Lue keskustelun säännöt.
Mikä on voimakkain/oudoin fyysinen oire, jonka stressi, järkytys tms. on sinulle aiheuttanut?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että olen lamaantuja. Valtava järkytys saa aikaan sen, että en kykene tekemään mitään. Jään vain paikalleni.
Toisaalta on hyvä tietää, että olen tällainen.
Minulla on ollut samaa. Kiusaamisen yhteydessä olen vaan jäänyt paikalleni ja lamaantunut. Näin jotkut, kun sanovat että pitää vastustaa niin eivät paljon mieti sitä jos kiusattu ei vaan pysty tai uskalla. Toki moni kokee varmaan paljon pahempiakin hetkiä.
Eräs väkivaltaa kokenut usalainen nuori nainen kertoi, että monien on vaikeaa ymmärtää sitä kuinka esim väkivaltaa kokenut ei pysty vaikka parisuhteen väkivaltasta puhumaan kenellekään. Ei vaikka olisi tilaisuus pyytää apua. Se pelko ja lamaannus on niin pahaa. Samalla hän sanoi, ettei ikinä toivo kenenkään toisen olevan siinä tilanteessa, että se mahdollinen auttaja seisoo siinä edessä, mutta et vaan voi pyytää apua. Et pysty siihen. Tämä jäi mieleeni. Sanoin eräs nuorimies joka kertoi kuinka väkivaltainen suhde toiseen mieheen sai hänet menettämään itsetuntonsa. Ei kokenut ansaitsevansa enää mitään tai olevansa minkään arvoinen. Sori ohiskin. Mietin vaan sitä kuinka aina sanotaan, että pyydä apua tai pitää vastustaa yms. Ei se vaan aina ole helppoa varsinkaan jos et koe olevasi edes avun arvoinen. Siihen se väkivaltainen tyyppi juuri pyrkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain alle 30-vuotiaana vyöruusun, joka on nuorilla todella harvinainen. Takana oli todella pitkäaikainen esimiehen kiusaamisen aiheuttama stressitila.
Keskenmenosta 3kk ja hiuksista lähti noin tennispallonkokoinen tukko, eli osa päänahkaa jäi kaljuksi yli vuodeksi. On kasvanut takaisin, mutta hennompana kuin muut hiukset.
Kun sain tietää että miehellä on toinen nainen, en itkenyt, vaan oksensin. Oksensin monta päivää, se ei ollut mikään vatsatauti vaan johtui shokista. Myöhemmin eräs läheinen henkilö kuoli, ja hautajaisissakin jouduin käydä oksentamassa. Reagoin vatsalla järkyttäviin asioihin ja stressiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuiän kestävä väsymys ja ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia päiviä kestävät harhat, siis näin ja kuulin asioita, mitä ei oikeasti ollut. Mikä lie psykoosi
Hyvin aidosti tunnutte kertovan. Stressi voi aiheuttaa omituisia asioita: ohimenevästi muisti voi mennä, näkö voi mennä, raajat voivat lakata toimimasta, ihminen voi jäykistyä tikuksi, joku voi oksentaa päivätolkulla. Kun psyyke ei enää kestä painetta, se putoaa psykoosiin. - Tuttua on kaikki. Olen yleissairaalapsykiatriaan perehtynyt psykiatri ja psykoterapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sain kuulla, että lapseni on kuollut väkivaltaisesti, tunsin oikeasti kuin minua olisi puukotettu.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain kuulla, että lapseni on kuollut väkivaltaisesti, tunsin oikeasti kuin minua olisi puukotettu.
Otan osaa. Ei varmaan kauheampaa voi kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuttumus aiheutti kerran rintakivun, jonka vuoksi jouduin käymään terveyskeskuksessa tutkittavana. Jouduin vielä menemään bussilla terveyskeskukseen, koska sanottiin etten saa tulla kävellen. Mitään vikaa ei löytynyt ja kipu katosi vielä saman päivän aikana.
Mä saan kanssa tätä nykyä todella käsittämättömiä raivareita joihin liittyy aivan ihmeellisiä oireita. Osa oireista (esim oudon katkuinen, pistävä hienhaju) tulee ekana ja siitä noin 2h-24h sisällä tulee sitten tuo raivari, joka ei ole minkäänlaisessa mittasuhteessa itse siihen asiaan, josta pinna palaa. Oikeasti on jo hirvittänyt, että noinko sitä vielä joskus käy jonkun päälle, koska sitä on oudosti ihan kuin ulkopuolinen eikä mikään normijärkinen ajatus toimi vaan se raivari todellakin sumentaa aivot ihan tyystin.
Tuon raivonpuuskan jälkeen pulssi on ihan hirmuinen ja energiaa olisi vaikka mihin. Yleensä seuraavana yönä iskee sitten jonkinlainen paniikkikohtaus, joka aina oireilee hurjan nopeana sykkeenä sekä tuntuu siltä kuin sydän muljahtaisi kainalosta ulos. Lisäksi usein hikoiluttaa ja palelee samaan aikaan eikä nukkumisesta tosiaan tarvitse edes haaveilla.
Tuo muljahtelu sitten kestää joskus seuraavan päivänkin, mutta yleensä on ohi noin puolessa vuorokaudessa. Sen jälkeen onkin aivan oudon tyyni olo ja väsymystä lukuun ottamatta enemmän kuin loistava niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kuulostat ku joltain naarassudelta. Onko sulla ukkoo? Miten se jaksaa?
Sinkku olen. Ja oikeasti/normaalisti todella rauhallinen ja lempeä ihminen, mutta nyt tuollaisia kohtauksia on alkanut tulla viimeisen parin vuoden aikana muutaman kk:n välein. Mahdollisuuksien mukaan yritän pysytellä kaukana kaikista ja neljän seinän sisällä sen aikaa, koska olen saanut tuollaisen jättiraivarin jopa kesken juoksulenkinkin..
Ensialkuun en osannut yhdistää näitä oireita toisiinsa, mutta tätä nykyä tuo ihan tuo pistävän kaamea hienhaju kyllä antaa harvinaisen selkeän ennakkovaroituksen siitä mitä tuleman pitää seuraavan parin päivän sisällä.
En tiedä sinusta, mutta joillekin on tullut koronarokotteista tuommoista raivo-oireilua.
Ehkä hormonitoimintakin voisi selittää.
Itsellänikin on tuota pahanhajuista stressihikeä. Se tulee jälkikäteen tilanteissa, kun pitää esiintyä tai soittaa joku virallinen puhelu, vaikkei se asia kovin stressaavalta edes tuntuisi.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressi sai minut aistimaan luonnonhenkiä ja muitakin olentoja. Näin esimerkiksi kuinka henki pakeni kaadetusta puusta kuin tummanvihreä, tontunmuotoinen höyry. Mietin, että ovatkohan ne kaikki muutkin ufojutut totta. Meininki kuitenkin rauhoittui, kun stressi hiipui.
Mulla on tuota samaa, vaikka eihän siitä voi omalla nimellä oikein puhua. Valvoessani koliikkivauvan kanssa aistin yhtäkkiä kauan sitten eläneen esiäidin, en tiedä kumman puolen suvusta. Hän tuli pahimpina öinä valvomaan rinnallani, tunnistin hänen saapumisensa vanhan, kukkaisen imelän hajuveden tuoksusta. Tuntemattomaksi jäänyt äitihahmo vieraili luonamme viimeisen kerran kun lapsi oli ehtinyt jo taaperoksi. Samassa huoneessa oli silloin myös mieheni, eikä hän tuntenut ilmassa mitään tuoksua, vaikka se oli itselleni aivan selvä.
Stressaantuneena kuljen usein metsässä. Viime syksynä nojasin mäntyyn ja itkin, kun vieressä kasvanut kuusi laski oksansa harteilleni, eikä se ollut mikään harha. Sen jälkeen en ole pystynyt tekemään edes koivusta vihtoja. Olen myös pyytänyt suoraan maaemolta ja luontoäidiltä voimaa, ja saanut sitä joka kerta. Se on pelastanut jopa itsetuhoisilta teoilta. Kiitän joka kerta metsää poistuessani sieltä, etenkin jos se on suonut antejaan kuten mustikoita ja sieniä, vaikka muut pitävätkin mua kahjona.
En pidä ollenkaan kahjona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jähmettyminen outoihin asentoihin. Katoan sellaiseen tunneiksi. En oikeastikaan kuule mitään enkä näe mitään, olen jotenkin vahamainen, on kuvailtu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin aidosti tunnutte kertovan. Stressi voi aiheuttaa omituisia asioita: ohimenevästi muisti voi mennä, näkö voi mennä, raajat voivat lakata toimimasta, ihminen voi jäykistyä tikuksi, joku voi oksentaa päivätolkulla. Kun psyyke ei enää kestä painetta, se putoaa psykoosiin. - Tuttua on kaikki. Olen yleissairaalapsykiatriaan perehtynyt psykiatri ja psykoterapeutti.
Luetko ton mun viestin ja kommentoitko? Olen jähmettyjä joka voi olla jossain asennossa tuntikausia. En muista näistä mitään.
Pistävä hienhaju, lihasten nykiminen, sydänkohtauksen omaiset rintakivut ja tukan ohentuminen. Myös tunteet menevät pois päältä, ilo pelko viha kaikki katoaa itseni ulottuvilta.
Elin ikävuodet 0-18 tällaista elämää. Kiitti äiskälle, kesti yli 10 vuotta toipua lapsuudesta.
Eri kertoina hyvin stressaavissa tilanteissa on tapahtunut eri asioita. Välillä on tullut migreenin silmäoireet ilman päänsärkyä niin, että näkö on låhtenyt, kerran yhden pitkän stressi- ja unettomuusjakson jälkeen meni muisti, oli myös yhtä aikaa kylmä ja kuuma ja vapisin kylmästä ja hikoilin kuumasta yhtä aikaa. Kerran pitkän stressijakson päätteeksi näin harhoja, mitkä olivat niin uskottavia, että en enää luota silminnäkijätodistuksiin, jos näkijänä on ollut vain yksi ihminen.
Ei se pyörtyminen mutta se pirunmoinen heikotus sekä rintakipu sitä ennen.
Kurkku ja hengitystiet kuroutuivat melkein umpeen niin että pelkäsin tukehtuvani. Kunnes tajusin kohtauksen johtuvan monenlaisesta väkivallasta jota koin lapsena ja nuorena. Teininä sain ensimmäistä kertaa tuollaisen kohtauksen, olin muuttanut kotoa pois kesäksi väkivallan takia ja kun yritin käydä keskustelemassa asioista, minut haukuttiin julkisesti (vieraita ihmisiä läsnä) hu*raksi, kerrottiin valheita ja järjestettiin julkinen nöyryytys. Olin järkyttynyt että kaiken kokemani jälkeen, silloin kun olisi pitänyt muka rauhanomaisesti keskustella, minua kohdellaan niin.
En myöskään kyennyt näkemään painajaisia ennen kuin aikuisena. Jos jokin uni meinasi muuttua painajaiseksi, sain kohtauksen minkä aikana tuntui kuin joku työntäisi puukkoa tai sukkapuikkoa selkäytimeen ja heräsin siihen.