Tehdään yhdessä Otavalle runokirja

Kesäkuussa

Lumisateessa

Valkoposkihanhi hautoo

Pian sen pää on yhtä valkoinen

Kuin posket

Kesä ei

Mut aika on

Voi hullutusten hullutus

Kesä kyllä lähestyisi ilman

Viisarin veivaustakin

Matoja latojen nurkissa koukkii. Moukkakin siellä satoja jo noukkii. En, en tule juttuun loukkaavan moukan kanssa.

Taas tulee uusi riimi.

Voisiko Otava olla mun tiimi.

Päivät pitkät uutta loisin.

Kotona muut ajat koisin.

Otavassa sakarat, tähden loistavat sakarat.

Käyttäytyvätkö kuitenkin kuin kakarat.

Runoistani laita en parasta. Laitan vain sanan, kaksi.

Pelkona ettei kukaan varasta.

Tätä värssyä ei kukaan runoksi luule, luettuaan ei siitä mitään haikua kuule.

Tuomas,

Oliko yksi runo sun luomas.

Luulen, että kaikki sen huomas.

Oliko

tämä

tässä

vai

vieläkö

löytyy

runoja

kirjaamme

kovakantiseen?

Runot ja erot

Ei lopu koskaan

Kuka kaipaa kynttilöitä

Keväisin

Tai mämmiä

Marraskuussa

Niin se vain on

Kuka estää

Yksi hymy

Auttaa

Ei riitä

Kesäaika alkoi

Kakku uunissa

Ukko duunissa

Auraa lunta

Onko tämä unta?]

Vuosi edellisestä kerrasta.

Teki niin mieli.

Miten en muistanut mitä saat minussa aikaan. Suussa makeus, et ehkä ole kauneinta mitä tiedän, mutta kuitenkin jotain erityistä.

Nyt muistan taas ainakin vuodeksi eteenpäin.

Vatsani on aivan sekaisin.

Kouristaa.

Mämmi, sinä senkin.

Söin just makaronilaatikkoa. Jätski oli loppu.

Kynsi lohkes. Hitto.

Oletko huomannut, miten selällään itkiessä kyyneleet valuu korviin?

Voiko sometukseen kuolla?

Haluutko pussailla mun kaa?

Mä kirjoitan kuin Kiira

Vaikka nimeni onkin Liina

Mutta Otava ei hyväksy mun runoi

Ne sanoo, et oo kaunis, kuuluisa

Kiira

Sä oot vaan tavallinen Liina

Joopa joo.

Olispa mämmiä.

Voihan räkä

tää on mun säkä

päätä särkee

ja kaikki on mennyttä

ero tulee

mies on ikävä ikävä ikävä