Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just että inhoan lapsiperhe-elämää
26.11.2006 |
Voi kun voisikin tehdä niin että lapset asuis lastenhoitajien kanssa eri osoitteessa niin kuin Isabella Rosselinin lapsuuden perheessä.
Vihaan aikaisia aamuherätyksiä, vihaan lasten leikkien ja lelujen ääniä, vihaan pyykkäämistä, vihaan muiden sotkujen siivoamista, vihaan ruuanlaittoa, vihaan aamukiirettä, vihaa kiirehtimistä töissä jotta ehtii viideksi päiväkodille, vihaan iltasatujen lukemista. Ainoa mistä pidän on lastenvaatteiden hankkiminen ja leipominen, mutta niillä ei pitkälle pötkitä.
Että kaduttaa että on tullut noita kersoja pykättyä ja joudutaan ne itse hoitamaan.
Muita? Miten te selviätte?
Kommentit (64)
ja lisäksi äitinä olon huonoja puolia on se jatkuva huoli lapsista, joka pv saa pelätä, että omalla kullalle sattuu jotakin, sairastuu , kuolee, vammautuu, ei menesty elämässä, ei ole onnellinen, ei saa kavereita, kiusaa tai kiusataan jne jne
Jos mä olisin tän huolen määrän tiennyt, en olisi kyllä lapsia halunnutkaan... toki nyt ei voi ajatella niin, koska toki lapsia rakastan älyttömästi. Mutta en ala hurskastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäköhän vaiheessa kannattaisi omia lapsia alkaa opastaa etteivät vaan tee samaa virhettä he.
pyykkäämisestä ja siivoamisesta. :DD
Kyllä äitiys on jotakin muuta kuin noita ed mainittuja. Ja jos ei ole niin _silloin on syytä ottaa psykologiin yhteyttä.
Kenenkään äiti-lapsi yhteys ei katkea jos siivoamiset hoitaa joku muu kuin äiti. Tai jos kotona käy lastenhoitaja auttamassa äitiä muutaman tunnin.
Mikään ei ole nin rasittava kuin ainainen mankuminen..aina on kaikki huonosti...kuka on väittänyt että elämä on jotain ruusuilla tanssimista...Kuulutte siihen etuoikeutettuun 8 prosenttiin ihmisväestöstä maapallolla, jolla elämä on luksusta , joten älkää rutisko ja menkää ambomaalle, jos haluatte muunlaista elämää. Voi lapsiparkoja, jos äidit vihaa kaikkea, onko se sitten mikään ihme että tämä maapallo on täynnä vihaa, jos se lähtee jo pienen ihmisen kodista. Teidän elämässänne tuskin on ollut mitään suurempaa vastoinkäymistä, kun pikkuasiat jaksaa aiheuttaa tuollaisia tunnereaktioita, olkaa onnellisia jos asiat on hyvin, perheessä ei sairasteta vakavasti, on vaatteita, on ruokaa ja jopa töitä, eikä tosiaan tarvitse hurskastella...en ole itse mikään kotiäitityyppi, mutta kiitollisena jokaisesta päivästä ja ihanista lapsistani ja miehestäni teen sen minkä pitää, enkä vihaa. Olen onnellinen.
Kamalia naisia täällä, aikovat kertoa lapsilleen myöhemmin, että nämä ovat olleet vain virheratkaisuja ja elämä heidän kanssaan on ollut yksi tuskien tie. Rotallakin on enemmän äidinvaistoa kuin useilla täällä palstailevista!
Ei kaiken tarvitse olla nautinnollista elämässä. Kuitenkin, se yrjöpyykin pesu helpottaa lapsesi olotilaa, samoin se vauvan kantelu koliikkisena jne. Sen tekee rakkaudesta, vaikkei itse toimenpiteestä niin tuhottomasti pitäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö vähempi huolenpito riitä todistamaan rakkautta?
kaiken huolenpidon muille? Ruuan voi ostaa valmiina, vaatteet voi viedä pesulaan, siivooja voi käydä siistimässä kodin, mutta ottaisitko imettäjän luoksesi asumaan? Tai maksaisitko ammattikasvattajalle siitä, että lapsi oppii käytöstavat ja sinun ei tarvitse vaivautua?
Ainakaan eivät voi kovin läheiset olla välit, jos vanhempi julistaa kovaan ääneen kuinka ikävää lastenhoito on ja kuinka hänellä ei ole aikaa matkustaa/harrastaa tms.
Lapsellekin tärkeää oppia, ettei elämä ole pelkkää miellyttävää, tilattua elämystä toisensa perään, vaan joskus on sadepäiviä sisällä ja ei mitään tekemistä. Se on ELÄMÄÄ!
Huippuhetkistä ei voi nauttia, jos koskaan ei ole ollut tylsää, silloinhan se pelkkiä huippuhetkiä täynnä oleva elämä on tasapaksua viivaa. Tunteeko silloin elävänsä? Jokainen pipin puhallus, jokainen iltasatu, jokainen pakastimesta ongittu valmisateria ja tarhaan juokseminen aamuvarhain; se muokkaa siitä pienestä elämän ihmeestä tulevaisuuden aikuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun niitä on, meille tulee myös lastenhoitaja, joka saa asua lasten kanssa eri päässä ja kerroksessa taloa kuin minä ja mieheni.
ap:tä hyvin. Suurin osa luetelluista inhokkiasioista eivät kuulu minunkaan suosikkieni joukkoon. Mutta minulla on vain yksi lapsi ja kohtalaisen helppo sellainen, mikä saa sietämään arkea. Enkä todellakaan aio tehdä lapsia, koska sitten varmaan kuulostaisin ap:ltä. Nyt olen tyytyväinen, laiska ja mukavuudenhaluinen kotiäiti, joka tekee kyllä kotityöt itse, mutta ei ota niistä turhaa stressiä :-). Kauhulla odotan työelämään palaamista ja hoitoonviemisrumbaa etc...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leluista ja muista sotkuista ympäri kämppää, kamalista lastenohjelmista joita on PAKKO katsella ja kuunnella viikonloppuaamuisin ja iltaisin, paskan hajusta kun lapsi on istunut potalla tunnin, kuraisista vaatteista eteisestä, aikaisista aamuherätyksistä, kiljumisesta ja kitinästä, jne. jne. Ei vaan taida olla mua varten toi lapsiperheen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kakkosen kanssa olen hyvin samoilla linjoilla.
Nautin äitiydestä, mutten todellakaan nauti kaikesta lapsiperheen elämään liittyvästä ja pyykkäämisestä ja siivoamisesta... Ne eivät ole raskaita vaan tappavan tylsiä hommia -- siksi meillä tosiaankin käy siivooja vaikka olen kotona.
Lapsella on lisäksi aamupäivähoitaja -- saan tehtyä minulle tärkeää työtä muutaman tunnin, mutta toisaalta saan oltua päivät kotona lapsen kanssa eikä tarvitse viedä vielä pientä 1 v 7 kk poikaa hoitoon. Eikä ole tarvinnut edes imetystä lopettaa vielä, vaikka hoitaja onkin :)
Meidän päivä:
ylös klo 6, aamutoimet ja leikkimistä kotona
lapsi hoitoon klo 9 -- lapsi ulkoilee ja äiti kirjoittaa
lapsi hoidosta klo 12, lounas ja luetaan pojan kanssa satuja sylitysten
lapsi nukkuu klo 13-15.30 -- äiti tekee kotitöitä ja/tai iltaruoan ja kirjoittaa lisää
klo 15.30 välipala ja tunnin ulkoilu
klo 17 mies kotiin ja päivällinen yhdessä
illalla usein jommalla kummalla vanhemmalla on harrastus tai meno, perjantait ja sunnuntait ollaan pyhitetty perheelle ja usein lauantaitkin ollaan yhdessä, silloin tosin mies käy pojan kanssa uimassa illalla.
Eipä ollaa montaa kertaa tänä vauva-aikana riidelty kun molemmilla on omaa aikaa ja aikaa levät ja perheellä on myös yhteistä kiireetöntä aikaa. Enkä tosiaankaan usko lapsen rakastavan minua siksi vähemmän että siivooja hoitaa viikottain kotimme ja minä vien hänet aamupäiviksi hoitoon. Meillä ei kiristellä hampaita eikä puhuta kovin tiukkaan sävyyn toisin kuin esim-lapsuuden perheessäni, jossa äiti teki kaiken.
Rakastan kyllä äitiäni, mutten hänen uhraustensa vaan hänen huolenpitonsa ja rakkautensa takia ja siksi että hän on äitini ja upea tyyppi. Nyt ajatellen olisin suonut hänelle edes hiukan omaa aikaa kun olimme sisarusteni kanssa pienia, ehkä vähän omani kaltaista elämää...
Mikään ei ole kurjempaa lapsille kuin väsyneet ja kiukkuiset vanhemmat tukkanuottasilla. Kannatan myös varsinkin pikkulapsiaikana noita hotellilomia. Ne kantavat pitkälle.
Näin jää paljon enemmän stressitöntä aikaa lapsille ja parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä meidän päiväesimerkki
klo 7 herätys, aamutoimet
klo 8 hoitaja tulee
klo 9-10 äiti töihin
klo 16-17 äiti kotiin, hoitaja lähtee kotiin
klo 18 mies (tai lastenvahti, jos mies myöhään töissä) kotiin, äiti jumpalle. lenkille tms. harrastukseen
klo 20 iltapalaa ja muuta touhuilua yhdessä.
Sitten kun lapsi vähän kasvaa, se menee tarhaan ja iltapäivähoitaja hakee sen joskus 2 aikaan iltapäivällä. Meillä käy lisäksi siivooja 2 kertaa viikossa.
Kovin paljon et kyllä ehdi omaa lastasi nähdä, mutta ehkä se sitten riittää teille. Tuntuu vaan hurjalta.
Kyllä siinä ehtii nähdä lasta ihan tarpeeksi. Ei sitä nyt tarvii äidin kyljessä 24/7 nyhjätä... t. 44
Ei jakseta omia lapsia hoitaa, eikä edes iltasatuja lukea.
Voi mihin tämä maailma on mennyt!
Minä, minä, minä.. Nykyäidit ajattelevat vain itseään. Oma työpaikka on tärkeämpi kuin lapset. Sitten pitää olla vielä sitä " omaa laatuaikaa" ja tietysti ne omat harrastukset. Paljonko teille oikeesti jää sitä vihaamaanne aikaa lasten kanssa? Aika pieni osa elämästänne kuitenkin?
Kohta huomaatte että lapset onkin aikuisia ja lähtevät kotoa. Ja kas
Heitä eipä kiinnostakaan olla enää tekemisissä tuollaisen äidin kanssa.
Kiitos myötätunnosta kaikille samoin tunteville,
terveisin ap
Vierailija:
Kohta huomaatte että lapset onkin aikuisia ja lähtevät kotoa. Ja kas
Heitä eipä kiinnostakaan olla enää tekemisissä tuollaisen äidin kanssa.
Toivottavasti ei kamalasti kiinnostakaan. Kamalaa jos jäisivät roikkumaan muhun kotoa muuton jälkeenkin.
Eipä ole mulla pinna kireällä vaan olen ERITTÄIN tyytyväinen elämääni juuri näin kotiäitinä ja 10kk imetettyäni neljän lapsen äitinä.
Ehdin hyvib harrastaa, mennä ulos, käydä shoppailemassa, viettää aikaa miehen kanssa.
Omasta mielestäni elämäni on täydellistä ja hyvähän se on, että ITSE on OMAAN elämäänsä tyytyväinen.
Että älä turhaan kauhistele muiden elämää, huolehdi vaan omastasi, eikö niin :)