Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Tuossa edellä on kerrottu, mitä asialle on tehty. Yksi ohjattu liikuntaharrastus kerran viikossa, pari kertaa viikossa liikuntaa vanhemman kanssa, koulumatkojen kävelyä, retkeilyä viikonloppuisin. Enempää en pysty tekemään. Trampoliinin ostaisin, mutta piha on yhteiskäytössä, eivätkä naapurit halua tramppaa.
Miten niin et pysty? Jos lapsi on kaikesta tuosta huolimatta erittäin huonossa kunnossa, pitäisikö sitten miettiä, mitä niinä kahtena kertana liikuntakertana vanhempien kanssa tehdään? Tuskin mitään hirveän aktiivista tai lapsi ei olisi erittäin huonossa kunnossa. Joku pelkkä kävely tai uimahallin terapia-altaassa leikkiminen ei vielä ole kovin reipasta liikuntaa lapselle eikä kehitä esimerkiksi liikkuvuutta tai lihaskuntoa.
Jos liikunta vanhempien kanssa ei ole riittävää lapselle, hän voi mennä useammin ohjattuihin treeneihin ja vanhemmat voivat liikkua itse treenien aikana.
Se altaassa leikkiminen vastaa hyvinkin vesijumppaa mitä tulee raskauteen. Ongelma siinä on lähinnä se, että se ei vastaa useimpien vanhempien mielikuvaa siitä, että millaista lasten liikunnan tulee olla. Ja juuri tästä syystä lapset painostetaan uimaseuraan, missä sitten treenataan kisoihin kauhomalla allasta päästä päähän valmentajan komentojen mukaan.
Tuo ei ole se ongelma, vaan ongelma on se, että lapset, jotka eivät liiku säännöllisesti kovaa ovat erittäin huonossa kunnossa. Se polskiminen on erittäin hyvä osa lapsen liikkumispalettia, mutta jos se on ainut/raskain osa, niin lapsi löytyy todennäköisesti sieltä testiryhmän alapäästä.
Erittäin huonossa kunnossa on se joka ei esimerkiksi jaksa nousta yhtä-kahta kerrosta portaita ilman, että hengästyy. Näin tuskin on polskijoilla asian laita, koska silloin ei oikein jaksaisi polskiakaan.
Mun lapseni täytyy nousta kaksi kierrosta portaita jo päästäkseen kotiovelta omaan huoneeseen, eikä hän todellakaan hengästy. Mutta silti tuli move-testin viivajuoksussa huono tulos.
Toinen lapseni elää ihan samaa arkea, mutta todennäköisesti saisi viivajuoksussa luokan parhaan tuloksen. Kyseessä on ihan temperamenttiero. Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla.
Sitten kannattaisi varmaan etsiä sen toisenkin temperamentille sopivia harrastuksia tai liikkumismuotoja.
Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa ja on aika vastuutonta vanhemmalta todeta, että se nyt vain on hänen temperamentinsa.
Molemmat lapseni elävät samaa arkea, syövät samaa terveellistä ruokaa, kulkevat samat koulumatkat, käyvät samoilla retkillä, kummallakin on mieleisiä liikunta- ja kultturiharrastuksia.
Joten äläpä kaunistele tilannetta. Jos sen toisen lapseni sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa, niin kyllä varmasti toisenkin.
Luepa huolella ja ajatuksella tuo sinun itse ensin kirjoittamasi teksti ja mieti, löytyisikö siitä vastaus lastesi kuntoeroon. Annan vielä vinkin. Keskity tähän lauseeseen:
"Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla."
Väännän nyt vielä ihan rautalangasta. Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat huonossa kunnossa, koska hän ei liiku yhtä paljon kuin sisaruksensa. Siksi hänen sydämensä ja keuhkonsa ei kestä liikkumista ja juoksemista. Ei kyse ole mistään genetiikasta tai selittämättömästä taikuudesta vaan yksinkertaisesti harjoittelun puutteesta.
Nämä sisarukset ovat pienestä saakka retkeilleet ja puistoilleet samaa matkaa, käyneet samat kuntopolut ja vesipuistot. Ja sinä julistat, että toisen heistä sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa eivätkä kestä liikkumista. Kai tajuat itsekin juttujesi älyttömyyden.
Toinen heistä sai huonot tulokset sydämen ja keuhkojen kuntoa mittaavassa testissä. Kait tajuat sen itsekin? Vai pitääkö oikeasti aikuiselle ihmiselle selittää, mitkä ominaisuudet ratkaisevat viivajuoksutestin tuloksen? Vastaus on sydämen ja keuhkojen kunto. Hyvänen aika...
Move-testin keksijät eivät ole väittäneet sen mittaavan sydämen ja keuhkojen kuntoa. Se mittaa maksimaalista hapenottokykyä. Jossain määrin se mittaa myös epämukavuuden sietoa, kuten muinainen Cooper.
Sydäntähän tunnetusti kehittää aerobisen alueen kuntoilu.
Heikko maksimaalinen hapenottokyky on yksi tärkeimmistä ennenaikaista sydänkuolemaa ennustavista mittareista. Tämä on todettu kymmenissä tutkimuksissa ja materiaalia löytyy netistä hyvin paljon, sekä tieteellisiä tutkimuksia että kansantajuisempia tekstejä.
Ei siis kannata mennä sen taakse, että viivajuoksuja tai coopereita ei tarvita oikeassa elämässä mihinkään. Ei tarvitakaan, mutta suht toimivaa sydäntä tarvitaan kyllä. Vielä, kun elämme maassa, jossa sydän- ja verisuonitaudit ovat kansantauti, tämä pitäisi ottaa erityisen vakavasti.
Tässä puhutaan kahdesta sisaruksesta, joilla on eri temperamentti. Molemmat elävät samaa perusterveellistä elämää terveine ruokineen ja hyötyliikuntoineen.
Jos kolmen kilometrin kuntopolulla toinen kävelee ja nauttii lintujen laulusta ja toinen pomppii jäniksenä polunvieriä yhteensä kuuden kilometrin verran, niin miten se vaadittu kovemmin treenaaminen toteutuu? Pistetäänkö rauhallinen lapsi rangaistuksenomaisesti kävelemään lenkki kaksi kertaa?
Olisi kiva kuulla jotain rakentavampaa kuin uhkailua lapsen ennenaikaisella kuolemalla.
Faktat eivät ole uhkailua. Lapsella on testatusti huono maksimaalinen hapenottokyky ja ihmiset, joilla on heikko maksimaalinen hapenottokyky kuolevat monta kertaa todennäköisemmin sydänsairauksiin. Nämä ovat vain faktoja. Niistä ei kannata heittäytyä puolustuskannalle vaan miettiä, miten tilanne korjataan.
Rakentava ehdotus on, että otat nyt aikuisen roolin ja perehdyt ensin hiukan ihmisen perusfysiologiaan ja suostut ymmärtämään, että pelkkä kävely ja lintujen kuuntelu ei ole lapselle riittävää liikuntaa. Sitten kun olet ymmärtänyt tämän alatte miettimään, millä sille toisellekin lapselle saataisiin päiviin edes jonkin verran sykettä nostavaa liikuntaa. Et voi mennä vain sen taakse, että lapseni temperamentti on tällainen, joten hänen ei tarvitse liikkua. Hänen kehonsa ja terveytensä ei välitä hänen temperamentistaan.
Eli sinulla ei oikeasti ole minkäänlaista neuvoa, haluat vain tylyttää. Etkä jaksa edes lukea viestejä, joihin vastaat, kun heittelet tuollaisia perättömiä lapsen ei tarvitse liikkua -väitteitä.
Jos jollakulla muulla on asiallisia neuvoja, niitä otetaan vastaan. Itse en osaa eläytyä lapseni tilanteeseen, koska olen ollut aina enemmän sitä sähköjänis-tyyppiä.
Ne kerran kesässä juostavat testit eivät paljoa auta, kun sitä liikuntaa tarvitaan monta kertaa viikossa.
Mikä ohjeessa, että mietitte, miten lapsen päiviin saataisiin edes jonkin verran sykettä nostattavaa liikuntaa, on asiatonta. En minä voi tietää teidän elämästänne mitään, niin ei minun kannata alkaa neuvomaan mitään tiettyjä harrastuksia, kun en tiedä, onko niitä teidän kylällänne tarjolla. Ihan sama miten liikkuu, kunhan liikkuu ja joka viikossa on riittävästi myös reipasta liikuntaa (kävely ei ole sellaista). Ainakin välillä olisi hyvä myös mennä täysiä.
Nyt kannattaisi lopettaa uhriutuminen ja miettiä ihan kaikessa rauhassa, mikä on johtanut siihen, että lapsellasi on huolestuttavan huono kunto ja miten se korjataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tarjotaan pääasissa muutomaa lajia joista on pakko valita mieleinen vaihtoehto. Pojille, Jalkapallo, jääkiekko tai sähly. Tytöillä pesis, luistelu tai voimistelu. Kaikki muut on marginaalia eikä lajeja juuri esitellä tai suositella harrastettavaksi. Noissa ryhmälajeissa on pakko kisata ja kuukausi maksut alkavat jo heti junnuilla 100e ylöspäin. Myös koko perheen pitää olla toiminnassa mukana.
Matalan kynnyksen liikuntaharrastukset tuntuvat puuttuvan nykykouluista kokonaan. Omalla alakoululla oli erilaisia kerhoja, joissa höntsäiltiin kaikkea aina keppihevostelusta show tanssiin. Välitunneilla oli leikittäjiä eli opettajia, jotka vetivät noidanpataa, maata, kymmenen tikkua laudalla ym liikunnallisia pihaleikkejä. Koulumatkat oli turvallisia pyöräillä/kävellä ja kulttuuri oli sellainen, että oli ihan ok pyöräillä kaverin kotiin ja leikkiä siellä iltaan asti. Välillä soitettiin lankapuhelimesta kotiin, että jään hannalle syömään. Ja se oli kaikille enemmän kuin ok, nykyään perheet haluavat olla enemmän keskenään ja omaa lasta ei kehtaa antaa kyläillä samalla tavoin.
Koulu,koulu,koulu
Miksei huoltajat, huoltajat, huoltajat.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tarjotaan pääasissa muutomaa lajia joista on pakko valita mieleinen vaihtoehto. Pojille, Jalkapallo, jääkiekko tai sähly. Tytöillä pesis, luistelu tai voimistelu. Kaikki muut on marginaalia eikä lajeja juuri esitellä tai suositella harrastettavaksi. Noissa ryhmälajeissa on pakko kisata ja kuukausi maksut alkavat jo heti junnuilla 100e ylöspäin. Myös koko perheen pitää olla toiminnassa mukana.
Taidat olla aika pieneltä paikkakunnalta? Yhtään isommissa pitäjissä sitä tarjontaa on aika valtavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matalan kynnyksen liikuntaharrastukset tuntuvat puuttuvan nykykouluista kokonaan. Omalla alakoululla oli erilaisia kerhoja, joissa höntsäiltiin kaikkea aina keppihevostelusta show tanssiin. Välitunneilla oli leikittäjiä eli opettajia, jotka vetivät noidanpataa, maata, kymmenen tikkua laudalla ym liikunnallisia pihaleikkejä. Koulumatkat oli turvallisia pyöräillä/kävellä ja kulttuuri oli sellainen, että oli ihan ok pyöräillä kaverin kotiin ja leikkiä siellä iltaan asti. Välillä soitettiin lankapuhelimesta kotiin, että jään hannalle syömään. Ja se oli kaikille enemmän kuin ok, nykyään perheet haluavat olla enemmän keskenään ja omaa lasta ei kehtaa antaa kyläillä samalla tavoin.
Häh? Mikään tuosta ei ole todellisuutta. Taidat olla sellainen elämää pelkäävä hysteerikkoäiti, joka ei anna lapsensa tehdä mitään, jos sinulla edes on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Tuossa edellä on kerrottu, mitä asialle on tehty. Yksi ohjattu liikuntaharrastus kerran viikossa, pari kertaa viikossa liikuntaa vanhemman kanssa, koulumatkojen kävelyä, retkeilyä viikonloppuisin. Enempää en pysty tekemään. Trampoliinin ostaisin, mutta piha on yhteiskäytössä, eivätkä naapurit halua tramppaa.
Miten niin et pysty? Jos lapsi on kaikesta tuosta huolimatta erittäin huonossa kunnossa, pitäisikö sitten miettiä, mitä niinä kahtena kertana liikuntakertana vanhempien kanssa tehdään? Tuskin mitään hirveän aktiivista tai lapsi ei olisi erittäin huonossa kunnossa. Joku pelkkä kävely tai uimahallin terapia-altaassa leikkiminen ei vielä ole kovin reipasta liikuntaa lapselle eikä kehitä esimerkiksi liikkuvuutta tai lihaskuntoa.
Jos liikunta vanhempien kanssa ei ole riittävää lapselle, hän voi mennä useammin ohjattuihin treeneihin ja vanhemmat voivat liikkua itse treenien aikana.
Se altaassa leikkiminen vastaa hyvinkin vesijumppaa mitä tulee raskauteen. Ongelma siinä on lähinnä se, että se ei vastaa useimpien vanhempien mielikuvaa siitä, että millaista lasten liikunnan tulee olla. Ja juuri tästä syystä lapset painostetaan uimaseuraan, missä sitten treenataan kisoihin kauhomalla allasta päästä päähän valmentajan komentojen mukaan.
Tuo ei ole se ongelma, vaan ongelma on se, että lapset, jotka eivät liiku säännöllisesti kovaa ovat erittäin huonossa kunnossa. Se polskiminen on erittäin hyvä osa lapsen liikkumispalettia, mutta jos se on ainut/raskain osa, niin lapsi löytyy todennäköisesti sieltä testiryhmän alapäästä.
Erittäin huonossa kunnossa on se joka ei esimerkiksi jaksa nousta yhtä-kahta kerrosta portaita ilman, että hengästyy. Näin tuskin on polskijoilla asian laita, koska silloin ei oikein jaksaisi polskiakaan.
Mun lapseni täytyy nousta kaksi kierrosta portaita jo päästäkseen kotiovelta omaan huoneeseen, eikä hän todellakaan hengästy. Mutta silti tuli move-testin viivajuoksussa huono tulos.
Toinen lapseni elää ihan samaa arkea, mutta todennäköisesti saisi viivajuoksussa luokan parhaan tuloksen. Kyseessä on ihan temperamenttiero. Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla.
Sitten kannattaisi varmaan etsiä sen toisenkin temperamentille sopivia harrastuksia tai liikkumismuotoja.
Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa ja on aika vastuutonta vanhemmalta todeta, että se nyt vain on hänen temperamentinsa.
Molemmat lapseni elävät samaa arkea, syövät samaa terveellistä ruokaa, kulkevat samat koulumatkat, käyvät samoilla retkillä, kummallakin on mieleisiä liikunta- ja kultturiharrastuksia.
Joten äläpä kaunistele tilannetta. Jos sen toisen lapseni sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa, niin kyllä varmasti toisenkin.
Luepa huolella ja ajatuksella tuo sinun itse ensin kirjoittamasi teksti ja mieti, löytyisikö siitä vastaus lastesi kuntoeroon. Annan vielä vinkin. Keskity tähän lauseeseen:
"Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla."
Väännän nyt vielä ihan rautalangasta. Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat huonossa kunnossa, koska hän ei liiku yhtä paljon kuin sisaruksensa. Siksi hänen sydämensä ja keuhkonsa ei kestä liikkumista ja juoksemista. Ei kyse ole mistään genetiikasta tai selittämättömästä taikuudesta vaan yksinkertaisesti harjoittelun puutteesta.
Nämä sisarukset ovat pienestä saakka retkeilleet ja puistoilleet samaa matkaa, käyneet samat kuntopolut ja vesipuistot. Ja sinä julistat, että toisen heistä sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa eivätkä kestä liikkumista. Kai tajuat itsekin juttujesi älyttömyyden.
Toinen heistä sai huonot tulokset sydämen ja keuhkojen kuntoa mittaavassa testissä. Kait tajuat sen itsekin? Vai pitääkö oikeasti aikuiselle ihmiselle selittää, mitkä ominaisuudet ratkaisevat viivajuoksutestin tuloksen? Vastaus on sydämen ja keuhkojen kunto. Hyvänen aika...
Move-testin keksijät eivät ole väittäneet sen mittaavan sydämen ja keuhkojen kuntoa. Se mittaa maksimaalista hapenottokykyä. Jossain määrin se mittaa myös epämukavuuden sietoa, kuten muinainen Cooper.
Sydäntähän tunnetusti kehittää aerobisen alueen kuntoilu.
Heikko maksimaalinen hapenottokyky on yksi tärkeimmistä ennenaikaista sydänkuolemaa ennustavista mittareista. Tämä on todettu kymmenissä tutkimuksissa ja materiaalia löytyy netistä hyvin paljon, sekä tieteellisiä tutkimuksia että kansantajuisempia tekstejä.
Ei siis kannata mennä sen taakse, että viivajuoksuja tai coopereita ei tarvita oikeassa elämässä mihinkään. Ei tarvitakaan, mutta suht toimivaa sydäntä tarvitaan kyllä. Vielä, kun elämme maassa, jossa sydän- ja verisuonitaudit ovat kansantauti, tämä pitäisi ottaa erityisen vakavasti.
Tässä puhutaan kahdesta sisaruksesta, joilla on eri temperamentti. Molemmat elävät samaa perusterveellistä elämää terveine ruokineen ja hyötyliikuntoineen.
Jos kolmen kilometrin kuntopolulla toinen kävelee ja nauttii lintujen laulusta ja toinen pomppii jäniksenä polunvieriä yhteensä kuuden kilometrin verran, niin miten se vaadittu kovemmin treenaaminen toteutuu? Pistetäänkö rauhallinen lapsi rangaistuksenomaisesti kävelemään lenkki kaksi kertaa?
Olisi kiva kuulla jotain rakentavampaa kuin uhkailua lapsen ennenaikaisella kuolemalla.
Taidatte olla tyyppiesimerkki siitä, mikä näissä perheenä liikkuvissa perheissä tuppaa olemaan ongelmana.
Kaikki liikkuminen on tuollaista naistenlehtien sohvaperunoille suosittelemaan satunnaista liikuskelua. Käydään joskus kävelemässä satunnaisesti kolmen kilsan luontopolku linnunlaulua kuunnellen. Sitten ihmetellään, kun kuntotesti kertoo lapsen olevan huolestuttavan huonossa kunnossa ja todetaan testien olevan väärässä, koska lapsi pistetään kerran vuodessa julksemaan pikkupätkä kelloa vastaan.
Onhan tuollainen satunnainen liikuskelu tyhjää parempi, mutta ei todellakaan riittävästi kasvavalle lapselle. Eikä kyllä oikeasti aikuisellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan tuo kummallista,asun alakoulun vieressä pienessä kaupungissa.Koulun edusta on sakeanaan autoja kun koulupäivä alkaa,vanhemmat tuovat penskat autolla kouluun vaikka matkaa olisi muutama sata metriä. Vain muutamat penskat tulevat omin jaloin kouluun. Ymmärrän toki että vanhemmat haluavat että lapsensa eivät joudu niin koville kuin itse lapsena joutuivat mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Tuossa edellä on kerrottu, mitä asialle on tehty. Yksi ohjattu liikuntaharrastus kerran viikossa, pari kertaa viikossa liikuntaa vanhemman kanssa, koulumatkojen kävelyä, retkeilyä viikonloppuisin. Enempää en pysty tekemään. Trampoliinin ostaisin, mutta piha on yhteiskäytössä, eivätkä naapurit halua tramppaa.
Miten niin et pysty? Jos lapsi on kaikesta tuosta huolimatta erittäin huonossa kunnossa, pitäisikö sitten miettiä, mitä niinä kahtena kertana liikuntakertana vanhempien kanssa tehdään? Tuskin mitään hirveän aktiivista tai lapsi ei olisi erittäin huonossa kunnossa. Joku pelkkä kävely tai uimahallin terapia-altaassa leikkiminen ei vielä ole kovin reipasta liikuntaa lapselle eikä kehitä esimerkiksi liikkuvuutta tai lihaskuntoa.
Jos liikunta vanhempien kanssa ei ole riittävää lapselle, hän voi mennä useammin ohjattuihin treeneihin ja vanhemmat voivat liikkua itse treenien aikana.
Se altaassa leikkiminen vastaa hyvinkin vesijumppaa mitä tulee raskauteen. Ongelma siinä on lähinnä se, että se ei vastaa useimpien vanhempien mielikuvaa siitä, että millaista lasten liikunnan tulee olla. Ja juuri tästä syystä lapset painostetaan uimaseuraan, missä sitten treenataan kisoihin kauhomalla allasta päästä päähän valmentajan komentojen mukaan.
Tuo ei ole se ongelma, vaan ongelma on se, että lapset, jotka eivät liiku säännöllisesti kovaa ovat erittäin huonossa kunnossa. Se polskiminen on erittäin hyvä osa lapsen liikkumispalettia, mutta jos se on ainut/raskain osa, niin lapsi löytyy todennäköisesti sieltä testiryhmän alapäästä.
Erittäin huonossa kunnossa on se joka ei esimerkiksi jaksa nousta yhtä-kahta kerrosta portaita ilman, että hengästyy. Näin tuskin on polskijoilla asian laita, koska silloin ei oikein jaksaisi polskiakaan.
Mun lapseni täytyy nousta kaksi kierrosta portaita jo päästäkseen kotiovelta omaan huoneeseen, eikä hän todellakaan hengästy. Mutta silti tuli move-testin viivajuoksussa huono tulos.
Toinen lapseni elää ihan samaa arkea, mutta todennäköisesti saisi viivajuoksussa luokan parhaan tuloksen. Kyseessä on ihan temperamenttiero. Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla.
Sitten kannattaisi varmaan etsiä sen toisenkin temperamentille sopivia harrastuksia tai liikkumismuotoja.
Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa ja on aika vastuutonta vanhemmalta todeta, että se nyt vain on hänen temperamentinsa.
Molemmat lapseni elävät samaa arkea, syövät samaa terveellistä ruokaa, kulkevat samat koulumatkat, käyvät samoilla retkillä, kummallakin on mieleisiä liikunta- ja kultturiharrastuksia.
Joten äläpä kaunistele tilannetta. Jos sen toisen lapseni sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa, niin kyllä varmasti toisenkin.
Luepa huolella ja ajatuksella tuo sinun itse ensin kirjoittamasi teksti ja mieti, löytyisikö siitä vastaus lastesi kuntoeroon. Annan vielä vinkin. Keskity tähän lauseeseen:
"Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla."
Väännän nyt vielä ihan rautalangasta. Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat huonossa kunnossa, koska hän ei liiku yhtä paljon kuin sisaruksensa. Siksi hänen sydämensä ja keuhkonsa ei kestä liikkumista ja juoksemista. Ei kyse ole mistään genetiikasta tai selittämättömästä taikuudesta vaan yksinkertaisesti harjoittelun puutteesta.
Nämä sisarukset ovat pienestä saakka retkeilleet ja puistoilleet samaa matkaa, käyneet samat kuntopolut ja vesipuistot. Ja sinä julistat, että toisen heistä sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa eivätkä kestä liikkumista. Kai tajuat itsekin juttujesi älyttömyyden.
Toinen heistä sai huonot tulokset sydämen ja keuhkojen kuntoa mittaavassa testissä. Kait tajuat sen itsekin? Vai pitääkö oikeasti aikuiselle ihmiselle selittää, mitkä ominaisuudet ratkaisevat viivajuoksutestin tuloksen? Vastaus on sydämen ja keuhkojen kunto. Hyvänen aika...
Move-testin keksijät eivät ole väittäneet sen mittaavan sydämen ja keuhkojen kuntoa. Se mittaa maksimaalista hapenottokykyä. Jossain määrin se mittaa myös epämukavuuden sietoa, kuten muinainen Cooper.
Sydäntähän tunnetusti kehittää aerobisen alueen kuntoilu.
Heikko maksimaalinen hapenottokyky on yksi tärkeimmistä ennenaikaista sydänkuolemaa ennustavista mittareista. Tämä on todettu kymmenissä tutkimuksissa ja materiaalia löytyy netistä hyvin paljon, sekä tieteellisiä tutkimuksia että kansantajuisempia tekstejä.
Ei siis kannata mennä sen taakse, että viivajuoksuja tai coopereita ei tarvita oikeassa elämässä mihinkään. Ei tarvitakaan, mutta suht toimivaa sydäntä tarvitaan kyllä. Vielä, kun elämme maassa, jossa sydän- ja verisuonitaudit ovat kansantauti, tämä pitäisi ottaa erityisen vakavasti.
Tässä puhutaan kahdesta sisaruksesta, joilla on eri temperamentti. Molemmat elävät samaa perusterveellistä elämää terveine ruokineen ja hyötyliikuntoineen.
Jos kolmen kilometrin kuntopolulla toinen kävelee ja nauttii lintujen laulusta ja toinen pomppii jäniksenä polunvieriä yhteensä kuuden kilometrin verran, niin miten se vaadittu kovemmin treenaaminen toteutuu? Pistetäänkö rauhallinen lapsi rangaistuksenomaisesti kävelemään lenkki kaksi kertaa?
Olisi kiva kuulla jotain rakentavampaa kuin uhkailua lapsen ennenaikaisella kuolemalla.
Faktat eivät ole uhkailua. Lapsella on testatusti huono maksimaalinen hapenottokyky ja ihmiset, joilla on heikko maksimaalinen hapenottokyky kuolevat monta kertaa todennäköisemmin sydänsairauksiin. Nämä ovat vain faktoja. Niistä ei kannata heittäytyä puolustuskannalle vaan miettiä, miten tilanne korjataan.
Rakentava ehdotus on, että otat nyt aikuisen roolin ja perehdyt ensin hiukan ihmisen perusfysiologiaan ja suostut ymmärtämään, että pelkkä kävely ja lintujen kuuntelu ei ole lapselle riittävää liikuntaa. Sitten kun olet ymmärtänyt tämän alatte miettimään, millä sille toisellekin lapselle saataisiin päiviin edes jonkin verran sykettä nostavaa liikuntaa. Et voi mennä vain sen taakse, että lapseni temperamentti on tällainen, joten hänen ei tarvitse liikkua. Hänen kehonsa ja terveytensä ei välitä hänen temperamentistaan.
Eli sinulla ei oikeasti ole minkäänlaista neuvoa, haluat vain tylyttää. Etkä jaksa edes lukea viestejä, joihin vastaat, kun heittelet tuollaisia perättömiä lapsen ei tarvitse liikkua -väitteitä.
Jos jollakulla muulla on asiallisia neuvoja, niitä otetaan vastaan. Itse en osaa eläytyä lapseni tilanteeseen, koska olen ollut aina enemmän sitä sähköjänis-tyyppiä.
Ne kerran kesässä juostavat testit eivät paljoa auta, kun sitä liikuntaa tarvitaan monta kertaa viikossa.
Mikä ohjeessa, että mietitte, miten lapsen päiviin saataisiin edes jonkin verran sykettä nostattavaa liikuntaa, on asiatonta. En minä voi tietää teidän elämästänne mitään, niin ei minun kannata alkaa neuvomaan mitään tiettyjä harrastuksia, kun en tiedä, onko niitä teidän kylällänne tarjolla. Ihan sama miten liikkuu, kunhan liikkuu ja joka viikossa on riittävästi myös reipasta liikuntaa (kävely ei ole sellaista). Ainakin välillä olisi hyvä myös mennä täysiä.
Nyt kannattaisi lopettaa uhriutuminen ja miettiä ihan kaikessa rauhassa, mikä on johtanut siihen, että lapsellasi on huolestuttavan huono kunto ja miten se korjataan.
Tuossa kirjoituksessasi oli kyllä viisauden siemen. Siinä kohdassa, jossa toteat ettet tiedä kyseisestä perheestä ja heidän elämästään mitään etkä osaa neuvoa.
Edelleenkin kumma kyllä tiedät lapsella olevan huolestuttavan huono kunto ja suoranainen hengenvaara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuule ap tiedä jos tietäisin lapseni ei kuuluisi tuohon 40%.
Hyvin väärässä ovat myös ne jotka kuvittelevat etteivät näiden lasten vanhemmat liiku. Harrastan liikuntaa vähintään 4x viikossa vähintään tunnin kerrallaan. Tämän lisäksi päivittäinen askelmääräni on 11 000.
Lapseni liikkuisi jos olisi tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä mutta sellaista on harvoin. Nuorempana vielä halusi leikkiä ja pelata mutta ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyysäävät vanhemmat kuskaavaat lapsensa joka paikkaan autolla. Kouluun, harrastuksiin, päiväkotiin jne. Jos lapset kävelisivät itse niin ei tarvitsisi liikkua jatkuvasti. Eniten käy tosin sääliksi pieniä lapsia, joita pakkomielteiset vanhemmat raahaavat joka ilta johonkin harrastuksiin, vaikka lapsi ei itse edes haluaisi. Aikuinen toteuttaa jotain omia traumojaan/haaveitaan. Väsynyttä lasta raahataan paikasta toiseen, eikä kotona ole hetkenkään lepotaukoa.
Totta, mutta mikä tässä on muuttunut sitten oman lapsuuteni, on se että paljon lapsista asuu nyt kaupungeissa, joissa itsenäinen kulkeminen ei olekaan enää niin helppoa ja turvallista kuin silloin kun oli pienet kyläkoulut. Toisekseen kerrostalot ei ole myöskään oikein hyvä asumismuoto liikunnallisuutta ajatellen, työlästä lähteä ulos ja vanhemmat tarvitsisi mukaan vielä siinä iässäkin jossa ennen touhuttiin itsenäisesti, vanhemmat korkeintaan vilkaisi vaan ikkunasta talon pihalle. Peruskoulun pakottaminen, kilpaileminen, arvioiminen ja mittaaminen söi myös omaa liikunnan iloa, mutta ammattikoulussa onneksi löysin sen uudelleen, kun ei ollut enää mitään tavoitteellisuutta, siellä sai valita pelaajo pihalla korista, meneekö salille tai metsään lenkkeillemään, oli myös pilkkireissuja ym rentoa liikkumista toisin kuin peruskoulun pakkoliikunta :D
Häh. Tätä juuri tarkoitin. Kirjoitit juuri esimerkin hyysäämisestä. Ei lapsien ole yhtään turvattomampaa kulkea nykyään. Väitän että on juuri päinvastoin. Ongelma on vanhempien päässä ja heidän liian vilkkaassa mielikuvituksessa. Joka puolella on vaaroja ja lapsia pyöritellään pumpulissa. Ei ihme että nuorilla on niin paljon mielenterveyden ongelmia.
Tästäkin hyvästä voimme kiittää oikeistovetoista mediaa joka tasaisin väliajoin uhkailee kansaa milloin milläkin kamalalla, varmasti tappavalla asialla, vaikka juuri koskaan ei tapahdu mitään, vaikka se piti olla meidät tuhoava.
Uutisten liika lukeminen todistetusti aiheuttaa liiallista ahdistusta ja pelkotiloja, joille ei ole muuta shytä kuin oikeistomedia. Raha ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Tuossa edellä on kerrottu, mitä asialle on tehty. Yksi ohjattu liikuntaharrastus kerran viikossa, pari kertaa viikossa liikuntaa vanhemman kanssa, koulumatkojen kävelyä, retkeilyä viikonloppuisin. Enempää en pysty tekemään. Trampoliinin ostaisin, mutta piha on yhteiskäytössä, eivätkä naapurit halua tramppaa.
Miten niin et pysty? Jos lapsi on kaikesta tuosta huolimatta erittäin huonossa kunnossa, pitäisikö sitten miettiä, mitä niinä kahtena kertana liikuntakertana vanhempien kanssa tehdään? Tuskin mitään hirveän aktiivista tai lapsi ei olisi erittäin huonossa kunnossa. Joku pelkkä kävely tai uimahallin terapia-altaassa leikkiminen ei vielä ole kovin reipasta liikuntaa lapselle eikä kehitä esimerkiksi liikkuvuutta tai lihaskuntoa.
Jos liikunta vanhempien kanssa ei ole riittävää lapselle, hän voi mennä useammin ohjattuihin treeneihin ja vanhemmat voivat liikkua itse treenien aikana.
Se altaassa leikkiminen vastaa hyvinkin vesijumppaa mitä tulee raskauteen. Ongelma siinä on lähinnä se, että se ei vastaa useimpien vanhempien mielikuvaa siitä, että millaista lasten liikunnan tulee olla. Ja juuri tästä syystä lapset painostetaan uimaseuraan, missä sitten treenataan kisoihin kauhomalla allasta päästä päähän valmentajan komentojen mukaan.
Tuo ei ole se ongelma, vaan ongelma on se, että lapset, jotka eivät liiku säännöllisesti kovaa ovat erittäin huonossa kunnossa. Se polskiminen on erittäin hyvä osa lapsen liikkumispalettia, mutta jos se on ainut/raskain osa, niin lapsi löytyy todennäköisesti sieltä testiryhmän alapäästä.
Erittäin huonossa kunnossa on se joka ei esimerkiksi jaksa nousta yhtä-kahta kerrosta portaita ilman, että hengästyy. Näin tuskin on polskijoilla asian laita, koska silloin ei oikein jaksaisi polskiakaan.
Mun lapseni täytyy nousta kaksi kierrosta portaita jo päästäkseen kotiovelta omaan huoneeseen, eikä hän todellakaan hengästy. Mutta silti tuli move-testin viivajuoksussa huono tulos.
Toinen lapseni elää ihan samaa arkea, mutta todennäköisesti saisi viivajuoksussa luokan parhaan tuloksen. Kyseessä on ihan temperamenttiero. Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla.
Sitten kannattaisi varmaan etsiä sen toisenkin temperamentille sopivia harrastuksia tai liikkumismuotoja.
Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa ja on aika vastuutonta vanhemmalta todeta, että se nyt vain on hänen temperamentinsa.
Molemmat lapseni elävät samaa arkea, syövät samaa terveellistä ruokaa, kulkevat samat koulumatkat, käyvät samoilla retkillä, kummallakin on mieleisiä liikunta- ja kultturiharrastuksia.
Joten äläpä kaunistele tilannetta. Jos sen toisen lapseni sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa, niin kyllä varmasti toisenkin.
Luepa huolella ja ajatuksella tuo sinun itse ensin kirjoittamasi teksti ja mieti, löytyisikö siitä vastaus lastesi kuntoeroon. Annan vielä vinkin. Keskity tähän lauseeseen:
"Metsäretkellä toinen kävelee ja ihailee maisemia, toinen juoksee hullun lailla."
Väännän nyt vielä ihan rautalangasta. Toisen lapsesi sydän ja keuhkot ovat huonossa kunnossa, koska hän ei liiku yhtä paljon kuin sisaruksensa. Siksi hänen sydämensä ja keuhkonsa ei kestä liikkumista ja juoksemista. Ei kyse ole mistään genetiikasta tai selittämättömästä taikuudesta vaan yksinkertaisesti harjoittelun puutteesta.
Nämä sisarukset ovat pienestä saakka retkeilleet ja puistoilleet samaa matkaa, käyneet samat kuntopolut ja vesipuistot. Ja sinä julistat, että toisen heistä sydän ja keuhkot ovat heikossa kunnossa eivätkä kestä liikkumista. Kai tajuat itsekin juttujesi älyttömyyden.
Toinen heistä sai huonot tulokset sydämen ja keuhkojen kuntoa mittaavassa testissä. Kait tajuat sen itsekin? Vai pitääkö oikeasti aikuiselle ihmiselle selittää, mitkä ominaisuudet ratkaisevat viivajuoksutestin tuloksen? Vastaus on sydämen ja keuhkojen kunto. Hyvänen aika...
Move-testin keksijät eivät ole väittäneet sen mittaavan sydämen ja keuhkojen kuntoa. Se mittaa maksimaalista hapenottokykyä. Jossain määrin se mittaa myös epämukavuuden sietoa, kuten muinainen Cooper.
Sydäntähän tunnetusti kehittää aerobisen alueen kuntoilu.
Heikko maksimaalinen hapenottokyky on yksi tärkeimmistä ennenaikaista sydänkuolemaa ennustavista mittareista. Tämä on todettu kymmenissä tutkimuksissa ja materiaalia löytyy netistä hyvin paljon, sekä tieteellisiä tutkimuksia että kansantajuisempia tekstejä.
Ei siis kannata mennä sen taakse, että viivajuoksuja tai coopereita ei tarvita oikeassa elämässä mihinkään. Ei tarvitakaan, mutta suht toimivaa sydäntä tarvitaan kyllä. Vielä, kun elämme maassa, jossa sydän- ja verisuonitaudit ovat kansantauti, tämä pitäisi ottaa erityisen vakavasti.
Tässä puhutaan kahdesta sisaruksesta, joilla on eri temperamentti. Molemmat elävät samaa perusterveellistä elämää terveine ruokineen ja hyötyliikuntoineen.
Jos kolmen kilometrin kuntopolulla toinen kävelee ja nauttii lintujen laulusta ja toinen pomppii jäniksenä polunvieriä yhteensä kuuden kilometrin verran, niin miten se vaadittu kovemmin treenaaminen toteutuu? Pistetäänkö rauhallinen lapsi rangaistuksenomaisesti kävelemään lenkki kaksi kertaa?
Olisi kiva kuulla jotain rakentavampaa kuin uhkailua lapsen ennenaikaisella kuolemalla.
Faktat eivät ole uhkailua. Lapsella on testatusti huono maksimaalinen hapenottokyky ja ihmiset, joilla on heikko maksimaalinen hapenottokyky kuolevat monta kertaa todennäköisemmin sydänsairauksiin. Nämä ovat vain faktoja. Niistä ei kannata heittäytyä puolustuskannalle vaan miettiä, miten tilanne korjataan.
Rakentava ehdotus on, että otat nyt aikuisen roolin ja perehdyt ensin hiukan ihmisen perusfysiologiaan ja suostut ymmärtämään, että pelkkä kävely ja lintujen kuuntelu ei ole lapselle riittävää liikuntaa. Sitten kun olet ymmärtänyt tämän alatte miettimään, millä sille toisellekin lapselle saataisiin päiviin edes jonkin verran sykettä nostavaa liikuntaa. Et voi mennä vain sen taakse, että lapseni temperamentti on tällainen, joten hänen ei tarvitse liikkua. Hänen kehonsa ja terveytensä ei välitä hänen temperamentistaan.
Eli sinulla ei oikeasti ole minkäänlaista neuvoa, haluat vain tylyttää. Etkä jaksa edes lukea viestejä, joihin vastaat, kun heittelet tuollaisia perättömiä lapsen ei tarvitse liikkua -väitteitä.
Jos jollakulla muulla on asiallisia neuvoja, niitä otetaan vastaan. Itse en osaa eläytyä lapseni tilanteeseen, koska olen ollut aina enemmän sitä sähköjänis-tyyppiä.
Ne kerran kesässä juostavat testit eivät paljoa auta, kun sitä liikuntaa tarvitaan monta kertaa viikossa.
Mikä ohjeessa, että mietitte, miten lapsen päiviin saataisiin edes jonkin verran sykettä nostattavaa liikuntaa, on asiatonta. En minä voi tietää teidän elämästänne mitään, niin ei minun kannata alkaa neuvomaan mitään tiettyjä harrastuksia, kun en tiedä, onko niitä teidän kylällänne tarjolla. Ihan sama miten liikkuu, kunhan liikkuu ja joka viikossa on riittävästi myös reipasta liikuntaa (kävely ei ole sellaista). Ainakin välillä olisi hyvä myös mennä täysiä.
Nyt kannattaisi lopettaa uhriutuminen ja miettiä ihan kaikessa rauhassa, mikä on johtanut siihen, että lapsellasi on huolestuttavan huono kunto ja miten se korjataan.
Tuossa kirjoituksessasi oli kyllä viisauden siemen. Siinä kohdassa, jossa toteat ettet tiedä kyseisestä perheestä ja heidän elämästään mitään etkä osaa neuvoa.
Edelleenkin kumma kyllä tiedät lapsella olevan huolestuttavan huono kunto ja suoranainen hengenvaara.
Tuo äiti kertoi itse, että hänen lapsensa oli move-testeissä huonoimmassa ryhmässä. Ei tuo toimen tyyppi sitä päästänsä keksinyt
En lukenut kaikkia kommentteja pahoittelut, jos tämä on jo mainittu;
Koska koulujen pihoilta vähennettiin liikunta- ja pihaleikkivälineitä? Ennen oli pihalla kahdenlaiset nojapuut, rekkitanko, hyppylaudat ja keinut. Paljon enemmän tekemistä kuin nykyisten koulujen pihoilla.
Eihän enää lapset hiihdä kouluun kuten 60- luvulla tehtiin. Samoin lähikoulut takaisin, jos linja-autolle tai taksille pitää lähteä aamulla klo 7 ja illalla tunti takaisin päin, eipä ole ihme, ettei jaksa tai huvita illalla enää ulkona touhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meen perhe menee autolla metsän viereen ja sit lähdetään metsään seikkailemaan. Marjastamassa käydään tietty kans. Uimassa käydään (sinnekkin mennään autolla)
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika haluaisi jäädä koulun jälkeen koulun pihalle pelaamaan jalkapalloa kavereiden kanssa, mutta piha on varattu 1. ja 2. luokkalaisten ip kerholle. Vieressä on puistoa, mutta puihin kiipeily on kielletty ja palloa ei voi pelata kun se vierisi autotielle. Missään kävelyetäisyydellä ei ole muita futismaaleja. Eka ja tokaluokkalaisena liikkui ip- kerhossa useamman tunnin nyt 3. luokkalaisena valtava loikkaus passiiviseen elämäntapaan kun koulun alueelle ei saa jäädä ja korvaavaa paikkaa ei ole.
Jahka lapseni tuosta kasvaa vähän isommaksi niin josko alkaisi harrastamaan Kung Fu:a ja Ninjitsua. Pärjää sitten paremmin jos vaikka koulumatkalla tulee niitä vaateryöstäjiä tms.
Minä tiedän, minä tiedän.
Nostetaan kaikki lasten ja nuorten liikuntamaksut ja lisätään lasten vanhempien työtunteja. Nämä toimet varmasti tehoavat.
t. poliittinen broileri ö >ö
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Islannissaan kaupassa suurin naisten koko on 44 ja sitä suuremmat ovat jo erikoistuotteita, joita voi löytyä jostain erikoisputiikista. Välttämättä suurempia kokoja ei ole tarjolla edes turisteille suunnatuissa kaupoissa.
On ihan tavallista nähdä ihmisiä lenkkeilemässä tihkusateessa. Se tulee ja menee ja siihen ollaan totuttu. Islantilaisilla on nimenomaan liikunta korvannut nuoremmilla ikäluokilla päihteiden käytön sijasta ajanvietteenä. Nykyideaali ei myöskään suosi mitenkään nikotiinin värjäämiä hampaita kummallakaan sukupuolella.
Toki islantilaista vankilarealitya seuratessani ymmärsin, että Islannissakin poltetaan tupakkaa. Ilmiö on kuitenkin sellainen, ettei se hyppää mitenkään silmille Reyjavikissa. Siellä yleensä kaikki ylipainoiset ja julkisella paikalla tupakoivat mielletään ensin turisteiksi muutenkin.
No miten esim.minä liikkuisin kun olen yli koon 44 ja tykkään liikkua, muttei olisi minun kokoisilleni vaatteita? Typerää.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia kommentteja pahoittelut, jos tämä on jo mainittu;
Koska koulujen pihoilta vähennettiin liikunta- ja pihaleikkivälineitä? Ennen oli pihalla kahdenlaiset nojapuut, rekkitanko, hyppylaudat ja keinut. Paljon enemmän tekemistä kuin nykyisten koulujen pihoilla.
Eihän enää lapset hiihdä kouluun kuten 60- luvulla tehtiin. Samoin lähikoulut takaisin, jos linja-autolle tai taksille pitää lähteä aamulla klo 7 ja illalla tunti takaisin päin, eipä ole ihme, ettei jaksa tai huvita illalla enää ulkona touhuta.
No ainakin meidän alueen kouluilla on ihan nuo kaikki jutut yhä edelleen.
Täällä yhden liikkumattoman ala-asteikäisen lapsen liikunnallinen vanhempi. Olen ilmoittanut lapsen eri lajeihin ja niitä on kokeillut 1-2 kauden ajan, mutta mitään niistä ei ole halunnut jatkaa. Syyksi sanoo ettei siellä ole ollut kavereita.
Koulun höntsäkerho oli lemppari, mutta se muutettiin palloilukerhoksi johon tuli juuri näitä futis- ja sählynharrastajia jotka kilpailevat verenmaku suussa joten tämäkin harrastus jäi. Lisäksi hänellä on muutama hyvä kaveri mutta he eivät ole liikunnallisia joten heistä ei saa seuraa ulos, ja yksin ei mene, eikä meillä vanhemmilla toki olisikaan sydäntä pakottaa yksin esim. pyöräilemään.
Ollaan kysytty mitä haluaisi harrastaa mutta mikään ei kuulemma kiinnosta. Maksaisin ratsastuksenkin jos vaan joku kiinnostaisi. Kokeiltu ollaan golfkoulukin, ajatuksella ettei lapsi ole mikään sähäkkä joukkuepelaaja (sellaistakin lajia kokeillut harrastaa) ja tykkää rauhallisemman temmon harrastuksista mutta ei. Taloyhtiön pihalla ei ole leikkipaikkaa joten omalla pihalla ei kuulemma keksi mitään ja kohta alkaakin olla teini joten pihaleikkien aika ohi.
Kertokaa mitä ihmettä tässä voi tehdä, kun ei toista voi pakottaakkaan? Sitten on tuo sisarus, jonka kanssa ei tällaista ongelmaa ole vaan ilolla käy liikuntaharrastuksissaan useamman kerran viikkoon.