En olekaan lapsen biologinen isä

Apinakapina kirjoitti:

Olisi pitäny ymmärtää etten ole lapsen isä kun en ole edes maannut vaimoni kanssa.

ap

Kyllä niitä lapsia voi panna alulle muutoinkin kuin makaamalla. Ymmärrän erehdyksesi.

Mä oikein miettimällä mietin kaikkia lähipiirin lapsia ja kaikissa heissä on isänsä piirteitä. En sano, etteikö joku voisi tosi voimakkaasti tulla äitiinsä, mutta vaikka näinkin, niin silti on aina myös jotain, mikä tulee selkeästi isältä. Toki osa noista näkyy vasta myöhemmällä iällä (esim. yksi poika ollut aina enemmän äitinsä puolen piirteitä kasvoillaan, mutta teininä huomaa, että ryhtinsä, kropan malli säärineen päivineen ja kävelytyylinsä aivan kuin isänsä. Ihan nauratti, kun kävelivät vierekkäin.)

Kyllä se usein näkyy päälle päin, että on oma. Jos ei näy ja varsinkin jos syytä epäillä, niin testeihin vain.

Vierailija kirjoitti:

Mä oikein miettimällä mietin kaikkia lähipiirin lapsia ja kaikissa heissä on isänsä piirteitä. En sano, etteikö joku voisi tosi voimakkaasti tulla äitiinsä, mutta vaikka näinkin, niin silti on aina myös jotain, mikä tulee selkeästi isältä. Toki osa noista näkyy vasta myöhemmällä iällä (esim. yksi poika ollut aina enemmän äitinsä puolen piirteitä kasvoillaan, mutta teininä huomaa, että ryhtinsä, kropan malli säärineen päivineen ja kävelytyylinsä aivan kuin isänsä. Ihan nauratti, kun kävelivät vierekkäin.)

Kyllä se usein näkyy päälle päin, että on oma. Jos ei näy ja varsinkin jos syytä epäillä, niin testeihin vain.

Ulkonäön perusteella arvioiminen on siten huono, koska siihen vaikuttaa niin paljon sattuma ja myös se, mitä se ulkonäköä arvioiva haluaa nähdä.

Minulla on yksi biologinen sisko ja yksi adoptoitu. Minä ja tämä adoptoitu sisko muistutetaan hyvin paljon isää, meillä on samanväriset hiukset ja silmät, samanlaisia kasvojenpiirteitä sekä kaikilla myös kiharat hiukset. Sen sijaan biologinen siskoni on vaalea, sinisilmäinen, suorahiuksinen, eikä muutenkaan näytä ulkonäöllisesti lainkaan isältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi meillekin. Ja nyt lapsi on yli 2v ja 99% varmuudella minä tai mies ei olla lapsen biologisia vanhempia. Lapsi on silti rakas. Parasta maailmassa.

Missä sairaalassa on näin tapahtunut, tämähän on skandaali.

Lapsi adoptoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi meillekin. Ja nyt lapsi on yli 2v ja 99% varmuudella minä tai mies ei olla lapsen biologisia vanhempia. Lapsi on silti rakas. Parasta maailmassa.

Missä sairaalassa on näin tapahtunut, tämähän on skandaali.

  jos oot ollut raskaana ja lapsi sinusta tullut niin 100 varmasti oot lapsen äiti, isä? luoja aina tietää...

Oletko kuullut luovutetuista sukusoluista?

Mikä muijia niin pelottaa ajatuksessa automaattisesta isyystestistä???

Aijai...

Tässä pari vuotta sitten vastaavissa keskusteluissa tuli murskakritiikkiä siitä että DNA testi pitäisi olla itsestäänselvyys.

Onneksi järkeä tullu kansalle että todellakin kukaan ei häviä siinä mitään, paitsi kusettajat!

Vuoden luulin etten ole trolli ja provoilija, mutta taidan ollakin?

Höpö höpö.

Kehotan kaikkia miehiä tekemään Dna testin. Testin saa ilmaiseksi kun ei raskausaikana tunnusta isyyttä. Syntymän jälkeen lastenvalvoja ottaa yhteyttä ja menette yhdessä perheenä sinne. Hieman kysellään, otetaan näytteet ja se siitä. Itse olen yhden lapsen äiti ja pidin itsestään selvyytenä että miehellä oikeus testiin jos haluaa. Mistään pettämisestä ei epäilystä, mutta kyllä itsekin isänä sen haluaisin. Turha naisten draamailla, testi on jokaisen isän oikeus.

Nämä on kyllä niin kamalia tapauksia kaikille osapuolille, että toivottavasti jokainen, jolla on yhtään epäilyksiä, uskaltaa pyytää testiä heti vauvavuotena. Ja toivottavasti jokainen äiti, jolla on epäily lapsen isyydestä, sanoo sen jo lapsenkin edun vuoksi ääneen. On valtava koko loppuelämään vaikuttava trauma lapselle, jos isä katoaa elämästä, kun ikää on niin paljon, että kiintymyssuhde on ehtinyt jo muodostua.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on kyllä niin kamalia tapauksia kaikille osapuolille, että toivottavasti jokainen, jolla on yhtään epäilyksiä, uskaltaa pyytää testiä heti vauvavuotena. Ja toivottavasti jokainen äiti, jolla on epäily lapsen isyydestä, sanoo sen jo lapsenkin edun vuoksi ääneen. On valtava koko loppuelämään vaikuttava trauma lapselle, jos isä katoaa elämästä, kun ikää on niin paljon, että kiintymyssuhde on ehtinyt jo muodostua.

Eihän tässä sinänsä muuta ongelmaa olekaan, kuin tuo että monet naiset kiristää miehiä olemaan ottamatta sitä testiä nimenomaan sen kiintymyssuhteen muodostumisen menettämisen uhalla.

Aika älytöntä että toisaalta laki mahdollistaa tuollaisen kiristyksen, mutta samaan aikaan lakiin on merkattu vieraannuttaminen rikokseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oikein miettimällä mietin kaikkia lähipiirin lapsia ja kaikissa heissä on isänsä piirteitä. En sano, etteikö joku voisi tosi voimakkaasti tulla äitiinsä, mutta vaikka näinkin, niin silti on aina myös jotain, mikä tulee selkeästi isältä. Toki osa noista näkyy vasta myöhemmällä iällä (esim. yksi poika ollut aina enemmän äitinsä puolen piirteitä kasvoillaan, mutta teininä huomaa, että ryhtinsä, kropan malli säärineen päivineen ja kävelytyylinsä aivan kuin isänsä. Ihan nauratti, kun kävelivät vierekkäin.)

Kyllä se usein näkyy päälle päin, että on oma. Jos ei näy ja varsinkin jos syytä epäillä, niin testeihin vain.

lähipiirissä on lapsi jolla on ollut isänsä piirteitä vauvasta saakka ja nyt vanhemmiten ne piirteet on voimistuneet entisestään, mutta isä ole biologisesti lapsen isä. Tämä selvisi isälle vasta kun lapsi oli alakouluikäinen. Jännä sinänsä, että lapsi ei juurikaan muistuta äitiään vaan tätä ei-biologista isää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikein miettimällä mietin kaikkia lähipiirin lapsia ja kaikissa heissä on isänsä piirteitä. En sano, etteikö joku voisi tosi voimakkaasti tulla äitiinsä, mutta vaikka näinkin, niin silti on aina myös jotain, mikä tulee selkeästi isältä. Toki osa noista näkyy vasta myöhemmällä iällä (esim. yksi poika ollut aina enemmän äitinsä puolen piirteitä kasvoillaan, mutta teininä huomaa, että ryhtinsä, kropan malli säärineen päivineen ja kävelytyylinsä aivan kuin isänsä. Ihan nauratti, kun kävelivät vierekkäin.)

Kyllä se usein näkyy päälle päin, että on oma. Jos ei näy ja varsinkin jos syytä epäillä, niin testeihin vain.

Ulkonäön perusteella arvioiminen on siten huono, koska siihen vaikuttaa niin paljon sattuma ja myös se, mitä se ulkonäköä arvioiva haluaa nähdä.

Minulla on yksi biologinen sisko ja yksi adoptoitu. Minä ja tämä adoptoitu sisko muistutetaan hyvin paljon isää, meillä on samanväriset hiukset ja silmät, samanlaisia kasvojenpiirteitä sekä kaikilla myös kiharat hiukset. Sen sijaan biologinen siskoni on vaalea, sinisilmäinen, suorahiuksinen, eikä muutenkaan näytä ulkonäöllisesti lainkaan isältä.

Se adoptoitukin sisko voi ihan hyvin olla isäsi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa jotkut miehet epäilemään omaa isyyttään niin kovasti? Liittyykö jotain muita epäluuloja?

Itse en ole epäillyt isyyttäni koskaan meidän neljän lapsen kohdalla. Miksi ihmeessä olisin?

Näissä tapauksissa on usein kyse epäilijän omasta uskottomuudesta. Mustasukkaisuus ja epäily nousevat siitä pelosta, että kumppani käyttäytyy samalla tavalla kuin epäilijä itse. Tämä on ihan loogista. Jos itselle pettäminen on arkipäivää, niin sitä helposti luulee, että se on normaali elämäntapa muillekin.

Uskollinen ja luotettava ei yleensä hoksaa edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, että kumppani olisi uskoton.

Tämä keskustelu kertoo paljon enemmän testejä vaativista miehistä kuin heidän kumppaneistaan tai naisista yleensä.

Sellaisen henkilön kanssa, jolla on kovasti perusteettomia epäilyjä, ei todellakaan kannata jäädä suhteeseen.todellakaan kannata jäädä

Vierailija kirjoitti:

Kehotan kaikkia miehiä tekemään Dna testin. Testin saa ilmaiseksi kun ei raskausaikana tunnusta isyyttä. Syntymän jälkeen lastenvalvoja ottaa yhteyttä ja menette yhdessä perheenä sinne. Hieman kysellään, otetaan näytteet ja se siitä. Itse olen yhden lapsen äiti ja pidin itsestään selvyytenä että miehellä oikeus testiin jos haluaa. Mistään pettämisestä ei epäilystä, mutta kyllä itsekin isänä sen haluaisin. Turha naisten draamailla, testi on jokaisen isän oikeus.

Tämä koskee vain avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia.

Toki itsekin olisin pitänyt testiä tärkeänä jos sinkkuaikoina olisin tullit raskaaksi. Sellaisissa tapauksissa, joissa vakituista parisuhdetta ei ole, testi on täysin perusteltu.

Mutta normaalissa parisuhteessa jossa ei ole mitään syytä epäillä pettämistä, testin vaatiminen kuulostaa saa epäilemään vaatijan omaa uskollisuutta tai mielenterveyttä.

Valitettavasti naisilla ei ole mitään keinoa varmistaa, ettei miehelle synny avioliiton ulkopuolisia lapsia.

Mutta ehkä voisi kuitenkin velvoittaa, että jokainen aviopuoliso käy säännöllisesti, sanotaan vaikka kerran vuodessa, sukupuolitautitesteissä. Sitten jos tartunta löytyy, voitaisiin alkaa selvitellä, onko myös jälkeläisiä.

Ja toki nämä testit pitää tehdä yhteiskunnan kustannuksella kaikille, ettei kukaan joudu itse vaatimaan omaa puolisoaan testattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikein miettimällä mietin kaikkia lähipiirin lapsia ja kaikissa heissä on isänsä piirteitä. En sano, etteikö joku voisi tosi voimakkaasti tulla äitiinsä, mutta vaikka näinkin, niin silti on aina myös jotain, mikä tulee selkeästi isältä. Toki osa noista näkyy vasta myöhemmällä iällä (esim. yksi poika ollut aina enemmän äitinsä puolen piirteitä kasvoillaan, mutta teininä huomaa, että ryhtinsä, kropan malli säärineen päivineen ja kävelytyylinsä aivan kuin isänsä. Ihan nauratti, kun kävelivät vierekkäin.)

Kyllä se usein näkyy päälle päin, että on oma. Jos ei näy ja varsinkin jos syytä epäillä, niin testeihin vain.

Ulkonäön perusteella arvioiminen on siten huono, koska siihen vaikuttaa niin paljon sattuma ja myös se, mitä se ulkonäköä arvioiva haluaa nähdä.

Minulla on yksi biologinen sisko ja yksi adoptoitu. Minä ja tämä adoptoitu sisko muistutetaan hyvin paljon isää, meillä on samanväriset hiukset ja silmät, samanlaisia kasvojenpiirteitä sekä kaikilla myös kiharat hiukset. Sen sijaan biologinen siskoni on vaalea, sinisilmäinen, suorahiuksinen, eikä muutenkaan näytä ulkonäöllisesti lainkaan isältä.

Se adoptoitukin sisko voi ihan hyvin olla isäsi lapsi.

Mitenköhän?

Isäni on asunut silloin ihan muualla, kun tämä on saanut alkunsa ja syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voisi olla isä lspselle? Vuoden kasvatit jo omanasi.

Koska haluan kasvattaa ainoastaan omia lapsiani, enkä halua olla pettäjän kanssa missään tekemisissä missään muodossa.

ap

Ei se lapsi ole sinulle mitään tehnyt. Itse en pystyisi hylkäämään lapsiani vaikka kuulisin etteivät olisi minun vertani, olisivat silti aina minun.

Tää on muuten iso ero miehen ja naisen välillä. Olen nainen ja jos selviäis, ettei lapseni olis minun biologisesti (esim. vaihtunut synnärillä) niin tappelisin viimeseen asti, ettei mun tarvis luopua lapsesta. Se biologinen sais jäädä siihen toiseen perheeseen, haluaisin pitää yhteyttä, mutta en vaihtaa lapsia.

Vanhemmuus ei ole pelkkää biologiaa, se on paljon enemmän.

Miten sitten varmistetaan, että mies ei ole pettänyt ja saanut lapsia muiden kanssa. Pakollinen testi kaikille maailman miehille aina kun jossain syntyy lapsi?

Tai sitten voisi hakea apua mielenterveyteen ja epäluuloihin terveydenhuollosta.