Millä oireilla hakisit sairaslomaa uupumukseen?
Mun töissä tehtiin muutoksia, joiden seurauksena tuli lisää kuormitustekijöitä jo ennestään stressaavaan työhöni.
Nyt kuluneen viikon aikana päässä pyörii vain työasiat, en saa kunnolla nukuttua. En siis meinaa saada unta ja saatan herätä yöllä ja valvoa hetken työasioita miettien ennen kuin nukahdan uudestaan.
Tuntuu stressaantuneelta ja työasiat vituttaa.
Odottaisitko vielä muita oireita vai lähtisitkö kyselemään saikkua?
Kyse on myös siitä, että työhöni on tehty muutoksia, eikä ole näköpiirissä, että kuormitus vähentyisi. Olen jo valmiiksi väsynyt, kun pari viimeistä kuukautta on olleet raskaita.
Kommentit (21)
Siinä vaiheessa, kun tuntuu että en enää selviä työtehtävistäni kunnolla.
Keskustelisin vielä ensin esimiehen kanssa. Eihän se sairausloma mikään pitkän tähtäimen ratkaisu voi olla, työn kuormituksen on oltava kohtuullisella tasolla, että töitä jaksaa tehdä.
Lääkäri varmaankin kirjoittaa s-lomatodistukseen "unettomuus", koska "uupumus" ei kelpaa Kelalle.
Työterveydestä ei yleensä saa saikkua työuupumukseen. Ensin ottavat yhteyttä työnantajaan että työt voidaan järjestää vähemmän kuormittavalla tavalla. Uupumus muista syistä niin helpompi saada saikkua
No hyvähän se olisi, että se uupumus saataisiin katkaistua mahdollisimman nopeasti. Mutta ei se saikku auta, jos sen jälkeen palaat vaan samaan liian kuormittavaan työhön ja kierre jatkuu. Eli työnantajan kanssa on myös juteltava ja tehtävä muutoksia työtehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri varmaankin kirjoittaa s-lomatodistukseen "unettomuus", koska "uupumus" ei kelpaa Kelalle.
Varmasti tuo unettomuus pystytään toteennäyttämään melkein kaikilla.
Lisäksi voi olla masennuksen tai ahdistuksen oireita.
Verenpaine? Rytmihäiriöt? Vatsaongelmat?
Stressiin ja burn-outiin voi liittyä monia fyysistä oireita, jotka oikeuttavat sairauslomaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun tuntuu että en enää selviä työtehtävistäni kunnolla.
Keskustelisin vielä ensin esimiehen kanssa. Eihän se sairausloma mikään pitkän tähtäimen ratkaisu voi olla, työn kuormituksen on oltava kohtuullisella tasolla, että töitä jaksaa tehdä.
Muutokset ei ole vielä tulleet voimaan. Oon siis sanonut, että tuo on liikaa. Sain siihen nyt ensialkuun kommentin, joka oli sellainen "koita jaksaa vaan".
Oon kova suorittaja, joten en epäile sitä, enkö pysty puristamaan vaan, ennemmin arvoristiriita tuntuu tällä hetkellä suurelta kun pitäisi ison stressin alla vaan sitten pusertaa töitä ja näen, että se ei tule tekemään minulle hyvää. ap
Vierailija kirjoitti:
Palaveri sinun, työterveyshoitajan ja työnantajan kanssa
Meillä ei ole työterveyttä, julkiselta pitää hakea todistus joka tapauksessa. ap
Unettomuus olisi riittävä syy itselleni ja tarkoitan unettomuudella sitä, että menee enemmän kuin yksi yö putkeen nukkumatta.
Itselleni unien karkaaminen kerrankin viikossa kokonaan tai heräily kesken unien ei ole mitään epänormaalia ptsdtaustalla, mutta jollekin muulle suuria uniongelmia ovat jo paljoa vähäisemmät unihäiriöt.
Aina ovat yrittäneet antaa pitempää saikkua, mitä oon suostunu pitää. Oisko siinä syy miksi n. puolen vuoden välein tulee ns. totaali jumi ja oon viikon saikulla.
Pelkään vaan et en enää pääse töihin ollenkaan, jos oon esim kuukauden pois. Kyllä ne sen heti kirjottas, ja aina olleet hyvin ymmärtäväisiä. Mulla kyllä masennus tuli burn outin mukana, ja oireilen vaikka olen vaihtanut työpaikkaa kahdesti ja nyt suht helppo työpaikka.
Sanoisin, hae saikkua.
Olen sellainen pusertaja, että arvelen, että viimeiseen asti jaksan kyllä. Mutta siinä matkalla kun nukun huonosti enkä palaudu, minusta tulee sellainen väsynyt ja räjähdysherkkä, puhumattakaan kyynisyydestä. En siis haluaisi odottaa, että olen siinä pisteessä. ap
Omasta kokemuksesta oppineena: mene jo tuossa vaiheessa työterveyteen vaikket ole varma haluatko/tarvitko saikkua. Ammattilainen arvioi tilanteesi siellä.
Olen ollut jo vuosia stressaavassa työssä ja välillä tilanne kriisiytynyt kun on tullut toimenkuvaan muutoksia. Ensin yritin pitkään sinnittelyä ja keskustelua esimiehen kanssa. Tästä oli vain tilapäistä apua, tuntui ettei otettu vakavasti.
Lopulta olin siinä tilanteessa että työ pyöri ajatuksissa jatkuvasti, sain itkukohtauksia, raivareita, kädet tärisi, sydän hakkasi. Tein etähommia niin ei sitä tiimiläiset huomanneet. Läheinen ihminen pakotti lääkäriin.
Olin ylikierroksilla ja väsynyt ja itkin koko tapaamisen ajan ja lääkäri sanoi että saikulle pitää jäädä. Sitä otettiin ensin viikko ja sitten oli uusi tapaaminen ja lääkäri teki testejä ja sanoi ettei ole vielä työkuntoinen ja taas saikkua jatkui kolme viikkoa. Sitten hermosto oli rauhoittunut ja halusin itsekin jo töihin. Työterveys järjesti työnantajan kanssa neuvottelun jossa toimenkuvaa selkiytettiin ja kohtuullistettiin ja työ helpottui.
Pitkään meni hyvin mutta nyt taas tullut toimenkuvaan muutoksia, käytännössä lisätyötä. Tunnistin että oireet palaavat ja aloin töissä suoraan puhua siitä ääneen ja valittaa. Olin kahden vaiheilla tarvinko taas saikkua mutta työtä helpotettiin ja nyt taas huomaan että kierrokset laskussa eikä tarvinnut saikulle jäädä. Kyllä siitä saa esimiesten silmissä enemmän puheilleen painoarvoa jos on työterveys tukena.
Olen silti vihainen ja surullinen että työelämä mennyt tällaiseksi. Koko ajan joutuu vetämään rajoja ja pitämään itse puoliaan. Moni esimies ei ymmärrä alaistensa toimenkuvaa eikä sitä mikä on kohtuullista. Suosittelen AP:lle Happy Worker-dokumenttielokuvaa YLE areenasta, siitä saa vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Unettomuus olisi riittävä syy itselleni ja tarkoitan unettomuudella sitä, että menee enemmän kuin yksi yö putkeen nukkumatta.
Itselleni unien karkaaminen kerrankin viikossa kokonaan tai heräily kesken unien ei ole mitään epänormaalia ptsdtaustalla, mutta jollekin muulle suuria uniongelmia ovat jo paljoa vähäisemmät unihäiriöt.
No itselleni ei ole normaalia sellainen, että mentyäni nukkumaan valvon ensin pari tuntia ja työasiat pyörii mielessä ja käyn selvästi kierroksilla. Ja että sitten herään joskus viiden aikaan ja käyn heti kierroksilla ja ne työasiakelat lähtee pyörimään mielessä. Ja jos nukun vajaat yöunet niin olen sitten todella väsynyt ja sen lisäksi tuosta stressistä rasittunut. ap
Unettomuus, työasioiden miettiminen vapaa-ajalla, se että vapaat menevät vain työstä toipumiseen. Enää en odottaisi siihen, että jaksaminen loppuu kokonaan, koska silloin toipuminenkin kestää paljon pidempään.
Eikö työnantajan ole pakko järjestää työterveys työntekijälle. Sanoit ettei teillä ole
Kaikissa salkuissa pitäisi olla omavastuu . Loppuis se sarjasaikutus.
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa salkuissa pitäisi olla omavastuu . Loppuis se sarjasaikutus.
Et tainnut ymmärtää ketjun aihetta :D
Tässä tilanteessa on siis kuormittavaa se, kun näen, että tietyn ajan päästä tulen jo olemaan aivan raunio näistä muutoksista johtuen. Olin siis ajatellut toisena vaihtoehtona, että yritän jotenkin sinnitellä.
Mutta jo sen tietäminen, että nuo muutokset tulevat väsyttämään minua entisestään, stressaa minua. ap