En olekaan lapsen biologinen isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä hölmöt kuka nyt dna testiä tekee ilman epäilystä? Joten kuka kertoi että naisesi meni ja oli muitten kanssa?

Jokainen järjissään oleva isäoletettu

Minä kyllä sanoisin, että mieheni olisi ollut järjiltään silloin, jos olisi vaatinut testiä.

Lapsi pistettiin alulle häämatkalla, jolla olimme koko ajan kaksistaan. Hotellin piccolonko kanssa minä olisin kuksinut? Miehen istuessa kakalla?

Olisko se ollut sulta jotenkin pois jos se olisi teetättänyt testin?

Olishan tuo selkeesti osoitus siitä, että mies ei puolisoonsa luota. Luottamusta ei ole.

Olen isäni lapsi, vaikka en biologisesti. Isäni on tunnustanut isyytensä, koska se ihminen jonka sukusolu aiheutti hedelmöityksen ei tule ikinä kuulumaan elämääni millään tavalla. Minusta tämä oli vanhemmilta ainoa oikea ratkaisu.

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa jotkut miehet epäilemään omaa isyyttään niin kovasti? Liittyykö jotain muita epäluuloja?

Itse en ole epäillyt isyyttäni koskaan meidän neljän lapsen kohdalla. Miksi ihmeessä olisin?

Näissä tapauksissa on usein kyse epäilijän omasta uskottomuudesta. Mustasukkaisuus ja epäily nousevat siitä pelosta, että kumppani käyttäytyy samalla tavalla kuin epäilijä itse. Tämä on ihan loogista. Jos itselle pettäminen on arkipäivää, niin sitä helposti luulee, että se on normaali elämäntapa muillekin.

Uskollinen ja luotettava ei yleensä hoksaa edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, että kumppani olisi uskoton.

Tämä keskustelu kertoo paljon enemmän testejä vaativista miehistä kuin heidän kumppaneistaan tai naisista yleensä.

Sellaisen henkilön kanssa, jolla on kovasti perusteettomia epäilyjä, ei todellakaan kannata jäädä suhteeseen.todellakaan kannata jäädä

Toi on saman tasoista "laatu"pohdintaa kuin jos sanoo et jos joku sanoo ettei pidä homoista ja muista pervoista, on sellainen itse.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

Juuri tuon takia testaus tulee tehdä automaattiseksi, tällöin valtio on se joka epäilee ja erottaa petolliset naiset niistä ei-petollisista, joita valtaosa naisista on.

Naisten on tällöin kiukuteltava valtiolle ja kiristettävä valtiota mahdollisuuksiensa mukaan, mitkä on kaiketi sitten olemattomat.

Kaverille kävi samoin selvisi kuulemma ilman testiä, outoa kyllä kutsua lasta ruskeaksi pökäleeksi.

Kuinkahan monia tuhansia meitä valeisiä onkaan Suomessakin, koska ei mennyt läpi naisten vaatimuksesta pakollinen dna-testi vastasyntyneille.

Mitäköhän naiset pelkää, nämä pullantuoksuiset äidit, heh ...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

Juuri tuon takia testaus tulee tehdä automaattiseksi, tällöin valtio on se joka epäilee ja erottaa petolliset naiset niistä ei-petollisista, joita valtaosa naisista on.

Naisten on tällöin kiukuteltava valtiolle ja kiristettävä valtiota mahdollisuuksiensa mukaan, mitkä on kaiketi sitten olemattomat.

Semmoset naisharmitukset siellä.

Tuolla asenteella naisista tuskin koskaan sen kummempia jonoja on.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

Herraisä sentään, testillähän se epäilys saataisiin kumottua kertaheitolla. Olisi seesteinen olo perheessä!

Ilman testiä juttu löyhkää ja mätänee koko ajan.

Jos ei uskoisi mies dna:ta , se olisi jo toinen juttu, ehkä mielenterveydellinen.

Kuulostaa lapseni isältä. Aluksi kaikki oli ihan ok, mutta raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui.

Aluksi epäili onko lapsi hänen ja teetti salaa testinkin. No lapsi oli hänen, valitettavasti. Ei uskonut tulosta kuitenkaan, vaan teetti toisen. Sekin osoitti hänet lapsen isäksi. Sitten tämä syytti minua testien väärentämisestä. Yritin kuulemma siten peitellä sitä että lapsi on oikeasti jonkun muun. Vaikken siis edes tiennyt koko testistä kuin ekan testin jälkeen.

Alkoi myös kaiken tekemisieni ja menenisteni kontrollointi. Kun lähdin vauvan kanssa puistoon vaunulenkille, niin olin kuulemma menossa tapaamaan vauvan kanssa vauvan oikeaa isää. Jo aiemmin oli ollut kuulusteluja siitä, missä olin ollut ja kenen kanssa ja mitä tekemässä. Hän myös suhtautui epäluuloisesti kaikkiin kenen kanssa olin tekemisissä. Kun moikkasin työkaveria kaupassa, se oli kuulemma merkki siitä että meillä on jotain. Hän suuttui, jos en antanut hänen mielestään tarpeeksi tarkkaa raporttia tekemisistäni. Kun en suostunut näyttämään hänelle puhelintani, niin kuulemma salailin jotain ja siksi en suostunut.

Tässä vaiheessa olin jo toki tehnyt päätöksen että näin ei voi jatkua. Pelkäsin tämän tekevän myös vauvalle jotain, koska puhui toisinaan vauvasta kuin se olisi jonkun muun lapsi. Valmistelin muuton ja muutin vauvan kanssa ensin vanhempieni luokse ja sieltä omaan asuntoon. Hain yksinhuoltajuutta ja sain sen. Lapsen isä saa tavata lasta valvotusti, mutta ei halua. Eniten käy sääliksi lapsi, että hänellä on tuollainen isä. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

Herraisä sentään, testillähän se epäilys saataisiin kumottua kertaheitolla. Olisi seesteinen olo perheessä!

Ilman testiä juttu löyhkää ja mätänee koko ajan.

Jos ei uskoisi mies dna:ta , se olisi jo toinen juttu, ehkä mielenterveydellinen.

Jos mies epäilee isyyttään alunperinkin, niin miksi testi muka muuttaisi hänen epäilyksiään?

Eiköhän sitten alkaisi epäilykset testin väärästä tuloksesta jne.

Maksakoot elareita lapsen oma isä, ei ole sinun tehtävä

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lapseni isältä. Aluksi kaikki oli ihan ok, mutta raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui.

Aluksi epäili onko lapsi hänen ja teetti salaa testinkin. No lapsi oli hänen, valitettavasti. Ei uskonut tulosta kuitenkaan, vaan teetti toisen. Sekin osoitti hänet lapsen isäksi. Sitten tämä syytti minua testien väärentämisestä. Yritin kuulemma siten peitellä sitä että lapsi on oikeasti jonkun muun. Vaikken siis edes tiennyt koko testistä kuin ekan testin jälkeen.

Alkoi myös kaiken tekemisieni ja menenisteni kontrollointi. Kun lähdin vauvan kanssa puistoon vaunulenkille, niin olin kuulemma menossa tapaamaan vauvan kanssa vauvan oikeaa isää. Jo aiemmin oli ollut kuulusteluja siitä, missä olin ollut ja kenen kanssa ja mitä tekemässä. Hän myös suhtautui epäluuloisesti kaikkiin kenen kanssa olin tekemisissä. Kun moikkasin työkaveria kaupassa, se oli kuulemma merkki siitä että meillä on jotain. Hän suuttui, jos en antanut hänen mielestään tarpeeksi tarkkaa raporttia tekemisistäni. Kun en suostunut näyttämään hänelle puhelintani, niin kuulemma salailin jotain ja siksi en suostunut.

Tässä vaiheessa olin jo toki tehnyt päätöksen että näin ei voi jatkua. Pelkäsin tämän tekevän myös vauvalle jotain, koska puhui toisinaan vauvasta kuin se olisi jonkun muun lapsi. Valmistelin muuton ja muutin vauvan kanssa ensin vanhempieni luokse ja sieltä omaan asuntoon. Hain yksinhuoltajuutta ja sain sen. Lapsen isä saa tavata lasta valvotusti, mutta ei halua. Eniten käy sääliksi lapsi, että hänellä on tuollainen isä. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä asiaa.

Tämä on nyt aiemmin mainitsemani aika selvä mielenterveystapaus. Ikävä kyllä näitä on, niin miehissä kuin naisissa. Nainen sentään aina tietää olevansa lapsen äiti, mutta muita juttuja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

No jos sä olet ollut epärehellinen pettäjä niin ihan oikeutetusti epäilee ja lapsi kasvaa valheessa. Jos et, missä epäluulossa se lapsi sit muka kasvaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lapseni isältä. Aluksi kaikki oli ihan ok, mutta raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui.

Aluksi epäili onko lapsi hänen ja teetti salaa testinkin. No lapsi oli hänen, valitettavasti. Ei uskonut tulosta kuitenkaan, vaan teetti toisen. Sekin osoitti hänet lapsen isäksi. Sitten tämä syytti minua testien väärentämisestä. Yritin kuulemma siten peitellä sitä että lapsi on oikeasti jonkun muun. Vaikken siis edes tiennyt koko testistä kuin ekan testin jälkeen.

Alkoi myös kaiken tekemisieni ja menenisteni kontrollointi. Kun lähdin vauvan kanssa puistoon vaunulenkille, niin olin kuulemma menossa tapaamaan vauvan kanssa vauvan oikeaa isää. Jo aiemmin oli ollut kuulusteluja siitä, missä olin ollut ja kenen kanssa ja mitä tekemässä. Hän myös suhtautui epäluuloisesti kaikkiin kenen kanssa olin tekemisissä. Kun moikkasin työkaveria kaupassa, se oli kuulemma merkki siitä että meillä on jotain. Hän suuttui, jos en antanut hänen mielestään tarpeeksi tarkkaa raporttia tekemisistäni. Kun en suostunut näyttämään hänelle puhelintani, niin kuulemma salailin jotain ja siksi en suostunut.

Tässä vaiheessa olin jo toki tehnyt päätöksen että näin ei voi jatkua. Pelkäsin tämän tekevän myös vauvalle jotain, koska puhui toisinaan vauvasta kuin se olisi jonkun muun lapsi. Valmistelin muuton ja muutin vauvan kanssa ensin vanhempieni luokse ja sieltä omaan asuntoon. Hain yksinhuoltajuutta ja sain sen. Lapsen isä saa tavata lasta valvotusti, mutta ei halua. Eniten käy sääliksi lapsi, että hänellä on tuollainen isä. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä asiaa.

Tämä on nyt aiemmin mainitsemani aika selvä mielenterveystapaus. Ikävä kyllä näitä on, niin miehissä kuin naisissa. Nainen sentään aina tietää olevansa lapsen äiti, mutta muita juttuja löytyy.

Ei kuule tiedä, sellaisia äitejä on, jotka ei tajua synnyttäneensä. Mt-tapaukset on hurjia ja heidän tulisi saada apua, siinä dna-testit riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lapseni isältä. Aluksi kaikki oli ihan ok, mutta raskauden aikana ja lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttui.

Aluksi epäili onko lapsi hänen ja teetti salaa testinkin. No lapsi oli hänen, valitettavasti. Ei uskonut tulosta kuitenkaan, vaan teetti toisen. Sekin osoitti hänet lapsen isäksi. Sitten tämä syytti minua testien väärentämisestä. Yritin kuulemma siten peitellä sitä että lapsi on oikeasti jonkun muun. Vaikken siis edes tiennyt koko testistä kuin ekan testin jälkeen.

Alkoi myös kaiken tekemisieni ja menenisteni kontrollointi. Kun lähdin vauvan kanssa puistoon vaunulenkille, niin olin kuulemma menossa tapaamaan vauvan kanssa vauvan oikeaa isää. Jo aiemmin oli ollut kuulusteluja siitä, missä olin ollut ja kenen kanssa ja mitä tekemässä. Hän myös suhtautui epäluuloisesti kaikkiin kenen kanssa olin tekemisissä. Kun moikkasin työkaveria kaupassa, se oli kuulemma merkki siitä että meillä on jotain. Hän suuttui, jos en antanut hänen mielestään tarpeeksi tarkkaa raporttia tekemisistäni. Kun en suostunut näyttämään hänelle puhelintani, niin kuulemma salailin jotain ja siksi en suostunut.

Tässä vaiheessa olin jo toki tehnyt päätöksen että näin ei voi jatkua. Pelkäsin tämän tekevän myös vauvalle jotain, koska puhui toisinaan vauvasta kuin se olisi jonkun muun lapsi. Valmistelin muuton ja muutin vauvan kanssa ensin vanhempieni luokse ja sieltä omaan asuntoon. Hain yksinhuoltajuutta ja sain sen. Lapsen isä saa tavata lasta valvotusti, mutta ei halua. Eniten käy sääliksi lapsi, että hänellä on tuollainen isä. Onneksi lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä asiaa.

Miten toi sun kokemus liittyy nyt tähän ketjun aloitukseen, saati siihen kaikkien syntyneiden lasten automaattiseen testaukseen?

Miksi se isyyttään epäilevä muka uskoisi jotain testiä, jos epäilee isyyttään, vaikka lasta olisi yhdessä toivottu ja tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

No jos sä olet ollut epärehellinen pettäjä niin ihan oikeutetusti epäilee ja lapsi kasvaa valheessa. Jos et, missä epäluulossa se lapsi sit muka kasvaa?

Jos testi osoittaa miehen olevan lapsen isä, niin silloinhan kyseessä on ollut väärä epäily.

Mitä ideaa on parisuhteessa, missä toinen saa epäillä toista pettämisestä ja vaatia näyttöä lapsen isyydestä?

Epäilijä itse taas ei anna mitään todisteita siitä ettei ole pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

No jos sä olet ollut epärehellinen pettäjä niin ihan oikeutetusti epäilee ja lapsi kasvaa valheessa. Jos et, missä epäluulossa se lapsi sit muka kasvaa?

Jos testi osoittaa miehen olevan lapsen isä, niin silloinhan kyseessä on ollut väärä epäily.

Mitä ideaa on parisuhteessa, missä toinen saa epäillä toista pettämisestä ja vaatia näyttöä lapsen isyydestä?

Epäilijä itse taas ei anna mitään todisteita siitä ettei ole pettänyt.

Voisitko osoittaa meille ihmisen joka ei ole koskaan elämässään valehdellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä varma ero ja todennäköisesti myös yksinhuoltajuus, jos lapsen isä alkaisi vaatia isyystestiä koska epäilee onko lapsi hänen.

En voisi olla ihmisen kanssa, joka epäilee kaikesta, esimerkiksi pettämisestä ja siitä onko lapsi hänen, kun lasta on yhdessä toivottu. Myös lapsi tarvitsee turvallisen ja vakaan kasvuympäristön, eikä mitään epävakaata epäilyksen ja mustasukkaisuuden ilmapiiriä.

No jos sä olet ollut epärehellinen pettäjä niin ihan oikeutetusti epäilee ja lapsi kasvaa valheessa. Jos et, missä epäluulossa se lapsi sit muka kasvaa?

Jos testi osoittaa miehen olevan lapsen isä, niin silloinhan kyseessä on ollut väärä epäily.

Mitä ideaa on parisuhteessa, missä toinen saa epäillä toista pettämisestä ja vaatia näyttöä lapsen isyydestä?

Epäilijä itse taas ei anna mitään todisteita siitä ettei ole pettänyt.

Voisitko osoittaa meille ihmisen joka ei ole koskaan elämässään valehdellut?

Eli siis jos naapuriin syntyy yksinäiselle naisille lapsi, niin on ihan ok epäillä oman puolison olevan lapsen isä ja vaatia puolisosta ja tästä lapsesta testiä, onko puoliso tämän lapsen isä?

Koska ainahan tämä puoliso voi valehdella.