Kuinka epäsosiaaliset/epävarmat olette onnistuneet työllistymään?
Minun ominaisuuksia on katsottu huonolla käytännössä joka paikassa minne olen työhaastattelussa feikkaamalla onnistunut pääsemään. En ole itsekään viihtynyt, muttei mitään jatkoja myöskään ollut tarjolla. Työhaastattelukokemusten perusteella en myöskään tajua miten ylipäätään olette päässeet mihinkään duuniin sisään, jos ette pysty edes haastattelutilanteessa feikkaamaan jotenkin reipasta ja normaalilla tavalla sosiaalista.
Kommentit (21)
Feikkus näkyy läpi ennemmin tai myöhemmin. Ja ehkä sekin asenne näkyy, jos ajattelet että muut ovat normaaleja ilman haasteita? Hiljaisia työkavereita minulla on ollut paljon, joten siitä tuskin on kysymys. Ehkä et kuuntele annettuja ohjeita?
Työpaikassa oli huutava pula tekijöistä, joten siksi varmaan pääsin.
Nyt olen oppinut esittämään sosiaalista ja itsevarmaa ja olen noussut esimiesasemaan. Vapaa-aikana en sitten juurikaan koe tarvetta tavata ihmisiä.
Hakemalla työhön, jossa ei olla juuri tekemisissä asiakkaan kanssa. Luulen, että esimieskin arvostaa sitä että olen asiakeskeinen enkä käytä työaikaa työkavereiden kanssa rupatteluun.
Olen matalapalkka-alalla, jossa suomenkielisiä alkaa olemaan vähemmistö. Pelkästään suomenkielentaito on jo etuna.
Vierailija kirjoitti:
Hakemalla työhön, jossa ei olla juuri tekemisissä asiakkaan kanssa. Luulen, että esimieskin arvostaa sitä että olen asiakeskeinen enkä käytä työaikaa työkavereiden kanssa rupatteluun.
Ei auta tämäkään. Yhdessä haastattelussa sanoivat, että "pitäisi vähän pystyä jutustelemaan työkavereiden kanssa".
Se on mystistä miten osa porukasta onnistuu löytämään näitä paikkoja missä esimiehet kehuvat hiljaisuudesta, eikä ole mitään haittaa jos ei puhu työkavereiden kanssa.
Ihan hyvin. Joutuu esittämään paljon ja vapaa-ajalla ei jaksa muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Se on mystistä miten osa porukasta onnistuu löytämään näitä paikkoja missä esimiehet kehuvat hiljaisuudesta, eikä ole mitään haittaa jos ei puhu työkavereiden kanssa.
Nämä eivät ole hiljaisia ujouden tai jännittämisen takia vaan muuten vaan tylyjä möllejä. Miehille sallitaan helpommin tuollainen käytös, mitta naisilta odotetaan aina sosiaalisuutta ja seurallisuutta. Hiljainen mies on vaan asiantunteva ja jämäkkä, hiljainen nainen outo ja porukkaan sopimaton.
Olen hakeutunut hommaan, jossa ihmisten kanssa ollaan noin 25 prosenttia ajasta ja itsenäistä, hiljaista työtä on 75 prosenttia. Sopii minulle hyvin. Käyn yhdessä lounaalla työkavereiden kanssa kerran-pari viikossa, mutta syödessä ei tarvitse jutustella, riittää kun nauraa mukana jos muita naurattaa. Kohtelen muita arvostavasti, mutta ei olla kavereita työn ulkopuolella. Jos on pakko jutella, kyselen muilta heidän kuulumisistaan ja se tuntuu toimivan.
Valmistuin rakennus insinööriksi 20 vuotta sitten. En ole pahemmin töitä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut hommaan, jossa ihmisten kanssa ollaan noin 25 prosenttia ajasta ja itsenäistä, hiljaista työtä on 75 prosenttia. Sopii minulle hyvin. Käyn yhdessä lounaalla työkavereiden kanssa kerran-pari viikossa, mutta syödessä ei tarvitse jutustella, riittää kun nauraa mukana jos muita naurattaa. Kohtelen muita arvostavasti, mutta ei olla kavereita työn ulkopuolella. Jos on pakko jutella, kyselen muilta heidän kuulumisistaan ja se tuntuu toimivan.
Joo mutta jos pystyt luontevasti nauramaan muiden mukana joka päivä jossain lounaspöydässä, niin olet ihan täysi "normo".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut hommaan, jossa ihmisten kanssa ollaan noin 25 prosenttia ajasta ja itsenäistä, hiljaista työtä on 75 prosenttia. Sopii minulle hyvin. Käyn yhdessä lounaalla työkavereiden kanssa kerran-pari viikossa, mutta syödessä ei tarvitse jutustella, riittää kun nauraa mukana jos muita naurattaa. Kohtelen muita arvostavasti, mutta ei olla kavereita työn ulkopuolella. Jos on pakko jutella, kyselen muilta heidän kuulumisistaan ja se tuntuu toimivan.
Joo mutta jos pystyt luontevasti nauramaan muiden mukana joka päivä jossain lounaspöydässä, niin olet ihan täysi "normo".
Minäkin pystyn ja voin jutella vaikka täysin tuntemattoman ihmisen kanssa marketissa. Haastatteluja vaan jännitän niin paljon, että haastattelijat luulevat, etten selviä edes tavallisista työtehtävistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut hommaan, jossa ihmisten kanssa ollaan noin 25 prosenttia ajasta ja itsenäistä, hiljaista työtä on 75 prosenttia. Sopii minulle hyvin. Käyn yhdessä lounaalla työkavereiden kanssa kerran-pari viikossa, mutta syödessä ei tarvitse jutustella, riittää kun nauraa mukana jos muita naurattaa. Kohtelen muita arvostavasti, mutta ei olla kavereita työn ulkopuolella. Jos on pakko jutella, kyselen muilta heidän kuulumisistaan ja se tuntuu toimivan.
Joo mutta jos pystyt luontevasti nauramaan muiden mukana joka päivä jossain lounaspöydässä, niin olet ihan täysi "normo".
Minäkin pystyn ja voin jutella vaikka täysin tuntemattoman ihmisen kanssa marketissa. Haastatteluja vaan jännitän niin paljon, että haastattelijat luulevat, etten selviä edes tavallisista työtehtävistä.
Ei varmaan ole helppo työllistyä, mutta ainakin pärjäät sitten siellä duuneissa kun sinne pääset. Haastatteluunhan voi mennä vaikka ryypyn jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakeutunut hommaan, jossa ihmisten kanssa ollaan noin 25 prosenttia ajasta ja itsenäistä, hiljaista työtä on 75 prosenttia. Sopii minulle hyvin. Käyn yhdessä lounaalla työkavereiden kanssa kerran-pari viikossa, mutta syödessä ei tarvitse jutustella, riittää kun nauraa mukana jos muita naurattaa. Kohtelen muita arvostavasti, mutta ei olla kavereita työn ulkopuolella. Jos on pakko jutella, kyselen muilta heidän kuulumisistaan ja se tuntuu toimivan.
Joo mutta jos pystyt luontevasti nauramaan muiden mukana joka päivä jossain lounaspöydässä, niin olet ihan täysi "normo".
Minäkin pystyn ja voin jutella vaikka täysin tuntemattoman ihmisen kanssa marketissa. Haastatteluja vaan jännitän niin paljon, että haastattelijat luulevat, etten selviä edes tavallisista
Ei varmaan ole helppo työllistyä, mutta ainakin pärjäät sitten siellä duuneissa kun sinne pääset. Haastatteluunhan voi mennä vaikka ryypyn jälkeen.
Pärjään ja olen aina ollut todella pidetty työntekijä! Mihinkään "parempiin" hommiin en vaan onnistu pääsemään enkä nykyään enää pysty tekemään mitään suorittavan tason töitä, joten olen työttömänä sitten.
Mulle valitettiin jo 18v ikäisenä työharjoittelun jälkeen, että olen liian hiljainen. Kyseessä oli työpaikka, jossa oli aina vain pari työntekijää minun lisäkseni ja minun piti työskennellä yksin kaukana heistä pelkkä radio seuranani, eikä mitään asiakaspalveluakaan siellä ollut. Kahvihuoneessa juttelin kyllä aina jonkun vanhemman naisen kanssa, mutta eipä tämä miespuolinen pomo ollut sitä näkemässä. Ei varmaan käynyt mielessäkään, että ehkä tuon ikäisenä ujouteni hänen seurassaan olisi voinut johtua vaikka siitä, että hän oli keski-ikäinen mies ja vielä pomon asemassa.
Sellaiset "epäsosiaaliset" löytää jotka todellisuudessa istuvat seuraan kuin nakutettu, nimittävät itseään epäsosiaalisiksi kun eivät kälätä ihan yhtä kovaa kuin naapuri.
Ei mitenkään :(