hoitaa lapsesi ongelmat ja siihen saa apua myös
lopeta tuo valitus
äläkä tee enää lapsia vaikka tuntuisi mukavalta ajatukselta
sorry, mutta on liikaa rajattomia teinejä ja avuttomia vanhempia
Ymmärrän, että on raskasta. Tämä voi joskus olla erittäin vaikea ikä. Yritä jaksaa ja hae apua jos täytyy. Hän muistaa koko elämänsä että sinä yritit, vaikkei se nyt siltä tunnukaan.
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seuransa! Sillä mielellähän lisäännytään, että saadaan siten varmasti seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan hänet on kasvattanut?
Tai jättänyt kasvattamatta?Minäpä minä. Pieleen menny ja pahasti.
Reagoi selvästi vanhempien eroon. Siihen päälle nirmi teini-iän myllerrykset, niin ei ole helppoa ei.Ei kestä yhtään negatiivista palautetta kun heti heittäytyy marttyyriksi miten hän on kaikessa paska ja huono ja aina niin sanottu ja aina haukutaan. ( isänsä kyllä haukkuukin tosi rumasti) tämä negatiivisesti sanominen tarkoittaa sius esim. Että sanon rumasti puhumisesta, huutamisesta että lopettaa.
Kavereilta hakee hyväksyntään esittelemällä esim. Isänsä mönkijää. Materia on tärkeää. Isänsä kaiuttimenkin esitteli kaverille omanaan.
Toisaalta miellyttää kavereita ja toisaalta on heitäkin kohtaan aika ärsyttävä, raskas. Huomionhakuinen. Kaveripiirikin muuttunut.Olen todella huolissani mihin kaikkeen vielä ajautuu, koska tervettä itsetuntoa sanoa ei, ei vaan ole. Vaan tekee mukana saadakseen hyväksyntää.
Oon tosi huolissani jos olet ihan tosissasi.
Vielä ihmettelet miksi hakee hyväksyntää?!
Joidenkin ei pitäisi lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seuransa! Sillä mielellähän lisäännytään, että saadaan siten varmasti seuraa.
Toisaalta ei toimisi aikaisemmin. Teini-ikä on koodattu alkamaan vasta noin 10-vuotiaana ihan syystä, koska sitä ennen on riippuvainen siitä seurasta jota ei pääse valitsemaan. Kohtelu myös on erilaista. Vauvat ovat halutuimpia, koska heillä ei ole omaa tahtoa eikä itsenäisyyttä. Heitä halutaan miellyttää ja miellyttäminen on linjassa sen kanssa millaiseen käyttöön vanhempi on hänet halunnut ja hankkinut. Teinien miellyttäminen puolestaan vaatii asioita jotka ovat ristiriidassa emän tahdon ja tarpeiden kanssa. Syntyy konflikti. Teineillä ei voi leikkiä kotia melkein ollenkaan. Heistä ei ole samanlaista hyötyä vanhemmalle, koska heitä ei saa pukea mielensä mukaan, käyttää seuraksi tai lesoilla heidän tekemisillään. Lisäksi teinit tekevät aikuisten juttuja mikä provosoi emää joka haluaa pysyä ainoana aikuisena. Kotiin haluttiin hankkia rekvisiitaksi lastenohjelmia katsova lapsi, eikä mitään parittelevaa teiniä.
Lapsen etu menee vanhemman edun edelle vain silloin kun lapsi jätetään epäitsekkäästi tekemättä.
Tottakai elämä olisi helpompaa ilman lapsia. Oletko kuullut jonkun toivoneen lapsia siksi että sitten elämä muuttuisi vaivattomammaksi?
Kyllä ne syyt lisääntyä ja vanhemmuuden palkitsevuus on jossain ihan muualla. Ja välillä hukassakin, mutta löytyy kyllä yleensä uudestaan, tarvittaessa ulkopuolisen avun (vanhemmalle tai lapselle) kera.
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Lapsi saa avun.
Tuollaiset vanhemmat syyttää vain sitä lasta tilanteesta, niinkuin näkyy, eli kuinka sillä vanhemmalla on vaikeaa kun se lapsi on niin vaikea.
Sossut sitten liittoutuu sen aivan ihanan vanhemman kanssa, vaikka totuus sen lapsen pahoinvointiin olisi juuri se vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu. Lapsi saa avun.
Tuollaiset vanhemmat syyttää vain sitä lasta tilanteesta, niinkuin näkyy, eli kuinka sillä vanhemmalla on vaikeaa kun se lapsi on niin vaikea.
Sossut sitten liittoutuu sen aivan ihanan vanhemman kanssa, vaikka totuus sen lapsen pahoinvointiin olisi juuri se vanhempi.
Ja jos eivät liittoudu, pitää etsiä parempia niin kauan että se vika löytyy nimenomaan lapsesta eikä hänen kasvattajastaan.
Vierailija kirjoitti:
sinun tehtäväsi on kasvattaa ja hoitaa lapsesi ongelmat ja siihen saa apua myös
lopeta tuo valitus
äläkä tee enää lapsia vaikka tuntuisi mukavalta ajatukselta
sorry, mutta on liikaa rajattomia teinejä ja avuttomia vanhempia
Ei sitten isä ollut laittamassa niitä rajoja? Sen on mielestäsi yksinomaan äidin tehtävä? Isukki vain ruiskaisee ja äiti sitten kasvattaa? Just joo.
Mutta ennen kaikkea tuokin tapaus kertoo vain siitä, miten viisas minä olen ollut näin vapaaehtoisesti lapsettomana. Saan taas kerran paukutella näitä näkymättömiä henkseleitäni. Koettakaa nyt herranjestas vihdoinkin ottaa minusta mallia!
Tee lasu. Lapsi saa avun.