Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies avautui tänään että "jumpittelen hänelle koko ajan"
25.03.2023 |
Argh, että ärsytti tuo sanavalintakin jo. "Jumpittelen."
Kysyin mitä hän mahtoi tarkoittaa, ja selitykseksi tuli että no ei hän nyt just osaa sanoa mutta "koko ajan joka asiasta viime viikkoina".
Okei, ilmeisesti tänään mies lukee jumpitteluksi sen, kun
1. Pyyhin _kolmatta_ kertaa tänään hänen kengissään sisälle tuomaa lunta (lätäköitä) eteisen laminaatilta. Ekoilla kahdella kerralla en edes sanonut mitään, mutta kolmannella kerralla huusin miehen eteiseen ja käskin käyttää itse rättiä, jos vielä neljännen kerran aiheuttaa lätäköt laminaattiin.
(lattia on jo osin pilalla eteisessä tämän vuoksi, mutta yritän varjella loppuja)
2. Imuroin, ja miehen likaiset vaatteet olivat (taas) makkarin lattialla. Kannoin ne pyykkiin ja marmatin mennessäni että on rasittavaa tehdä tätä edelleen, vielä 15 vuoden jälkeenkin.
3. Miestä alkoi hiukoa. Haki pakastepizzan ja alkoi laittamaan sitä uuniin. Nähdessäni tämän sanoin, että jääkaapissa on tekemääni ruokaa toissapäivältä, joka on menossa pilalle, että eikö hän voisi syödä sitä, turhauttaa kun meillä niin usein joudun tyhjäämään jääkaapista ruokaa kompostiin. (no söi silti pizzansa)
Sitten viimeinen niitti miehelle ilmeisesti oli, kun hän alkoi pyynnöstäni äsken tekemään ruokaa (sanoin että en jaksaisi tehdä, kun olin jo tänään imuroinut, pessyt lattiat, vessan, kylppärin, tiskannut ja pyykännyt... sillä aikaa kun mies oli koko päivän katsonut Netflixiä)
No mies alkoi tehdä ruokaa, mutta kun tulin laittamaan perunakattilaansa kannen, ja sanoin että kantta pitäisi käyttää jotta energiaa kuluu vähemmän, mies suuttui siitä ja alkoi valituksen että "jumpittelen koko ajan" ja totesi vielä ylemmyydentuntoisesti että "minä en pidä siitä".
Okei, joo, olen maininnut negatiivissävytteisesti tekemistään ja tekemättä jättämistään asioista, mutta pitäisikö nämä oikeasti vaan jättää sanomatta? Antaa laminaatin pilaantua kokonaan, vaatteiden lojua ympäri huushollin lattiaa, jatkossakin kipata ruokaa biojätteeseen, ja tuhlata sähköä...
Tiedän että isossa mittakaavassa ja pitkässä suhteessa pikkuasioita, mutta väsyneenä kyllä turhauttaa!
Kommentit (61)
Kuulostat juuri sellaiselta tyhjän nillittäjältä, sori vain.
Relaa vähän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinä ap voisit esim. alkaa vahingossa murustella hapankorppua miehen puolelle sänkyä tai jättää käytettyjä korvapuikkoja vessan roskiksen lähelle lattialle tms. Tai jotain muuta pientä, jonka tiedät ärsyttävän miestäsi. Jos hän niistä asioista huomauttaa sinulle, voit sitten haukkua turhan nalkuttajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kumpaakin osapuolta. Meillä vähän samankaltaisia tilanteita välillä.
Itse en olisi puuttunut miehen ruuan laittoon vaikka itse laittaisinkin kannen. Ei niin tärkeä asia.
Eikö eteiseen voisi hankkia jotain mattoa joka suojelisi laminaattilattiaa niin ei tarvitse vahtia ja pelätä sen puolesta. Tai vaihtoehtona selität kerran rauhallisella hetkellä asian ja sen jälkeen et sekaannu asiaan. Lattia kärsii mutta se on elämää. Eilen taisin sanoa lumesta jota mies toi olohuoneen lattialle lahkeessa huomaamatta. Ei suuttunut vaan siivosi pois. Eteisessä lattiat jotka kestää vettä. Joskus kyllä valitan jos mies kulkee edes takaisin eikä yhtään puhdista kengistään lunta niin kaikkien sukat kastuu eteisessä kun märkä matto.
Mitä pitsaan tulee niin ymmärrän että jos tekee mieli pitsaa. Jos on jo kerennyt herkutella ajatuksella pakastepitsasta niin tekee sitä mieli eikä vanhaa ruokaa. Itse ratkaisen tämän niin että koetan sanoa ennakolta miehelle että kaapissa ruokaa x joka pitäisi syödä pois jos onnistuu. Silloin mies ei kerkeä kuolata jotain pakastepitsaa vaan ottaa sitä vanhaa. Jos mies ottaa jo pitsan niin huikkaan että vaihtoehtona se vanha ruoka mutta en valita kumman tahansa valitsee.
Itse koetan löytää ratkaisuja. Miehellä on välillä tapana jättää papereita ja tavaroita levälleen. Ostin ison muovilaatikon johon heitän miehen lojuvat kamppeet. Eivät ole edessä ja mies penkoo laatikkoa jos jotain hukassa. Eikä minun tartte nalkuttaa ajelevista tavaroista.
Suosittelen etsimään ratkaisuja.
Ratkaisuja... meilläkin on tämä että ruoka happanee kaappiin. Sanon ennakkoon, ja muistuttelen että miehelle on annoskin valmiina.
Ja kun kuulen että kuulostaa siltä kuin etsisi syötävää ja huikkaan että mitä teet...
Niin saa ajoittain kilareita ja silloin kaivellaan kaikki, kuten että kyselen liikaa mitä on tekemässä.
Joten haukkuja välttääkseni en enää "etsi ratkaisuja".
Kaksi vinkkiä vanhenevaan ruokaan: 1) keskustelu etukäteen, jo ennen kauppaan menoa, siitä kuka minäkin päivänä syö mitäkin ja missä. Niin pystytään jo ostovaiheessa huomioimaan ruokien säilyvyysajat sun muut. Kyllä ainesten grammamääristä aika hyvin tietää, kuinka monta annosta mistäkin ruoasta tulee. 2) pakastaminen!
Meillä on myös sellainen sääntö, että kumpikin kokkaa vuorollaan, ja toisen kokkaamiseen ei puututa. Mulla ainakin menee ruoanlaitto ihan penkin alle, jos toinen kyttää vieressä teenkö oikein. Eli ei kommentteja ruoanlaiton aikana, jos ei talo ole syttymässä tuleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kumpaakin osapuolta. Meillä vähän samankaltaisia tilanteita välillä.
Itse en olisi puuttunut miehen ruuan laittoon vaikka itse laittaisinkin kannen. Ei niin tärkeä asia.
Eikö eteiseen voisi hankkia jotain mattoa joka suojelisi laminaattilattiaa niin ei tarvitse vahtia ja pelätä sen puolesta. Tai vaihtoehtona selität kerran rauhallisella hetkellä asian ja sen jälkeen et sekaannu asiaan. Lattia kärsii mutta se on elämää. Eilen taisin sanoa lumesta jota mies toi olohuoneen lattialle lahkeessa huomaamatta. Ei suuttunut vaan siivosi pois. Eteisessä lattiat jotka kestää vettä. Joskus kyllä valitan jos mies kulkee edes takaisin eikä yhtään puhdista kengistään lunta niin kaikkien sukat kastuu eteisessä kun märkä matto.
Mitä pitsaan tulee niin ymmärrän että jos tekee mieli pitsaa. Jos on jo kerennyt herkutella ajatuksella pakastepitsasta niin tekee sitä mieli eikä vanhaa ruokaa. Itse ratkaisen tämän niin että koetan sanoa ennakolta miehelle että kaapissa ruokaa x joka pitäisi syödä pois jos onnistuu. Silloin mies ei kerkeä kuolata jotain pakastepitsaa vaan ottaa sitä vanhaa. Jos mies ottaa jo pitsan niin huikkaan että vaihtoehtona se vanha ruoka mutta en valita kumman tahansa valitsee.
Itse koetan löytää ratkaisuja. Miehellä on välillä tapana jättää papereita ja tavaroita levälleen. Ostin ison muovilaatikon johon heitän miehen lojuvat kamppeet. Eivät ole edessä ja mies penkoo laatikkoa jos jotain hukassa. Eikä minun tartte nalkuttaa ajelevista tavaroista.
Suosittelen etsimään ratkaisuja.
Miksi naisen pitää aina etsiä ratkaisut, toteuttaa ne, joustaa, ymmärtää, ennakoida ja mies saa rennosti tehdä mitä nyt tekeekin tai olla tekemättä.
Meillä on näitä samoja juttuja kotona ja olen kurkkuani myöten täynnä etsimään ja toteuttamaan ratkaisuja.
Seuraava ratkaisuni on ero.
No riippuu tietenkin millaisista asioista on kyse ja kuinka usein ja mikä on kumpaisenkin asenne. Ja itse ainakin toivoisin tuota edellisessä kirjoituksessa kuvattua joustavaa ratkaisuja hakevaa asennetta ja suhtautumista arjen ja kodin tilanteisiin molemmin päin. Ei kuitenkaan ole järkevää ihan pikkuasioista usein ohjeistaa ja huomautella.
Aloituksesta tuli kuitenkin myös sellainen kuva, että välillä puututaan turhan hanakasti pieniinkin asioihin ja mennään toisen itsemääräämisoikeuden alueelle aika herkästi. (kuten vaikka puuttuu siihen mitä toinen syö jossain tietyssä tilanteessa, ja harmistuu jos ei syö mitä itse ehdottaa.) Sellainen on oikeasti tarpeetonta ja ärsyttävää, varsinkin jos tapahtuu useinkin. Kannattaa miettiä, mistä asioista oikeasti on hyvä sanoa ja antaa toiselle tärkeä olemisen vapaus ja rentous omassa kotonaan. Ei kenenkään tarvi olla mikään täydellinen ja suorittaa.
Ja AP:lle myös: Oletko varma ettei olisi esim. laittanut sitä kattilan kantta kohta itsekin? Minua ainakin ärsyttää, jos joku tulee siihen viereen jotakin neuvomaan ja opettamaan kun kokkaan, kun kuitenkin kokkaan kokonaisuudessaan ihan ok. Kukaan ei toimi täydellisesti, ja varsinkin pikkuasioissa on tärkeämpää mielestäni antaa toisen olla ja tehdä rauhassa kuin puuttua. Ehkä joskus kannattaisi vähän malttaa, ennen kuin ryntää ohjeistamaan ja varsinkin opettamaan toista aikuista ihmistä (kattilan kansi). Vaikuttaa että ap:lla on vähän taipumusta kontrollin haluun.
Ja esim. se, että teillä menee usein ruokaa biojätteeseen, voi toki olla tarkastelun paikka, mutta ehkä kuitenkin vähän yleisemmällä tasolla. Eli tyyliin kannattasiko esim. tehdystä isosta ruokasatsista laittaa osa suosiolla ajoissa pakkaseen? vrt. odottaa, että mies syö ruoan loppuun juuri ennen pilaantumista. Tai ostaa kaupasta kerralla vähän vähempi määrä jotain, joka useinkin meinaa ehtiä pilaantua?
Jokaisen pitäisi mielestäni kyllä aika rennosti saada olla omassa kodissaan. Missä menee sitten porsastelun, perseilyn tai huonon huomioimisen tai välinpitämättömyyden raja? No ei mielestäni ainakaan siinä, että joskus haluaisikin syödä pakastepitsan, vaikka jotain muutakin ruokaa olisi tehtynä kaapissa. (Ja todella voisi olla järkevää hankkia kunnon eteisen matto, jos pitää tärkeänä vaalia laminaatin kuntoa kosteudelta, ettei odotus olisi se, että jatkuvasti kytätään vesitilkkoja rätti kädessä ja huomautellaan niistä.)
ps. ei kuulosta mitenkään ylemmyydentuntoiselta, kun kertoo, ettei pidä jostain. Se on ihan tervettä sanoa. Ymmärrän miestäsi siinä, että säännöllinen pikkuasioista huomauttelu ja ohjeistaminen tuntuu ikävältä. Kannattaisi milestäni oikeasti vähän miettiä, mistä sanoo ja mistä ei. Karkeasti ottaen: Vesi laminaatilla mun mielestä ok sanoa (ja ratkaista ongelma), mutta ei voi määrätä, mitä toinen syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tekee tavallaan. Mun tapa on:
- "laminaatti näköjään kastuu joka kerta kun siinä kuljetaan märillä kengillä. Siihen voisi laittaa maton ettei lattia mee pilalle. Tai voisi jättää kengät tuulikaappiin."
En pyyhkisi lattiaa vaan antaisin kuraroiskeiden olla siinä. Saattaisin kyllä ostaa maton (yhteisillä rahoilla).
Potkin puolison lattialla/ kulkuväylällä lojuvat likavaatteet "vahingossa" pois silmistä esim. huonekalujen alle mutten sano mitään. Aikuinen osaa kyllä huolehtia omat vaatteensa pyykkiin.
Laitan kannen perunakattilan päälle mutten sano mitään. En itsekään jaksaisi kuunnella valitusta energian säästöstä.
Enkä tosiaan jaksaisi tehdä yhtenä päivänä tuollaista siivousmaratonia kuin ap, vähempikin väsyttää ja saa pinnan kireälle.
Ennen kannoin kaikkien puhtaat pyykit kellarista makkarin sängylle samalla kuin toin omanikin.
Mutta ne joko lensivät illalla pölyiselle lattialle tai tuli "mukahauskaa" valitusta siitä että sänky on täynnä vaatteita. Nykyään kannan makkariin vain omat vaatteeni, muu perhe hakekoon kukin omansa kellarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eteiseen matto lattian suojaksi. Ruuat annosrasiaan ja pakkaseen ja syöt sieltä itse, mies osaa kyllä kaivaa oman ruokansa. Pyykit voi potkasta imuroinnin tilalta toiseen kohtaan, eiköhän mies ne pese kun kalsarit loppuu. Jos mies valittaa ruuan ja vaatteiden puutetta niin tokaiset että et pidä kunhän jumpittelee.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä ap voisit esim. alkaa vahingossa murustella hapankorppua miehen puolelle sänkyä tai jättää käytettyjä korvapuikkoja vessan roskiksen lähelle lattialle tms. Tai jotain muuta pientä, jonka tiedät ärsyttävän miestäsi. Jos hän niistä asioista huomauttaa sinulle, voit sitten haukkua turhan nalkuttajaksi.
Ai että näistä viesteistä näkee miten naiset rakastaa miehiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kumpaakin osapuolta. Meillä vähän samankaltaisia tilanteita välillä.
Itse en olisi puuttunut miehen ruuan laittoon vaikka itse laittaisinkin kannen. Ei niin tärkeä asia.
Eikö eteiseen voisi hankkia jotain mattoa joka suojelisi laminaattilattiaa niin ei tarvitse vahtia ja pelätä sen puolesta. Tai vaihtoehtona selität kerran rauhallisella hetkellä asian ja sen jälkeen et sekaannu asiaan. Lattia kärsii mutta se on elämää. Eilen taisin sanoa lumesta jota mies toi olohuoneen lattialle lahkeessa huomaamatta. Ei suuttunut vaan siivosi pois. Eteisessä lattiat jotka kestää vettä. Joskus kyllä valitan jos mies kulkee edes takaisin eikä yhtään puhdista kengistään lunta niin kaikkien sukat kastuu eteisessä kun märkä matto.
Mitä pitsaan tulee niin ymmärrän että jos tekee mieli pitsaa. Jos on jo kerennyt herkutella ajatuksella pakastepitsasta niin tekee sitä mieli eikä vanhaa ruokaa. Itse ratkaisen tämän niin että koetan sanoa ennakolta miehelle että kaapissa ruokaa x joka pitäisi syödä pois jos onnistuu. Silloin mies ei kerkeä kuolata jotain pakastepitsaa vaan ottaa sitä vanhaa. Jos mies ottaa jo pitsan niin huikkaan että vaihtoehtona se vanha ruoka mutta en valita kumman tahansa valitsee.
Itse koetan löytää ratkaisuja. Miehellä on välillä tapana jättää papereita ja tavaroita levälleen. Ostin ison muovilaatikon johon heitän miehen lojuvat kamppeet. Eivät ole edessä ja mies penkoo laatikkoa jos jotain hukassa. Eikä minun tartte nalkuttaa ajelevista tavaroista.
Suosittelen etsimään ratkaisuja.
Ratkaisuja... meilläkin on tämä että ruoka happanee kaappiin. Sanon ennakkoon, ja muistuttelen että miehelle on annoskin valmiina.
Ja kun kuulen että kuulostaa siltä kuin etsisi syötävää ja huikkaan että mitä teet...
Niin saa ajoittain kilareita ja silloin kaivellaan kaikki, kuten että kyselen liikaa mitä on tekemässä.
Joten haukkuja välttääkseni en enää "etsi ratkaisuja".
No ei ehkä ole niitä oikeanlaisten ratkaisujen hakemista, jos kärppänä olet kyttäämässä kontrolloideksesi toisen syömisiä. Ettekö yhdessä ollenkaan mieti ruoanlaittoa tai kaupassakäyntiä? Niin että molemmat päättää näistä asioista? Usein pariskunnilla on myös ainakin osin erilaiset ruokamieltymykset. Toki mies saa itse valita ja päättää, kuten sinäkin, mitä haluaa syödä. Jos on keskustelvavaa ruokahuolosta, niin tee se nyt oikeasti joku järkevä hetki. Todella ahdistavaa pitkän päälle, jos joku huutelisi jääkaapille mennessäni, että mitä teen tms. ja koittaisi kontrolloida pikkuasioissa koko ajan.
Ja onko se sun mielestä siis tosiaan sen miehen vika, että ruoka happanee kaappiin? Vai voisiko asiaa ratkaista oikeasti jollakin tavalla muuten kuin kontrolloimalla toisen syömisiä.. Ehkäpä esim. sitä ruokaa voisi tehdä vaikka vähemmän kerralla, jos kerran tuppaa menemään useinkin pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Eteiseen matto lattian suojaksi. Ruuat annosrasiaan ja pakkaseen ja syöt sieltä itse, mies osaa kyllä kaivaa oman ruokansa. Pyykit voi potkasta imuroinnin tilalta toiseen kohtaan, eiköhän mies ne pese kun kalsarit loppuu. Jos mies valittaa ruuan ja vaatteiden puutetta niin tokaiset että et pidä kunhän jumpittelee.
Ja mies kun katkaisee rahahanat, se on taloudellista väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eteiseen matto lattian suojaksi. Ruuat annosrasiaan ja pakkaseen ja syöt sieltä itse, mies osaa kyllä kaivaa oman ruokansa. Pyykit voi potkasta imuroinnin tilalta toiseen kohtaan, eiköhän mies ne pese kun kalsarit loppuu. Jos mies valittaa ruuan ja vaatteiden puutetta niin tokaiset että et pidä kunhän jumpittelee.
Ja mies kun katkaisee rahahanat, se on taloudellista väkivaltaa.
99,9% suomalaisista miehistä ei elätä vaimoaan. Suuri osa ei elätä edes lapsiaan. Joten inkkeli voi mennä takaisin koppiinsa tattia hakkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukin tekee tavallaan. Mun tapa on:
- "laminaatti näköjään kastuu joka kerta kun siinä kuljetaan märillä kengillä. Siihen voisi laittaa maton ettei lattia mee pilalle. Tai voisi jättää kengät tuulikaappiin."En pyyhkisi lattiaa vaan antaisin kuraroiskeiden olla siinä. Saattaisin kyllä ostaa maton (yhteisillä rahoilla).
Potkin puolison lattialla/ kulkuväylällä lojuvat likavaatteet "vahingossa" pois silmistä esim. huonekalujen alle mutten sano mitään. Aikuinen osaa kyllä huolehtia omat vaatteensa pyykkiin.
Laitan kannen perunakattilan päälle mutten sano mitään. En itsekään jaksaisi kuunnella valitusta energian säästöstä.
Enkä tosiaan jaksaisi tehdä yhtenä päivänä tuollaista siivousmaratonia kuin ap, vähempikin väsyttää ja saa pinnan kireälle.
Kuvitelkaas palsta jossa miehet antaa vinkkejä kuinka naisen näkyville jätetyt esineet vois "vahingossa" vaikka heittää roskiin. Siis jos ne on paikassa jonka mies päättää ettei ole ko. esineen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää vaan hankkiko lapsia!
Se nyt on myöhäistä varoitella 😅
Teini-ikäiset mukulat on jo. Ollaan oltu siis 15 v. naimisissa ja yhdessä vielä pidempään.
Ap
Miksi? Mies on selvästi paska. Mikä saa ihanan ja fiksun, lähes täydellisen naisen porsimaan paskalle miehelle?
Minusta miehelläkin on oikeutensa yhteisessä kodissa. Jos puolisoilla on kovin erilaiset siisteyskäsitykset, tarvitaan kompromisseja. Meillä on kuramatto eteisessä, ettei laminaatti mene pilalle. Mies saa pitää vaatteita lattialla oman petinsä puolella. Jos jääkaapissa on valmista ruokaa, mutta mies menee kaivelemaan pakastinta tai kaivaa grillimakkarat esiin, minä kerron, mitä ruokaa jääkaapissa on. Välillä hän ottaa sitä valmista ruokaa, välillä ilmoittaa, että hänen tekee mieli pitsaa ja silloin hän saa hyvillä mielin syödä pitsaa. En haluaisi itsekään syödä jotain vain periaatteesta, vaikka ei tekisi tippaakaan mieli.
Vierailija kirjoitti:
Minusta miehelläkin on oikeutensa yhteisessä kodissa. Jos puolisoilla on kovin erilaiset siisteyskäsitykset, tarvitaan kompromisseja. Meillä on kuramatto eteisessä, ettei laminaatti mene pilalle. Mies saa pitää vaatteita lattialla oman petinsä puolella. Jos jääkaapissa on valmista ruokaa, mutta mies menee kaivelemaan pakastinta tai kaivaa grillimakkarat esiin, minä kerron, mitä ruokaa jääkaapissa on. Välillä hän ottaa sitä valmista ruokaa, välillä ilmoittaa, että hänen tekee mieli pitsaa ja silloin hän saa hyvillä mielin syödä pitsaa. En haluaisi itsekään syödä jotain vain periaatteesta, vaikka ei tekisi tippaakaan mieli.
Unohtui tuosta välistä, että jos tulee vieraita, pyydän miestä laittamaan vaatteensa pyykkikoriin ja hän tekee sen. Toki makuuhuoneen oven voi laittaa kiinnikin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kannoin kaikkien puhtaat pyykit kellarista makkarin sängylle samalla kuin toin omanikin.
Mutta ne joko lensivät illalla pölyiselle lattialle tai tuli "mukahauskaa" valitusta siitä että sänky on täynnä vaatteita. Nykyään kannan makkariin vain omat vaatteeni, muu perhe hakekoon kukin omansa kellarista.
Hyvä ratkaisu ja uskon, että kaikki osapuolet on näin tyytyväisempiä. Ja sunkin homma vain väheni :)
Alue: Aihe vapaa
Itse olet orjanosasi valinnut. Ei ollut pakko, sinulla oli vapaa tahto. On edelleen, senkus ostat oman kämpän. Käsittämätöntä, että joku nainen vielä nykypäivänä alistuisi pyyhkimään miehen kengänroiskeita.