Lue keskustelun säännöt.
14v on niin raskas, elämä olisi helpompaa ilman häntä
26.03.2023 |
Kamala ajatus, mutta näin huomaan usein miettiväni. Miten paljon helpompaa elämä tulee olemaan, kun teini on jatkossa puolet ajasta isänsä luona.
Ei tee mitään sovittuja asioita. Puhuminen on äyskimistä tai huutamista. On todella negatiivinen. Jauhaa samoja negatiivisia asioita, levy jää junnaamaan. Puhuu itsestään ja muista tosi rumasti. Lopettaa liikuntaharrastuksensa ja lojuu kylillä porukassa missä mm poltetaan vapea.
Huomaan, että vaikka kuinka yritän, hän käy todella paljon minun hermoille. Se negatiivisuus on tosi raskasta.
Puhuu kuten isänsä.
Joten, muuttakoot vaikka kokonaan isänsä luo. Menetetty tapaus koko tyyppi. Siitä on kasvamassa isänsä kaltainen erittäin hankala ihminen. Pitäkööt toisensa.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, ymmärrän tunteitasi. Meillä on 14 v. lapsi ja paljon kuvailemaasi käyttäytymistä, mutta ei noin pahasti varmaankaan. Pahin meni itse asiassa ohi ihan sillä, kun lapsi sai läheisimpiä ystäviä. Iso syy takana (murrosikän lisäksi) olikin meidän tapauksessa yksinäisyys. Mutta NIIN raskasta on se, että joka asiaan tulee negatiivisia, marttyyrimaisia vastauksia, itsensä sättimistä jne. Mutta: ohi se menee vähitellen! Murrosikä ei Luojan kiitos oo ikuinen :D Mä oon lukuisten tunteenpurkausten ja riitojen jälkeen aina vaan toistanut, että rakastan sua, vaikka kuinka möykkäät tms. Jämäkät rajat ja rakkautta ja kuunteleva ote on tosi tärkeää.
Joten älä luovuta! Tee se myös lapselle selväksi. Että ihan sama mitä teet niin minä en tästä väisty ja oon aina sua varten. Vaikka välillä hermostun ja ottaa aivoon, riidellään jne. niin se ei sitä muuta. Ja että ovi on aina auki häntä varten, aikuisenakin. Mitä vaikeampi lapsi ja murrosikä, sitä tärkeämpää nämä on minun mielestäni sanoa ääneen. Ja toistaa tarvittaessa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?
Olet edelleen niin väärässä. Vaikka olisi kuinka hyvät vanhemmat, niin silti joidenkin teini-ikä on niin vaikea, että niiden kanssa ei vaan homma toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lapsiani niin paljon, etten pakottanut heitä kuolemaan vaan heidän etunsa meni oman lisääntymistarpeeni edelle <3
En oikein ymmärrä tätä elämä on kuolemantuomio-argumenttia. Olisivatko nämä itse jääneet mielummin syntymättä? Tekeekö se, että se joskus päättyy, elämästä arvottoman? En osaa itse ajatella näin. Ajattelen että syntyvät lapset saavat kokea toivottavasti pitkän elämänkaaren, johon voi kuulua toki kärsimystä ja ikäviä asioita, mutta useimmilla elämä on elämisen arvoista. Itse toivon kuolevani joskus tyytyväisenä siihen mitä on saanut elämän aikana kokea. Tuntuisi hullulta ajatella kuollessa että kunpa en olisi elänyt ollenkaan nyt kun kuolen kuitenkin.
Joo, toivon etten olisi koskaan syntynyt mutta mielipiteelläni ei ollut siinä väliä. Kärsimys alkaa vasta olemassaolosta. Mitään merkitystähän kokemuksilla ei ole, koska muuttuvat samanlaiseksi kokemattomuudeksi kärsimyksen päätyttyä, mutta kärsimysprosessi on silti läpikäytävä.
Vierailija kirjoitti:
ap, ymmärrän tunteitasi. Meillä on 14 v. lapsi ja paljon kuvailemaasi käyttäytymistä, mutta ei noin pahasti varmaankaan. Pahin meni itse asiassa ohi ihan sillä, kun lapsi sai läheisimpiä ystäviä. Iso syy takana (murrosikän lisäksi) olikin meidän tapauksessa yksinäisyys. Mutta NIIN raskasta on se, että joka asiaan tulee negatiivisia, marttyyrimaisia vastauksia, itsensä sättimistä jne. Mutta: ohi se menee vähitellen! Murrosikä ei Luojan kiitos oo ikuinen :D Mä oon lukuisten tunteenpurkausten ja riitojen jälkeen aina vaan toistanut, että rakastan sua, vaikka kuinka möykkäät tms. Jämäkät rajat ja rakkautta ja kuunteleva ote on tosi tärkeää.
Joten älä luovuta! Tee se myös lapselle selväksi. Että ihan sama mitä teet niin minä en tästä väisty ja oon aina sua varten. Vaikka välillä hermostun ja ottaa aivoon, riidellään jne. niin se ei sitä muuta. Ja että ovi on aina auki häntä varten, aikuisenakin. Mitä vaikeampi lapsi ja murrosikä, sitä tärkeämpää nämä on minun mielestäni sanoa ääneen. Ja toistaa tarvittaessa :D
Meillä myös 14v joka alkoi hymyillä pitkästä aikaa kun sai parittelukumppanin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua itsellesi, niin jaksat lastasi paremmin. Puhun kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?Olet edelleen niin väärässä. Vaikka olisi kuinka hyvät vanhemmat, niin silti joidenkin teini-ikä on niin vaikea, että niiden kanssa ei vaan homma toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Et siis kykene katsomaan peiliin. Saat mahdollisesti narsistista buustia siitä että kaikki hovista eivät ole katkaisseet välejä sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kuule/kuulkaa katson sinne peiliin tosi usein ja tosi syvälle. Yritän jopa ottaa oppia näkemästäni.
Kiitos tsemppaavista viesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?Olet edelleen niin väärässä. Vaikka olisi kuinka hyvät vanhemmat, niin silti joidenkin teini-ikä on niin vaikea, että niiden kanssa ei vaan homma toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Olet ehkä yrittänyt, mutta väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tietäisin kuka olet, tekisin välittömästi lapsestasi lastensuojeluilmoituksen. Järkyttävää, mikäli pitää paikkansa, että lapsesi on kuin isänsä ja luopuisit kokonaan. Katso peiliin, mene itseesi, kasva aikuiseksi. Ole lapsellesi turvallinen vanhempi!
T. Äiti ja sijaisvanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?Olet edelleen niin väärässä. Vaikka olisi kuinka hyvät vanhemmat, niin silti joidenkin teini-ikä on niin vaikea, että niiden kanssa ei vaan homma toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Olet ehkä yrittänyt, mutta väärällä tavalla.
Ei mulla ole ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia mun teinien kanssa, olen onnistunut oikein hyvin heidän kanssaan. Ymmärrän vain myös niitä, joiden lapsilla on vaikea teini-ikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa emältä joka kuitenkin tulee tänne parin vuoden päästä itkemään kuinka lapsi on katkaissut välit.
Emä?!
Oletko virolainen vai miksi käytät tuota typerää sanaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?Olet edelleen niin väärässä. Vaikka olisi kuinka hyvät vanhemmat, niin silti joidenkin teini-ikä on niin vaikea, että niiden kanssa ei vaan homma toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Olet ehkä yrittänyt, mutta väärällä tavalla.
Ei mulla ole ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia mun teinien kanssa, olen onnistunut oikein hyvin heidän kanssaan. Ymmärrän vain myös niitä, joiden lapsilla on vaikea teini-ikä.
Mutta ymmärrätkö sitä että se vaikeus voi johtua vanhemmista, ei siitä että se lapsi sattuu olemaan tietyn ikäinen?
Ilmeisesti et.
On niin helppo syyttää tiettyä ikää, vaikka todellisuudessa ongelmat johtuisi muutoksista / ongelmista lapsen ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta eroperheen teiniltä. Todella moni kipuilee samasta asiasta. Voit kyllä sanoa teinille, että haluaako isälleen eli istutat tuoliin ja pakotat kuuntelemaan tilanteen vakavuuden. Sun katon alla asuu ja sun säännöt. Itse tuossa sairastut pahemmin kun on jatkuva stressi.
Te jotka mussutatte kasvatuksesta niin pitäkää pää kiinni. Jokainen lapsi on erilainen, vaikka kasvatus on samanlainen.
Olet sen tyyppinen vanhempi, että suosittelen antamaan lapsen pois. Sulla on varmasti mukava ja leppoisa, positiivinen miesystävä, jonka kanssa voit jatkaa kahdestaan elämää.
Ai ei vai?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta eroperheen teiniltä. Todella moni kipuilee samasta asiasta. Voit kyllä sanoa teinille, että haluaako isälleen eli istutat tuoliin ja pakotat kuuntelemaan tilanteen vakavuuden. Sun katon alla asuu ja sun säännöt. Itse tuossa sairastut pahemmin kun on jatkuva stressi.
Te jotka mussutatte kasvatuksesta niin pitäkää pää kiinni. Jokainen lapsi on erilainen, vaikka kasvatus on samanlainen.
Sana sanalta hirveämpi asenne tuli esille.
Ei taida hirveästi löytyä ymmärrystä omaa lasta kohtaan.
Minäminä ja näin tehdään tai saat häipyä.
Ei ihme että lapset voi huonosti.
Vanhempi ihmettelee miksi teini kommunikoi negatiivisuuden kautta, samalla kun hän itse kertoo teinistä vain negatiivisia asioita.
Vaikuttaa siltä, että on oppinut kommunikointitavan sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on liiallisia vaatimuksia teinille. Et tunnu tajuavan mikä on teini-ikä syvällisemmin? Ei se ole mitään pintaliitoa ja teen juontia kukkakupeista, kuten voit kaverisi kanssa tehdä. Lue kirjoja aiheesta! Teini ei voi käytökselleen mitään, sinä voit omalle käytökselle. Tottakai teininä monella jää kerhoissa ja ryhmätunneilla käynti. Tilalle tulee joskus muuta liikuntaa ja tekemistä. Se on vanhemmista irrottautumista. Jos jää levy päälle, keskitä huomio johonkin muualle joskus (kivaan asiaan), vaikka kuuntelet. Ja ei ole pakko olla kontaktissa koko ajan, anna teinille tilaa ja itsellesi. Voi asuakin erillään, mutta teinit odottavat positiivista peiliä vaikeuksistaan huolimatta ja tunneongelmista. Aikuisen negaaminen on pahinta.
Toi on niin totta, ettei levyä pyörittämään jäävän teinin kanssa kannata alkaa siihen, että pyörittää sitä levyä, siitä ei nimittäin tule loppua. Elämä on helpompaa, kun ei vaan vastaa sille teinille, kun. on tuo "mä sanon viimeisen sanan" vaihe päällä. Samoin kannattaa välttää asoita, jolla saa teinin raivon partaalle. Pistät ap sille vaikka kunnon pelikoneen pystyyn elatusavuilla, niin vois jäädäkin kotiin eikä mennä niihin porukoihin vetämään mitään aineita. Tekisin mitä tahansa pelaastaakseni lapseni huonolta seuralta.
Joo, yritän tästä muistuttaa itseäni, että hiljenen itse kun teini jankkaa. Myös vaatimuksia olen höllentänyt. Toki, tietyistä asioista pidetään kiinni, kuten kotiintuloajoista.
Kotiintuloajat.
Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa.
Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona.
Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää.Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia.
Lapset tulevat muutenkin järkevään aikaan, kotiin, tiedän missä ovat ja jos on poikkeuksellisia menoja, niistä sovitaan erikseen.
Kaikki sujunut hienosti eikä mistään tarvitse tapella.
Kuten sanoin, teini-ikä ei automaattisesti tarkoita mitään negatiivista.
On vain huonoja vanhempia.Olet niin väärässä. Ei aina ole kyse vanhemmuudesta ja se vanhempikin on oikeutettu tunteisiin. Fakta vaan on, että jokainen teini on erilainen, joillekin nuorille se teini-ikä on todella vaikeaa, eivät he voi itse sille mitään eikä aina voi vanhemmatkaan. Toivottavasti ap jaksaa ja jos vaan mitenkään voisi miehen saada tajuamaan, että kyse on kuitenkin oman lapsen elämästä ja sen varmistamisesta, mihin suuntaan se on menossa. Jos miehen auktoriteetti on suurempi, niin eikö hän nyt tajua ottaa koppia siitä, että lapsi saisi häneltä sen tuen, jota tarvitsee.
ps. mun teineistä toinen oli helppo ja toinen keskivaikea levyn pyörittäjä, joka saatiin rajoilla, huolehtimisella ja lahjonnalla kasvatettua työssä käyväksi kunnolliseksi nuoreksi mieheksi. Olen myös nähnyt suvussa sen teinin, joka katosi huumeisiin 14-vuotiaana 😥
No mun mielipide on se että sinä olet väärässä.
Toki jokainen teini on erilainen, niin on omatkin teinit olleet, todellakin.
Silti, homma toimii jokaisen kanssa kun kotona on kaikki ok ja vanhempien kanssa on oikeasti hyvät välit.
Tämä ei toki koske niitä tapauksia että vanhemmat kuvittelevat kaiken olevan täydellisesti mutta todellisuudessa asiat eivät ole niin.
Joidenkin on vaikea erottaa näitä tilanteita.
Vanhemmilla on oikeus tunteisiin?
Kertoisitko missä kohdassa väitin mitään päinvastaista?Olet edelleen niin väärässä. Vaikka olisi kuinka hyvät vanhemmat, niin silti joidenkin teini-ikä on niin vaikea, että niiden kanssa ei vaan homma toimi, vaikka kuinka yrittäisi.
Olet ehkä yrittänyt, mutta väärällä tavalla.
Ei mulla ole ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia mun teinien kanssa, olen onnistunut oikein hyvin heidän kanssaan. Ymmärrän vain myös niitä, joiden lapsilla on vaikea teini-ikä.
Mutta ymmärrätkö sitä että se vaikeus voi johtua vanhemmista, ei siitä että se lapsi sattuu olemaan tietyn ikäinen?
Ilmeisesti et.
On niin helppo syyttää tiettyä ikää, vaikka todellisuudessa ongelmat johtuisi muutoksista / ongelmista lapsen ympärillä.
Luepa itse oma kirjoituksesi, viestii totaalisesta ymmärtämättömyydestä, että kaikki ei ole samanlaisia. Tässä lainaus: "Kotiintuloajat. Siinä taas yksi asia mitä ei tarvita jos asiat on kunnossa. Kotiintuloajat on yleensä heillä, ketkä saavat olla missä ikinä huvittaa, kunhan ovat oikeaan aikaan kotona. Se siitä, vain se on vanhemmille tärkeää. Meillä ei ole ikinä ollut kotiintuloaikoja mutta ei myöskään mitään ongelmia."
En oikein ymmärrä tätä elämä on kuolemantuomio-argumenttia. Olisivatko nämä itse jääneet mielummin syntymättä? Tekeekö se, että se joskus päättyy, elämästä arvottoman? En osaa itse ajatella näin. Ajattelen että syntyvät lapset saavat kokea toivottavasti pitkän elämänkaaren, johon voi kuulua toki kärsimystä ja ikäviä asioita, mutta useimmilla elämä on elämisen arvoista. Itse toivon kuolevani joskus tyytyväisenä siihen mitä on saanut elämän aikana kokea. Tuntuisi hullulta ajatella kuollessa että kunpa en olisi elänyt ollenkaan nyt kun kuolen kuitenkin.